"Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle."

Elias Simojoki

Juutalaislehti: Urho Kekkonen vastusti sionismia 1970-luvulla

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,43
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Suomen juutalaisyhteisön pää-äänenkannattaja HaKehila-lehti kertoo tuoreessa numerossaan (3/2016), että maamme hallituksen ja paikallisen juutalaisyhteisön välit tulehtuivat 1970-luvulla pahasti Israelin sotarikosten vuoksi.

Ensimmäiset rypyt Suomen ja Israelin suhteissa nähtiin, kun Israel aloitti niin sanotun kuuden päivän sodan valehtelemalla kansainväliselle yhteisölle, että Egypti valmisteli hyökkäystä juutalaivaltiota vastaan.

Todellisuudessa Egypti ei ollut hyökkäämässä Israelia vastaan, ja esimerkiksi arvostettu israelilaisprofessori Zeev Maoz on todennut, että Israel oli aloitteentekijä ja osapuolista aggressiivisin. Israel halusi sotaa ja sai sen. Sodan myötä sionistit valloittivat laajoja maa-alueita ja käynnistivät rikollisen siirtokuntahankkeen, joka tähtää miehitetyn Palestiinan etniseen puhdistukseen ei-juutalaisista.

HaKehila-artikkelin kirjoittanut Rony Smolar kuitenkin väittää, että laittoman siirtokuntahankkeen käynnistänyt sota oli Israelille ”torjuntavoitto” – toisin sanoen kaikki muut olivat sotaan syyllisiä paitsi juutalaiset.

Smolar kuitenkin antaa ymmärtää, ettei edes Suomen poliittinen johto pitänyt Israelin propagandaa ”itsepuolustuksesta” ja ”torjuntavoitosta” uskottavana. Siksi Israelin ulkoministeri Abba Ebanin täytyi matkustaa Suomeen selittelemään maansa häijyä toimintaa parhain päin.

Tilanne kärjistyi kunnolla muutamaa vuotta myöhemmin, kun 1973 Israel provosoi niin sanotun Jom kippur –sodan. Maozin mukaan myös Jom kippur –sodassa oli kyse Israelin laajentumishaluista eikä maan ”turvallisuudesta”. Sota syttyi, koska Israel miehitti laittomasti Egyptiltä ja Syyrialta riistämiään alueita.

Smolar valehtelee HaKehilan lukijoille, että myös Jom kippur –sota johti Israelin ”torjuntavoittoon”; toisin sanoen Smolar väittää, että sionistit ”puolustivat” jälleen itseään pahoja arabeja vastaan.

Suomen johto ei kuitenkaan jakanut Smolarin käsitystä Israelin viattomuudesta, vaan sota johti ulkopoliittiseen kriisiin, jonka yhteydessä kaikille tuttu Gideon Bolotowsky yritti painostaa Suomen presidenttiä!

gideon_bolotowsky

Kekkonen: Palestiinan miehitys on poliittinen ”syöpä”

HaKehilan mukaan Suomi ”tarkisti” sodan vuoksi ”suhdettaan Israeliin”. Urho Kekkonen piti Tampereella 19.12.1973 puheen, jossa hän kutsui Palestiinan miehitystä poliittiseksi ”syöväksi”.

Kekkonen ihmetteli puheessaan, miksi ”täysin sivullisten ja viattomien arabien” täytyi mukisematta luovuttaa maansa juutalaisille vain siksi, että ulkomailla oli niin päätetty. Kekkonen kertoi sinänsä ymmärtävänsä, miksi juutalaiset tahtoivat Palestiinan, mutta sanoi, ettei hän voi silti hyväksyä hanketta.

Lisäksi presidentti totesi, että juutalaisvaltion luominen arabien alueelle vaarantaa paitsi Yhdysvaltojen myös koko lännen intressit Lähi-idässä.

Kekkonen siis kumosi uuskonservatiivien hellimän myytin siitä, että Israel olisi lännen ”liittolainen” vihamielisessä arabimaailmassa. Liittolaisen sijaan Israel onkin valtava painolasti! Kekkonen jatkoi:

”Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa, joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella.

Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Palestiinan arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut häpeäpilkku YK:n historiassa […]

Niin kauan kuin tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa.”

Pian puheen jälkeen Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston Gideon Bolotowsky ja Boris Grünstein pyyhälsivät ulkoministeri Ahti Karjalaisen luokse valittamaan presidentin mielipiteistä. Bolotowsky ja Grünstein ilmaisivat HaKehilan mukaan koko juutalaisyhteisön huolen siitä, Kekkosen puhe on tulkittavissa Israel-vastaiseksi.

Juutalaislobbaajat vaativat, että tulevaisuudessa Suomen johto puhuisi Lähi-idän tilanteesta toiseen sävyyn: ”Eiköhän olisi ollut mahdollista saavuttaa samat poliittiset tavoitteet ilman näitä juutalaisten kannalta loukkaavia ilmaisuja.”

Kekkonen ei vaikuttanut kuitenkaan vakuuttuneen juutalaisten painostusyrityksestä. Kun Israelin ulkoministeri Moshe Dayan matkusti Suomeen toukokuussa 1978, Kekkonen päätti lähteä ”kalalle Isojoelle” sen sijaan, että hän olisi tavannut sionistiministerin.

Myös Suomen pääministeri Kalevi Sorsa päätti jättää Dayanin tapaamisen väliin.

Sittemmin Suomen poliittinen johto on ikävä kyllä menettänyt kokonaan ulkopoliittisen selkärankansa, mistä kertovat esimerkiksi uutisemme ”Finnair: Israel käytti suomalaismatkustajia juutalaisten ihmiskilpinä” ja ”Niinistö ja Räsänen vastustavat kiivaasti Palestiinan tunnustamista”.

 

Lue myös:

Mitä Urho Kekkonen kirjoitti juutalaisista?
Suomen juutalaislehti: juutalaiset ja Israel ovat yhtä

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*