Juutalainen opettaja on kehittänyt Yhdysvalloissa kurssin, jossa valkoisia nuoria opetetaan häpeämään ”etuoikeutettua” yhteiskunnallista asemaansa. Juutalaisten etuoikeutetusta asemasta kurssilla ei sen sijaan puhuta.
Aloitteen takana on juutalainen opettaja Moses Rifkin, jonka mukaan valkoisten oppilaiden demonisoinnin tulisi olla osa jokaisen tiedeaineen opetussuunnitelmaa. Valkoista häpeää ruokkiva kurssi tulee olemaan osa kaikkien fysiikkaa opiskelevien oppimäärää Rifkinin koulussa, vaikka aiheella ei tietenkään ole mitään tekemistä fysiikan kanssa.
Rifkin kertoo levittäneensä ajatustaan muille opettajille muun muassa ”People of Color” –konferensseissa. Konferenssit ovat osa juutalaisten 1900-luvulla perustamaa ”kansalaisoikeusliikettä [1]”, joka on johtanut maahanmuuton [2] vapauttamiseen, köyhyysongelmiin [3], raiskauksien [4] ja väkivaltarikosten [5] räjähdysmäiseen kasvuun sekä muun muassa valkoisten syrjimiseen [6] työpaikoilla.
Rifkin kertoo olleensa kauan kateellinen äidinkielen ja historian opettajille, jotka saavat syöttää poliittista agendaansa oppilaille päivästä toiseen osana opetussuunnitelmaansa. Rifkin kertoo kuitenkin lopulta havahtuneensa siihen, ettei kukaan estä häntä, jos hän alkaa markkinoida valkoista häpeää myös omille oppilailleen. Rifkin kertoo pitäneensä työtään yksityisessä koulussa ahdistavana, sillä hän joutuu olemaan paljon tekemisissä hyvin toimeentulevien valkoisten ihmisten kanssa.
[7]Nyt Rifkin ei enää kehoita oppilaita tutustumaan kotitehtäviensä yhteydessä kaikista ansioituneimpiin fyysikoihin, vaan nimenomaan mustiin fyysikoihin. Hän kysyy oppilailtaan, miksi aniharva musta ryhtyy fyysikoksi. Vastaukseksi tuskin kelpaa keskimäärin valkoisia matalampi älykkyysosamäärä [8] tai perinnöllisesti heikko itsekuri [4]. Rifkin pakottaa fysiikan opiskelijat lukemaan vapaa-ajallaan myös feministien ja ”rasisminvastustajien” kirjoja.
Eräs Rifkinin kirjasuosituksista on ”White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack”, jossa valkoisia syytetään muiden rotujen epäreilusta syrjimisestä yhteiskunnassa. On outoa, että koulumaailmassa työskentelevä juutalainen Rifkin ei ota lainkaan kantaa Yhdysvaltojen korkeakoulujen, rahoitusalan ja valtamedian todelliseen etuoikeutettuun ryhmään. Viime kuussa Magneettimedia kirjoitti juutalaisesta etuoikeudesta [9]:
”Ei Stiller ole täysin väärässä todetessaan, että juutalaisten menestystä voidaan selittää geenien sijaan yhteiskunnallisilla tekijöillä. Hyvä esimerkki tästä on yliopistomaailma, jossa juutalaiset ovat saaneet älynlahjoihinsa nähden etuoikeutetun aseman [10]. Juutalaisten edustus akateemisen maailman huipulla ei siis selity vain vuosituhansien eugeenisella ohjelmalla, vaan tehokkaalla etnisellä aktivismilla. On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka juutalaiset suosivat toisiaan akateemisessa maailmassa esimerkiksi älyllisesti pätevämpien valkoisten ja aasialaisten kustannuksella. Yhdysvaltojen huippuyliopistoissa valkoiset ovat suhteessa aliedustetuin etninen ryhmä, kun taas juutalaiset ovat yliedustetuin.
[11]Harvardissa ja muissa Ivy League –korkeakouluissa juutalaisia on väestölukuun suhteutettuna 47 kertaa enemmän kuin eurooppalaisperäisiä valkoisia. Ron Unz on tekstissään The Myth of American Meritocracy [12] osoittanut, että 2000-luvun aikana juutalaiset ovat ainut etninen ryhmä, jonka vaikutusvalta on kasvanut entisestään Harvardissa. Sen sijaan kaikkien muiden etnisten ryhmien edustus on pudonnut. Yliopistot syrjivät muita rodullisia ryhmiä ja suosivat juutalaisia. Johtuuko muutos sitten juutalaisten ylivertaisesta älystä? Vastaako juutalaisten asema heidän todellisia meriittejään? Ei. Suhteessa suoriutumiseen juutalaiset ovat edelleen 13-kertaisesti yliedustettuja verrattuna eurooppalaisiin ja 6 kertaa yliedustettuja aasialaisiin nähden. Unz selvitti, että koulut toisin sanoen suosivat juutalaisia heidän meriitteihinsä katsomatta. Tieto pohjautuu National Merit Scholarship –kisatulosten analyysiin.
Juutalaisten menestystä [13] ei siis voi perustella vain geeneillä eikä edes heidän opiskelumyönteisellä kulttuurilla. Juutalaisten vaikutusvaltaa selittävät länsimaalaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ovat muuttuneet entistä vahvemmin juutalaisia suosiviksi ja entistä eurooppalaisvastaisemmiksi. Tietoa tukee myös juutalaisten suhteellisen matala edustus akateemisessa Phi Beta Kappa –järjestössä, jonka jäsenyys perustuu koulumenestykseen. Järjestössä on juutalaisia enemmän sekä aasialaisia että eurooppalaisia, mikä osaltaan romuttaa myytin juutalaisten ylivertaisesta älykkyydestä.
[…]
Juutalaistaustainen kommunisti Theodore Allen keksi kaikille tutun valheellisen sanaparren ’valkoinen etuoikeus’ [14], mutta länsimaissa tulisi puhua pikemminkin juutalaisesta etuoikeudesta. Valtamedia ei tietenkään koskaan puhu juutalaisesta yliedustuksesta esimerkiksi yliopistoissa, vaan se veisaa loputonta itkuvirttään ’valkoisesta etuoikeudesta’ ja esimerkiksi afrikkalaistaustaisten surkeasta koulumenestyksestä (joka on ’tietysti’ valkoisten syytä). Mustien heikkoa yhteiskunnallista menestystä selittää kuitenkin suuri tieteellinen tutkimusaineisto, joka käsittelee muun muassa eri rotujen älykkyys- ja kurinalaisuuseroja. Valkoisten menestys ei johdu ’rasismista’ vaan keskimäärin korkeasta kurinalaisuudesta ja älykkyysosamäärästä. Sen sijaan juutalaisten yliedustusta ei voida pelkästään näillä ominaisuuksilla selittää.
Tästä huolimatta Western Washington University –yliopiston juutalainen johtaja Bruce Shepard vaati viime vuonna yliopistojen etnistä puhdistusta [15], sillä hänen mielestään valkoisia oli edelleen liikaa!”
Lähde: National Review [16]