Juutalainen mutta Israel-kriittinen toimittaja David Sheen on vuosien ajan paljastanut sionistivaltion sota- ja ihmisoikeusrikoksia. Alla olevalla videolla Sheen kertoo ei-juutalaisten kokemasta sorrosta Israelissa.
Sheenin esitelmän otsikko on ”Luoti, äänestyslippu, boikotti”. Boikotilla hän ei kuitenkaan tarkoita Israel-vastaista BDS-boikottiliikettä [1] vaan sitä, kuinka Israel boikotoi ei-juutalaisia kansalaisiaan lukuisin eri tavoin.
Ei-juutalaisten boikotointi alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun juutalaiset perustivat kibbutsiyhteisöjä. Palestiinalaisia ei hyväksytty osaksi yhteisöä, vaikka he olisivat allekirjoittaneet kibbutsiliikkeen arvopohjan. Rotuerottelu alkoi siis jo maanviljelyn yhteydessä.
Rotuerottelu jatkuu myös, kun maalta siirrytään kyliin ja kaupunkeihin. Israel rahoittaa juutalaiskylien rakennushankkeita paljon avokätisemmin kuin palestiinalaiskylien. Näin juutalaisten elintila kasvaa, kun taas palestiinalaisyhteisöt pakotetaan näivettymään.
Palestiinalaiskylien kasvua rajoitetaan myös eväämällä rakennuslupia.
Sheen kertoo tapauksesta, jossa palestiinalaisperheen asunto kävi lapsen syntymän vuoksi liian pieneksi. Heidän kotikylänsä oli jo täynnä, joten he hakivat viranomaisilta lupaa rakentaa uusi talo viereiseen kylään. Vastaus oli kylmä: palestiinalaisperhe ei saanut rakennuslupaa, koska viereinen kylä oli tarkoitettu vain juutalaisille.
Toisin sanoen Israel boikotoi palestiinalaisia kieltämällä näitä ostamasta maata ja rakentamasta taloja alueille, jotka sionistit tahtovat pitää ”rotupuhtaina”.
Palestiinalaisperheen tapaus vietiin oikeuteen, jossa vastapuolella istui etnistä puhdistusta ajava Jewish National Fund [2] (JNF), joka omistaa suuren osan miehitetyn Palestiinan maa-alueista.
Kun oikeus pyysi JNF:ltä selitystä palestiinalaisperheen boikotille, JNF vastasi yksioikoisesti, ettei järjestön tavoitteena ole palvella kaikkia kansalaisia tasavertaisesti – JNF kertoi vaalivansa vain juutalaisten etua.
Palestiinalaisperheen kohtalo synnytti kiivasta poliittista keskustelua, koska JNF:n julkilausuttu linja oli käytännössä laiton.
Niinpä Israelin parlamentti Knesset päätti säätää nopeasti lain, joka salli kylien asukkaiden valikoimisen rodullisin perustein, kunhan rasistista motiivia ei lausuta ääneen. Näin ei-juutalaisiin kohdistuvalle rasismille määriteltiin viimein selkeät ”oikeudelliset” raamit.
[3]
”Ylpeä juutalainen rasistipormestari”
Sheenin mukaan samat käytännöt pätevät myös suuremmissa kaupungeissa, kuten Ylä-Nasaretissa, jossa noin 80 prosenttia asukkaista on juutalaisia.
Vähemmistöasemansa vuoksi Ylä-Nasaretin ei-juutalaiset ovat tahtoneet jo kauan perustaa arabinkielisen koulun, jossa heidän lapsensa voisivat saada opetusta omalla äidinkielellään. Kaupungin juutalainen pormestari Shimon Gafsou on kuitenkin kieltänyt ei-juutalaisten koulujen perustamisen.
Gafsou ei ole suinkaan peitellyt motiivejaan. Valtavirtaiseen Haaretz-juutalaislehteen kirjoittamassaan kolumnissa [4] Gafsou julistaa olevansa ”ylpeä osa uljaiden ’rasistien’ jatkumoa”.
Gafsou on tehnyt rasismista vaaliteeman; kampanjajulisteissaan hän pyytää kaikkia rasisteja äänestämään häntä. Hänen mukaansa Israelin on aika hylätä loputkin ei-juutalaisten liikkumisen- ja asumisenvapautta ajavat lait.
Mitä jos ei-juutalainen poliitikko tekisi vastaavaa esimerkiksi Euroopassa? Miten juutalaiset ja sionistiset kansalaisjärjestöt reagoisivat siihen? Miksi Suomen juutalaislehti HaKehila [5] ei koskaan tuomitse Gafsoun kaltaisia poliitikkoja? Miksi ”rasismia” vastustavat Suomessa asuvat juutalaiset, kuten Simon Livson [6]ja Shirley Hubara, [7]eivät puhu aiheesta? Mitä he pelkäävät?
Sheenin mukaan ei-juutalaisten vastaista boikottihanketta toteutetaan kitkattomasti niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Juutalaiset kiinteistökehittäjät tukevat julkirasistisia poliitikoita esimerkiksi kieltäytymällä myymästä uusia asuntoja arabeille.
Hallitus on osoittanut tukeaan rotuerottelua ajaville yhtiöille myöntämällä näille asuntoministeriön kautta virallisia kunnianosoituksia. Israelin entinen asunto- ja rakennusministeri Uri Ariel on jopa todennut suoraan, että juutalaisten on ”kannustettava arabeja häipymään vapaaehtoisesti kaupungeistamme ja lopulta valtiostamme”.
Juutalaiset yritykset mainostavat myös avoimesti sitä, että ne palkkaavat vain rotupuhtaita työntekijöitä. Näin asiakkaille vakuutellaan, että jokainen shekel ohjautuu varmasti juutalaisiin taskuihin. Juutalaisjärjestöt tekevät jopa karttoja, jotka kertovat, minkä rotujen edustajia mikäkin yritys on palkannut tietyssä kaupunginosassa. Tämä tekee ei-juutalaisten boikotoinnista helpompaa.
Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun poika on esimerkiksi vaatinut julkisesti juutalaisia ”boikotoimaan jokaisen arabihuoranpenikkapaskan yrityksiä”.
Netanjahun pojan avautuminen ei synnyttänyt poliittista kohua. Johtuiko tämä siitä, että hän on juutalainen? Mitä, jos vaikkapa Juha Sipilän tai Alexander Stubbin lapsi kirjoittaisi vastaavalla tavalla juutalaisyrityksistä? Riittäisikö sionisteilla ymmärrystä hänellekin?
[8]
[9]Juutalaiskansanedustajan terveiset arabikollegoille: Toivottavasti teidät teloitetaan!
Rasismi jatkuu myös Knessetissä, jossa monet juutalaispoliitikot ovat julkisesti jyrähtäneet, etteivät he suostu edes tervehtimään – keskustelusta puhumattakaan – palestiinalaisten kansanedustajien kanssa.
Mitä Israelin ystävä ja ”antirasisti” [10]Ben Zyskowicz sanoisi, jos Olli Immonen ottaisi mallia sionistivaltiosta ja kieltäytyisi edes katsomasta Jani Toivolaa kohti?
Tai kuinka Zyskowicz reagoisi, jos mallia otettaisiin Suomeen suoraan Israelin nykyiseltä puolustusministeriltä, Avigdor Liebermanilta, joka on mylvinyt: ”Natsijohtajatkin teloitettiin. Toivon, että samoin käy myös Israelin parlamentin arabijäsenille!”
Tukemalla ei-juutalaisten vastaista rotusyrjintää Israelin hallitus on luonut ihanteelliset olosuhteet myös suoralle terrorismille, joka kohdistuu niin kristittyihin kuin muslimeihin. Äärijuutalaiset polttavat esimerkiksi ei-juutalaisia asuinalueita ja kirkkoja sekä jättävät rikospaikoille graffitimaalauksia, jossa he siteeraavat Talmudia [11] veritekojensa ”oikeutukseksi”.
99 prosenttia Israelin kouluista toteuttaa rotuerottelua. Viimeiseen prosenttiin lukeutuvat sekakoulut elävät terrorin uhan alaisuudessa, sillä myös niitä vastaan on tehty tuhopolttoiskuja. Tavoitteena on 100 prosentin rotuerottelu juutalaisiin ja ei-juutalaisiin oppilaisiin. 99 ei riitä.
Kirkkojen ja koulujen ohella juutalaistuhopolttajien kohteiksi joutuvat myös tavalliset perheet.
Esimerkiksi 31.7.2015 juutalaiset siirtokunta-aktivistit hyökkäsivät [12] Duman kylässä polttopulloilla palestiinalaisasuntoon ja murhasivat kolme ei-juutalaista, joista yksi oli vasta vauva. 4-vuotias Ahmad Dawabsha oli juutalaisten uhreista ainut, joka jäi henkiin.
Kun Israelin ”Supon” eli Shin-Betin johtajaa Yuval Diskiniä pyydettiin kommentoimaan ei-juutalaisiin kohdistuvia murhaiskuja, hän myönsi, ettei Israelilla ole ollut lainkaan ”poliittista tahtoa estää näitä tapahtumasta”.
Israelin turvallisuuspoliisin johtajan mukaan maan hallitus on toisin sanoen tyytyväinen siihen, että terroristisolut jatkavat ei-juutalaisten murhaamista. Miksi suomalainen roskalehdistö kirjoittaa [13] sensaatiohakuisesti New Yorkin juutalaishautausmaiden vähäpätöisestä vandalisoinnista, mutta ei Israelin poliittisen johdon siunaamista terroristimurhista? Mistä kaksinaismoralismi johtuu?
Poliitikkojen ja viranomaisten asenteet heijastuvat myös nuoriin, Sheen muistuttaa. Lukiolaisille tehdyn gallupin mukaan vain 28 prosenttia juutalaisopiskelijoista tuomitsee ei-juutalaisiin kohdistuvat hyökkäykset. 72 prosenttia koulutetuista nuorista (jotka ovat yleensä liberaalimpia kuin matalasti koulutetut!) suhtautuvat rasistiseen väkivaltaan siis sallivasti tai neutraalisti ”Lähi-idän ainoassa demokratiassa”!
[14]
[15]
[16]
Miljoonabudjetilla rodunsekoitusta vastaan
Myös juutalainen valtamedia tukee rasistista kampanjaa. Valtavirtaisen The Jerusalem Postin [17] pääkirjoitustoimittaja Elazar Stern on esimerkiksi kirjoittanut, että ”Israel ja Yhdysvallat ovat molemmat huolissaan [juutalaisten] seka-avioliitoista”.
Toisin sanoen Israelin valtamedia tahtoo ennaltaehkäistä juutalaista rodunsekoitusta jopa juutalaisvaltion rajojen ulkopuolella! Mitä, jos Helsingin Sanomat vaatisi vastaavia rotusääntöjä valkoisten geenien turvaamiseksi? Monessako minuutissa päätoimittaja potkittaisiin ulos?
Ketään tuskin yllättää tässä vaiheessa se, että Israelin hallitus on investoinut miljoonia dollareita seka-avioliittojen estämiseen… myös Israelin ulkopuolella! 2015 hallitus nosti diasporassa tapahtuvien seka-avioliittojen estämisohjelman budjetin huikeaan 50 miljoonaan dollariin!
Ehkä parhaiten sionistisen kaksinaismoralismin paljastaa kuitenkin Israelin suhtautuminen ”vääränvärisiin” juutalaisuskontoa tunnustaviin maahanmuuttajiin, kuten mustiin etiopianjuutalaisiin, joita on jopa sterilisoitu [18] rotunsa vuoksi.
Israelin nauttiman kansainvälisen tuen kivijalkoja ovat Anti-Defamation Leaguen [19], Simon Wiesenthal Centerin [20] ja World Jewish Congressin [21] kaltaiset ökyrikkaat lobbausjärjestöt, jotka vastustavat aggressiivisesti valkoista nationalismia mutta kannattavat kiihkeästi juutalaista sionismia.
Kun juutalaiset lobbausjärjestöt tuomitsevat jyrkin sanankääntein maahanmuuttovastaisten puolueiden toiminnan Euroopassa (1 [22], 2 [23]), pitäisi niiltä aina kysyä etiopianjuutalaisten maahanmuuttajien kohtalosta. Miksi maailman suurimmat sionistiset lobbausjärjestöt vaativat monikulttuurista Eurooppaa ja rotupuhdasta juutalaisvaltio Israelia?
Israelin sisäministeri Eli Yishai on itse kertonut [24], mikä juutalaisvaltion pakolaispoliittinen strategia on: eritrealaisten, sudanilaisten ja muiden mustien siirtolaisten ”elämästä tehdään niin surkeaa”, että nämä jättävät juutalaiset vapaaehtoisesti rauhaan!
Israel on myös rakentanut vuodesta 2013 lähtien uutta raja-aitaa, jolla mustat afrikkalaiset yritetään pitää ulkopuolella. Kun Unkarin [25] kaltaiset valkoiset maat aloittivat vastaavan raja-aitaprojektin, olivat valtamedia ja poliittinen eliitti kauhuissaan. Miksi juutalaisten aitahanke sitten ei kauhistuta?
[26]
Lisäksi Israel on alkanut maksaa [27]mustille maahanmuuttajille 3 500 dollarin könttäsummaa palkkioksi siitä, että he häipyvät juutalaisten maasta.
Sheen muistuttaa, että nämä esimerkit ovat vain pieni pintaraapaisu. Palestiinalaisten epäinhimillinen sorto ja murhaaminen Länsirannalla ja Gazassa ovat esimerkiksi kokonaan oma lukunsa.
Mikäli kiinnostuit aiheesta, lue siis myös ainakin seuraavat artikkelimme:
Juutalaiset ja rasismi, osa 3: Miksi kansallismielisten tulee vastustaa Israelia? [28]
Tuki Israelille merkitsee tukea ääri-islamistiselle terrorismille [29]
Kuinka sionistit valehtelevat Gazan kansanmurhasta [30]
Valheet, joilla Israelin rikokset oikeutetaan [31]
Israelin puolustusvoimien uusi päärabbi: ”Ei-juutalaisten raiskaaminen on täysin sallittua” [32]
Juutalainen terrorismi kristittyjä vastaan jatkuu Lähi-idässä [33]
Juutalainen rabbi Ariel: ”Kristityt ja muslimit tapettava!” [34]
Israel – terrorismin ja salamurhien suurvalta [35]
Miksi juutalaisista rituaalimurhista ei uskalleta puhua? [36]
Juutalaista väkivaltapornoa kuvataan nyt veronmaksajien piikkiin [37]
Amalek – juutalaisen kansan vihollinen [38]
Juutalaisen Israel-kritiikin ongelma [39]
Suomen juutalaislehti: juutalaiset ja Israel ovat yhtä [40]
Suomen valtamedia: Syyrialla ei oikeutta torjua jihadistien vallankaappausta [41]