Juutalaisen Erkon [1] suvun Sanoma-mediaimperiumiin kuuluva Ilta-Sanomat yrittää pestä kätensä Asema-aukion välikohtaukseen [2] liittyvästä valheellisesta uutisoinnista. Näin lehti yrittää kosiskella ”maahanmuuttokriittisiä” asiakkaita.
Muutama viikko sitten ystäviensä kanssa Helsingin Asema-aukiolla kulkenut Jimi Karttunen sylki kansallismielisiä mielenosoittajia kohti ja sai poliisin mukaan siitä hyvästä yhden (!) potkun rintaansa.
Syljen – ja erityisesti narkomaanien syljen – mukana voi kulkea vaarallisia tartuntatauteja, minkä vuoksi kenenkään ei tarvitse alistua sananvapautta rajoittamaan pyrkivien kiihkoilijoiden sylkykupiksi. Esimerkiksi 2014 C-hepatiittia sairastanut mies sai ehdottoman tuomion [3] syljettyään vartijan kasvoille.
Karttusen kuolinsyy ei ole vieläkään selvinnyt. Monet Karttusen henkilö- ja rikoshistoriaa penkoneet ovat painottaneet [4], että miehen valitettavalle kuolemalle on paljon todennäköisempiäkin syitä kuin rintaan kohdistettu potku.
Tästä huolimatta kulttuurimarxilainen media on jo päättänyt, että Karttusen kuolemasta ovat vastuussa suomalaiset kansallissosialistit. Kaikki ”uutiset”, joissa kirjoitetaan esimerkiksi ”kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä” ovat valheellisia, kunnes kuolinsyytutkimus todistaa toisin.
Karttusen kuoleman jälkeen poliittista hysteriaa alettiin lietsoa erityisesti Helsingin Sanomissa, Yleisradiolla ja iltapäivälehdissä.
Yleisen käsityksen mukaan iltapäivälehdet ovat segmentoineet asiakkaitaan ottamalla aavistuksen erilaisen kannan maahanmuutto- ja kulttuurikysymyksiin: Iltalehti on liberaali ja korostetun maahanmuuttomyönteinen, kun taas Ilta-Sanomat on toisinaan konservatiivinen sekä varovaisen maahanmuuttokriittinen.
Ilta-Sanomien linjan takana on kyyninen yritys kalastella maksavia asiakkaita esimerkiksi perussuomalaisia äänestäneiden suomalaisten piiristä.
[5]Ilta-Sanomat kulki valehtelukampanjan kärjessä
”Maahanmuuttokriittisestä” imagostaan huolimatta myös Ilta-Sanomat päätti hyökätä täydellä teholla kansallismielisiä vastaan ja ottaa sekä taloudellisen että poliittisen hyödyn irti Karttusen kuolemasta (1 [6], 2 [7], 3 [8]).
Lehti on levittänyt Jesse Torniaisen nimeä ahkerasti julkisuudessa ja leimannut jo hänet epäsuorasti syylliseksi Karttusen kohtaloon. Kohuotsikoilla lehti on pyrkinyt lisäämään myyntiä sekä ajamaan kulttuurimarxistista agendaa, jonka se jakaa (valheellisesta ”konservatiivisesta” imagostaan huolimatta) muun valtamedian kanssa.
Ilta-Sanomat yritti esimerkiksi kaunistella [9] Jimi Karttusen persoonaa levittämällä hänestä ikivanhaa rippikuvaa sekä kutsumalla häntä harhaanjohtavasti ”runoilijaksi” ja ”elämäntaiteilijaksi”.
Olisi siis luullut, että edes Ilta-Sanomilla ei olisi pokkaa myöhemmin alkaa ”kritisoida” valtamediaa tapauksen poliittisesta hyväksikäytöstä. Ilta-Sanomat oli yksi valehtelukampanjan johtavista julkaisuista.
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kuitenkin päätteli, että Karttusen ruumiista oli kiskottu kaikki hyöty irti, minkä vuoksi oli aika alkaa uudelleen kosiskella lehdelle tärkeää asiakassegmenttiä – isänmaallisia, konservatiivista ja maahanmuuttovastaisia ihmisiä.
Artikkelissaan ”Kommentti: Suomessa olisi hyvä muistaa satu sudesta ja paimenpojasta [10]” Appelsin esimerkiksi kirjoittaa:
”[T]urhilla huudoilla on rapautettu uskoa viranomaisiin. Sitä että syyttömiä ihmisiä on leimattu väärin perustein. Ja sitä, että kuten sadussa muinoin, alkaa ihmisten olla vaikea uskoa oikeaan suteen, kun väärästä on varoitettu niin monta kertaa.
Ja juuri tämä ilmiö on näkynyt viime aikojen keskustelussa: suomalaisten enemmistö vastustaa aivan varmasti rasismia – väkivaltaisten uusnatsien vastustamisesta puhumattakaan – mutta osa kansasta on niin väsynyt jatkuviin ja turhiin susi-huutoihin, ettei enää jaksa niihin reagoida tai asian käsittely jopa väsyttää. […]
Toisaalta tapahtunut on siinä mielessä yksittäistapaus, että pahoinpitely ei ollut tämänhetkisten tietojen mukaan etukäteen suunniteltu, eikä sitä suunnattu kehenkään ennalta päätettyyn poliittiseen vastustajaan.
Uhri osui tiettävästi paikalle sattumalta, kohtasi mielenosoittajat, sylkäisi ja ajautui poliisin mukaan jonkinlaiseen sanaharkkaan mielenosoittajien kanssa. Tämän jälkeen epäilty tekijä juoksi uhrin perään ja törkeästi potkaisi tai tuuppasi häntä, jolloin uhri kaatui.
Viikko pahoinpitelyn jälkeen uhri kuoli, kun hänet oli kotiutettu sairaalasta. Oikeus ratkaisee, onko pahoinpitelyn ja kuoleman välillä syy-yhteys. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että murhasta ei ole juridisesti kyse.”
[11]Valtamediaan luottavat kansallismieliset ovat kuin perheväkivallan uhreja
Vaikka Ilta-Sanomat on levittänyt viikkojen ajan surutta potkaisusta epäillyn miehen nimeä, vaatii lehden päätoimittaja nyt siis jäitä valtamedian hattuun.
Appelsin ei tietenkään suostu myöntämään, että hänen itsensä johtama roskajulkaisu on ollut yksi hysteriaa kiivaimmin ruokkineista toimijoista.
Appelsinin ja Ilta-Sanomien toiminnan ruotiminen on tärkeää siksi, että monet ”maahanmuuttokriittiset” suomalaiset suhtautuvat edelleen poliittiseen eliittiin ja tiedotusvälineisiin kuin alistettu perheväkivallan uhri.
Jokaisen löylytyksen jälkeen aggressiivinen osapuoli pyytelee anteeksi luvaten, ettei sama tule enää toistumaan – ja uhri antaa joka kerta anteeksi toivoen, että tällä kertaa hakkaaja puhuisi totta.
Maahanmuuttokriittisillä vesillä kalasteleva valemedia Ilta-Sanomat tulee lyömään kansallismielisiä suomalaisia niin monta kertaa, että uhri lopulta kyllästyy asemaansa ja ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Tämä merkitsee esimerkiksi Sanoma-konsernin ja kaikkien siihen kuuluvien lehtien lakkauttamista.
Pahin vihollinen tuleekin oikealta
Magneettimedia julkaisi [12] eilen Yle Watchin artikkelin, joka valotti eduskunnan ”ääriliikkeitä” käsittelevää ajankohtaiskeskustelua. Keskustelun aikana eliitti pohti, voitaisiinko korruptoitunutta yhteiskuntajärjestystä [13] vastustavat poliittiset järjestöt kieltää lailla.
Yle Watch teki mielenkiintoisen huomion: ”Erikoisena yksityiskohtana keskustelutilaisuudesta mainittakoon, että Kokoomus ja Vihreät olivat ainoat puolueet, jotka kannattavat uutta ajatusrikoslakia ’rasisteille’.”
Kokoomus ja sen puisto-osastoksi kutsuttu porvaripuolue vihreät edustavat poliittista oikeistoa, vaikka ”maahanmuuttokriitikot” pitävät vasemmistoa yleensä verisimpänä vihollisenaan.
Nyt ”maahanmuuttokriittinen” Ilta-Sanomat sekä oikeistopuolueet ovat näkyvimmin johtaneet valehtelu-, mustamaalaus- ja ajatusrikoslakikampanjaa kansallismielisiä suomalaisia vastaan.
Oikeisto on siis viimein ymmärtänyt, ettei kaikkia kansallismielisiä voida perussuomalaisten tavoin [14] sitoa monikansallisen ja monikulttuurisen finanssieliitin orjiksi.
Suuret puolueet ja Ilta-Sanomien kaltaiset valtavirtaiset mediat ovat pyrkineet toimimaan maahanmuuttokriittisen liikkeen varoventtiileinä. Osa kansasta on kuitenkin nähnyt valheiden läpi, mikä raivostuttaa eliittiä.
[15]
Vuosia kestävä ”väliaikainen toimintakielto” – keino kiertää perustuslain suomia oikeuksia
Myös valtamedian halvaksi huoraksi taantuneet viranomaiset pyrkivät käyttämään Karttusta hyväkseen kansalaisten kokoontumisenvapauden kaventamiseksi ennen kuin hänen kuolinsyynsä on ehtinyt edes selvitä.
Verkkouutisten artikkelin [16] perusteella vaikuttaa siltä, että poliisihallitus nimenomaan tahtoo kieltää kansallismielisen toiminnan ennen kuolinsyyn selviämistä.
Mikäli Karttunen kuoli johonkin muuhun kuin viikkoa aiemmin rintaan kohdistettuun potkuun, on poliisin paljon hankalampi perustella stalinistista toimintaansa. Siksi virkavalta tahtoo hutkia ennen tutkimista. Verkkouutiset kirjoittaa:
”Poliisihallitus ja valtakunnansyyttäjänvirasto tekevät lähiviikkoina ratkaisunsa siitä, lähtevätkö ne ajamaan Suomen vastarintaliikkeen lakkauttamista.
Poliisiylitarkastaja Heikki Lausmaa vahvistaa, että kyseessä on ’oma prosessinsa’ eikä meneillään olevan esitutkinnan valmistumista liittyen Helsingin Asema-aukion tapahtumiin jäädä odottamaan.
– Emme jää odottamaan esitutkinnan valmistumista, vaan tämä on oma prosessinsa, Lausmaa sanoo.”
Yleisradio [17] puolestaan kertoo, että eliitti on löytänyt jo juridisen porsaanreiän, jolla järjestöjä voidaan käytännössä kieltää, vaikka niiden toiminta ei olisikaan laitonta.
Vaikka kanne jonkin järjestön kieltämiseksi ei lopulta johtaisikaan mihinkään, voi prosessi kestää vuosien ajan. Järjestö voidaan määrätä käsittelyn ajaksi ”väliaikaiseen toimintakieltoon”:
”Jos SVL tai joku muu ääriliike joutuu oikeuden arvioitavaksi, tuomioistuin voi määrätä järjestölle väliaikaisen toimintakiellon.
– Koska juttu voi kestää valituksineen päivineen jopa vuosia, järjestölle voidaan antaa hakemuksesta toimintakielto heti, Tarasti sanoo.”
Vuosia kestävä ”väliaikainen” toimintakielto tarkoittaa tietysti käytännössä järjestön perusteetonta ja välitöntä lakkauttamista, koska mikään järjestö ei voi ylläpitää rakenteitaan ja jäsenpohjaansa istumalla vuosien ajan paitsiossa.
”Väliaikaisen toimintakiellon” avulla eliitti voi röyhkeästi kiertää perustuslain kansalaisille suomia sanan- ja kokoontumisvapauden oikeuksia.
Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat edelleen vahvasti poliisiin. Toivottavasti poliisihallituksen Neuvostoliitosta omaksumat toimintamallit rapauttavat luottamusta. Esivalta on noussut kansan perusoikeuksia vastaan kulttuurimarxismin nimissä.
Arvi Pihkala