”Venäjän vallanneet johtavat bolševikit eivät olleet venäläisiä. He vihasivat venäläisiä. He vihasivat kristittyjä. Heitä motivoi etninen viha. He kiduttivat ja teurastivat säälimättömästi miljoonia venäläisiä. Lokakuun vallankumous ei ollut 'venäläinen vallankumous'. Se oli vieraan kansan valloitusretki Venäjällä. Lähes kukaan ei ymmärrä tätä vieläkään, mikä todistaa, että kansainvälinen valtamedia on saman heimon käsissä.”

Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solženitsyn.

Juutalaistaustainen professori raiskasi kehitysvammaisen afrikkalaisen

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,64
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Amerikkalaisia on viime aikoina hämmentänyt kummallinen raiskauskohu. 41-vuotias juutalaistaustainen Anna Stubblefield passitettiin vankilaan hänen raiskattua 30-vuotiaan afrikkalaismiehen, joka on viranomaisten mukaan kehityshäiriön vuoksi henkisesti lapsen tasolla.

Stubblefieldiä syytettiin kahdesta törkeästä raiskauksesta. Hänen tekonsa oli siis syyttäjän mukaan verrattavissa väkivaltaiseen joukkoraiskaukseen tai vakaviin fyysisiin vammoihin johtaneeseen pakotettuun sukupuoliyhteyteen. Professori tuomittiin molemmista rikoksista.

Tapaus sai paljon huomiota muun muassa New York Timesissä, koska rikokset tapahtuivat ainutlaatuisissa olosuhteissa. Kun rikostutkinnat alkoivat, Stubblefield työskenteli etiikan professorina newarkilaisessa yliopistossa. Raiskaaja tutustui uhriin, kun häntä pyydettiin tämän avustajaksi.

Julkisuudessa nimettömänä pysynyt musta uhri oli lähes toimintakyvytön. Hän ei osaa ottaa kunnollista katsekontaktia, pukeutua tai puhua. Hän joutuu pitämään myös vaippoja. Silti Stubblefieldin mukaan yhdynnöissä ei ollut kyse hyväksikäytöstä vaan kahden aikuisen välisestä tasavertaisesta parisuhteesta.

stubb2

Vahva juutalainen identiteetti

Uhrin omaiset olivat palkanneet Stubblefieldin hänen avustajakseen, jotta tämä selvittäisi, mitä kommunikointivaikeuksista kärsineen miehen pään sisällä todella tapahtui. New York Times kuvasi uhrin olemusta:

”D. J. [uhrin nimikirjaimet] on noin 1,5 metriä pitkä, hyvin laiha mies. Hänen päänsä roikkuu kuin kovan iskun juuri saaneella nyrkkeilijällä. Hän keinuttaa vartaloaan usein puolelta toiselle ja hakkaa päätään polviinsa. Hänen nenänsä näyttää siltä, että se on murtunut useamman kerran.

Kun häntä ärsyttää, hän työntää kätensä suuhunsa ja alkaa purra; käsiin tulee tällöin ammottavia haavoja. Kun hän on hyvällä tuulella, leikkii hän mielellään muovisilla hengareilla ja hakee jääkaapista välipalaa.”

New Yorkin juutalaisyhteisö on seurannut oikeudenkäyntiä tiiviisti. Stubblefield syntyi New York Timesin mukaan tyypilliseen liberaalijuutalaiseen perheeseen, jossa vanhemmat olivat erityisen innostuneita vihervasemmistolaisesta politiikasta ja feminismistä. Vanhemmat olivat lisäksi hyvin kiinnostuneita kehitysvammaisten asemasta yhteiskunnassa, minkä vuoksi myös Stubblefield ajautui työskentelemään näiden parissa.

New York Times kirjoittaa, että juutalainen identiteetti on ollut vahvasti läsnä halki Stubblefieldin elämän. Hän luonnehti poliittista aktivismiaan heprealaisilla termeillä tikkum olam (maailman korjaaminen) ja mitzvah (jumalallinen määräys). Käytännössä hän sovelsi tikkum olamia valittamalla jatkuvasti ”valkoisesta etuoikeudesta” ja ”auttamalla” lapsen tasolle jäänyttä uhriaan ”löytämään seksuaalisuutensa”.

Näyttelijä Elyse Mirto opiskeli collegessa yhtä aikaa Stubblefieldin kanssa. Mirto muisteli, että raiskaaja oli kuin luotu Anne Frankin rooliin, kun koululla puuhattiin holokaustiaiheista näytelmää:

”Hän kerta kaikkiaan oli Anne Frank! […] Tiedättekö kuuluisan lainauksen – ’Kaikesta huolimatta uskon, että ihmiset ovat sisimmissään aina hyviä’? – Se oli tyypillistä [Stubblefieldiä].”

annefrankhuijaus

Valkoinen rotu – kaiken pahan alku ja juuri

Etninen identiteetti oli Stubblefieldille siis äärimmäisen tärkeää. New York Times kirjoittaa, että yliopistoon päästyään hän päätti, että hänen henkilökohtainen tikkum olaminsa tulisi olemaan taistelu ”rodullisesta oikeudesta” – toisin sanoen aktiivinen hyökkäyssota valkoisten kulttuuria ja asemaa vastaan.

Valmistuttuaan tohtoriksi hänestä tuli ”afrikkalaisen filosofian” johtavia tutkijoita. Hän alkoi julkaista hyllymetreittäin kirjoituksia rotukysymyksestä ja ryhtyi johtamaan yhdistystä, jota oltiin paiskattu varsinaisella nimihirviöllä: Amerikan Filosofiayhdistyksen Komitea Mustien Filosofien Statuksen Parantamiseksi.

Hänen mukaansa ”valkoinen ylivalta” on kaikkien maailman ongelmien keskipiste eikä maailmaa saada korjattua ilman, että valkoisten nykyinen asema murskataan. New York Times kirjoitti, että raiskaaja oli vannonut pyhittävänsä koko elämänsä taistelulle valkoisuutta vastaan.

Stubblefield kirjoitti, että valkoisten filosofien tulisi ”päihittää kaikki valkoisuuden kauheudet”. Tekeytyessään ”itsekriittiseksi valkoiseksi” juutalaistaustainen Stubblefield teki saman tempun kuin monet muut tunnetut juutalaistaustaiset rasisminvastustajat amerikkalaisesta Tim Wisesta lähtien.

Rodullinen sodanjulistus valkoisia vastaan saadaan verhottua neutraalin kritiikin kaapuun, kun demagogi naamioituu itsekin uhriksi. Stubblefield ei halunnut, että hänen määräilyään tulkittaisiin juutalaiseksi vihapuheeksi valkoisia vastaan – sen tuli näyttää valkoiselta itsetutkiskelulta.

Raiskauksien aikana Stubblefield eli avioliitossa ja hänen perheeseensä kuului kaksi lasta. Oikeudessa selvisi, että hän suunnitteli jättävänsä perheensä, jotta saisi jatkaa suhdetta ”D. J.”:n kanssa. New York Times kirjoittaa, että keskustelu avioliitosta oli alkanut nopeasti sen jälkeen, kun professorin ja asiakkaan suhde oli käynyt fyysiseksi.

Oikeudessa Stubblefield kertoi, että ”D. J.” oli itse vastuussa rikoksista, sillä tämä oli tehnyt suhteessa aloitteen. Pian ”seurustelun” alettua uhri oli Stubblefieldin mukaan vaatinut naimisiinmenoa, mitä raiskaaja oli pitänyt ”lapsellisena”. Sanamuoto oli tietysti äärimmäisen mauttomasti valittu, sillä Stubblefieldin raiskaama uhri todellakin oli lapsen tasolla.

wheelchair-dark

Terveys ja älykkyys – rasistista huuhaata

Stubblefield pyrki oikeuttamaan kamalat tekonsa väittämällä, että rodun lisäksi myös älykkyysosamäärä ja terveys ovat pelkkiä ”sosiaalisia konstruktioita” (1, 2).

”D. J.” oli jäänyt lapsen tasolle vain valkoisen patriarkaalisen yhteiskunnan silmissä! Stubblefieldin mukaan oli rasismia ja syrjivää väittää, ettei uhri muka ollut vastuussa tapahtuneesta. ”D. J.”:n saama diagnoosi oli professorin mielestä nimittäin vain osoitus ”valkoisen eliitin tyranniasta”. Esimerkiksi älykkyysosamäärätestit olivat raiskaajan mukaan pelkkiä epätieteellisiä rasistisen syrjinnän välikappaleita.

Vaikka Stubblefield omisti elämänsä sodalle valkoista rotua vastaan, eivät ”D. J.”:n omaiset pitäneet häntä erityisen vilpittömänä rasisminvastustajana. New York Times kirjoittaa, että uhrin perheen mielestä professorin puheet rodullisesta tasa-arvosta olivat pelkkää kyynistä puppua. Todellisuudessa Stubblefield kohteli ”D. J.”:tä ja hänen mustaa perhettään kuin pohjasakkaa, jota sai surutta käyttää hyväkseen ja joka ei mukamas osannut huolehtia itse asioistaan.

Raiskaaja saarnasi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta, mutta uhrin lähipiirin mielestä Stubblefieldin toiminnasta heijastui myrkyllinen rasismi mustia kohtaan.

Stubblefieldin tapaus on paitsi loistava esimerkki ”rasisminvastustajien” äärimmäisestä kaksinaismoralismista myös kulttuurimarxismin kieroutuneista seksuaalisuuskäsityksistä.

Kuten artikkelissamme ”Vasemmiston ja pedofiilien yhteinen synkkä historia” todistamme, ei Stubblefield ollut yksittäistapaus. Hän pyrki viimeiseen asti perustelemaan rikoksensa kummallisilla kulttuurimarxistisilla opinkappaleilla, jotka kiistivät niin rodun, terveyden, sukupuolen kuin iänkin biologisen todellisuuden. ”Poliisi ja valtamedia esittävät: väkivaltaa suvaitsevaisuuden nimissä” –artikkelissa osoitimme, että seksuaalinen hyväksikäyttö ja pedofilia ovat jostain syystä erityisen yleisiä vitsauksia juuri länsieurooppalaisessa ”rasisminvastaisessa” liikkeessä.

Kun Saksassa osoitettiin mieltä tammikuussa lasten seksualisointia vastaan, joutui mellakkapoliisi estämään äärivasemmiston väkivaltaisen hyökkäyksen tapahtumaan. Stubblefieldin tavoin saksalaiset rasisminvastustajat pitävät ”fasismina” sitä, että lainsäätäjät suojelevat heikko-osaisia kulttuurimarxistisilta hyväksikäyttäjiltä. Hullu maailma.


Video: Mielenosoitus lasten seksualisointia vastaan.

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Juutalaisaktivisti kertoi, miksi muslimien maahanmuuttoa kannatetaan
Potilaita raiskannut juutalaistaustainen lääkäri vältti vankilan Yhdysvalloissa
Raiskaajarabbit tuomiolla, juutalaisyhteisö painosti pedofiilin uhria
Suuri ”raiskaavien rabbien” salailu
Vaikutusvaltaisia juutalaisia syytetään pedofiliasta ja prostituutiosta
Sionistimedia salaa jälleen uutisia juutalaisten pedofiliasta
Hollywoodia riivaa pedofiiliongelma
Juutalaista pedofiilia ei haluta vangita ”holokaustin” vuoksi
New York Times puolustaa pedofiileja
Video: Juutalainen europarlamentaarikko kehuu ahdistelleensa lapsia
Lapsia ja ruumiita raiskannut tähtijuontaja oli Israelin ystävä
Äärisuvaitsevainen: mustien raiskaama nainen kertoo rakkaudestaan Afrikkaan

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi kommenti

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*