Kooltaan pieni, mutta sielultaan suuri Islanti on kieltäytynyt antautumasta kansainväliselle pankkikartellille.
NewsNetScotland aloittaa saagansa Islannista toteamalla:
”On hämmästyttävää, kuinka vähän valtamedia kertoo meille siitä, mitä maailmalla tapahtuu” ja jatkaa: ”Italialainen radio-ohjelma teki ohjelman Islannin vallankumouksesta, joka jatkuu yhä”.
Kun vuoden 2008 alussa globaali finanssikriisi alkoi, Islanti meni kirjaimellisesti konkurssiin. Syyt konkurssiin mainittiin tuolloin mediassa vain ohimennen, ja sen jälkeen vähän tunnettu Islanti vaivutettiin unholaan.
Islannin tarina on yhä ajankohtainen, erityisesti nyt, kun Euroopan Unionin jäsenmaista yksi toisensa jälkeen on vaipumassa pohjattomaan velkasuohon ja koko euro on vaarassa kaatua. Ja se onkin syy siihen, miksi Islannista ei haluta puhua. Islannin ei haluta toimivan esimerkkinä muulle maailmalle.
Euroopan parlamentti mainitsikin heinäkuussa Islannin edistyneen EU-jäsenyyden tiellä: ”Parlamentti hyväksyi ensimmäisen vuosiraporttinsa Islannin jäsenyysneuvotteluista, jotka käynnistettiin viime vuonna. Se pitää tervetulleena mahdollisuutta liittää unionimaiden joukkoon yksi Euroopan vanhimmista demokratioista. Jäljellä on vielä joitakin ongelmallisia teemoja, kuten Icesave-kiista, valaanpyynti (kielletty EU:ssa) sekä Islannin halu suojella kalastus- ja maatalousmarkkinoitaan”.
Viisi vuotta uusliberaalia hallintoa teki Islannista, jonka asukasluku on vain 320 000, erään maailman näennäisesti rikkaimmista valtioista.
Vuonna 2003 kaikki Islannin pankit yksityistettiin. Pankit tarjosivat online-pankkipalveluja minimikustannuksilla houkutellakseen ulkomaisia sijoittajia.
Toimintamalli salli pankkien maksaa suhteellisen korkeaa korkoa talletuksille. IceSave-tilit houkuttelivat monia pieniä sijoittajia, eritoten Yhdistyneistä Kuningaskunnista ja Hollannista. Samalla, kun sijoitusten määrä kasvoi, kasvoi myös pankkien ulkomaan velka.
Vuonna 2003 Islannin velkamäärä ylitti 200 kertaa sen bkt:n ja vuonna 2007 velan määrä oli jo 900 prosenttia. Vuoden 2008 finanssikriisi antoi kuoliniskun. Kolme suurinta pankkia – Landbanki, Kaupthing ja Glitnir – menivät nurin ja ne kansallistettiin. Islannin raha, kruunu, menetti 85 % arvostaan verrattuna euroon. Vuoden lopussa Islanti julisti olevansa konkurssissa.
Sosiaalidemokraattisen koalitiohallituksen pääministeri Geir Haarde neuvotteli 2,1 miljoonan dollarin lainan, mihin muut Pohjoismaat lisäsivät toisen mokoman.
Kansainvälinen finanssiyhteisö painosti Islantia rankkoihin talouspakotteisiin.
Euroopan Unioni ja yksityisesti omistettu kansainvälinen valuuttarahasto IMF halusivat ottaa velan kontolleen sanoen sen olevan ainoa tapa, jolla Islanti voisi maksaa takaisin Hollannille ja briteille – siellä oli luvattu hyvittää sijoittajia näiden menetyksistä.
Islantilaiset kieltäytyivät antamasta pankeille takuita. Protestit jatkuivat, kunnes hallitus erosi.
Uudet vaalit pidettiin huhtikuussa 2009. Vaalien jälkeen Islannilla oli vasemmistokoalitio-hallitus, joka tuomitsi uusliberaalin talousmallin, mutta lupasi silti Islannin hyvittävän 3,5 miljoonaa euroa. Islantilaisten olisi ollut yhteisvastuullisesti korvattava pankkien kähmäilyjä 2.35 miljardia puntaa briteille ja 1.32 miljardia euroa hollantilaisille 3 prosentin korolla vuoteen 2046 mennessä. Velasta, jonka yksityiset tahot olivat ottaneet toisilta yksityisiltä tahoilta.
Eduskunta hyväksyi pankin velan maksamisen ulkomaisille sijoittajille.
Islantilaiset sanoivat taas – Kiitos ei! Islantilaisille ei sopinut se, että kokonainen kansakunta maksaa yksityisiä velkoja.
Presidentti Olafur Ragnar Grimsson, joka kuunteli kansalaisia, kieltäytyi ratifioimasta lakia, jolla Islannin kansa olisi asetettu vastuuseen pankkiirien veloista.
Asia meni kansanäänestykseen. Islanti hylkäsi kerta kaikkiaan ajatuksen siitä, että islantilaisten tulisi maksaa muille yksityisen IceSave-pankin velat. Peräti 93.2 % islantilaisista oli pankin velan maksamista vastaan.
Vastauksena kansanäänestyksen tulokseen IMF jäädytti välittömästi lainansa Islannille. Islanti palautti pallon antamalla kansainvälisen etsintäkuulutuksen Lontoossa hallituksen hoivissa majailevasta ex-pankinjohtajasta Sigurdur Einarssonista.
Velan maksusta onkin nyt tehty se kynnys, joka Islannin tulisi ylittää ennen kuin se voidaan hyväksyä Euroopan Unionin jäseneksi. Islanti on vastannut uudella kansanäänestyksellä. Pankkien velkojen maksua vastustaa edelleen 58.9 % kansalaisista.
Presidentti Grimsson sanoi äänestyksen jälkeen: ”Islanti antoi mieluummin pankkien kaatua. Ne olivat yksityisiä pankkeja, emmekä me pumpanneet rahaa niiden elvyttämiseen. Ei ole valtion asia nostaa kaatuneita yksityisomistuksessa olevia pankkeja pystyyn.”
Kansainvälinen yhteisö on jatkanut painostusta esimerkiksi uhkaamalla estää Islannin rahoituksen saannin kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja markkinoilta sekä luottoluokituksen alentamisella. Islannin reaktio on ollut kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja pankkeja painumaan sinne, missä pippuri kasvaa.
Lähteet:
http://www.informationclearinghouse.info/article28391.htm [2]
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/IMFn+Lagarde+vaati+pikaista+tukea+Euroopan+pankeille/1135268907357 [6]
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/08/28/pelastetaanko-euro-hengilta/201111979/12 [8]
http://www.mpg.de/4402039/eurozone_future?page=1 [9]