Toht. Mark Bailey on kirjoittanut 67-sivuisen esseen A Farewell to Virology [1] (”Jäähyväiset virologialle”), ja siitä sivuston Viroliegy [2] isäntä Mike Stone on koonnut 72 lainauksen kokoelman Quotations from ’A Farewell to Virology’ by Mark Bailey, MD [3]. Suomennan nämä 72 lainausta. Suluissa olevat sivunumerot osoittavat, miltä alkuperäisen esseen sivulta lainaus on otettu.
1. Virologit luovat omia valetieteellisiä metodeitaan vanhan tieteellisen metodin tilalle.
Virologia keksi virusmallin mutta ei ole vastaavasti täyttänyt sen omia vaatimuksia. Esitetään väite, että virukset aiheuttavat sairautta leviämällä isännästä toiseen, esimerkiksi ihmisestä toiseen, ja kuitenkaan tällä väitteellä ei ole minkäänlaista tieteellistä todistusta tukenaan. Yksi virologian suurimmista epäonnistumisista on ollut kyvyttömyys löytää viruspartikkeleita suoraan sellaisten organismien kudoksista, joilla on sanottu olevan ’viruksen aiheuttamia’ sairauksia. Hämärtääkseen tätä asianlaitaa virologit ovat alkaneet luoda omia valetieteellisiä metodeitaan vanhan tieteellisen metodin tilalle ja muuttaa sanojen sanakirjan mukaisia merkityksiä saadakseen tukea tieteenvastaisille käytännöilleen. (alun tiivistelmä)
2. Ei suoraa näyttöä viruksesta, 209 tiedustelua.
Christine Masseyn koordinoimana on tehty lukuisia informaation vapautta koskevan lain (FOIA, Freedom of Information Act; Suomessa Julkisuuslaki) mukaisia informaatiopyyntöjä. 11.9.2022 mennessä yksikään 209 pyynnön saaneesta (pääosin terveysinstituutteja tai tieteellisiä instituutteja yli 35 maassa) ei ole kyennyt esittämään suoraa näyttöä väitetystä SARS-CoV-2-viruksesta eli koronaviruksesta. (s. 5)
3. Kyseessä on petosnäytelmä.
Kyseessä on petosnäytelmä, ymmärrettiin se tai ei. Siinä vain väitetään, että virus oli otetussa näytteessä, syytetään kuviteltua virusta petrimaljan kokeessa rasitukselle altistettujen solujen hajoamisesta ja sitten sanotaan, että jotkut vesikkeleistä (joiden biologista koostumusta ja funktiota ei oltu osoitettu) ovat viruksia. (s. 8)
4. Ironiaa ei nähdä.
Kuten tyypillistä, näytti siltä, etteivät he nähneet mitään ironista siinä, ettei väitetyn ihmisen hengitystieviruksen voida osoittaa ’infektoivan’ asiaankuuluvaa solutyyppiä, saati asiaankuuluvaa lajia. Ja jälleen kerran heidän kokeensa teki pätemättömiksi se, ettei asiaankuuluvia kontrolliviljelyitä oltu suoritettu. (s. 9)
5. Näyttää todennäköisemmältä, että virologit ovat ottamassa etäisyyttä omiin menettelytapoihinsa.
Toukokuussa 2020 aikakauslehdessä ”Viruses” ilmestyi julkaisu, joka väitti:
”Nykyisin on lähes mahdoton tehtävä erottaa toisistaan solunulkoiset vesikkelit ja virukset hyväksytyillä vesikkeleiden eristämismetodeilla, kuten esimerkiksi differentiaaliultrasentrifugoinnilla, koska ne pelletoituvat usein yhdessä saman kokonsa vuoksi.”
”Nykyisin” tarkoittaa toisin kuin ennen, ja epäselvää on, kuinka sellainen havaittu tekninen muutos voidaan saattaa sopusointuun biologisten lakien kanssa. Näyttää todennäköisemmältä, että virologit ovat ottamassa etäisyyttä omiin menettelytapoihinsa välttääkseen kumoamasta omia postulaattejaan. Heidän täytyy ehkä hyväksyä se, että syy siihen, ettei differentiaalisentrifugointi kykene erottamaan toisistaan viruksia ja muita vesikkeleitä, on se, että heidän väitteensä, että viruksia on läsnä otetussa näytteessä, on epäoikeutettu. (s. 10)
6. Asian ytimessä on yksinkertainen käsite.
Virologia keksi hypoteesin viruksista, joten mitä metodia se käyttääkin yrittäessään todistaa niiden olemassaolon, sen täytyy täyttää tuo määritelmä. Asian ytimessä on yksinkertainen käsite, ja meidän on saatava näyttö siitä, että väitetyt sairautta aiheuttavat partikkelit saavat aikaan uusia partikkeleita, jotka ovat edellisten klooneja. Ei voida väittää, että löydetyt proteiinit ja nukleiinihapot ovat peräisin jostakin spesifisestä [erityisestä] viruksesta, ellei väitettyjä viruspartikkeleita ole puhdistamalla todella eristetty ja niillä osoitettu olevan nämä biologiset avainominaisuudet. (s. 11)
7. Näkyvää kerrosta ei saada.
Sähköpostitse lähetettyyn tiedusteluun tri Marica Grossegesse Robert Koch Instituutista vastasi: ”Me puhdistimme SARS-partikkeleita tiheysgradientilla [tiheysgradienttisentrifugilla, VIL]. Kuitenkin vain soluviljelmästä peräisin olevaa virusta, kuten kirjoititte. Puhdistettaessa SARS:ia potilasnäytteistä haasteena on, ettei näkyvää kerrosta [sentrifugiputkeen, VIL] saada.” (s. 13-14)
8. Koskaan ei ole ollut olemassa sellaista fysikaalisesti eristettyä partikkelia.
SARS-CoV-2 [koronavirus, VIL] jää pelkäksi hypoteettiseksi tietokoneluomukseksi, joka on koottu kasaan tuntematonta alkuperää olevista geneettisistä fragmenteista. Koskaan ei ole ollut olemassa sellaista fysikaalisesti eristettyä (so. puhdistettua) partikkelia, jonka olisi osoitettu saaneen aikaan identtisten partikkeleiden tuotantoa, tai partikkelia, jonka olisi osoitettu aiheuttaneen patologisia vaikutuksia missään ihmisessä tai kokeellisessa eläinmallissa. (s. 14)
9. Tieteellinen metodi puuttuu kokonaan.
On vaikea tietää tarkasti, mitä kutsua virologiaksi, mutta tiedettä se ei ole. Sen nykyiset harjoittajat ovat ryhtyneet jonkinlaiseen algoritmiseen tai tilastolliseen spekulointiin kehäpäättelyn ja asenteellisen toteennäytön [”vahvistusilluusion” – sanakirjan termi, VIL] ohella, samalla kun vastaava kumoamisyrityksen prosessi, joka kuuluu tieteellisen metodin ytimeen [siinä yritetään kumota oma hypoteesi, ja jos se ei onnistu, hypoteesi on todennäköisesti oikea, VIL], puuttuu kokonaan. Vaikka tieteellisen metodin hylkääminen saattaa olla huomaamatonta ja satunnaista alemman tason osallistujien kohdalla, globaalin hierarkian ylemmillä tasoilla on lähes varmasti vehkeileviä motivaatioita. (s. 14)
10. Onko virologia koskaan ollut tieteellistä toimintaa?
Sen vuoksi kysymys, onko virologia koskaan ollut tieteellistä toimintaa, on ymmärrettävä. Mitä tieteelliseen metodiin tulee, virologit luovat hypoteeseja, joita ei voida osoittaa vääriksi, vakiinnuttamalla paradigmoja [oppirakennelmia, VIL], joissa mikä tahansa määrä havaintoja, oli se sairaus tai väitetyt testitulokset, voidaan lukea heidän ”virustensa” tiliin. Havainnot esitetään todisteeksi viruksen olemassaolosta kehäpäätelmänä, joka ei kaipaa enää viruksen todistettavissa olevaa olemassaoloa. Esimerkiksi kaikki väitteet toistettavuudesta PCR-prosessin tai väitetyn virusgenomin muodossa ovat vain saman kehäpäättelyn uusia kierroksia [PCR = Polymerase Chain Reaction, polymeraasiketjureaktio; kyseessä on lyhyiden geneettisten fragmenttien monistus- ja lisäämismenetelmä, kuin kopiokone, VIL]. (s. 15)
11. Asianmukaisten kontrollikokeiden puuttuminen.
Historiallisesti virologialle on ollut tunnusomaista asianmukaisten kontrollikokeiden puuttuminen, eikä yhtäkään sen perustavista väitteistä ole vahvistettu tieteellisen metodin oikean käyttämisen avulla. (s. 15)
12. Virologian epätieteellisiä kokeita ei olisi saanut enää sallia.
Vuonna 1954, jolloin John Enders ja Thomas Peebles väittivät, että he olivat lisänneet tuhkarokkovirusta ihmisen ja apinan munuaisten soluissa, virologian epätieteellisiä kokeita ei olisi saanut enää sallia. Enders ja Peebles lisäsivät nielunäytteitä ja verta soluviljelmiinsä, ja havaittuaan kuolevia ja hajoavia soluja (CPE, sytopaattisen efektin) koeputkissaan he päättelivät, että nämä in vitro -ilmiöt [elimistön ulkopuolella tapahtuvat ilmiöt, VIL] ”saattavat olla yhteydessä tuhkarokkovirukseen”. He varoittivat, että ”sytopaattiset efektit, jotka pinnallisesti muistuttavat niitä, jotka ovat seurausta tuhkarokkoa aiheuttavien taudinaiheuttajien tuottamasta infektiosta, saattavat mahdollisesti olla joidenkin muiden apinan munuaiskudoksessa olevien taudinaiheuttajavirusten tai tuntemattomien tekijöiden aiheuttamia”. (s. 17)
13. Tri Stefan Lanka on dokumentoinut näiden epätieteellisten käytäntöjen historian.
Virologit ovat kuitenkin jatkaneet Endersin kontrolloimattoman metodologian toistamista ja väittävät vielä nykyäänkin, että sellaiset sytopaattiset efektit ovat kiistaton todiste viruksista. Tri Stefan Lanka on dokumentoinut näiden epätieteellisten käytäntöjen historian, ja v. 2021 hän osoitti, että laboratorioprosessi itsessään voi aiheuttaa sytopaattisia efektejä soluviljelmissä. (s. 18)
14. Virologia sulkee itsensä tieteellisen metodin ulkopuolelle.
Kuten tämä essee esittää, virologian järjestelmä ei halua julkistaa tai suorittaa näitä välttämättömiä kokeita nähtävästi sen vuoksi, ettei se kumoaisi itseään. Se tarkoituksellisesti rajoittuu meneillä oleviin opportunistisiin ja asenteellisen toteennäytön tukemiin ”kalastelutoimenpiteisiin” ja sulkee siten itsensä tieteellisen metodin ulkopuolelle sen johdosta, että se on ristiriidassa hypoteesin liikkeelle paneman ja falsifioitavan [vääräksi osoitettavissa olevan] menettelytavan kanssa, jota Popper on kuvannut (s. 19)
15. Tieteellinen teoria vaatii näytön.
Koska tieteellinen teoria vaatii näytön, joka on toistuvasti testattu ja vahvistettu tieteellisen metodin mukaisesti, on selvää, etteivät ’virukset’ koskaan ole päässeet edes teorian tasolle. Tieteen mukaan ne jäävät pelkäksi spekulaatioksi. (s. 20)
16. Syyllinen asianmukaisten kontrollien laiminlyöntiin.
FOIA-pyynnöt [ks. kohta 2, VIL] ovat paljastaneet, että Uuden-Seelannin ympäristötieteen ja -tutkimuksen instituutti (ESR), joka on väittänyt eristäneensä ja genomiltaan sekvensoineensa SARS-CoV-2 -partikkelin Antipodisaarilla, on myös syyllinen asianmukaisten kontrollien laiminlyöntiin. Endersin perinteeseen nojatessaan he eivät ole pysähtyneet tarkistamaan, voitaisiinko ne sytopaattiset efektit [solujen kuolemat ja hajoamiset soluviljelmissä, VIL], joita he näkivät, tai ne genomit, joita he kokosivat kasaan tietokonesimulaatioiden avulla, luoda myös asianmukaisissa kontrollivertailuissa, tekemällä kokeita muilla ihmisistä peräisin olevilla näytteillä, sellaisilla, jotka on otettu terveistä ihmisistä, ja sellaisilla, jotka on otettu sairaista ihmisistä, joilla ei ole sanottu olevan väitettyä Covid-19-sairautta. (s. 20)
17. Maailman terveysjärjestö ei kykene osoittamaan yhtäkään asianmukaista positiivista kontrollikoetta.
Kuten selväksi on käynyt, Maailman terveysjärjestö ei kykene osoittamaan yhtäkään asianmukaista positiivista kontrollikoetta; kuitenkin 11.2.2020 he nimesivät keksimänsä uuden sairauden Covid-19:ksi, josta he väittivät, että sen aiheutti uusi koronavirus. He ovat tarjonneet vihreää valoa jokaiselle kautta maailman ”löytää” SARS-CoV-2 lähiympäristöstään, myöskään tarvitsematta mitään asianmukaisia kontrollikokeita. (s. 21)
18. Umpimähkäinen sekvensointi ja sen jälkeinen keinotekoinen kokoaminen.
Koska oletettujen virusten viljely ei ole onnistunut, moderni virologia suosii nyt käsittelemättömien näytteiden suoraa metagenomiikkaa [kokonaisen eliöyhteisön geenistön selvittämistä, VIL], usein yhdessä näiden geneettisten fragmenttien umpimähkäisen sekvensoinnin ja sen jälkeisen keinotekoisen kokoamisen kanssa uusien in silico -”virusten” [in silico tarkoittaa ”tietokoneella tehtävä”, siis ”kuvitteellinen” , VIL] luomiseksi tyhjästä. Tämä sepitelmä toimii sitten muille virusten metsästäjille ennalta rakennettuna PCR-primerpaneelina, niin että hekin voivat löytää samat sekvenssit ja väittää, että se on sama virus [PCR-primer on PCR:n aluke eli käynnistysmolekyyli, se lyhyt paneelista otettu genomipätkä, jota näytteestä sitten etsitään, VIL]. (s. 21-22)
19. Kukaan muukaan ei ole tehnyt näitä välttämättömiä tieteellisiä kokeita.
Vaikka ESR:llä [kohdassa 16 mainittu instituutti] on käytössään tarvittavat varat, se ei ilmeisesti katso tarpeelliseksi tarkistaa itse, voidaanko SARS-CoV-2:n osoittaa olevan olemassa. Vastauksena FOIA-pyyntöön [ks. kohta 2] se totesi 19.7.2022: ”ESR ei ole tehnyt mitään kokeita todistaakseen tieteellisesti SARS-CoV-2-viruksen olemassaolon eikä sen vuoksi voi lähettää teille mitään asiakirjoja.” Vastauksena toiseen pyyntöön se myönsit 17.8.2022: ”ESR ei ole tehnyt mitään kokeita todistaakseen tieteellisesti, että SARS-CoV-2-virus aiheuttaa Covid-19:n, eikä sen vuoksi voi lähettää teille mitään asiakirjoja.” Kukaan muukaan ei ole tehnyt näitä välttämättömiä tieteellisiä kokeita. (s. 22)
20. Lisää kehäpäättelyä.
Lyhyesti sanottuna, se käyttää jälleen kehäpäätelmää: minkään proteiinin ei ole osoitettu tulevan viruksesta, tässä tapauksessa ei siis myöskään nukleokapsidiproteiinin. Esitettiin vain väite, että he injektoivat ”viruksen” proteiineja eläimiin ja että vasteena nämä eläimet tuottivat muita proteiineja, joiden väitetään olevan ”vasta-aineita”. Kuitenkaan minkään viruksen ei ole osoitettu olevan olemassa, eikä sellaisen tarvitse ollakaan olemassa tämänkaltaisessa puuhastelussa. (s. 25)
21. Eläinkokeen suurin puute oli se, että se ei seurannut tieteellistä metodia.
Kuitenkin eläinkokeen suurin puute oli se, että se ei seurannut tieteellistä metodia, koska kontrollia ei suoritettu. Ei siis otettu vertailukelpoista apinaryhmää, joka olisi altistettu sisäiselle pahoinpitelylle työntämällä suoraan niiden keuhkoihin koostumukseltaan ja määrältään samaa biologista keittoa, ilman väitettyä ”virusta”. (s. 26)
22. Yksikään tutkimuksista ei osoita minkään sellaisen tarttuvan partikkelin tosiasiallista olemassaoloa, jota he ovat testaavinaan.
Valitettavasti sellaiset epätieteelliset metodologiat toistuvat surullisesti kaikissa sellaisissa eläintutkimuksissa, joita on tarkasteltu. Yksikään niistä ei esitä: (a) luonnollista altistusmetodia, joka käyttää näytteitä, joiden väitetään sisältävän viruksia, (b) luotettavia ”valeinfektioita” (esimerkiksi käytetään petollisesti vain fosfaatti-puskuroitua suolaliuosta) tai (c) sairauden eläimestä eläimeen tarttumista. Tuo tietenkin lisänä siihen perustavaan asiaan, ettei yksikään tutkimus osoita minkään sellaisen tarttuvan partikkelin tosiasiallista olemassaoloa, jota he ovat testaavinaan. (s. 26)
23. Miksei yksinkertaisesti toimiteta näytettä aerosolina eläinten häkkeihin, niin että ne hengittävät sitä sisään?
Lisäksi, jos ”virukset” ovat niin tarttuvia, miksei yksinkertaisesti toimiteta näytettä aerosolina eläinten häkkeihin, niin että ne hengittävät sitä sisään? Jälleen kerran sellaisia kokeita vältetään, etteivät virologit joudu kumoamaan itseään tartuntaväitteiden kohdalla, jotka koskevat näitä kuviteltuja partikkeleita. (s. 26)
24. Paljon vai vähän?
Meidät on saatu uskomaan, että isännän, esimerkiksi ihmisen, sisällä viruspartikkeleita tuotetaan niin paljon, että ne voivat rikkoa juuri ne solut, joiden sisällä ne ovat, vaikka samaan aikaan niitä on läsnä niin vähän, että virologit sanovat, ettei niitä voida nähdä missään potilasnäytteissä. (s. 26)
25. Joten miksei viruspartikkeleita voida koskaan löytää?
Pohjimmiltaan virologit ovat tarjonneet monenlaisia hypoteettisia patogeenisiä [sairautta aiheuttavia, VIL] mekanismeja partikkelille, jonka oletetaan olevan organismissa, esimerkiksi ihmisessä. Ja jälleen, vaikka nämä spekulatiiviset mekanismit olisivat pelissä mukana, niiden vaikutuksen täytyisi kohdistua valtavaan määrään soluja, jotta oireita syntyisi. Mutta valtava määrä soluja johtaisi siihen, että niistä tulisi ulos tähtitieteellinen määrä viruspartikkeleita – joten miksei viruspartikkeleita voida koskaan löytää? Virologialla on tapana kääntää huomio pois sellaisista näkökohdista, jotka herättävät epäilyjä sen epätodellisesta mallista. (s. 27)
26. Tuntematonta alkuperää olevat geneettiset fragmentit.
Artikkelissa The COVID-19 Fraud & War on Humanity [4] me dokumentoimme, kuinka Fan Wun työryhmä keksi SARS-CoV-2:n: He kokosivat kasaan in silico -”genomin” [ks. kohta 18, VIL] tuntematonta alkuperää olevista geneettisistä fragmenteista ja löysivät yhden ainoan ”tapauksen” käsittelemättömästä keuhkohuuhtelunesteestä ”uuden koronaviruksen, joka liittyy ihmisen hengitystiesairauteen Kiinassa”, dokumentoiden sen täällä: A new coronavirus associated with human respiratory disease in China [5]. (s. 28)
27. Virologisen hölynpölyn aarrearkku.
GISAID-tietokanta on tämän virologisen hölynpölyn aarreaitta, ja 29.8.2022 mennessä siinä oli yli 12,8 miljoonaa väitettä SARS-CoV-2:n ”löytämisestä”. Kuitenkaan yksikään niistä ei voi osoittaa mitään todellista virusta; he vain huutavat ”bingo” kokoamalla samanlaisia sekvenssejä, jotka he ovat liittäneet yhteen Fan Wun ja hänen työryhmänsä kokoaman kokonaisuuden ja muiden aikaisempien kokoonpanojen mukaisesti; mitään todellista virusta ei tarvita. (s. 28)
28. Yleinen lääketieteellinen yhteisö myöntää, ettei mitään ”taudinaiheuttajaa” ole tunnistettu noin puolessa tapauksista.
On myös syytä huomauttaa, että vaikka kirjoittaja ei esitä mitään lausuntoa minkään keuhkokuumetapauksen tai akuuttien kuumeisten hengitystiesyndroomien syystä, yleinen lääketieteellinen yhteisö myöntää, ettei mitään ”taudinaiheuttajaa” ole tunnistettu noin puolessa tapauksista. Mitä syytä siis Fan Wulla ja hänen työryhmällään oli epäillä, että heidän potilaassaan oli jokin aivan uusi virus? (s. 29)
29. PCR itse ei voi tunnistaa sekvenssien alkuperiä.
Tämä on silmänkääntötemppu, koska PCR [ks. kohta 10, VIL] vain enentää etukäteen valittuja sekvenssejä eikä sillä ole kykyä vahvistaa aiemmin tuntematonta genomia. Kuten PCR-asiantuntija Stephen Bustin on selittänyt, ”PCR edellyttää sinun tietävän, mikä kohteesi sekvenssi on – – joten kun tiedät, että näytteessäsi on jotakin, silloin yrittäisit eristää sen, eikö totta? Ja sitten kun olet eristänyt sen, sekvensoit sen jälleen, tai etsit sitä PCR:llä.” Toisin sanoen, PCR itse ei voi tunnistaa sekvenssien alkuperiä, eikä Fan Wun ja hänen työryhmänsä metodologia osoittanut heidän kuvattujen sekvenssiensä alkuperää. (s. 29-30)
30. Viruksen väitetään olevan hyvin pieni replikaatiokykyinen ehdoton solun sisäinen loinen.
Viruksen väitetään olevan hyvin pieni replikaatiokykyinen ehdoton solun sisäinen loinen [ehdoton loinen on loinen, joka vaatii ravinnonlähteekseen elävän isäntäsolun], joka koostuu genomista, jota ympäröi proteiinikuori, ja joka on tarttuva partikkeli, joka aiheuttaa sairautta isännässä. Kaikki, mitä Fan Wulla ja hänen työryhmällään oli, oli eräs 41-vuotias mies, jolla oli keuhkokuume, ja tietokoneohjelman kokoama ”malligenomi”, joka oli tehty miehen keuhkohuuhtelunesteestä löydetyistä, tuntematonta alkuperää olevista sekvensseistä. (s. 30)
31. Nämä väitetyt genomit ovat myös vain in silico -luomuksia [tietokoneen tekemiä luomuksia, VIL], joiden ei ole koskaan osoitettu olevan olemassa.
Nämä väitetyt genomit ovat myös vain in silico -luomuksia, joiden ei ole koskaan osoitettu olevan olemassa kokonaisuudessaan luonnossa, saati osoitettu tulevan viruksen sisältä. (s. 31)
32. Virusgenomeista on tullut ehkä suurin illuusio virologiassa.
Virusgenomeista on tullut ehkä suurin illuusio virologiassa, illuusio, joka levittää uskoa, että virusten on todella osoitettu olevan olemassa. Virologit itse eivät näytä tajuavan tätä heidän metodologioissaan olevaa tuhoisaa vikaa edes silloin, kun he itse tuovat sen julki. (s. 31)
33. Kuinka metagenomiikkaa voidaan käyttää aiemmin tuntemattoman genomin sekvenssin osoittamiseen?
Tärkeämpi ”viruksen” sekvensointiin liittyvä rajoitus on se, että prosessi itse ei määritä geneettisten fragmenttien alkuperää, joten kuinka metagenomiikkaa voidaan käyttää aiemmin tuntemattoman genomin sekvenssin osoittamiseen? [metagenomiikasta ks. kohta 18, VIL]. (s. 31)
34. Kukaan virologeista ei osoita, että sekvenssit ovat luonteeltaan virukselle kuuluvia.
Lisäksi on järjetöntä mielivaltaisesti julistaa, että sekvenssit ovat virukselle kuuluvia, eliminaation prosessin avulla, so. sen tosiasian perusteella, ettei niillä ole aikaisemmin ristiriitaista alkuperän määritystä geneettisissä tietopankeissa. Kukaan virologeista ei osoita, että sekvenssit ovat luonteeltaan virukselle kuuluvia, kun he kokoavat kasaan aivan ensimmäisen mallin ja ilmoittavat, että he ovat löytäneet sairautta aiheuttavan viruksen. Missään vaiheessa kukaan heistä ei puhdista väitettyjä viruspartikkeleita todistaakseen niiden suhteen sekvensseihin, ja silti ensimmäisestä keksitystä uudesta genomista tulee se koetinkivi, jonka mukaisiksi muut virusten metsästäjät tulevat sovittamaan omat in silico -genominsa tai suunnittelemaan ”vahvistavat” PCR-protokollat. (s. 31-32)
35. Ei tapaa tarkistaa suoraan sekvenssin koko.
Virologeilla ei ole sellaisia laboratoriotekniikoita, jotka voisivat suoraan tarkistaa, onko edes heidän näytteissään kokonaista 30 000 emäksen RNA-rihmaa. (s. 32)
36. Ei perustunut suoralle näytölle viruksesta vaan vahvistamatonta alkuperää olevien sekvenssien osoittamiselle.
Toisin sanoen, heidän ilmoituksensa viruksen genomin löytämisestä ei perustunut suoralle näytölle viruksesta vaan sellaisten vahvistamatonta alkuperää olevien sekvenssien osoittamiselle, jotka oli kasattu vielä useamman kuvitteellisen ”virusmallin” mukaan. (s. 35)
37. Lepakkovirustarina on ollut kuvassa mukana vuoden 2003 SARS:n ”puhkeamisesta” lähtien.
Kuten muistetaan, lepakkovirustarina on ollut kuvassa mukana vuoden 2003 SARS:n ”puhkeamisesta” lähtien, ja ilmeisesti, tuhansien vuosien jälkeen, ihmiskunta on nyt kiinalaisissa lepakkoluolissa leviävien virusten muodostaman jatkuvan uhan alla. (s. 35)
38. Valitettavasti tämä zoonoottinen kansanusko [taudin tarttuminen eläimestä ihmiseen ja päinvastoin] on levinnyt virologisesta kirjallisuudesta yleisön mielikuvitukseen.
He oikeaan aikaan varoittivat maailmaa, että ”lepakoissa olevien zoonoottisten virusten keskuudessa on geneettistä diversiteettiä, mikä lisää mahdollisuutta, että variantit ylittävät lajimuurin ja aiheuttavat taudin puhkeamisia ihmisväestöissä.” Valitettavasti tämä zoonoottinen kansanusko on levinnyt virologisesta kirjallisuudesta yleisön mielikuvitukseen. (s. 36)
39. Ei todistusta, että mikään sekvenssi tulee viruksesta.
Tässä kohdassa pitäisi olla selvää, että kukin koronavirusgenomi on luotu muiden niin sanottujen genomien mallin mukaan ilman että virologit olisivat osoittaneet, että mikään näistä sekvensseistä tulisi viruksesta. (s. 36)
40. On luotettu virologian kuvitteellisiin genomisepitelmiin täysin tarpeettomien lääketieteellisten ja poliittisten väliintulojen aikaansaamiseksi.
Vaara ihmiskunnalle on, että luuloteltuja koronavirusgenomeja, jotka on luotu virologien spekulaatioiden mallin mukaan, käytetään nyt malleina tuotteiden luomiseksi ja injektoitavaksi onnettomiin vastaanottajiin, jotka on huijattu ja narrattu uskomaan, että virologian viimeisin keksintö on todellinen, ts. on luotettu virologian kuvitteellisiin genomisepitelmiin täysin tarpeettomien lääketieteellisten ja poliittisten väliintulojen aikaansaamiseksi. Vaarallinen ja suureksi osaksi kokeiluluonteinen mRNA- ja nanolipidibioteknologia on tappanut enemmän ihmisiä kuin kaikki rokotteet yhdessä viimeisten 30 vuoden aikana, ja me olemme vasta vain alkaneet laskea. (s. 38)
41. CDC näyttää olevan täysin tietämätön siitä, että se ei toimi tieteellisen metodin mukaisesti.
Toisin sanoen, CDC [USA:n tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus] näyttää olevan täysin tietämätön siitä, että se ei toimi tieteellisen metodin mukaisesti, tai se on ymmärtänyt, että peli on menetetty, ja ryhtynyt vilpillisiin toimiin. Oli miten oli, sitä ei voi ottaa vakavasti luotettavan tieteellisen informaation lähteenä, jos se myös tukee kontrolloimattomia kokeita todisteena viruksista. (s. 41)
42. Heidän oman kokeensa toistettavuuden puute herättää heti kysymyksiä.
Sen lisäksi, että virologian nykyiset metodologiat virusten löytämiseksi pitäisi hylätä, heidän oman kokeensa toistettavuuden puute herättää heti kysymyksiä niistä olosuhteista, joissa SARS-CoV-2:n alkuperäiset keksijät ilmoittivat uudesta viruksestaan maailmalle. (s. 43)
43. Jos virologit tahtovat löytää viruksen, se kaikki riippuu siitä, kuinka he suunnittelevat protokollansa ja mitä he pyytävät tietokoneen etsiä.
Riippumaton analyysi paljasti, että Fan Wu ja hänen työryhmänsä olisivat voineet löytää parempia in silico [ks. kohta 18, VIL] -konsensusosumia ”HIV:lle” [”ihmisen immuunipuutosvirukselle”, VIL] ja ”hepatiitti D -virukselle” kuin ”uudelle koronavirukselle” 41-vuotiaasta wuhanilaisesta miehestään, joka hakeutui hoitoon keuhkokuumeen vuoksi yhtenä ensimmäisistä väitetyistä Covid-19-tapauksista. Jos virologit tahtovat löytää viruksen, se kaikki riippuu siitä, kuinka he suunnittelevat protokollansa ja mitä he pyytävät tietokoneen etsiä – ja kuinka nämä ennustajat tietäisivät, mitä etsiä? (s. 44)
44. Meille jää epäselväksi, miksei Stephen Bustin päättäväisesti kiinnittänyt huomiota PCR:n epäasianmukaiseen käyttöön.
Covid-19-pandemiailluusion ylläpitämiseksi tarvittiin tapauksia. Näitä hankki maailman kaikkien aikojen suurin ihmisten ”testausohjelma”, johon kuului miljardeja kaikkialle maailmaan jaettuja PCR-laitteita. Meille jää epäselväksi, miksei Stephen Bustin, joka on ”maailmankuulu kvantitatiivisen PCR:n ekspertti, jonka tutkimus keskittyy molekulaaristen tekniikoiden muuttamiseen käytännöllisiksi, lujatekoisiksi ja luotettaviksi työkaluiksi kliiniseen ja diagnostiseen käyttöön”, päättäväisesti kiinnittänyt huomiota PCR-prosessin epäasianmukaiseen käyttöön. (s. 44)
45. Siinä ei ole mitään järkeä.
Spesifisyyttä koskevan kysymyksen lisäksi ei tuotu kunnolla tietoon sitä, että tämä maailmankuulu PCR:n ekspertti sanoi David Crowelle huhtikuussa 2020, että (jopa virologian omin ehdoin) koronaviruksen PCR-tuloksen kutsuminen ”positiiviseksi” 36-37 syklin [kahdennussyklin, VIL] kohdalla, kuten tapahtui kaikkialla maailmassa, on täydellistä hölynpölyä. Siinä ei ole mitään järkeä. (s. 45)
46. Yhtäkään PCR-analyyseistä ei ole kehitetty niin kuin Bustinin MIQE-ohjeet määräävät.
Vaikka SARS-CoV-2:n olisi osoitettu olevan fyysisesti olemassa ja PCR olisi hyväksytty päteväksi diagnostiseksi työkaluksi, Bustinin täytyisi myöntää, ettei yhtäkään PCR-analyyseistä ole kehitetty niin kuin hänen MIQE-ohjeensa määräävät ja ettei yhdelläkään niistä ole kliinistä vahvistusta. (s. 46)
47. ”Testit” ovat vain molekyylien enentämisvälineitä.
Onko Bustin unohtanut, että ”testit” ovat vain molekyylien enentämisvälineitä? PCR:n keksijä tri Kary Mullis varoitti v. 1993 näin: ”En usko, että voit käyttää väärin PCR:ää – tuloksia, sen tulkintaa, käytetään väärin.” (s. 47)
48. Kliinisten validiteettitutkimusten täytyisi olla tehtyjä ennen kuin testi otetaan käyttöön kliinisessä työssä.
Kuitenkin jos esitetään väitteitä, että PCR on diagnostinen työkalu, pitäisi olla selvää, että kliinisten validiteettitutkimusten täytyisi olla tehtyjä ennen kuin testi otetaan käyttöön kliinisessä työssä. Corman-Drosten -tutkimus jätti tämän vaiheen väliin, ja Maailman terveysjärjestö hyväksyi tämän petoksen laittamalla verkkosivuilleen PCR-protokollan versioita 13.1.2020 ja 17.1.2020, ennen kuin tutkimusta oli edes julkaistu. Tuon jälkeen PCR:ää käytettiin yksinkertaisesti kehäpäättelyn kautta sen väitteen tekemiseksi, että PCR:llä diagnosoidaan ”infektioita” ihmisissä. (s. 48)
49. Senanayake antoi ymmärtää, että jos mittapuustandardia ei ole, voidaan vain otaksua, että uusi PCR-testi voi osoittaa itsensä luotettavaksi.
Väitetyn pandemian varhaisen kehityksen seuraavassa vaiheessa astui esiin ”asiantuntijoita”, esimerkiksi australialainen tartuntatautispesialisti, apulaisprofessori Sanjaya Senanayake, joka levitti perusteettomia väitteitä testien paikkansapitävyydestä yleisölle. 26.4.2020 tehdyssä haastattelussa hän totesi, että mitä Covid-19:n testaukseen tulee, ”ei ole mitään todellista mittapuustandardia [kriteeristandardia, arvioimisperustetta, kultaista standardia, engl. gold standard, VIL], johon tätä voitaisiin verrata – – Covid-19:lle meillä ei ole mittapuustandarditestiä, joten nykyiset testit, joita me käytämme, PCR-testit, ne ovat meidän mittapuustandardimme, mutta jos asiaa yritetään arvioida, luulemme, että se poimii todennäköisesti noin 70% tapauksista.” Senanayake antoi ymmärtää, että jos mittapuustandardia ei ole, voidaan vain otaksua, että uusi PCR-testi voi osoittaa itsensä luotettavaksi. Tämä on kuitenkin vastoin kaikkea testien validointia koskevaa tiedettä. Epäselvää on tämän vakiintuneista validointilogiikan periaatteista poikkeamisen vuoksi se, kuinka hän laski, että se toimi ”noin 70%” ajasta, puhumattakaan siitä aivovoimistelusta mittapuustandardin suhteen, joka löytää itsensä vain 70% ajasta. Hänen huomaamattoman myönnytyksensä myötä olisi yksimielisyys siitä, että ”ei ole mitään mittapuustandardia” Covid-testauksessa, koska todellinen mittapuustandardi on jotakin, jota ei ole olemassa ja joka olisi fyysinen eristäminen ja todistus viruspartikkelista. (s. 48)
50. Absurdi uusi ”pandemian” määritelmä.
Maailman terveysjärjestö keksi absurdin uuden ”pandemian” määritelmän, ja nyt se on vääntämässä infektion määritelmän sellaiseksi, joka kytkee sen irti sairauden käsitteestä PCR-tulosten yksinomaisen käytön kautta. Kary Mullis ei olisi voinut ilmaista asiaa selkeämmin, kun hän sanoi, että PCR on ”vain prosessi, jota käytetään tekemään hyvin paljon jotakin jostakin”. Valitettavasti useammassa kuin yhdessä tilanteessa Covid-19-aikakaudella vaikutusvaltaiset henkilöt, esimerkiksi Bustin ja Senanayake, ovat tukeneet sitä, että virologit käyttävät molekulaarista valmistusvälinettä [PCR] kaikenlaisten perusteettomien väitteiden tekemiseksi, esimerkiksi vahvistamattomasta kyvystä diagnosoida uudenlainen infektio ja väitetyn viruksen havaitsemisesta. (s. 49)
51. Alemman tason osallistujien kohdalla tieteellisen metodin hylkääminen saattaa olla huomaamatonta tai satunnaista.
Olemme kuulleet väitteen, että olisi mahdotonta, että lääketieteellisen ja tieteellisen yhteisön enemmistöstä kaikki olisivat tieten tahtoen osallisina virologian epätieteellisissä metodologioissa Covid-19-petoksessa. Kirjoittaja ei esitä sellaista hypoteesia, vaikka on ihmetelty, voidaanko ja kuinka kauan tietämättömyyttä käyttää puolustuksena. Tosiaan, sen vuoksi aiemmin tässä esseessä (kohta 9) mainittiin, että alemman tason osallistujien kohdalla tieteellisen metodin hylkääminen saattaa olla huomaamatonta tai satunnaista. Vastavalmistuneet virologit on koulutettu toimimaan vanhempien kollegoidensa metodologioiden mukaisesti, eivätkä he todennäköisesti pääse pitkälle valitsemallaan uralla ja sen rahoituksessa, jos he asettavat kyseenalaiseksi laboratoriotyönsä perustan. (s. 50-51)
52. Sitä tosiasiaa, että viruksella täytyy olla todellinen fyysinen olemassaolo, ei ymmärretä lainkaan.
Ja tuosta vain ”vahvistetaan”, että virus on olemassa, sillä perusteella, että verrataan joitakin uusia in silico -kokoonpanoja muihin, geneettisiin tietokantoihin aiemmin jätettyihin in silico – kokoonpanoihin. Kirjoittaja siirtyy kuvaamaan heidän seuraavaa aktiviteettiaan, sitä, että he analysoivat fylogeneesipuuta [suvunkehityspuuta, VIL] ja rakentavat kehityspolun viimeisimmälle virologian kuvitteelliseen sukupuuhun tehdylle lisäykselle. Sitä tosiasiaa, että viruksella täytyy olla todellinen fyysinen olemassaolo erillisenä partikkelina, jolla on spesifiset biologiset ominaispiirteet, mukaan lukien kyky infektoida isäntiä ja aiheuttaa sairautta, ei ymmärretä lainkaan. (s. 52)
53. Kehäpäättely ja ”virusgenomin” keksimisen itseen viittaava prosessi.
Tähän päivään mennessä Covid-19 ei ole ollut legitiimisti määritelty kliininen tila, koska ”vahvistetut tapaukset” viittaavat vain molekylaarisen havaitsemisprosessin tulokseen. Lisäksi olemme jo käsitelleet kehäpäättelyä ja ”virusgenomin” keksimisen itseen viittaavaa prosessia virologian metodologian avulla ja väittämällä sitten, että lähes identtisten kokoonpanojen havaitseminen muissa paikoissa on vahvistus sille, että ”sama virus” on löydetty. (s. 52-53)
54. Ainoa asia, joka oli leviämässä kaikkialla maailmassa, pelon lisäksi, oli kuvitteellinen WH-Human 1 -”genomi” [WH viittaa Wuhaniin, VL].
Ei koskaan ollut mitään virusta, joka olisi levinnyt. Ainoa asia, joka oli leviämässä kaikkialla maailmassa, pelon lisäksi, oli kuvitteellinen WH-Human 1 -”genomi” ja PCR-testit, jotka oli kalibroitu sen sekvensseihin. ”Pandemia” olisi voitu pysäyttää siihen paikkaan hylkäämällä nämä testit; sen sijaan tietämättömät julkisen terveydenhuollon ”asiantuntijat” uskoivat virologian tieteenvastaisuuteen ja ovat siitä lähtien olleet mukana Covid-19-petoksessa. (s. 53)
55. Simulaation tulokset lähetettiin kaikkialle maailmaan digitaalisena koodina internetin kautta.
”Virus” keksittiin varmasti laboratoriossa, mutta se oli tietokonelaboratorio, ja ainoa asia, joka vuodettiin tahallaan, oli tietokonesimulaatio. Simulaation tulokset lähetettiin kaikkialle maailmaan digitaalisena koodina internetin kautta, ja siitä saatavat PCR-alukkeet [primers, käynnistysmolekyylit, ks. kohta 18, VIL], joita käytettiin PCR-laitteissa massiivisesti, loivat ”tapaukset” Covid-19-petokselle. (s. 53)
56. Ei ole mitään näyttöä, että joko partikkeli [= ”virus”, VIL] tai ehdotettu uudenlainen sairaus olisi olemassa.
Kuten artikkelissa The COVID-19 Fraud & War on Humanity [4] pääpiirteittäin esitettiin, ei ole mitään näyttöä, että joko partikkeli tai ehdotettu uudenlainen sairaus olisi olemassa. Lisäksi tässä nykyisessä esseessä on esitetty yksityiskohtaisempi analyysi Fan Wun ja hänen työryhmänsä tutkimuksesta ja heidän väärästä väitteestään, joka koski viruksen ”tunnistamista” Wuhanissa varhain 2020. Toisaalta laboratoriovuodon puolestapuhujat, esimerkiksi Sachs ja Harrison, aloittavat analyysinsä hyväksymällä kokosydämisesti virologian huonosti perustellut lähtökohdat. (s. 55)
57. Sellaiset kokeet eivät osoita, että heidän näytteensä sisältävät viruksia tai omaavat sairautta aiheuttavia ominaisuuksia.
Sellaiset kokeet eivät osoita, että heidän näytteensä sisältävät viruksia tai omaavat sairautta aiheuttavia ominaisuuksia luonnollisessa maailmassa. Jos he eivät voi edes osoittaa virusten olemassaoloa tuetuissa julkisissa yrityksissään, ei ole paljon huolen aihetta; ei ole väliä sillä, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, koska heillä ei ole mitään viruksia alun alkaenkaan. (s. 56)
58. Kuitenkaan mikään näistä asioista ei edellytä sellaisten partikkeleiden olemassaoloa, joita voitaisiin pitää viruksina.
Samalla tavalla heidän mainitsemansa Pohjois-Carolinan yliopistossa tapahtuva väitetty virustutkimus tai ”vuotaneet” apurahaehdotukset, esimerkiksi USA:n Defense Advanced Research Projects Agencylle tehty ”DEFUSE”, eivät ole todiste viruksista. Selvyyden vuoksi totean: sitä ei kiistetä, että instituutiot, esimerkiksi mainittu yliopisto, ovat tehneet kokeita olemassa olevilla asioilla, esimerkiksi piikkiproteiineilla, vuosikymmeniä. Jotkut näistä sekvensseistä on patentoitu ja niitä on käytetty injektoitavien biologisten aineiden kehittämisessä, joita monet ihmiset on viime aikoina pakotettu ottamaan muka Covid-19-rokotteina. Kuitenkaan mikään näistä asioista ei edellytä sellaisten partikkeleiden olemassaoloa, joita voitaisiin pitää viruksina. (s. 56)
59. Hölynpölyn kirja.
Valitettavasti virologian väitteiden kirjasta on tullut niin mutkikas, että useimmat lukijat eivät ymmärrä, että se koostuu suureksi osaksi hölynpölystä. (s. 56)
60. Laboratoriovuotohypoteesi on vain jälleen yksi Covid-19-aikakauden tarina.
Laboratoriovuotohypoteesi on vain jälleen yksi Covid-19-aikakauden tarina, joka pitää elossa yleisön mielikuvituksessa illuusiota SARS-CoV-2:n aineellisesta olemassaolosta, kuten myös sairautta aiheuttavista viruksista ja mikrobeihin liittyvästä tarttuvasta taudista yleisesti. Viime kuukausina pelkoon perustuva tarina on jatkunut: on ollut ilmoituksia apinarokon puhkeamisista ja väitetystä ”poliovirusten” löytämisestä Lontoossa, ja Covid-19:n laboratoriovuototeoria jopa sai tukea Maailman terveysjärjestön pääjohtajalta haamusairauden ja hänen määrittelemänsä pandemian tueksi. (s. 57)
61. ”Little Mountain Dog”-kertomus luottaa vain uskoon, että on olemassa virus.
Kuten ”Little Mountain Dog”-kertomus, laboratoriovuotokertomus ei luota mihinkään viruksen tieteelliseen osoittamiseen, se luottaa vain uskoon, että on olemassa virus, tukenaan jokin näennäinen tukeva todistus. (s. 57)
62. Kaikki nämä kertomukset johtavat takaisin samaan pelkotarinaan, joka koskee tarttuvaa ja tappavaa ”virusta”.
Yhtiömuotoisen median ja Wikipedian ylenpalttinen tuki ”salailulle” olisi koomista, ellei se olisi osa ihmiskuntaa vastaan käytävää sotaa. Kaikki nämä kertomukset johtavat takaisin samaan pelkotarinaan, joka koskee tarttuvaa ja tappavaa ”virusta”. Se sallii tämän petoksen levittämisen ja valmistaa tietä muille samanlaisille petoksille tulevaisuudessa suoritettaviksi. Kirjoittajaa hämmästyttää, että hyvin monet ”terveyden vapaus”-yhteisön edustajat eivät luota mihinkään yhtiömuotoisen median Covid-19:ää koskeviin väitteisiin paitsi siihen ilmoitukseen, että tappava virus on liikkeellä, kaikkein suurimpaan valheeseen. (s. 58)
63. Yhdessäkään näistä dokumenteista ei ole mitään sellaista, missä olisi tieteellinen näyttö siitä, että viruksia on olemassa.
Huolimatta lukuisista patenteista, jotka koskevat ”rekombinaatti-koronaviruksen tuottamisen metodeja”, ja liittovaltion apurahoista sellaisille kuin ”toiminnan vahvistamisen [gain of function] spesialisti” tri Ralph Baric ja hänen työryhmänsä Pohjois-Carolinan yliopiston Chapel Hillissä, yhdessäkään näistä dokumenteista ei ole mitään sellaista, missä olisi tieteellinen näyttö siitä, että viruksia on olemassa. Patenttitoimiston henkilökunta ja ne, jotka hyväksyvät apurahat, eivät ole biologisen uskottavuuden tuomareita, ja he vain vievät eteenpäin virologien väitteitä. (s. 58)
64. Ovatko viranomaiset huolissaan, että jos he virallisesti myöntävät yhtä paljon, tapahtuu kansannousu?
On paljastettu, etteivät virologit suorita asianmukaisia kontrollikokeita ja ettei heidän ”virusten eristämistä” koskevia väitteitään ole näytetty toteen tieteellisessä kirjallisuudessa. Ovatko viranomaiset huolissaan, että jos he virallisesti myöntävät yhtä paljon, tapahtuu kansannousu, kun suurempi yleisö ymmärtää ne rikokset, jotka on tehty sellaisten väitteiden pohjalta, jotka juontavat juurensa petollisista virologisista kokeista? (s. 61)
65. Tältä pohjalta virusten metsästäjät identifioivat väittämänsä virukset.
On huomautettu, että mitä virologiaan tulee, paljon suurempi huolen aihe kuin ”tietokoneresurssit” on se, että prosessi, jota voidaan käyttää tunnettua alkuperää (esim. ihmisen, bakteerin ja sienen solut) olevan geneettisen materiaalin sekvensointiin, on muuttunut tuntematonta alkuperää olevien geneettisten fragmenttien kokoamiseksi kasaan algoritmien avulla. Tältä pohjalta virusten metsästäjät identifioivat väittämänsä virukset. Tietokoneresurssit eivät ole enää ongelma virologeille, koska he kaivavat informaatiota täysin tieteenvastaisista ”wet-lab-putki”-metodologioistaan, joissa käytetään raakanäytteitä (käsittelemättömiä näytteitä), ja syöttävät nämä tuotetut suodattamattomat lyhyet sekvenssit (”reads”) teoreettiseen ”dry-lab-putkeensa” ja sen in silico -malleihin [wet-lab eli ”märkä” laboratoriotoiminta käsittelee ”märkiä” asioita: nesteitä, biologista materiaalia, kemikaaleja jne., ja dry-lab eli ”kuiva” laboratoriotoiminta keskittyy tietokoneisiin, tietokoneella tuotettaviin malleihin ja tietokonesimulaatioihin, VIL]. (s. 63)
66. Virologian vajoaminen yhä syvemmälle tieteenvastaisuuteen.
Näyttää siltä, että suuresti pienentyneet sekvensointikustannukset ja lyhentyneet aikaraamit yhdessä ovat kiihdyttäneet virologian vajoamista yhä syvemmälle tieteenvastaisuuteen, mistä ihmiskunta maksaa hyvin kalliin hinnan olemassa olemattomien virusten vuoksi, joita keksitään mielin määrin ja käytetään verukkeina epäaidoille väliintuloille ja orjuuttamiselle. (s. 63)
67. Jos kukaan ei voi viljellä tai fyysisesti eristää väitettyjä viruksia, kuinka ympäristöstä peräisin olevissa näytteissä olevien monenlaisten geneettisten sekvenssien voidaan väittää tulevan niistä?
Jälleen kerran kuitenkin, jos kukaan ei voi viljellä tai fyysisesti eristää väitettyjä viruksia, kuinka ympäristöstä peräisin olevissa näytteissä olevien monenlaisten geneettisten sekvenssien voidaan väittää tulevan niistä? Kuten pääpiirteittään on kerrottu, Fan Wun ja hänen työryhmänsä ilmoitus ”uudesta koronaviruksesta” Wuhanissa perustui täysin sellaisiin tarjottuihin geneettisiin sekvensseihin. Virologian yritys uskotella, että tämä metodologia on todiste viruspartikkeleista, on tuottanut hypoteesin, jota ei voida falsifioida [osoittaa vääräksi] ja joka on ristiriidassa tieteellisen metodin kanssa. (s. 64)
68. He varmasti eivät koskaan osoita, että sekvenssit, joiden he väittävät kuuluvan ”virukselle”, tulevat sellaisen kuvitellun partikkelin sisältä.
Virologit tekevät pätemättömäksi ”virusgenomi” -prosessin heti alkuun, koska he eivät koskaan osoita, että heillä on partikkeli, joka vastaa viruksen määritelmää. He varmasti eivät koskaan osoita, että sekvenssit, joiden he väittävät kuuluvan ”virukselle”, tulevat sellaisen kuvitellun partikkelin sisältä. Sen sijaan he väittävät, että sellaiset ilmoitukset voidaan tehdä konsensuspäätöksillä: luokitellaanko sekvenssit ”ei ihmisperäisiksi” tai ”uudenlaisiksi” ja katsotaan, kuinka suuressa määrin ne sattuvat pitämään yhtä ”tunnettujen virusperäisten” sekvenssien kanssa, jotka oli aikaisemmin jätetty geneettisiin tietopankkeihin. Luonto kuitenkaan ei tottele ihmiskunnan luomia tarinoita. (s. 64)
69. Metagenomiikka on sallinut virologian karusellin pyöriä 21. vuosisadalle.
Metagenomiikkaprosessi mahdollistaa sellaisten virussekvenssien keksimisen yhä uudelleen ja on sallinut virologian karusellin pyöriä 21. vuosisadalle. Kuitenkin sen johdosta, että virologia on ollut kyvytön täyttämään omia postulaattejaan viimeisen vuosisadan ajan, sen tulevaisuus tulee melko varmasti rakentumaan tämän metagenomiikan väärin käyttämisen, tai ainakin väärin soveltamisen, ympärille. Voitaisiin toivoa, että monien organisaatioiden viimeaikainen kyvyttömyys todistaa, että ne suorittavat asianmukaisia kontrollikokeita, on merkki siitä, että viruspandemiat vetävät viimeisiä henkäyksiään tieteellisesti. Niitä voidaan propagoida vain niin kauan kuin tämä lopullinen petos on piilossa yleisöltä. Voidaan odottaa virologian vedellessä viimeisiään, että metagenomiikkaa tullaan edelleen tyrkyttämään ”teknologisena edistyksenä”, jonka sopivasti väitetään tehneen oikeat tieteelliset todisteet vanhentuneiksi. (s. 64-65)
70. Onko todella typerää pitää yllä keskusteluja siitä, onko SARS-CoV-2:n tai minkä tahansa muun sairautta aiheuttavan viruksen osoitettu olevan olemassa?
Kirjoittaja on tehnyt havaintoja ja ollut yhteydessä joukkoon ”terveyden vapaus”-liikkeen ihmisiä, jotka väittävät, että on typerää pitää yllä keskusteluja siitä, onko SARS-CoV-2:n tai minkä tahansa muun sairautta aiheuttavan viruksen osoitettu olevan olemassa. On esitetty mm. seuraavia argumentteja: se vie huomion pois ihmiskuntaa vastaan tehdyistä rikoksista; se on strateginen virhe, koska se synnyttää lisää hajaannusta; jos virusteoria (tai laajemmin mikrobiteoria) asetetaan kyseenalaiseksi, silloin täytyy esittää vaihtoehtoinen teoria. (s. 65-66)
71. Minkään tutkinnan aikana ei tulisi pysähtyä mukavuussyistä tai sen tähden, että tiedon nykyinen taso ei voi tarjota enempää.
Vaikeus joillekuille, jopa niille, jotka ovat vapausliikkeessä, voisi olla, että viruksen olemassaolon kieltäminen tulisi heidän elämäntyönsä suuren osan kyseenalaiseksi asettamisen kustannuksella. Kuitenkaan minkään tutkinnan aikana ei tulisi pysähtyä mukavuussyistä tai sen tähden, että tiedon nykyinen taso ei voi tarjota enempää. Päinvastoin, on karkea virhe sallia virologian päättävien tahojen sanella perustavat ”tosiasiat”. Covid-19-petoksen ydin perustuu virologian väitteisiin. Ei ole strateginen virhe suunnata energiamme virologian virheiden paljastamiseen, muuten se, että kukistetaan Covid-19-vastatoimia ja samalla ollaan puuttumatta virologiseen hölynpölyyn, avaa oven vaikka kuinka monelle ”viruspandemialle” tulevaisuudessa. Selvän käsityksen saaminen koko petoksesta vie pois perusteettoman tartuntatautipelon ja avaa lujemman tien kestävään vapauteen. (s. 66)
72. Virologit eivät ole esittäneet mitään suoraa näyttöä sairautta aiheuttavista viruksista, sen sijaan he ovat turvautuneet epäsuoriin havaintoihin.
Virologit eivät ole esittäneet mitään suoraa näyttöä sairautta aiheuttavista viruksista, sen sijaan he ovat turvautuneet epäsuoriin havaintoihin, jotka ovat kelpaamattomia kokeiden kontrolloimattoman luonteen johdosta. Lisäksi tieteellisestä metodista kiinni pitäminen pitää meidät vapaina velvollisuudesta esittää vaihtoehtoinen selitys näille ilmiöille – kun hypoteesi on osoitettu vääräksi, edes kerran, se on mennyttä kalua. (s. 67)
Suomentanut Vesa-Ilkka Laurio