- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Jessikka Aro eduskunnalle: vaihtoehtomedioiden tiedonsaantia rajoitettava ja tuomioita kovennettava!

Juutalaisen Bonnier-oligarkkiperheen palkitsema [1] ”toimittaja” Jessikka Aro vaati hiljattain eduskunnan edessä [2], että viranomaisten tulisi alkaa pimittää julkista tietoa vaihtoehtomedioilta sekä valtaeliittiä vastustavilta yksityishenkilöiltä.

Aro esiintyi hallintovaliokunnan kuulemisessa eduskunnassa 8.2.2017. Aro puhui ainoasta teemasta, josta hänet ylipäätään tunnetaan: ”Venäjän hybridi- ja infosodasta” sekä ”valemedioista”.

Aron mukaan esimerkiksi maahanmuuttovastaiset kansalaismediat ovat jo niin suuri ongelma, että ainut mahdollinen ratkaisu on ankara totalitarismi, tiedon pimittäminen ja äärimmäisen tiukat sananvapauslait.

Aro kutsuu nationalismia ”Suomen etujen vastaiseksi ääripolitiikaksi”. Vaikka kansainväliset tiedustelupalvelut eivät ole löytäneet [3]todisteita tukemaan väitteitä Putinin salaisesta yhteistyöstä Euroopan kansallismielisten kanssa, uskoo Aro hartaasti salaliittoteoriaan Putinin ja vaihtoehtomedioiden epäpyhästä liitosta [4].

Bonnier-palkittu toimittaja saarnasi eduskunnalle, että ”aggressiiviset propagandistit” käyttävät ”hyväkseen” esimerkiksi lakipykäliä, viranomaistietojen lähtökohtaista julkisuutta sekä sananvapauden kaltaisia perusoikeuksia.

Sananvapaus ja yhteiskunnallinen avoimuus olivat mukavia asioita vain niin kauan, kun Aron kaltaisilla kulttuurimarxisteilla oli yhteiskunnallinen mielipidemonopoli. Kansallismielisyyden noustessa liberaalit ovat valmiit kuitenkin romuttamaan kaikki tärkeimmät ”avoimen yhteiskunnan” instituutiot.

Vaihtoehtomedioiden vastakohdaksi Aro nostaa ”tavallisia mielipiteitä ilmaisevat kansalaiset”. Toimittaja ei tietenkään määrittele termiä tarkemmin.

Ilmeinen viesti kuitenkin on, että kulttuurimarxismin vastaiset mielipiteet ovat ”epätavallisia”, minkä vuoksi ne eivät nauti sananvapauden suojaa. Aro tahtoo tietysti kollegoineen määritellä ”tavallisuuden” eli hyväksyttävän ajattelun rajat.

cyber-war [5]

”Lailliseksi” naamioidut rikolliskirjoitukset

”Hybridi- ja informaatiovaikuttamiselle on ominaista lainvastaisen ja epäeettisen toiminnan piilottaminen ja sen oikeuttaminen viestinnällä luonteeltaan lailliseksi sekä asialliseksi,” Aro julistaa, muttei anna lainkaan esimerkkejä.

Milloin esimerkiksi Suomen poliisilla olisi ollut vaikeuksia tunnistaa laiton maahanmuuttokriittinen teksti? Ylilyönnit tapahtuvat yleensä toiseen suuntaan – poliisi on tehnyt oma-aloitteisia rikosilmoituksia jopa sellaisesta kansallismielisestä materiaalista [6], joka on osoittautunut täysin lailliseksi.

Vaikka poliisi onkin hyökännyt innokkaasti lainkuuliaisia maahanmuuttokriitikoita [7] vastaan, väittää Aro, että lailliseksi naamioitu laiton kirjoittelu on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Tämä on vaarallista informaatiovaikuttamista – Aro levittää eduskunnalle salaliittoteorioita, joita hän ei edes yritä perustella tutkimus- tai tilastotiedolla.

Aron puheen huolestuttavin osuus liittyi kuitenkin tiedonsaannin rajoittamiseen ei-toivotuilta kansalaisilta. Bonnier-palkitun toimittajan ihanneyhteiskunnassa viranomaiset luovuttaisivat tietoa vain valtaeliitille uskollisille kansalaisille:

Valejournalistit ja näennäiset kansalaisaktivistit urkkijoina

Yhtenä informaatiovaikuttamisen keinona on Suomessa käytetty kohdehenkilöiden tietojen urkkimista paitsi sosiaalisesta mediasta, myös eri viranomaisilta ja instituutioilta.

Tietoja on kerätty näennäisen asiallisten kansalais- tai toimittajakyselyiden ja tietopyyntöjen muodossa.”

”Vuonna 2016 syksyllä nähtiin jopa hiljattain poliittisen väkivallan seurauksena menehtyneen yksityishenkilön terveystietojen ja oikeusrekisterikeskuksesta kaivettujen tuomiotietojen laajaa ja pitkäkestoista julkistamista eri valemedioissa propagandatarkoituksessa.”

Aro viittaa kirjoituksillaan Jimi Karttuseen sekä todennäköisesti Aroon itseensä kohdistuneisiin huumerikospaljastuksiin, joita vaihtoehtomediat ovat tehneet. Toisin kuin Aro antaa ymmärtää, ei tietojen julkistamiseen liittynyt lainkaan ”valheita”.

Tiedot Aron saamista huumetuomioista vuosivat julkisuuteen [8] sen jälkeen, kun valtamedia oli alkanut ahdistella katupartioaktiiveja julkaisemalla tietoja näiden ikivanhoista rikostuomioista. Julkaisemalla tietoja valtamedian toimittajista vaihtoehtomediat näyttivät, että sama peli osataan tässäkin päädyssä.

Aro katkeroitui tietovuodoista ja otti erittäin henkilökohtaisesti sen, että viime syksynä äärivasemmistolainen Jimi Karttunen joutui vastaavan paljastuksen kohteeksi [9]. Toisin kuin Aro valehteli eduskunnalle, Karttunen ei kuollut ”poliittiseen väkivaltaan” [10] vaan huumeisiin ja sairaalan hoito-ohjeiden laiminlyöntiin.

Aro ja muut kulttuurimarxistitoimittajat raivostuivat, kun vaihtoehtomediat toivat totuuden Karttusen elämäntavoista julki. Valtamedia nolattiin täydellisesti, kun monikulttuuriseksi ja rauhaa rakastavaksi ”runopojaksi” maalattu Karttunen paljastui narkomaaniksi ja elämäntaparikolliseksi.

Jimi Karttunen nuorena ja aikuisena. Miksi valtamedia luo mielikuvaa 15-vuotiaasta "runopojasta"? [11]

Jimi Karttunen nuorena ja aikuisena. Miksi valtamedia luo mielikuvaa 15-vuotiaasta ”runopojasta”?

Ihanneyhteiskunta tietoa säännöstelemällä

Aro tahtoo ennaltaehkäistä uusia kiusallisia tietovuotoja säätämällä lakeja, jotka rajoittaisivat radikaalisti kansalaisten oikeuksia saada tietoa esimerkiksi viranomaisrekistereistä:

Joku raja viranomais- ja muiden tietojen asiattomaan urkintaan

Kohdehenkilöiden tietojen urkintaan viranomaisilta voidaan myös puuttua. Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta toteaa:

’Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.’

Laki ei siis velvoita luovuttamaan tietoja yksityisistä tai julkisista suomalaisista häirintätarkoitukseen tai propagandasivustojen valheiden ja salaliittoteorioiden materiaaliksi. Koska tällä hetkellä viranomaiset luovuttavat tietoja myös tällaiseen käyttöön, tietojen luovutuskäytäntöjä olisi hyvä tarkistaa.

Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia.”

Aro on osoittanut olevansa orwellilaisten kiertoilmaisujen mestari. Hän leimaa valtaeliittiä kritisoivat julkaisut ”häirintä-”, ”propaganda-”, ”valhe-” ja ”salaliittojulkaisuiksi” ja väittää, että viranomaisilla on laillinen oikeus syrjiä tietoa etsiviä kansalaisia poliittisten näkemysten perusteella.

Aron ihanneyhteiskunnassa Jimi Karttunen olisi aina pysynyt pyhimysmäisenä ”runopoikana”, koska kulttuurimarxistina Karttunen oli etuoikeutettu jopa harhaanjohtavan positiiviseen julkisuuteen. Sen sijaan kansallismielisillä ei ole oikeutta edes objektiiviseen julkisuuteen ”väärien” mielipiteidensä vuoksi.

Orwellilaisessa hengessä toimittaja kutsuu valtaeliitin puudeleina toimivia lehtimiehinä ”asiallisiksi toimittajiksi”:

”Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten.

Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta tunnetaan lakeja halveksivana.”

Bill Browder ja Jessikka Aro. [12]

Bill Browder [13]ja Jessikka Aro.

Poliittisesti motivoituneet tietomurrot

Eduskunnalle pidetty esitelmä tihkuu myrkyllistä kaksinaismoralismia. Aro kertoo olevansa huolissaan esimerkiksi kulttuurimarxististen ja Nato-myönteisten upseerien julkisten (!) someviestien julkaisemisesta vaihtoehtomedioissa.

Aroa ei kuitenkaan haittaa lainkaan katupartioiden salaisten (!) Facebook-keskusteluiden julkaiseminen, jota hänen oma työnantajansakin – Yleisradio [14] – harrastaa. Poliittinen mielipide määrittelee, ketkä ovat oikeutettuja yksityisyyteen ja ketkä eivät.

Yle-toimittaja jatkaa hurskasteluaan varoittamalla kansalaisia laajamittaisesta poliittisesta kyberrikollisuudesta, kuten viestintäsalaisuuden loukkauksista:

”Suomen lainsäädännössä kannattaa varautua myös muiden rikostyyppien yleistymiseen ja käyttöön hybridi- ja informaatiovaikuttamisessa.

Näitä ovat mm. viestintäsalaisuuden loukkaukset ja tietojärjestelmän häirinnät eri tekomuotoineen, suojauksenpurkujärjestelmärikokset, tietomurrot ja henkilörekisteririkokset.

Tekijöitä ovat viestintäsabotaasiin, datamanipulaatioon ja haittaohjelmien levitykseen erikoistuneet hakkeriryhmittymät, joiden siteet valtiollisiin toimijoihin pyritään häivyttämään.

Hyökkäyksiä kohdistetaan informaatiovaikuttamisen kohdehenkilöihin.”

Aro ei tietenkään mainitse, että hänen kollegansa Journalistiliitossa [15] ovat pyrkineet aktiivisesti tuomaan Ruotsista Suomeen Expon ja Researchgruppenin toimintakulttuuria, joka perustuu nimenomaan kansallismielisten tietoliikenteen vakoiluun ja julkaisemiseen painostustarkoituksessa.

Esimerkiksi Researchgruppenin [16] ja Helsingin Sanomien [17] väkeä on muistettu arvostetuilla ”journalistipalkinnoilla”, kun nämä ovat julkaisseet rikollisesti hankittua [18]ja yksityisyydensuojaa loukkaavaa materiaalia maahanmuuttovastaisista aktivisteista [19].

Lisäksi Aro toivoo, että suomalaiset valvontaviranomaiset alkaisivat syrjiä kansalaisia. Mikäli suomalainen vaihtoehtomedia paljastaisi vakavan väärinkäytöksen, jättäisivät valvontaviranomaiset uudessa mallissa väärinkäytöksiin liittyvät kanteet kylmästi käsittelemättä.

”Lisäksi monista tässä lausunnossa mainituista rikoksista säädettyä rangaistusasteikkoa tulisi merkittävästi korottaa,” Aro jyrisi.

 

Lue myös:

Jessikka Aro: enemmän vankeustuomioita sananvapausrikoksista! [20]
Kuka on Jessikka Aron juutalainen miljardööriystävä Bill Browder? [13]
Valtamedia syyttää kansalaisia omista valheistaan [21]