Andrew Joyce kirjoittaa rahanlainaamisesta ja koronkiskonnasta. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa [1]käsiteltiin ilmiön historiaa. Osa 2 puolestaan käsittelee nykypäivää.
Online-rahanlainaamisen todellinen supertähti on Al Goldstein, juutalainen Uzbekistanista. Hän saapui Yhdysvaltoihin perheineen vuonna 1988. Al Goldstein on AvantCredit.com-yrityksen perustajia ja pääjohtaja. Yritys onkin nopeimmin kasvava online-lainojen myöntäjä maassa. AvantCredit oli Chicagossa vuonna 2014 parhaiten rahoitettu yritys muhkealla miljardin dollarin rahoituksellaan. Yritys on antanut satojatuhansia lainoja toimintansa aikana 46 Yhdysvaltain osavaltion alueella sekä Isossa-Britanniassa, jossa se toimii nimellä SpringCoin.co.uk.
Goldsteinin valtakuntaan kuuluu kuitenkin paljon muutakin. Monien juutalaisten rahanlainausyritysten historia on samanlainen: hanke aloitetaan yhden firman voimin, mutta ajan myötä se synnyttää lukemattomia uusia yrityksiä uusilla nimillä. Goldstein esimerkiksi oli perustamassa CashNetUSA-yhtiötä ja on nyt sen pääjohtaja. Yritys muutti sittemmin nimensä Enovaksi vuosien 2004-2008 välisenä aikana. Enova taas toimii useilla nimillä eri puolilla maailmaa, Kanadassa (Dollars Direct), Australiassa (DollarsDirectAustralia) sekä Isossa-Britanniassa, jossa se toimii nimillä QuickQuid, Pounds to Pocket ja OnStrideFinancial. ”Korko velalle kasvaa ilman sadetta.” Goldstein on päättänyt käyttää vilpillisen liiketoimintansa sadon juutalaisten etujen ajamiseen, sillä hän on maailman suurimman Israel-lobbausjärjestön, eli AIPAC:n jäsen.
[2]Goldstein on osa eliittiä eikä kansaa; hänelle Yhdysvaltojen keskiluokan taloudellinen alamäki ei ole katastrofi vaan oiva bisnesmahdollisuus. Vuonna 2009 hän perusti Pangea Properties-yrityksen, joka on erikoistunut ostamaan pakkohuutokauppoihin joutuneita kiinteistöjä. Uzbekkijuutalainen omistaa nyt yli 10 000 pakkolunastettua kotia, jotka ennen kuuluivat velkaantuneille amerikkalaisille. Enova on avoimesti kehuskellut sillä, kuinka ”liikevaihtomme on lisääntynyt sitä mukaa, kun väestö on yhtäältä kasvanut ja toisaalta köyhtynyt.”
Totta. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet amerikkalaisista kuluttajista ei kykene keräämään 2 000 dollarin summaa edes hätätapauksessa, vaikka siihen olisi kuukausi aikaa. Köyhtyessään kansasta tulee epätoivoinen, mutta onneksi Goldstein on päättänyt ”auttaa”. Yhdysvalloissa Goldsteiniä on todellakin kutsuttu julkisuudessa hyväntekijäksi. Näin ovat sanoneet muun muassa Dan ja Bob Wolfberg, jotka ovat yhdessä perustaneet toisen saman alan firman, PLS Financial Services Inc. –nimisen yrityksen. Vielä yksi merkittävä peluri Yhdysvaltain kasvavilla online-lainausmarkkinoilla on LendUp, jonka taas omistavat Sasha Orloff ja Jacob Rosenberg. Sukunimet puhuvat puolestaan.
Suinkaan kaikki juutalaisten yrittäjien myöntämät online-lainat eivät ole pieniä pikavippejä. Vuoden 2000 talousromahduksen merkittävä syy oli se, että asuntolainoja oltiin alettu myöntää kansalaisille heppoisin perustein verkossa. Alan suuriin toimijoihin lukeutuu QuickenLoans. Quickenin omistaa Daniel Gilbert, joka Wikipedian mukaan on syntynyt juutalaisperheeseen Detroitissa. Firmaa kutsuttiin ensin nimellä Rock Financial Mortgage, kun Gilbert ja hänen veljensä Gary perustivat sen1985. Mukana olivat myös juutalaistaustaiset Ron Berman ja Lindsay Gross. Gilbertin firma on hyötynyt Detroitin taloudellisesta perikadosta ja se on nykyisin Yhdysvaltain toiseksi suurin asuntolainoittaja. Gilbert on yrittänyt ylläpitää yrityksen puhdasta julkisivua, mutta firma on silti saanut useita liittovaltion haasteita oikeuteen. CBS:n mukaan yrityksen työntekijät ovat kertoneet, että yritys oli innolla mukana lainoittamassa holtittomasti ja laittomasti asuntokauppoja romahdusta edeltäneessä vaiheessa. Liittovaltion viranomaisten mukaan työntekijät ovat syyttäneet yritystä muun muassa seuraavista asioista:
”Painostavaa ja aggressiivista asuntokauppaa on tehty vanhusten ja heikkojen asiakkaiden kanssa. Asiakkaille ei ole kerrottu rehellisesti lainojen yksityiskohdista, ja asuntojen arvoja on vääristelty, jotta asiakkaat tekisivät huonoja kauppoja […] Joukko entisiä työntekijöitä on käynyt oikeutta yritystä vastaan liittovaltiotasolla ja syyttänyt yritystä sekä työntekijöiden että asiakkaiden huonosta ja loukkaavasta kohtelusta. Oikeuden asiakirjoissa kerrotaan, kuinka yrityksen toimihenkilöt kiusasivat ja painostivat yrityksen työntekijöitä, jotta nämä väärentäisivät lainaajien tuloja lainahakemuksissa sekä painostaisivat epätoivoisia ja varomattomia asiakkaita ylihintaisiin asuntokauppoihin.”
Yrityksessä lainoja myynyt henkilö kertoo, kuinka yrityksen johtavat toimihenkilöt painostivat yrityksen työntekijöitä ” solmimaan sopimuksia korkeilla koroilla, vaikka asiakas oli oikeutettu alhaiseen korkoon ja lainaan piti piilottaa ylimääräisiä kuluja”. Vuonna 2010 Länsi-Virginian oikeuslaitos tuomitsi Gilbertin syylliseksi petokseen. Gilbert oli johtanut asiakasta harhaan asuntolainassa, lisännyt lainaan ylimääräisiä kuluja ja tahallisesti yliarvioinut asunnon arvon. Asiaa käsitellyt tuomari kuvasi yrityksen toimintaa sanoilla ”ilman omatuntoa”. Quicken valitti tuomiosta, mutta saikin 3,5 miljoonan dollarin rangaistuksen siitä, että oli jatkanut asiakkaidensa huijaamista. Kuten Al Goldstein, Gilbertkin on antelias, kun kyseessä ovat hänen juutalaisystävänsä. Kun hän ei ole huijaamassa lainayhtiönsä asiakkaita, Gilbert on innokas US Friends of Israeli Defence Force –järjestön aktiivi. Hän istuu myös Israeli and Overseas Committee of The Jewish Federation of Metropolitan Detroit –järjestön johdossa.
[3]Quicken ei kuitenkaan ollut pahin subprime-lainoittaja. Konsensus on, että petomaisin lainoittaja oli AmeriQuest, jonka perusti Kaliforniassa vuonna 1979 Roland Arnall. Wikipedia kertoo, että Arnall on syntynyt vuonna 1939 itäeurooppalaiseen juutalaisperheeseen. AmeriQuest ei ollut ensimmäinen yritys, jonka Arnall perusti. Kuten Goldstein ja Gilbert, Arnall oli myös paikallisen juutalaisyhteisön kulmakiviä. Kaksi vuotta ennen AmeriQuestin perustamista Arnall oli mukana perustamassa Simon Wiesenthal Centeriä ja Los Angelesin Museum of Tolerance –museota. Lämpöä ei kuitenkaan riittänyt ei-juutalaisille, jotka hakivat asuntolainaa. Vuonna 2005 Arnall lainoitti kahden yrityksensä, AmeriQuestin ja Argentin, kautta yli 75 miljardin arvosta niin sanottuja ”huonoja lainoja”.
Juutalaiset ovat kautta historian olleet taloudellisia innovaattoreita. Arnall kehitti uuden tavan lainoittaa asuntoja. Hän otti käyttöön niin sanotut valehtelijoiden lainat, joita myönnettiin ilman, että ilmoitettuja tuloja koskaan tarkistettiin (Stated income loan). Suuret Wall Streetin finanssijätit niputtivat nämä roskalainat ja Standard & Poor’s hyväksyi ne investointiluokan vakuuksiksi. Tämän jälkeen ne myytiin sijoittajille, ja näin saatiin aikaan pahin talouskriisi sitten 1930-luvun pula-ajan laman. Hiljattain Standard & Poor’s tuomittiin 1,37 miljardin dollarin sakkoihin, koska yhtiö oli saanut lahjuksia firmoilta, joiden vakuuksia se luokitti.
Arvioidaan, että amerikkalaiset finanssialan yritykset ovat joutuneet maksamaan virheistään korvauksia yhteensä noin 40 miljardia dollaria. Summa on jäteille yhdentekevä verrattuna valtaviin voittoihin, joita ne olivat keränneet rikoksillaan. ”Yksikään johtava toimihenkilö Standard & Poor’sissa tai missään muussakaan Wall Streetin jättiläisessä ei ole joutunut henkilökohtaiseen vastuuseen toimistaan talousromahdusta edeltäneenä aikana.” Taloudelliseen eliittiimme ei voi luottaa. Kuten Matt Taibi sanoo: ”On samantekevää, millaisia säädöksiä ja lakeja taloudellisia väärinkäytöksiä vastaan laaditaan, jos taloutta johtavat henkilöt ovat petos- ja huijauseksperttejä. Järjestelmä olettaa, että markkinoilla pätee edes alkeelliset eettisen ja sivistyneen käytöksen säännöt varsinaisten lakien lisäksi. Mutta jos etiikkaa ei olekaan, olemme tehneet turhaa työtä.”
[4]Kirjassa Chain of Blame: How Wall Street Caused The Credit and Mortgage Crisis Paul Muolo ja Matthew Padilla toteavat, että ainakin 30 % Arnallin lainoista olivat niin sanottuja Stated income- tai Limited documentation –lainoja. Arnallin kollega kuvasikin Arnallia näin: ”Arnall pelaa omilla säännöillään. Hän on tyyppi, joka loi Stated income –lainat, hän loi No documentation –lainat.” Vuonna 2005 AmeriQuest joutui vastaamaan useisin syytteisiin: ”esittänyt väärin tai jättänyt esittämättä lainojen ehdot; perinyt liikaa ja ylen määrin lainojen kuluja ja yliarvioinut tietoisesti asuntojen arvoja, jotta laina voitaisiin myöntää.” Arnall joutui maksamaan liittovaltiolle ja 49 osavaltiolle vain 325 miljoonaa dollaria, vaikka hän oli toimillaan maksanut Yhdysvalloille miljardeja dollareja, lähestulkoon saanut koko maan polvilleen ja saattanut lukemattoman määrän amerikkalaisia epätoivoiseen tilanteeseen. Rikollinen, joka teki koko kansalle suunnatonta vahinkoa, nimitettiin jostakin käsittämättömästä syystä Yhdysvaltain suurlähettilääksi Alankomaihin vuonna 2006 ja hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti vuoteen 2008.
Kummallista nimitystä selittänee se, että Arnall on yksi republikaanipuolueen uuskonservatiivisiiven Israel-ryhmän anteliaimmista rahoittajista. Erityisen avokätinen hän on ollut George W. Bushia ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggeriä kohtaan. Schwarzenegger sanoikin, että AmeriQuestin rikolliset rahanhankinta keinot ”eivät häntä kiinnosta”. Toisin sanoen eliittiä ei kiinnosta, että kansaa ryövätään.
Kun Arnall rahoittaa juutalaista toimintaa, ei hän katso hintalappua. Juutalaisuuteen erikoistunut opettaja rabbi Aaron Parry on kertonut, että Arnall antoi vuosittain kymmeniä miljoonia dollareita ”hyväntekeväisyyteen”, mukaan lukien ”joka ainoalle juutalaiselle opinahjolle sen alasta riippumatta”. Arnall on käyttänyt myös tähtitieteellisiä summia ostaakseen maata ja koteja arabeilta Jerusalemin länsimuurin lähialueilta. Tämän jälkeen hän myi maat ja asunnot halvalla juutalaisille, jotka halusivat asua siellä. Arnallin logiikka on yksinkertainen: ryöstetään rahat köyhiltä Amerikan kansalaisilta ja lahjoitetaan ne juutalaisille Israeliin.
[5]Mitä tulee pienimuotoiseen, mutta äärimmäisen korkeakorkoiseen Internetin lainausbisnekseen, on alan kuningas juutalainen monimiljonääri Jeffrey Weiss. Weiss, 71, on DFC Global Corp –firmassa johtava hahmo. Yritys toimii USA:ssa ja on levinnyt Kanadaan nimellä MoneyMart sekä Isoon-Britanniaan, jossa se toimii usealla nimellä. Iso-Britannia on houkutellut juutalaisia rahanlainaajia, koska siellä ei ole ollut kattoa korolle, jonka lainasta voi periä. Lehtiä lukemalla selviääkin, että DFC omistaa 370 konttoria ympäri maata nimellä The Money Shop. Se perii 1 311 % vuotuista korkoa 30 päivän lainoistaan. Se teki voittoa 33 miljoonaa puntaa viime vuonna (kasvua 21 %). DFC omistaa myös PaydayUK- ja PaydayExpress-nimiset firmat. Nämä perivät 1 297 % vuotuista korkoa 800 puntaan asti nousevista luotoista. Voitot kolminkertaistuivat viime vuonna.
Yhdysvalloissa osavaltiot ovat alkaneet puuttua aiempaa ankarammin liian suuriksi paisuviin korkoihin. Weiss kertookin uudesta strategiastaan: ”Olemme siirtäneet huomattavan osan toiminnastamme uusille alueille Yhdysvaltojen ulkopuolelle, sillä Amerikassa viranomaiset säätelevät toimintaamme liikaa. Olemme laajentaneet Kanadaan ja Britanniaan, joissa kilpailua on suhteellisen vähän ja joissa voimme helpommin saavuttaa ylivalta-aseman.” Weiss kutsuu asiakkaitaan nimellä ”Alice”, joka tarkoittaa ”asset-limited, income-constrained, employed” eli suomeksi ”ei-vakuuksia, pienituloinen, työtätekevä”. Weiss lisää: ”He eivät ole kovin ammattitaitoisia, he ovat huonosti koulutettuja ja heidän mahdollisuutensa kohentaa elintasoaan ovat rajoitetut.” Niinpä Weiss houkuttelee heitä ansaansa lainoilla, jotka lamaannuttavat heidän taloutensa.
Weiss itse ei joudu tekemään juurikaan työtä elantonsa eteen. Hänen miljoonan dollarin peruspalkkansa lisäksi yritys maksaa hänen 34 000 dollarin golfklubijäsenyytensä ja myös 17 000 dollarin vero- ja lakilaskut. Hänen ei tietenkään tarvitse olla huolissaan lainansa koroista. Vuonna 2005 firma antoi hänelle anteeksi 2,3 miljoonaa dollaria korkoja hänen noin 15 miljoonan dollarin lainastaan. Weissin muista eduista voi lukea lisää täältä.
Yhdysvallat on nettotuoja useissa tuotteissa ja palveluissa, mutta pikavippilainojen ollessa kyseessä se on nykyään nettoviejä. Juutalaistaustaisten liikemiehien ideoima tuote on levinnyt kuin rikkaruoho ympäri läntisen maailman. Weiss ja DFC johtavat tätä ilmiötä muun muassa Britanniassa, Tsekin tasavallassa, Espanjassa, Puolassa, Skandinaviassa ja Kanadassa. Heidän kilpailijansa EZCorp on myös levinnyt kolmeenkymmeneen maahan. EZCorp-firman johtavia henkilöitä on Philip Cohen. Cohen asuu Australiassa ja hänellä on taustaa muun muassa Kuhn, Loeb & Co.- sekä Oppenheimer & Co. –firmoissa. Saatuaan neuvoja muilta juutalaisilta (tunnetuilta huijareilta, Michael Milkeniltä ja Ivan Boeskyltä), Cohen perusti Morgan Schiff & Co. –yrityksen. Nykyään Cohen hallitsee EZCorpia.
[6]Yhdysvalloissa EZCorp on monessa mukana: EZ Pawn, Pawn Plus, Value Pawn and Jewelry, Premier Pawn and Jewelry, USA Pawn and Jewelry Company, Easy Cash Solutions, Jerry’s Pawn Shop sekä CashMax Payday Loans. Meksikossa sillä on Cash Amigo. Se on investoinut paljon myös kansainväliseen Cash Converters Internationaliin. Britanniassa ryhmän yritys CashGenie perii parhaimmillaan vuotuista korkoa 2 986 %. Tosin CashGenie on joutunut useissa tapauksissa maksamaan asiakkaille takaisin perimiään rahoja, kun sen on osoitettu perivän ylimääräisiä kuluja ja lainoittavan asiakkaita aivan liikaa maksukykyyn nähden.
Cohenin asiakkaiden ongelmat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Sanomalehtien mukaan jopa kolme ja puoli miljoonaa brittiä aikoo ottaa pikavipin seuraavan kuuden kuukauden aikana, sillä puolet kansasta ei ole vieläkään toipunut Arnallin, Gilbertin ja kumppaneiden aiheuttamasta talouskriisistä. Tutkimusten mukaan niiden määrä, joiden rahat loppuvat aina ennen seuraavaa palkkapäivää, on kasvanut vuodessa seitsemän prosenttia. Pikavippifirmat ovat jo kolmen miljardin arvoisia ja osa niistä perii jopa 4 000 % vuotuista korkoa hukuttaen lainaajat korkoihin.
Amerikkalaisten yritysten lisäksi Britanniassa on myös joukko kotikutoisia online-lainaajia. Ne kaikki piiloutuvat kodikkaiden nimien taakse, kuten Wonga, MrLender ja UncleBuck. MrLender kutsuu itseään ”ystäväksesi palkkapäivään asti”. Mutta kuka on mystinen ”herra Lainaaja”? Yrityksen perustaja ja omistaja on Adam Freeman. Hän on South West Essex and Settlement –synagogan jäsen ja hän oli mukana suositussa Diili-televisio-ohjelmassa. Uusien lakien ja säädösten keskelläkin hän perii lainasta 1 269 % vuotuista korkoa, joten palkkapäivän tullessa hän EI ole ystäväsi.
[7]Kuitenkin, kaikkein tunnetuin ”kotimainen” rahanlainaaja Britanniassa on Wonga. Wongan hämmästyttävä 5 583 prosentin vuotuinen korko sai vihdoinkin viranomaiset ryhtymään toimenpiteisiin. Wonga perii kuitenkin edelleen 1 509 % vuotuista korkoa. Sen perustivat kaksi eteläafrikkalaista juutalaista, Errol Damelin ja Jonty Hurwitz. Damelin kasvoi juutalaisessa perheessä ja kävi yliopiston Kapkaupungissa. Valmistuttuaan vuonna 1992 hän muutti Israeliin. Hän perusti Wongan vuonna 2007 ja joutui heti kritiikin kohteeksi, koska ”käytti petollisesti hyväkseen yhteiskunnan heikoimpia”. Yrityksen menetelmiin kuului kirjeiden väärentäminen niin, että ne muistuttivat oikeudenpäätöksiä, jotta asiakkaat maksaisivat entistä enemmän korkoa. Yritys joutuikin myöhemmin rikostutkintaan.
Kuten rotta jättää uppoavan laivan, samoin Damelin jätti Wongan juuri, kun yritys oli saanut neljän miljoonan dollarin kompensaatiovaatimuksen. Vuoden 2014 marraskuussa Wongalla olikin vielä maksamatta korvaukset tuhansille asiakkaille.
Damelin voi olla hankala persoona. Hän tekee kuitenkin poikkeuksen asioidessaan muiden juutalaisten kanssa. Hän tukee aktiivisesti muun muassa World Jewish Relief- ja Jewish Care –järjestöjä. Kun lehdistö hiillosti häntä siitä, että hänen yrityksensä riistää brittiläisiä asiakkaita, hän vastasi, että ”hänellä ei ole henkilökohtaisia moraalisia ongelmia Wongan epäeettisiksi kutsuttujen toimintatapojen suhteen”.
Pikavippiyhtiöiden ryöväämät joutuvat usein turvautumaan palveluihin, jotka ovat läheistä sukua vippitoiminnalle. Kyseesä ovat velkajärjestely-yritykset. Yhdysvalloissa alan suurimpiin nimiin kuuluu Consolidated Credit Counseling Services Inc. 2013 se tuotti 31 miljoonaa dollaria. On hieman outoa, että firman juutalainen omistaja David Dvorkin investoi myös pikavippitoimintaan. Toisin sanoen hän houkuttelee asiakkaansa ensiksi velkaloukkuun ja myy näille sitten velkajärjestelypalveluitaan. Lehdistö on ottanut Dvorkiniin yhteyttä ja kysynyt, eikö hänen toimintansa ole epäeettistä. Hän on kuitenkin kieltäytynyt haastatteluista vedoten esimerkiksi siihen, että hänen isänsä kuoli vain viikkoa ennen juutalaisten pyhää bar mitzvah –juhlaa. Kuinka surullista! Voimia Dvorkinille!
[8]Joskus investoinnit juutalaisten nopeasti kasvavaan pikaluottobisnekseen virtaavat yllättävistä lähteistä. Bloomberg raportoi, että Harvardin yliopisto on ollut mukana pikavippitoiminnan rahoittamisessa. Vuonna 2007 Harvard teki toimeksiannon Vector Capital –nimiselle yritykselle. Yritys toimii San Fransiscossa ja sen omistaa juutalainen Alex Slusky. Tehtävänä oli kerätä 1,2 miljardia dollaria Harvardilta ja muilta investoijilta. Rahat oli määrä käyttää vaikeuksissa olevien ohjelmistoyritysten ostamiseen ja pelastamiseen. Slusky tosin päätti yhdessä kahden juutalaiskollegansa, Robert ja Daniel Ziffin kanssa käyttää rahat rakentaakseen ”verkoston pikavippifirmoja, jotka toimivat Belizestä ja Neitsytsaarilta käsin naamioidakseen toimintansa ja välttääkseen säätelyn”. Huijauksessa mukana olleet työntekijät kertovat, että Slusky oli ainakin CashYes.com- ja CashJar.com-pikavippifirmojen sekä neljän muun online-lainoittajan takana. Slusky ei vastannut sähköposteihini ja hän sulki puhelimensa, kun yritin soittaa hänelle. Huomasin, että firmat katosivat nopeasti Bloombergin paljastusten jälkeen.
Juutalaistaustaiset yritykset keräävät siis helppoa rahaa houkuttelemalla heikkoja ihmisiä pikaluotoilla ja asuntolainoilla verkossa. Heillä on myös toinen ässä hihassaan – Internetin rahapelit. Alan pioneeri ja yksi suurimmista toimijoista oli Isai Scheinberg, ”israelilais-kanadalainen” IBM:n entinen ohjelmoija. Scheinberg perusti ja omistaa yhdessä poikansa Mark Scheinbergin kanssa PokerStars-firman, joka on ”suurin nettipokeriyhtiö”. Yhdysvaltain liittovaltio syyttää Scheinbergiä ja hänen juutalaiskolleegoitaan Howard Ledereriä ja Rafael Furstia laajasta petossarjasta ja rahanpesusta. Syytteessä on kyse kolmen miljardin dollarin kohtalosta, ja viranomaiset hakevat kaikille asianosaisille vankilatuomioita (lukuun ottamatta poikaa, Mark Scheinbergiä). Yksi nimetyistä ja etsityistä ”toimihenkilöistä”, Ira Rubin, yritti paeta Guatemalaan, mutta hänet pidätettiin 25.4.2011. Rubin lähetettiin kolmeksi vuodeksi vankilaan. Tuomari totesi Rubinille: ”Olette parantumaton huijari ja petollinen ihminen”. Isai Scheinberg on edelleen etsintäkuulutettu Yhdysvalloissa, mutta hän ja hänen PokerStar-firmansa ovat nyt siirtyneet Mansaarelle Irlanninmerelle. Hänestä tuli hiljattain miljardööri, kun hän myi yrityksensä kanadalaiselle Amaya-yhtiölle. Tietyt asiat eivät kuitenkaan koskaan muutu, ja niinpä Amaya-yhtiön pääjohtaja on juutalainen David Baazov. Jewish Business Week kutsuukin Baazovia uudeksi ”netin uhkapelien kuninkaaksi”.
Internetin uhkapelit, kuten online-lainaaminen, on yksi maailman nopeimmin kasvavista markkinoista. Ei siis ihme, että Israelista on tullut alan globaali keskus. Onkin todettu, että ”Israel loi verkon uhkapelibisneksen 1990-luvulla”. Israel kieltää uhkapeliyhtiöitä ankarasti riistämästä oman maan kansalaisia tuotteillaan, mutta ulkomaiset pelaajat ovat juutalaisvaltion silmissä vapaata riistaa. Alan suurimpien nimien joukossa on israelilainen Playtech, uhkapeliohjelmistojen valmistaja ja toimittaja. Juutalaisvaltiossa pitävät hovia myös muun muassa seuraavat tunnetut nimet: 888, Bwin.Party Digital Entertainment, William Hill Online, Ladbrokes Digital ja Caesars Interactive Entertainment.
[9]
Yhä useampi amerikkalainen, eurooppalainen, kanadalainen ja australialainen suistuu luettelemieni juutalaistaustaisten vippi- ja uhkapelifirmojen virittämään velka-ansaan. Yhdysvalloissa kotitalouksien velkaantumisaste lisääntyy räjähdyksenomaisesti – kotitalouksilla on velkaa jo 12 biljoonaa. Kanadassa ja Australiassa kotitalouksien velkaantumisaste on Amerikkaakin pahempi. Isossa-Britanniassa velan määrän arvioidaan kasvavan kolme kertaa palkkapottia nopeammin seuraavan neljän vuoden aikana. Esittelemieni firmojen petolliset toimintatavat ovat vaaraksi kansalaisten terveydelle, taloudelle ja hyvinvoinnille. Ne ovat todellinen yhteiskunnallinen ongelma.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu englanniksi lähteineen The Occidental Observerin verkkosivuilla [10].
Lue myös: Englannin keskuspankin vaiettu historia [11]