– Savi elää omaa elämäänsä. Jos olet tekemässä lehmää tai kanaa, savesta saattaakin muodostua kermanekka, kertoo keramiikkaa vuosia harrastanut Tuulikki Kejonen.
Tuulikki Kejonen möyhentää savimöykkyä Ylivieskan kansalaisopiston taideluokassa. Savimöykky muistuttaa rosoista saviruukkua, josta kuitenkin saattaa Kejosen mukaan tulla mitä vaan. Ulkona vihmoo syksyistä tihkua, mutta sisällä luokassa tunnelma on suorastaan harras, kun kymmenkunta kurssilaista keskittää huomionsa saveen.
Ruskeasta, punaisesta ja valkoisesta savesta syntyy ruukkuja, kuppeja, lintuja, kanoja, majakoita, tuikkulyhtyjä. Laakeat hedelmävadit, pyöreät paistokulhot ja pihalle tarkoitetut koristepatsaat saavat täällä pintaansa eriväriset lasitteet.
Ennen kaikkea savesta syntyy iloa. Kurssilaiset upottavat saveen huolensa, murheensa ja ajatuksensa.
– Kyllä tässä arkiset huolet unohtuu. Tämä on vähän niinkuin taikinaterapiaa, nauraa Aini Kopakkala, joka työskentelee Kejosen kanssa samassa pöydässä. Hän on juuri saanut selville, mikä hänen savimöykystään on tulossa: siitä muotoutuu kukko, joka seisoo korkealla jalustalla.
Kejosen mielestä keramiikkakurssin ainoa miinus on se, että siellä tuotetut tavarat eivät enää mahdu kotona mihinkään. Moni tavara meneekin lahjaksi.
Omien sanojensa mukaan Kejonen on jämähtänyt saveen, sillä vuodesta toiseen hän ilmoittautuu keramiikkakurssille.
– Enhän minä täällä priimaa tee, nämä työt on välillä tällaisia kötöstyksiä. Mutta opettajakin sanoo aina, että täydellisen pyöreitä kuppeja voi hakea halpa-hallista eurolla. Niissä ei näy sormenjälkiä.
Ikuinen materiaali, ikiaikainen työstötapa
Tänäkin syksynä sadat keramiikkakurssit ympäri Suomen ovat täyttyneet innokkaista saven ystävistä. Saven työstössä ihmisiä kiehtoo ennen kaikkea käsillä tekeminen, mutta innoituksen lähteenä ovat myös mielikuvat keramiikasta ikivanhana käsityötaitona.
– Savessa ja keramiikassa on jotain niin primitiivistä, että sen työstäminen on suorastaan maagista, kuvailee kurssin vetäjä Kristiina Vuollet.
Vuollet itse kiinnostui aikanaan saven kolmiulotteisuudesta ja plastisuudesta eli muotoiltavuudesta. Hän valmistui Kuopion muotoiluakatemiasta keramiikan muotoilijaksi.
– Savi on todella monikäyttöinen materiaali. Aikanaan keramiikan työstötaito oli lähes elinehto ja edelleen siitä tehdään astiat ja kylpyhuoneen kalusteet. Ja onhan se saven tuntu sormissa jotain.
Saven työstäminen on hidasta ja monivaiheista. Kun saviastia on muotoiltu, se kuivatetaan. Sen jälkeen se mahdollisesti vielä hiotaan sekä poltetaan kahteen kertaan.
Keramiikkakurssilla yhden astian työstämiseen saattaa mennä kolme viikkoa. Saven työstö on slow lifea, se etenee hitaasti ja rauhallisesti, materiaalin ehdoilla. Ihmiset tasapainottavat sillä kiireistä ja stressaavaa arkea.
Fakta: Suosittu kansalaisopisto
• Keramiikkaa opetetaan lähes kaikissa kansalaisopistoissa ympäri Suomen. Sen suosio on pysynyt vuosikausia samana.
• Suomen kansalaisopistoissa opetettavista kursseista kädentaitoihin liittyviä kursseja on yli puolet. Ylivieskassa n. 40 %.
• Kansalaisopistojen menot kuntien budjeteista on yhden prosentin luokkaa.
• Ylivieskan kansalaisopiston opiskelijoista suurin osa on 55-64-vuotiaita. Toisiksi suurin opiskelijaryhmä on eläkeläiset.
• Kansalaisopiston suosio perustuu lähipalveluun: palvelu viedään asiakkaiden luokse.
Lähteet: Ylivieskan Kansalaisopiston apulaisrehtori Seija Pulli-Marjakangas ja www.ktol.fi.