"Emme ole kuten amerikkalaiset – emme tule koskaan jättämään ystäviämme."

Qassem Suleimani

Israelin lavastamat terroristioperaatiot Argentiinassa

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,67
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Argentiinan historian kaksi pahinta terroristihyökkäystä sattuivat 1992 ja 1994: pommi-iskut Israelin ensimmäiseen suurlähetystöön ja juutalaisen AMIA:n rakennukseen.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin kukaan ei vieläkään tiedä syyllistä näihin kahteen hirveään terroristi-iskuun, joissa kuoli lähes 200 ihmistä. Nyt Israelin entisen suurlähettilään räjähdysherkät lausunnot tuovat uutta valoa tapahtumiin, jotka olivat luultavasti sionistien sponsoroimia lavastettuja hyökkäyksiä.

Itzhak Aviran, Israelin entinen Argentiinan suurlähettiläs vuosilta 1993–2000, paljasti tammikuun alussa, että Israelin agentit olivat jo lähettäneet useimmat vuoden 1994 AMIA-rakennuksen iskuun syyllistyneistä terroristeista ”ajasta ikuisuuteen”. AMIA-rakennuksessa sijaitsi myös mahtava Israelin eturyhmä DAIA (’Israelin järjestöjen delegaatiot Argentiinassa’). Aviranin omin sanoin: ”AMIA-rakennuksen terroristi-iskuihin syyllistyneet on hävitetty. Me (Israel) teimme sen!”

Merkitys on päivänselvä: Israel oletettavasti teloitti terroristit, vaikka hra Aviran ei antanut nimiä eikä tuonut esiin mitään todisteita. Ei liene yllättävää, että Israelin hallitus kiisti välittömästi kaiken: ”Jo 15 vuotta sitten eronneen entisen suurlähettilään Aviranin lausunnot ovat täysin irrallaan todellisuudesta. Hän antoi lausuntonsa vailla auktoriteettia ja vastoin parempaa tietoa. Ne ovat puhdasta mielikuvituksen tuotetta eivätkä missään tapauksessa vastaa todellisuutta. Israel jatkaa edelleen täysin läpinäkyvää yhteistyötään Argentiinan kanssa näiden hyökkäysten tutkimuksissa.”

Argentiinan ulkoministeri Héctor Timerman on vasemmistojuutalainen ja hänen isänsä oli journalisti, joka joutui 1970-luvun lopulla Argentiinassa vallan kaapanneen ja Yhdysvaltojen tukeman siviili-sotilas-hallinnon vainoamaksi. Ulkoministeri Timerman totesi entisen suurlähettiläs Aviranin lausuntojen kuvaavan ”Israelin koston ja salamurhien politiikkaa”. Hän piti lausunnon syynä Iranin ja Argentiinan solmimaa ”yhteiskummärryksen sopimusta”, joka laadittiin vuosi sitten, jotta vuoden 1994 AMIA-hyökkäyksen syyllinen lopulta selviäisi.

Hra Timerman kuvaili suurlähettiläs Aviranin lausuntoja ”erittäin vakaviksi”, sillä ne todistavat, että Israel ”salaa kriittisen tärkeitä tietoja Argentiinan tuomioistuimilta ja siten estää asiaa selventävien todisteiden esille tuloa.”

 

”Vain minulta kuulet totuuden”

Argentiinan molempien terroristi-iskujen tutkimukset ovat kärsineet jo kahden vuosikymmenen ajan vaihtuvien ”demokraattisten” hallintojen korruptiosta. Tämä alkoi iskujen aikaan presidenttinä toimineesta Carlos Menemistä, jota seurasivat presidentit Fernando De la Rua, Eduardo Duhalde, Nestor Kirchner ja nykyinen presidentti Cristina Kirchner.

Missään vaiheessa varsinaisista pommi-iskuista lähtien Argentiinalla ei ole ollut mahdollisuuksia estää Yhdysvaltojen ja Israelin sotkeutumista asioihin. Molemmat valtiot toivat välittömästi peliin omat geopoliittiset tavoitteensa – he olivat innokkaita luomaan casus bellin (suom. oikeutuksen sotatoimille) Lähi-idän vihollisiaan, erityisesti Irania ja Syyriaa, vastaan. Tähän he käyttivät voimakkaita paikallisia toimistojaan ja salaisia järjestöjä, kuten FBI, CIA, NSA, Mossad ja Shin Beth. Heidän verukkeinaan olivat ”yhteistyö” ja ”avunanto”.

Tällä tavoin tempaistiin tyhjästä kaksi olematonta autopommia, väärennettiin ”kytkökset” Syyriaan ja Iraniin sekä saatiin seitsemän heikkoa ja korruptoitunutta argentiinalaista tuomaria käsittelemään oikeusjuttuja parin vuosikymmenen ajaksi.

Eräs AMIA-iskua käsitellyt tuomari – sittemmin virkasyytteeseen joutunut Juan Galeano – salli silloisen DAIA:n johtajan Ruben Berajan (tuomittiin myöhemmin vankeuteen pankkinsa Banco Mayan valheellisesta konkurssista) turvautua lahjontaan. Hämärälle autokauppiaalle Carlos Telleldínille maksettiin 400 000 dollarilla, jotta hän valehtelisi oikeudessa olemattomasta ”Syyria-kytköksestä”, joka johti sittemmin ”Iran-kytkökseen”…

AMIA-iskun autopommiteoria perustui kokonaan pieneen metalliromun palaseen, jossa sattui olemaan pakettiauton valmistusnumero, ja jonka sattui löytämään räjähdyspaikalta ”onnekas” israelilainen tiedusteluagentti! Tapaus muistuttaa tavallaan ”onnekkaan” FBI-agentin löytämää Mohamed Attan täysin ehjää passia WTC-iskun raunioista, eikö vain?

Vuodet vaihtuivat vuosikymmeniksi ja Yhdysvaltojen vaihteleva Lähi-idän politiikka (erityisesti Irania kohtaan) aiheutti valtavia paineita Argentiinan vaihteleville heikoille ja korruptoituneille hallituksille. Yhdysvaltojen ulkoministeriö, CIA, Mossad, DAIA, AMIA, sionistien eturyhmät ja valtamedia tuuppivat kaikki yhdessä Argentiinaa haluamaansa suuntaan.

Esimerkiksi George W. Bushin hallinnon uuskonservatiivit etsivät epätoivoisesti oikeutusta Iranin-vastaisille sotatoimille. Argentiinan silloinen presidentti Nestor Kirchner oli New Yorkissa syyskuussa 2006. Amerikkalaiset järjestivät pikaisesti salaisen tapaamisen Waldorf-Astoria hotellissa. Siellä kahdeksan vaikutusvaltaista sionistijärjestöä vakuutti presidentti Kirchnerin, hänen ulkoministerinsä Jorge Taianan ja silloisen ensimmäisen naisen, senaattorin ja tulevan presidentin Cristina Kirchnerin siitä, että heidän on aivan pakko syyttää Irania AMIA-iskusta.

Selvästi Kirchnereille tehtiin tarjous, josta he eivät voineet kieltäytyä, sillä heti palattuaan Argentiinaan he nimesivät paikallisen fanaattisen sionistin Alberto Nismanin Argentiinan valtionsyyttäjäksi AMIA:n jutussa. Nisman vieraili välittömästi Washingtonissa, minkä jälkeen hänellä oli hallussaan ”todisteet”, joiden mukaan Iranin entinen presidentti Ali Rafsanjani ja kahdeksan hänen ministeriään suunnitteli, rahoitti ja järjesti AMIA-hyökkäyksen Hizbollahin avulla.

Täysin edesvastuuton syytös Iranin entistä presidenttiä kohtaan vastasi lähes sodanjulistusta Iranille, mutta ei huolta: Bushin poika seisoi vaikuttavana piskuisten Kirchnerien takana.

Argentiinan syyttäjä Nisman jopa antoi oman täyden selonteon jutussaan Irania vastaan… Israelin korkeimmalle oikeudelle!

Päivänselvä ja törkeä tekaistu valhe ei itsessään sietäisi päivänvaloa, joten oli selvää, että Argentiina joutuisi suuren paineen ja huomion kohteeksi.

 
Obama pelastaa Cristinan

Cristina Kirchnerin pelastus tuli Obaman hahmossa. Obama (tai pitäisikö sanoa USA:n sotamahti?) päätti lieventää Yhdysvaltojen Iranin-politiikkaa Benjamin Netanjahun ja tämän Saudi-ystävien kauhuksi. Viime vuoden alussa Obama vihjaisi hienovaraisesti Cristinalle, että tämä voisi lieventää Argentiinan julmia syytöksiä Irania vastaan ja sen sijaan tavoitella ”sovinnollista keskustelua”. Argentiinan presidentti ohjeisti ulkoministeri Timermania lähestymään Irania, mikä johti Iranin kanssa allekirjoitettuun ”yhteisymmärryksen sopimukseen”, jonka pohjalta oli tarkoitus ratkaista tämä salapoliisitarina ja löytää todelliset syylliset AMIA-pommi-iskuun.

Tapahtumasta seurannut itku ja valitus DAIA:n, AMIA:n, Argentiinan sionistijärjestön OSA:n, Maailman juutalaiskongressin WJC:n, Israelin suurlähetystön, AIPAC:n ja paikallisen sionistien hallitseman median (esim. Clarin ja La Nacion) suunnalta on ollut korvia vihlovaa!

”Yhteisymmärryksen sopimus” pitää sisällään Argentiinan ja Iranin yhteisen totuuskomission perustamisen, jonka tehtävänä on selvittää terroristi-isku perinpohjaisesti. Komission edustajat nimetään viidestä maasta, joista kaksi nimeää Argentiina, kaksi Iran ja viides erotuomari nimetään yhteisesti.

Suuri kysymys on kuitenkin tämä: Jos kerran Argentiinan sionistinen valtionsyyttäjä Alberto Nisman, tuomari Rodolfo Canicoba Corral ja kaikki mahtavat sionistietujärjestöt ovat kannastaan varmoja ja heillä on ”todisteita siitä, että Iran on syyllinen”, niin miksi tarvitaan totuuskomissiota? Jos Iranin vihollisilla on hallussaan totuus, jonka perusteella he voisiva tuhota Iranin kuten Irakin, Afganistanin, Libyan ja Syyrian, niin miksi he eivät yksinkertaisesti julkista maailmalle totuutta, todisteita ja näyttöä?

Ruma ja raaka totuus on tietenkin täysin erilainen. Vuoden 1994 AMIA-hyökkäyksessä on kaikki Israelin lavastetun hyökkäyksen tunnusmerkit, jotka sopivat hyvin yksiin Israelin sen aikaisiin tapahtumiin. Äärisionistit taistelivat tuolloin keskenään, kun äärioikeistolaiset fundamentalistirasistit olivat päättäneet syöstä Israelin työväenpuolueen vallasta.

Tarvitsee vain tarkastella Israelin tärkeiden poliittisten virstanpylväiden ajankohtaa ja verrata niitä Argentiinan pommi-iskuihin. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota Israelin työväenpuolueen Jitzhak Rabinin nousuun pääministeriksi vuonna 1993 ja aitoon yritykseen solmia rauhaa palestiinalaisten kanssa.

Heinäkuun 1. päivä 1994 Rabin salli Jasser Arafatin palata maanpaosta takaisin Palestiinaan, mikä pisti äärioikeistolaiset sionistit hyppimään seinille. Kaksi viikkoa myöhemmin heinäkuun 18. päivä työväenpuolueeseen myönteisesti suhtautuvan AMIA:n rakennusta pommitettiin Argentiinassa. Tämän sionistien sisäisen mafiasodan kliimaksi koettiin vuoden 1995 marraskuun 4. päivä, kun pääministeri Rabin murhattiin kadulla Tel-Avivissa. Oliko asialla muslimiradikaali? Uusnatsi? Ei… Rabinin murhasi eräs Amir Ygal, äärioikeistolainen sionisti laittomien uudisasutusten liikkeestä, jolla oli yhteyksiä Israelin kotimaan turvallisuusjaostoon, jota Rabin oli pistämässä ojennukseen ja uuteen uskoon.

 

Totuuden vääristelyä

Buenos Airesin sanomalehti La Nacion uutisoi Argentiinan ulkoministeriön korkea-arvoisen virkailijan kertoneen, että Israelin hallitus väittää kivenkovaan, että ”Iranin syyllisyys on jo todistettu. Miksi jatkaa tutkimuksia?” Kuka on todistanut? Mossad tai CIA? Tai kenties ulkoministeriön, DAIA tai AMIA?

Entisen suurlähettilään Aviranin oman oksan sahaaminen vahingoitti DAIA:a, AMIA:a, Israelia, Nismania ja kaikkia sionistien eturyhmiä, jotka edelleen väittävät iranilaisten virkamiesten, jotka ovat edelleen elossa, olevan syyllisiä AMIA-pommitukseen. Miten se on mahdollista, jos hra Aviran nyt paljastaa ”Israelin tappaneen heidät kaikki”?

Mielenkiintoista on myös se, että toinenkin Israelin entinen Argentiinan suurlähettiläs Daniel Gazit antoi maaliskuussa 2010 samantapaisia lausuntoja sanomalehti Perfilille vuoden 1992 suurlähetystöiskusta sanoen: ”Me (isarelilaiset) tiedämme, kuka oli vuoden 1992 Israelin suurlähetystön hyökkäyksen takana, kuka sen järjesti, kuka antoi käskyn, kuka sen teki, tiedämme nimiä myöten kaiken…”

Asiantuntijat arvelivat myöhemmin suurlähetystön räjähtäneen sisältä käsin, eikä mitään autopommia ollut. Jokin rakennuksen sisällä ollut (kenties Israelin salaperäinen ase- ja räjähdevarasto keskellä Buenos Airesia?) räjähti raivokkaasti tuhoisin seurauksin.
Kuusivuotiaan kakaran tavoin, joka saa itkupotkuraivarit aina, kun ei saa haluamaansa, suurlähettiläs Aviran sai hepulin. Argentiinan Tucuman-yliopiston kansallisen tekniikan korkeakoulun tutkijat totesivat raportissaan Argentiinan korkeimmalle oikeudelle suurlähetystön räjähdyksen tapahtuneen rakennuksen sisällä. Suurlähettiläs Aviran leimasi yliopiston juutalaisvastaiseksi, insinööritarkastajat juutalaisvastaisiksi, korkeimman oikeuden ja sen johtajan Julio Nazarenon juutalaisvastaisiksi… ja vielä valtion televisiossa!

 
Israel ei pettänyt Argentiinaa ensimmäistä kertaa

Argentiinalla on pitkä ja surullinen historia Israelin hännystelyssä. Valtio on alistunut pienelle, mutta erittäin vaikutusvaltaiselle juutalaisväestölleen (vain 0,5 % väestöstä juutalaisia). Vuonna 1949 Juan Perónin ollessa presidenttinä Argentiina oli ensimmäinen Etelä-Amerikan maa, joka tunnusti virallisesti Israelin valtion.

Kuitenkaan Israel ei juuri koskaan ole huomioinut Argentiinan ystävyyttä vastapalveluksilla. Argentiina kutsui virallisesti Israelin virkamiehiä maan 150-vuotisitsenäisyysjuhliin vuonna 1961. Buenos Airesin lentokentälle laskeutunut El-Al Bristol Britannia -lentokone kuljettikin mukanaan Mossadin ja Shin Bethin salaisen iskuryhmän, joka kaappasi välittömästi Saksan kansalaisen nimeltään Ricardo Klement – aiemmin Adolf Eichmann – ja lennätti hänet laittomasti Argentiinasta Israeliin, jossa hänet ”tuomittiin” ja murhattiin.

Argentiina valitti asiasta YK:ssa, jonka päätöslauselmassa 138 tunnustettiin Israelin rikkoneen Argentiinan itsenäisyyttä vastaan, mutta kuten jo aiemmin todettiin, Argentiina on aivan liian heikko maa vastustamaan mahtimaiden mafiataktiikoita.

Eichmannin tapaus on hyvin valaiseva. Tämä SS-upseeri (Schutzstaffel, suojajoukot) oli sujuvasti jiddišiä ja hepreaa puhuvana tärkeänä osallisena toisen maailmansodan aikaisissa SS-joukkojen ja sionistien avainjärjestöjen neuvotteluissa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi: mahdollisimman monien juutalaisten saamiseksi pois Euroopasta. Sionistit halusivat Euroopan juutalaiset laivattavaksi Brittien hallitsemaan Palestiinaan ja niin halusivat saksalaisetkin! Ajatella! SS-joukot ja sionistit yhteistyössä toisen maailmansodan aikana!

Olisi ollut hyvin noloa, jos Eichmann olisi päättänyt kirjoittaa sodanaikaisia muistelmiaan… Mossadille oli paljon parempi kaapata hänet heikosta Argentiinasta, kuljettaa Tel-Aviviin ja murhata ”laillisesti”.

Tällä tavoin toimii sionismi, Mossad, CIA, Yhdysvaltojen ulkoministeriö, DAIA, AMIA, Maailman juutalaiskongressi WJC, AIPAC ja muut sionistijärjestöt globaalin vallan verkostossaan…

Itse asiassa kaupunginkeskustojen julkisten rakennusten pommittamisen on terroristitaktiikkana sionistien keksintö. Jo vuonna 1946 sionistien terroristijärjestö Irgun Zvei Leumi pommitti Jerusalemin King David hotellia, jossa asui brittivirkailijoita! Lähes 100 ihmistä tappanutta hyökkäystä johti terroristi nimeltä Menachem Begin, josta tuli myöhemmin Israelin pääministeri ja Nobelin ”rauhanpalkinnon” saaja…

Eikö WTC-iskujakin kannattaisi tutkailla tässä uudessa valossa?

 

Alkuperäinen RT:lle kirjoitettu artikkeli englanniksi Adrian Salbuchin kotisivuilla.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*