"Minut kasvatettiin kunnioittamaan sananvapautta. Olen liian vanha muuttaakseni tapojani vain mielistelläkseni uutta maailmanjärjestystä."

Bobby Fischer

Ihmisen luonnontieteellistäminen – vuosisadan megatrendi ja hiton hyvää bisnestä – Masennuslääkkeet

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Suomessa 4.11.2015 vierailleen Harvardin yliopiston professori Irving Kirschin mukaan on lähes sama, määrätäänkö masennukseen lääkettä vai lumelääkettä. Lääkkeillä tosin on enemmän haittavaikutuksia kuin lumelääkkeellä.

 

Masennuslääkkeistä ei ole hyötyä masennukseen

Kirschin ja hänen tutkijakollegoidensa tutkimusten mukaan mielialalääkkeet ja lumelääkkeet eli plasebot vaikuttavat vain vähän tai eivät juuri ollenkaan masennukseen. Pelkällä sokeripillerillä on masentuneelle siis lähes yhtä suuri vaikutus kuin reseptilääkkeellä1.

Teoksessaan The Emperor's New Drugs professori Irving Kirsch toteaa, että masennuksessa ei ole kyse kemiallisesta epätasapainosta, vaikka niin usein luullaan.
Teoksessaan The Emperor’s New Drugs professori Irving Kirsch toteaa, että masennuksessa ei ole kyse kemiallisesta epätasapainosta, vaikka niin usein luullaan.

Kirjassa The Emperor’s New Drugs professori Kirsch toteaa, ettei masennuksessa ole kyse kemiallisesta epätasapainosta, vaikka niin luullaan.1

Miljoonat ihmiset, jotka käyttävät yleisesti määrättyjä masennuslääkkeitä, voisivat yhtä hyvin syödä plaseboa. Väite perustuu kymmenien kliinisten lääketutkimusten tuloksien analysointiin.1

Potilaan elämänlaadun kannalta ei kuitenkaan ole aivan sama, syödäänkö lääkettä vai plaseboa koska plasebolla ei ole lääkkeiden haittavaikutuksia.1

Kirsch korostaakin tämän eron merkittävyyttä. Myös dementian vaara liittyy pitkäaikaiskäyttöön joidenkin tutkijoiden mukaan.

Masennus ei ole pelkkää alentunutta mielialaa. Diagnoosiin tarvitaan muitakin tekijöitä. Niitä ovat muun muassa merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus sekä arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.1

 

Masennuslääkkeiden haitallisia emotionaalisia ja ihmissuhdevaikutuksia

Nopeasti kasvava masennuslääkkeiden käyttö on lisännyt niihin kohdistuvaa arvostelua koskien tehoa ja haittavaikutuksia. Tätä asiaa selventää masennuslääkkeiden vaikutuksien tutkimus, joka tehtiin uusiseelantilaisille, joille oli määrätty masennuslääkkeitä. Tutkimuksessa kartoitettiin mainittujen lääkkeiden vaikutuksia tähän asti suurimman käyttäjämäärän avulla.2

Nopeasti kasvava masennuslääkkeiden käyttö on lisännyt niihin kohdistuvaa arvostelua koskien tehoa ja haittavaikutuksia. Online kyselyn avulla selvitettiin 1829 uusiseelantilaisen aikuisen kokemuksia ja uskomuksia, joille oli määrätty masennuslääkkeitä viimeisten viiden vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan 53 prosentille niitä oli määrätty vuosien 2000–2009 välisenä aikana, ja 52 prosenttia ilmoitti käyttäneensä niitä yli kolme vuotta.2

Kahdeksan raportoiduista kahdestakymmenestä haittavaikutuksesta oli todettavissa yli puolella osallistujista; selvimmin seksuaaliset ongelmat (62%) ja tunne-elämän latteus (60%). Prosentit koskien muita vaikutuksia olivat:2

Tunne, ettei ole enää oma itsensä – 52,

Positiivisten tunteiden väheneminen – 42,

Muista välittämisen väheneminen – 39,

Itsemurha-ajatukset – 39 ja

Vetäytymisen tunteet – 55 prosentilla.

Tutkimus tuo esiin vain seitsemän 20:stä tutkimuksen haittavaikutuksesta. Artikkelin teksti kokonaisuudessaan on saatavilla Psychiatry Research -lehdessä, (30.4.2014); (sivut 67–73).

Masennus voi olla evoluution palveluksessa – se voi olla yritystä analysoida elämän monimutkaisia ongelmia ja tie löytää uutta, toteaa evoluutiopsykologi Paul Andrews.

Masennus voi olla kriisi, luonnon omituinen keino asettaa ihminen joidenkin oman elämänsä peruskysymysten ääreen ja miettimään torjuttuja asioita, joita hän muuten ei pohtisi lainkaan. Se voi olla ihmiselle viesti joka kehottaa itsetutkisteluun, jolle muuten ei olisi tilaa ja pysähtymään sekä analysoimaan elämän monimutkaisia ongelmia.

Pienen tutkimuksen mukaan peräti 80 prosenttia tutkittavista oli sitä mieltä, että he saivat lopulta jonkinlaista hyötyä masennuksestaan; saivat keinoja selviytyä tulevista, vastaavista tilanteista entistä paremmin.

Parhaimmillaan masennuksen jälkeen ihminen voi kyetä ottamaan elämälleen kokonaan uuden suunnan ja löytämään sille uuden tarkoituksen. Masennusta voi silloin ajatella jonkinlaisena kiirastulena, jonka läpi kulkenut on astunut uuteen vaiheeseen elämässään.

Monet masennukset näyttävät parantuvan itsekseen, mutta joskus voidaan tarvita myös hoitoa, erityisesti psykologista apua, jotta ihminen ymmärtäisi ja ottaisi vastaan masennuksen viestin. Kun masennus voi olla myös keino selviytyä, niin se suojaa psyykkiseltä kivulta, joka voi olla sietämätöntä ja siksi viesti voidaan myös torjua. Kun on ”jäässä” ei silloin tunne mitään, ja siten olo saattaa olla helpompaa masentuneena.

Jos viesti torjutaan, pitäisi terapiassa miettiä, mitä kivuliaita ja torjuttuja varhaisia traumoja sen taakse kätkeytyy ja miten masennus ja lamaannus yhdistyvät niihin. Lisäksi tulisi selvittää, miten masennusta ylläpitävä syy saataisiin eliminoitua, jotta masennuksen yli päästäisiin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.

 

Masennuksen takana voi olla myös elimellinen sairaus. Perussairauden hoito on silloin tietysti ensisijainen asia

Oma kommentti: lääketeollisuuden ja lääketieteen kaupallistuessa kovaa vauhtia on lääkkeitä käyttävien syytä olla perillä lääkkeiden sivuvaikutuksista. Sama pätee moneen muuhun asiaan kuten esim. GMO tuotteisiin ja rokotteisiin.

Yksityisten yritysten voittoa tavoittelevissa käsissä huijaaminen yleistyy kovaa vauhtia. Ja holistista tai vaihtoehtoista hoitoa kannattavia jopa vainotaan.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Masennuksen voi aiheuttaa myös elimellinen sairaus.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Masennuksen voi aiheuttaa myös elimellinen sairaus.

Biologia sivuuttaa ihmisen henkisen puolen ja tekee hänestä pelkän koneen. Kuitenkin ihminen on ennen kaikkea henkis-sosiaalinen olento, jonka ongelmien kohtaamisessa tulisi ensisijaisesti huomioida hänen psykologiset ja elämän tilanteeseen liittyvät tekijät.

Suurin vaara lääkehoidoissa on siinä, että ne voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. On todettu että erityisesti masennuslääkkeiden uusi sukupolvi, niin sanottu serotoniinin takaisinoton estävät SSRI lääkkeet lisäävät väkivaltaa ja itsemurhia.

 

Seppo K.J. Utria

Utria on eläkkeellä oleva psykiatrian erik. lääkäri.

”Filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen edustajana suhtaudun kriittisesti virallisen psykiatrian ja lääketieteen biologisesti korostuneeseen toimintamalliin”, toteaa Utria.

 

Lähteet

  1. Heljä Salonen (4.11.2015). Iltalehti Saatavilla: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015110420610787_md.shtml; (14.2.2017). http://www.iltalehti.fi/mieli/201702142200070307_md.shtml

 

  1. John Reada, Claire Cartwrightb, Kerry Gibson. Institute of Psychology, Health and Society, University of Liverpool, Whelan Building, Ground Floor, Brownlow Street, Liverpool L69 3GB, UK, School of Psychology, University of Auckland, New ZealandReceived 15 October 2013, Revised 21 January 2014, Accepted 27 January 2014, Available online 3 February 2014 ——-Saatavilla verkossa 03 helmikuu 2014. Saatavilla: http:// globalresearch.ca/the-adverse-emotional-and-interpersonal-effects-of-antidepressants/5416564

Tiedostoja:

Will Brendza (29.8.2016). The Last American Vagabond. The Business of Cancer – Doctors Discovered Dead After Promoting Holistic Cure for Cancer. Saatavilla: http://www.thelastamericanvagabond.com/conspiracy/business-cancer-doctors-discovered-dead-promoting-holistic-cure-cancer/

GR (12.16.2012). Is the New Generation of Anti-Depressant Medications Contributing to School Shootings? Saatavilla: http://www.globalresearch.ca/are-the-new-generation-of-anti-depressant-medications-contributing-to-school-shootings/5315886

http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=ssri&ie=UTF-8&oe=UTF-8

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

37 Kommentit

  1. Dr.Feelgood

    HA! Ei ole muka kyse kemiallisesta epätasapainosta! Sallikaa minun nauraa, koska juuri siitä nimenomaan on kyse. Masennus on nimenomaan seurausta :

    -Tärkeiden ravintoaineiden puutoksesta tai häiriintyneestä hyväksi käytöstä.

    -Sekä raskasmetallien vaikutuksesta ,joka myös suoraan vaikuttaa ravintoaineiden hyväksikäyttöön.

    Kyse on nimenomaan kemiallisesta epätasapaisosta, mutta psyyke lääkkeet eivät korjaa sitä.

    Ja ns paha olo jostain tapahtuneesta on normaalia pahaa oloa, eikä sama asia kuin todellinen rankka masennus . Ja tarkkoja jos ollaan niin ihan sellainen perus stressi/paha olo jostain tapahtuneesta aiheuttaa nimenomaan välittömästi kemiallisen reaktion kehon alkaessa kuluttamaan enemmän esim magnesiumia , lisäksi kalkki ja sinkki ovat kriittisiä rauhoittavia mineraaleja.

    Ero sen miten ihmiset kestävät pahoja tilanteita liittyy pitkälti siihen mikä on heidän kehon ravintoaine status, jos jollakin on heikko syntymästään asti on hän altis masennukseen ym..

    Miksi julkaista tälläistä ?

    (2)(19)
    • Artikkeli keskittyi nähdäkseni masennuslääkkeiden toimivuuteen. Kaikkea noin lyhyt artikkeli ei voi kattaa kuten esimerkiksi vitamiineja tai hivenaineita. Miksi siis keulia. Vaikka ymmärrän että maailma elää tällä hetkellä aikalailla kriittisiä aikoja. Jossa vähiten kaivattaisiin näitä nykyisiä riittävän tyhjäpäisiä ja linjattomia (tarkoituksellisesti) poliitikkoja. Jotka toteuttavat rikoksia liukuhihnalta, esim. sallivat (ehkäpä suurelta osin tietämättään) jatkuvat myrkkyruiskutukset ilmakehään. Ja kulisseisa myhäilee tuo emärikollinen, kansaivälinen pankkimafia.

      (12)(0)
    • Tottakai terve keho (ruumis) kestää kaikkea paremmin kuin sairas. Ei turhaan ole todettu että ’terve sielu terveessä ruumiissa’. Siksi kehon kunnossa pito on tärkeä asia.
      Mutta masennus on, mikäli unohdetaan elimelliset sairaudet ja kehon huono kunto, enemmän psyykkis-sosiaalinen kuin biologinen asia.
      Masennukseen liittyvät kehon ja aivokemian muutokset ovat tajunnan (mielen) aikaansaannosta ja ne myös korjaantuvat tai palautuvat kun masennusta ylläpitävät tajunnan psyykkis-sosiaaliset syyt tiedostetaan ja korjataan.

      (10)(0)
  2. WeedSaveMyLife

    Edelleen tehokkain lääke masennukseen ja kipuun on kannabis.

    Ketkä olette masentuneita/muuten vain paremman olon tarpeessa, lentäkää samantien hollantiin tai vastaavin maihin missä se on laillista, jos pelkäätte virkakoneistomme täällä suomen maassa.

    Lääketeollisuus ja sen tuottamat ”lääkkeet”(myrkyt) on yksi iso vitsi tämän kasvin nimeltä kannabiksen rinnalla.

    (7)(5)
    • Kannabis on vain oireen hoitoa ja siksi väärä tai huono tie. Ylipäätään hoidetaan mitä tahansa psyykkistä tai fyysistä ongelmaa niin pelkkä oireen hoito ei ole järkevää.
      Pitää mennä ongelman syihin ja yrittää mikäli mahdollista poistaa ne.
      Jos esim. hammasta särkee niin se pitää paikata tai poistaa, ei syödä ainakaan pitempään vain kipulääkkeitä joilla on haittavaikutuksia.

      (10)(1)
      • Oireen hoitoa?
        Sillä parannetaan mieli/keho samanaikaisesti.

        Nyt et taida tietää koko kasvia ja sen käytöstä henkilökohtaisella tasolla yhtään mitään.

        Aina ei ole vastauksia, mutta aina on kannabis 🙂

        (3)(1)
    • Ei olisi ehkä pitänyt peukkua antaa. Muuten allekirjoitan koko jutun mutta tosiaan tuo kannabis ei ole masennukseen mikään parantava lääke vaan pelkästään oireen hoitoa vähän niinkuin alkoholikin tosin huomattavasti parempi vaihtoehto. Jos tosiaan tuntee välttämätöntä tarvetta parantaa oloaan hetkellisesti ennen kuin varsinainen ongelma saadaan hoidettua niin siihen tarkoitukseen tuo kyllä varmaan sopii kunhan ei jää päälle ja käyttö ala olla jatkuvaa. Onhan se naurettavaa tuokin yrtti kieltää kun ottaa huomioon minkälaisia kemikaaleja ja myrkkyjä ihmisiin ruiskutetaan jatkuvasti (kutsutaan rokotteiksi) mutta eihän tämä lähellekään yhtä vaarallista ole koska se on laillista ja näitä valmistaa miljardibisnestä tekevä lääkefirma

      (2)(1)
  3. Paavo Allasjärvi

    Jenkeissä kouluampumiset alkoivat sen jälkeen kun Prozac tuli markkinoille. Olen seurannut näitä asioita jo vuosia ja kerta toisensa jälkeen käy selville ,että tappaja käytti SSRI tyyppisiä mielialalääkkeitä.

    (10)(0)
    • Kouluampumiset alkoivat sen jälkeen, kun sarjamurhat loppuivat. Tapahtui siis merkittävä muutos. Sarjamurhaajat katosivat maan päältä joukkosurmaajien ja terroristien tieltä.

      Ehkä joku kulttuurihistorioitsija voisi tehdä diskurssianalyysin, että mitkä kulttuuritekijät ovat edesauttaneet tämän kaltaisessa muutoksessa.

      (3)(2)
    • Nuoren miehen kertomaa vuosien takaa: ”Olin 18 vuotias kun sain pari kertaa spontaanin paniikkikohtauksen. Asiaa pelästyen kävin yksityislääkärin puheilla. Tuo oli oman nuoruuteni ehdottomasti suurin virheliike. Heti ensimmäisellä kerralla minulle määrättiin ssri-lääkkeet sekä rauhottavia bentsoja ja 7vuoden lääkekoukku oli kertalaakista valmis. Kävin läpi vaikeat depressiot ja psyyken horjumiset ja vaikka paha oloni lääkkeillä saatiinkin osittain kuriin, myös hyvä olo katosi taivaan tuuliin. Toisin sanoen elin zombina usean vuoden tuntematta mitään. Tuona aikana olisin voinut hyvinkin tehdä asioita joita en selväpäisenä pysty edes vitsinä kertomaan.
      Psyykkisten asioiden hoidossa ongelmana on nimen omaan se, että pyritään estämään luonnollisen pahanolon ilmentymä eikä pureuduta siihen mistä se johtuu. Kun oma tietoisuuteni koki herätyksen, lääkkeiden käyttö loppui kuin seinään. Sain viimein kakistettua ulos patoutumat mistä en ollut pystynyt puhumaan ja tästä alkoi uskomattoman nopea toipuminen. Elämästä alkoi jälleen saada kiinni. Nyt takana useampi vuosi lääkkeetöntä terveellisempää elämää ja alla useampi tutkintotodistus. 

      Pysykää lääkkeistä kaukana. Oli olosi hyvä tai kuinka paha tahansa, puhukaa asioista, jakakaa ne muiden kanssa niin ne eivät ole pelkästään omilla harteilla. Lääkkeillä tunteet saa kyllä tukahdutettua, mutta ne pysyvät takaraivossa niin kauan että ne oikeasti käsitellään.”

      Tanskalainen sisätautilääkäri Peter Gøtzschen populaarikirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (Sitruunakustannus) julkaistiin viime vuonna suomeksi. Hän on työtovereineen todennut hiljattain, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.
      http://beta.oikeamedia.com/o1-7360

      (0)(0)
  4. Tahtoisin tässä tarkentaa, että masennus ei ole mikään sairaus lääketieteellisessä mielessä. Lääketiede tutkii ja hoitaa elimellisiä sairauksia, eikä ihmisen mieli ole elin. Psykiatria (mielitautioppi) ei niin ollen kuulu lääketieteeseen lainkaan; se on lääketieteen kannalta puoskarointia. Psykiatriassa ei ole ainoatakaan tieteellistä testiä, ja kaikki siinä on perusteetonta puoskarointia ja mielivaltaa, jopa rikollisuutta.

    Koska masennus tai muut mielen häiriintymistilat eivät ole lääketieteellisessä mielessä sairauksia, lääketieteessä ei voi olla myöskään niiden hoitoja. Lääketieteessä ei voi olla psyykenlääkkeitä (koska ei ole psyyken sairauksiakaan) eikä psykoterapioita. Ns. psyykenlääkkeet ovat pelkkiä hermostomyrkkyjä. Myöskään psykiatreja tai psykiatrisia sairaaloita ei voi lääketieteessä olla olemassa. Nykyiset psykiatrit ovat puoskareita, ja psykiatriset sairaalat ovat vankiloita ja kidutus- ja kuritushuoneita.

    Siitä, mitä psykiatria on, olen kirjoittanut syksyllä 2012 seuraavan kirjoituksen (julkaisen sen kolmessa osassa):

    Professori Szasz kertoo, mitä psykiatria on, osa 1

    Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta. Videon nimi on “CCHR Co-Founder Dr. Thomas Szasz, Professor of Psychiatry Emeritus”, ja se löytyy YouTubesta osoitteella:

    CCHR Co-Founder Dr. Thomas Szasz, Professor of Psychiatry Emeritus

    Tämä video ja muita myös osoitteessa

    http://www.cchrint.org/2009/05/15/cchr-co-founder-dr-thomas-szasz-professor-of-psychiatry-emeritus/

    Seuraavassa suomennos siitä, mitä Szasz videolla sanoo:

    ”Kun kouluviranomaiset kertovat äidille, että hänen poikansa on sairas ja tarvitsee lääkitystä, miten ihmeessä hän voisi tietää, että se on kertakaikkinen valhe. Kuinka hän voisi ymmärtää, ettei se, mitä asiantuntijat nyt kutsuvat ’keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriöksi’ tai ’tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöksi’ (ADHD), ole mikään sairaus. Sellainen äiti ei ole psykiatrian historian asiantuntija. Hän ei tiedä, että psykiatrit ovat, satojen vuosien ajan, käyttäneet diagnostisia termejä, niin sanottuja diagnostisia termejä, ihmisten leimaamiseen ja kontrolloimiseen. Esitän pari dramaattista esimerkkiä. Kun mustat orjat pakenivat vapauteen etelävaltioissa, se ei ollut sitä, että he halusivat olla vapaita; he kärsivät sairaudesta nimeltä drapetomania, sanoista drapetes, karannut orja, ja mania. En keksi tätä omasta päästäni. Tämä oli laillinen diagnoosi aivan kuten keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriö on. Naiset – puolet ihmiskunnan väestöstä luonnollisesti -, jos he olivat niin typeriä että kapinoivat miehen ylivaltaa vastaan, niin silloin heillä oli vakava sairaus nimeltä hysteria, joka johtui heidän liikkuvasta kohdustaan. Mikään noista käyttäytymistavoista ei ollut sairaus, eikä tietenkään ole mikään sairaus. Myöskään keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriö ei ole sairaus. Mikään käyttäytyminen tai huono käyttäytyminen ei ole sairaus eikä voi olla sairaus. Tällainen ei ole sairautta. Niinpä ei ole väliä sillä, kuinka lapsi käyttäytyy. Siinä ei ole mitään tutkittavaa. Jos hän on sairas, silloin sitä varten täytyy olla objektiivinen tiede, niin että siitä voidaan tehdä diagnoosi lääkäreiden ja objektiivisten tutkimusten avulla. Sen vuoksi vastaanotolle mentyäsi lääkärit ottavat paljon verinäytteitä ja röntgenkuvia. He eivät halua saada tietää, kuinka käyttäydyt.

    ”Kun menin lääketieteelliseen tiedekuntaan 60 vuotta sitten, silloin oli olemassa vain kourallinen psyykkisiä sairauksia. Muistaakseni niitä oli vain kuusi tai seitsemän. Nyt niitä on yli 300. Ja uusia ’keksitään’ joka päivä.

    ”Lapsen luokitteleminen psyykkisesti sairaaksi on leimaamista, ei diagnoosi. Psyykenlääkkeen antaminen lapselle on myrkyttämistä, ei hoitoa. Olen kauan väittänyt, että lastenpsykiatri on kaikkein vaarallisin vihollinen lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille meille, jotka välitämme kaikkein kallisarvoisimmista ja haavoittuvimmista asioista elämässä, ja ne kaksi asiaa ovat lapset ja vapaus.

    ”Nyt kysyn jälleen, kuinka vanhemmat voivat suojella lapsiaan terapeuttiselta valtiolta, siis hallituksen ja psykiatrian liitolta. Pohjimmiltaan, viime kädessä, luulen heidän voivan tehdä niin vain vapautumalla vääristä kuvitelmista, pääsemällä eroon ajatuksesta, että se, mikä vaivaa onnetonta ja huonosti käyttäytyvää lasta – ja sellaisia lapsia on tietenkin paljon, itse asiassa kaikki lapset joskus – että sellaisella lapsella on psyykkinen sairaus ja että niin sanottu hoito voi auttaa häntä. Asia ei ole ollenkaan näin. Sairaudet ovat ihmisruumiin toimintahäiriöitä, sydämen, maksan, munuaisten, aivojen jne. toimintahäiriöitä. Lavantauti (typhoid fever, ’lavantautikuume’) on sairaus. Kaikki te tiedätte sen, ette epäile sitä. Kevätväsymys (spring fever, ’kevätkuume’; Szaszin sanaleikki englannin kielen fever-sanalla eli ’kuume’-sanalla) – (yleisön naurua) täytyy vain osata englantia – kevätväsymys ei ole sairaus. Miksei ole? Koska me kaikki tiedämme, että se on kielikuva, metafora, pienimuotoinen runo. Niin ovat myös kaikki psyykkiset sairaudet. Psyykkinen sairaus on metafora.

    ”Tehtävä, jonka asetamme itsellemme, psykiatrista pakkoa vastaan taisteleminen, on tärkeä. Mielestäni on tärkeää, että te kaikki ajattelette sen olevan tärkeää. Liian vähän ihmisiä ajattelee, että se on tärkeää. Se on jalo tehtävä, tehtävä, jonka suorittamisessa meidän täytyy, esteistä huolimatta, pysyä lujina. Omatuntomme vaatii, ettemme tyydy vähempään.”

    Mitä nämä Szaszin sanat tarkoittavat? Mitä niistä seuraa? Jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, niin silloin ei voi olla olemassa myöskään psyyken lääkäreitä eli psykiatreja lääketieteessä. Lääketieteessä ei hoideta metaforisia eli kuvaannollisia sairauksia. Psykiatrit ovat siis puoskareita, jotka eivät ensinkään kuulu lääkärikuntaan. Psykiatria (mielitautioppi) ei ole mikään lääketieteen ala eikä kuulu lääketieteeseen. Edelleen, jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, silloin ei voi olla olemassa myöskään lääketieteellistä psykiatrista hoitoa, sellainen on puhdasta puoskarointia. Ei voi olla olemassa myöskään psyykenlääkkeitä, ne ovat hermostomyrkkyjä, jotka eivät voi parantaa, ei myöskään psykiatrisia sairaaloita, ne ovat vain säilytyspaikkoja tai vankiloita. Kaikki lääketieteellinen psykiatria on huijausta, valelääketiedettä, joka diagnooseillaan mustamaalaa ja leimaa pysyvästi ihmisiä ja lääkkeillään myrkyttää heitä. Voidaanpa sanoa, että koska puoskarointi, jossa myrkytetään ihmisiä kemiallisilla yhdisteillä, on rikollista, psykiatria, psykiatrinen hoito, psyykenlääkkeet ja psykiatriset hoitolaitokset ovat rikollisuutta, psykokriminaalisuutta, ihmisten tuhoamista. Psykiatrit ovat psykokriminaaleja, jotka tuhoavat potilaitaan kemiallisilla aineilla ja myös silpomalla heidän terveitä aivojaan psykokirurgialla (eri asia kuin neurokirurgia, joka kuuluu oikeaan lääketieteeseen). Koska toimenpiteet tehdään psykiatriassa usein pakolla, kyseessä on väkivaltarikollisuus, karkea ihmisen mielen raiskaus ja kemiallisen ja kirurgisen väkivallan kohdistaminen psykiatrian uhriin. On suuri skandaali, että tällainen rikollisuus saa olla osa lääketiedettä, yhtä suuri skandaali kuin se, että lääketieteessä murhataan lapsia aborteissa kirurgisesti ja kemiallisilla yhdisteillä. Ihmisten myrkyttämisen, tuhoamisen ja tappamisen ei missään nimessä tulisi kuulua lääketieteeseen.

    Tässä toinen video, jolla professori Szasz kuvaa psykiatrian luonnetta (haastatteluotteita; videolla sama otsikko kuin edellisellä):

    CCHR co-founder, Dr. Thomas Szasz, Professor of Psychiatry Emeritus

    Tämä video ja muita myös osoitteessa

    http://www.cchrint.org/2009/05/15/cchr-co-founder-dr-thomas-szasz-professor-of-psychiatry-emeritus/

    Szaszin esitys suomennettuna:

    ”– – On löydyttävä termi (Psyykkisten häiriöiden) diagnostisessa ja tilastollisessa käsikirjassa (Diagnostic and Statistical Manual) voidaksesi kutsua sitä sairaudeksi ja hoitaa sitä sairautena ja kirjoittaa resepti sitä varten. – – Kun minä menin lääketieteelliseen tiedekuntaan, käsikirjassa oli vain 6 tai 7 kohtaa, nyt niitä on yli 300. Tämä merkitsee sitä, että 294 diagnoosia on keksitty viimeisten 60 vuoden aikana, pelkästään psykiatriassa. Tämä on vitsi. – – Tässä olemme tekemisissä psykiatrian epidemian kanssa. Meillä ei ole psyykkisten sairauksien epidemiaa, meillä on psykiatrian epidemia. – – Jos syöt liikaa, se on sairaus, sanotaan hakemistossa. Jos poltat liikaa, se on sairaus. Jos olet liian onneton, se on sairaus. Jos olet liian laiha, se on sairaus. Jos olet liian lihava, se on sairaus. Jos sinulla on liian vähän seksiä, se on sairaus. Jos sinulla on liian paljon seksiä, se on sairaus. – – Ei vapaata tahtoa, pelkästään kemikaaleja, ei itsekuria, ei itsehillintää. – – Kemiallinen epätasapaino sopii hyvin ajatukseen, että annetaan lääkettä, joka parantaa epätasapainon. Se on keksitty juttu, taru, satu. – – Se on perusta, jolta täällä Amerikassa kasvatetaan. Lapsi ei suoriudu niin kuin pitäisi tai käyttäydy niin kuin pitäisi, hän ei ole vastuussa, niinpä kemikaalit ovat tie, hänelle annetaan kemikaalia. – – Kuulette televisiosta yötä päivää, että tämä on psyykkinen sairaus ja tuo on psyykkinen sairaus, sitä mainostetaan kaikkialla. Olutta voidaan mainostaa, Zoloftia (eräs psyykenlääke) voidaan mainostaa. Mutta tällainen ei ole mitään psykiatriaa, se on kulttuurin psykiatrisoimista. Ja kumpi on myrkyllisempää, Zoloft vai olut? Aamen. Asia loppuun käsitelty. – – Näissä käsitteissä on sisäinen ristiriita, niin totaalinen, ettei se kestä mitään tutkimusta. – – Kukaan ei ole vielä mitannut, osoittanut tai luonut testiä sen osoittamiseksi, että jollakin on kemiallinen epätasapaino aivoissaan. Piste! – – Psykiatrit ovat etääntymässä enemmän ja yhä kauemmas ja kauemmas ja kauemmas tästä ihmistenvälisestä kosketuksesta, ja heistä on tulossa yhä enemmän ja enemmän puoskareita, kun he puhuvat ja toimivat ja esiintyvät lääkäreinä. He puhuvat diagnooseista ja hoidoista ja aivoista ja kaikesta tällaisesta, joista he eivät tiedä mitään. Eivät yhtään mitään. – – Se ei ole tiedettä, se on politiikkaa ja taloutta; sitä psykiatria on, politiikkaa ja taloutta, käyttäytymisen kontrollia, se ei ole tiedettä, se ei ole lääketiedettä. – – Tämä on niin valtavaa, että se tuntuu mahdottomalta.”

    Tämä Szaszin video täydentää yllä sanottua. Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä. Väitetty aivojen kemiallinen epätasapaino aivoissa on Szaszin mukaan pelkkä valhe, satu, jonka takana on lääketeollisuus (ja sen kumppanina valtiot). Jos jonkin häiriön takana joskus paljastuisikin olevan elimellinen syy, silloin kyseinen häiriö sisällytettäisiin neurologiaan tai sisätautioppiin eikä se enää lainkaan kuuluisi psykiatriaan. Hihasta keksityt diagnoosit sijoitetaan käsikirjaan, jota sitten kaikki maailman psykiatrit pitävät ohjenuoranaan. Lääketeollisuuden etu (lääkkeiden myynnin edistäminen) vaatii jatkuvasti uusien psykiatristen diagnoosien keksimistä, ja tämä on synnyttänyt mainitun “psykiatrian epidemian”. Sielujen lääkäreinä (psykiatreina) esiintyvät puoskarit eivät tiedä edustamastaan alueesta yhtään mitään, sanoo Szasz. Voiko puhtaampaa puoskarointia olla? Puoskarointi kuitenkin paisuu päivä päivältä, ja silloin paisuu itse asiassa yllä mainittu psykorikollisuus, joka myrkyttää, tuhoaa ja tappaa. Kyseessä on itse asiassa rikosasia. Psykiatria on myös irrotettava lääketieteestä, jonne se ei kuulu.

    Tosiasia on, että kuka tahansa voi joutua psykiatrian uhriksi, varsinkin jos hiemankin käyttäytyy poikkeavasti (joskus riittää toisten kantelu). Psykiatria iskee diagnoosi-aseellaan, ja sen jälkeen olet lainsuojaton, vailla oikeuksia, eikä sinua enää pidetä vastuullisena käytöksestäsi vaan tarvitset hoitoa ja lääketeollisuuden kemiallisia yhdisteitä. Ennen olit “erikoinen”, “hassu” tai “paha”, nyt olet “sairas”. Sinulta viedään kansalaisoikeudet, sinut luokitellaan “potilaaksi” ja olet muuttunut lääketeollisuuden ja sen puoskareiden väkivaltakaluksi. Menetät ihmisarvosi pysyvästi, sinut mustamaalataan ja häpäistään. Näin, psykiatristen mielivaltaisten diagnoosien avulla, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa, mahdollistetaan sinun asettamisesi sosiaaliseen kontrolliin. Saatat joutua vaikka eliniäksesi “mielisairaalaksi” kutsuttuun vankilaan, vaikket olisi tehnyt mitään rikollista.

    Mitä tulee “hulluihin”, heidän kohtalonaan on ollut joutua syviin ristiriitatilanteisiin, usein reaktiona traumaattiseen painostukseen. Psyykkiset häiriintymiset johtuvat siis elämän ongelmista, eivät elimellisistä syistä. Kuka tahansa voi ryhtyä käyttäytymään “psykoottisesti”, jos ristiriita on kyllin voimakas (esim. sotatilanteet). Oireet kuvastavat hyvin tuskallista selviytymisstrategioiden etsimistä ylivoimaisten vastavoimien (usein painostus tai halveksunta ympäristön taholta) keskellä. “Hullut” kuvastavat siis koko yhteiskuntaa, sen tilaa – meitä muita.

    VILaurio

    (12)(1)
    • Professori Szasz kertoo, mitä psykiatria on, osa 2

      Osa 2 on näköjään hukkunut matkalla, lisään sen tässä.

      LAINAUKSIA PROFESSORI SZASZILTA (lähde: http://www.cchrint.org/about-us/co-founder-dr-thomas-szasz/. Lopussa muutama lainaus muualta, tuolloin lähde mainitaan erikseen; jätän lainausmerkit sitaattien ympäriltä pois, ovat kuitenkin suoria sitaatteja):

      Lastenpsykologit ja -psykiatrit ryöstävät lapselta tärkeimmän, mitä hänellä on, hänet itsensä.

      Minun näkökannaltani se (lastenpsykiatria) on eräs lasten pahoinpitelyn muoto.

      Koska psyykkiset sairaudet, joiden sanotaan vaivaavan lapsia, ovat kiistatta huonoa käytöstä ja koska lapsi mielenterveyspotilaana on vielä avuttomammassa asemassa kuin aikuinen mielenterveyspotilas, lastenpsykiatria on kaksinkertaisesti ongelmallinen asia.

      Lastenpsykologiaa ja lastenpsykiatriaa ei voi uudistaa. Ne on lakkautettava.

      Kukaan ei selitä, mistä tämä sairaus (ADHD, yllä mainittu keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriö) tuli, miksi sitä ei ollut 50 vuotta sitten. Kukaan ei kykene diagnosoimaan sitä objektiivisin testein. Sen diagnosoi opettaja valituksillaan tai vanhempi valituksillaan. Ihmiset viittaavat siihen, etteivät he pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista, pääasiassa pojista, koulusysteemissä. Se antaa heille tunteen, että he tekevät jotakin ongelman suhteen, että he käsittelevät sitä rationaalisella, tieteellisellä tavalla. Se on eräänlaista farmakologista (lääkeaineopillista) magiaa.

      Psykiatria ei tee ihmisoikeusloukkauksia. Se on ihmisoikeusloukkaus.

      Psykiatria on todennäköisesti tuhoisin yksittäinen voima, joka on esiintynyt yhteiskunnassa viimeisten 60 vuoden aikana.

      Laitospsykiatrian tärkein sosiaalinen ominaispiirre on voiman ja petoksen käyttö.

      DSM:n (yllä mainitun käsikirjan) näennäistä oikeellisuutta vahvistaa psykiatrian väite, että psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia – väite, joka muka perustuu viimeaikaisiin neurotieteen (hermotieteen) erilaisten kuvaamistekniikoiden avulla tekemiin löydöksiin, jotka mahdollistavat diagnoosin ja farmakologiset aineet hoidoksi. Tämä ei ole totta. Ei ole olemassa objektiivisia diagnostisia testejä, jotka vahvistaisivat tai sulkisivat pois depression (masennuksen) diagnoosin; diagnoosi voidaan tehdä ja täytyy tehdä vain potilaan antaman vaikutelman ja käyttäytymisen ja muiden henkilöiden hänen käyttäytymisestään antamien lausuntojen perusteella.

      Jotta voisimme ajatella psyykkisen sairauden olevan ruumiillisen sairauden kaltainen, meillä tulisi olla biokemiallinen tai patologinen näyttö. Ja jotta “sairaus” voisi olla tieteellisesti mielekäs, se täytyy jollakin tavalla olla tavoitettavissa, mitattavissa tai testattavissa, tieteellisellä tavalla, esimerkiksi veritestin tai aivosähkökäyrän avulla. Jos sitä ei voida sillä tavalla mitata – kuten “psyykkisen sairauden” kohdalla asianlaita on – silloin termi “sairaus” on parhaimmillaan metafora ja pahimmillaan myytti ja sen vuoksi näiden “sairauksien” “hoitaminen” olisi yhtä lailla epämääräistä ja epätieteellistä toimintaa.

      Ei ole olemassa veritestiä tai muuta biologista testiä psyykkisen sairauden olemassaolon tai poissaolon toteamiseksi, kuten useimpien ruumiillisten sairauksien kohdalla on. Jos sellainen testi kehitettäisiin (jota varten siis olisi ajateltu psyykkinen sairaus), silloin kyseinen vaiva lakkaisi olemasta psyykkinen sairaus ja luokiteltaisiin sen sijaan ruumiillisen sairauden oireeksi.

      Havainto, että kaikki psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, tarkoittaisi sitä, että psykiatria katoaa neurologiaan.

      En kiistä aivosairauksien olemassaoloa; päinvastoin, väitteeni on, että jos psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, meidän tulisi kutsua niitä aivosairauksiksi ja hoitaa niitä aivosairauksina eikä kutsua niitä psyykkisiksi sairauksiksi ja hoitaa niitä sellaisina.

      Argumenttini rajoittui väitteeseen, että psyykkinen sairaus on myytti, jonka funktiona on pukea valepukuun ja niin tehdä miellyttävämmäksi ihmissuhteiden moraalisten konfliktien katkera pilleri.

      Suuri, anteeksiantamaton syntini kirjassani “The myth of mental illness” (“Psyykkisen sairauden myytti”) oli kiinnittää julkinen huomio psykiatrian lingvistisiin väitteisiin ja sen ennaltaehkäisevään retoriikkaan. Kuka voi olla “kärsivien potilaiden auttamista” tai “hoidettavissa olevien sairauksien hoitamista” vastaan? Kuka voi puolustaa “sairaiden ihmisten laiminlyömistä” tai, mikä pahempaa, “hengen pelastavan hoidon kieltämistä potilailta”? Hyläten tuollaisen jargonin väitin, että psykiatriset sairaalat ovat kuin vankiloita, eivät sairaaloita, että tahdonvastainen psykiatriseen sairaalaan sulkeminen on yksi vankilaan sulkemisen muoto, ei lääketieteellistä hoitoa, ja että pakkoa käyttävät psykiatrit toimivat tuomareina ja vanginvartijoina, eivät lääkäreinä ja parantajina, ja ehdotin, että tarkastelemme ja ymmärrämme “psyykkiset sairaudet” ja psykiatriset reaktiot niihin lain ja retoriikan asioina, ei lääketieteen tai tieteen asioina.

      Ilmaus “The myth of mental illness” (“Psyykkisen sairauden myytti”) tarkoittaa, että psyykkistä sairautta ei ole olemassa. Sairauden tieteellinen käsite viittaa ruumiilliseen vaurioon, siis ruumiin koneiston aineelliseen – rakenteelliseen tai toiminnalliseen – epänormaaliin tilaan. Tämä on sairauden klassinen, viktoriaaninen, patologinen määritelmä, ja se on yhä se sairauden määritelmä, jota patologit ja tieteellisinä parantajina toimivat lääkärit käyttävät. Aivot ovat elin – kuten luut, maksa, munuainen jne. – ja voivat tietenkin sairastua. Tämä on neurologian alaa. Koska mieli ei ole ruumiin elin, se ei voi sairastua, paitsi metaforisessa mielessä – samassa mielessä kuin sanomme, että vitsi on sairas tai talous on sairas. Nuo ovat metaforisia (kuvaannollisia) tapoja sanoa, että jokin käyttäytyminen tai tila on paha, paheksuttu, murhetta aiheuttava jne. Toisin sanoen, “sairaista mielistä” puhuminen on vastaavaa kuin “sairaista vitseistä” tai “sairaasta taloudesta” puhuminen. Psyykkisen sairauden tapauksessa kyseessä on metaforinen tapa ilmaista se näkemys, että puhujan mielestä jotakin on vialla sen henkilön käyttäytymisessä, johon hän “sairauden” liittää.

      Yli 50 vuoden ajan olen väittänyt, että psyykkiset sairaudet ovat epäaitoja sairauksia (“ei-sairauksia”) ja että pakkoon perustuvat psykiatriset suhteet ovat vastaavanlaisia kuin pakkoon perustuvat työsuhteet (“orjuus”) tai pakkoon perustuvat seksuaaliset suhteet (“raiskaus”), ja käyttänyt suurimman osan ammatillisesta elämästäni psyykkisen sairauden käsitteen kritisoimiseen vastustaen tahdonvastaisen laitospsykiatrian käytäntöjä ja puhuen “psykiatrisen orjuuden” ja “psykiatrisen raiskauksen” lakkauttamisen puolesta.

      Skitsofrenia on määritelty niin epämääräisesti, että todellisuudessa se on termi, jota usein sovelletaan lähes minkälaiseen käyttäytymiseen hyvänsä, jota puhuja paheksuu.

      Jos skitsofrenialla osoittautuu olevan biokemiallinen syy ja hoito, skitsofrenia ei enää olisi yksi niistä sairauksista, joiden vuoksi henkilö suljetaan tahdonvastaisesti mielisairaalaan. Itse asiassa sitä hoitaisivat silloin neurologit eikä psykiatreilla olisi silloin mitään tekemistä sen kanssa.

      “Psyykkinen sairaus” on ilmaus, metafora, joka kuvaa loukkaavan, häiritsevän, järkyttävän tai ärsyttävän toiminnan tai käyttäytymistavan, sellaisen kuin skitsofrenian, sairaudeksi tai taudiksi.

      Tahdonvastainen mielisairaalaan sulkeminen on kuin orjuutta. Mielisairaalaan passittamisen perusteiden hiominen on kuin orjaplantaasien koristelua. Ongelma ei ole kuinka parantaa mielisairaalaan passittamista vaan kuinka lakkauttaa se.

      Koska pakkohoitoon passittaminen johtaa vapauden menettämiseen ja altistaa uhrin terveysriskeille lääketieteellisten rikollisten käsissä, joiden näennäisen parantamistehtävän valtio laillistaa, siihen liittyy paljon suurempi oikeuksien menettäminen kuin vankilaan passittamiseen, rangaistukseen, jota tarkasti rajaavat perustuslailliset takeet ja oikeudelliset suojatoimenpiteet.

      Jatkuu osassa 3…

      VILaurio

      (3)(0)
  5. Professori Szasz kertoo, mitä psykiatria on, osa 2

    LAINAUKSIA PROFESSORI SZASZILTA (lähde: http://www.cchrint.org/about-us/co-founder-dr-thomas-szasz/. Lopussa muutama lainaus muualta, tuolloin lähde mainitaan erikseen; jätän sitaateista lainausmerkit pois, ovat siis kuitenkin suoria sitaatteja):

    Lastenpsykologit ja -psykiatrit ryöstävät lapselta tärkeimmän, mitä hänellä on, hänet itsensä.

    Minun näkökannaltani se (lastenpsykiatria) on eräs lasten pahoinpitelyn muoto.

    Koska psyykkiset sairaudet, joiden sanotaan vaivaavan lapsia, ovat kiistatta huonoa käytöstä ja koska lapsi mielenterveyspotilaana on vielä avuttomammassa asemassa kuin aikuinen mielenterveyspotilas, lastenpsykiatria on kaksinkertaisesti ongelmallinen asia.

    Lastenpsykologiaa ja lastenpsykiatriaa ei voi uudistaa. Ne on lakkautettava.

    Kukaan ei selitä, mistä tämä sairaus (ADHD, yllä mainittu keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriö) tuli, miksi sitä ei ollut 50 vuotta sitten. Kukaan ei kykene diagnosoimaan sitä objektiivisin testein. Sen diagnosoi opettaja valituksillaan tai vanhempi valituksillaan. Ihmiset viittaavat siihen, etteivät he pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista, pääasiassa pojista, koulusysteemissä. Se antaa heille tunteen, että he tekevät jotakin ongelman suhteen, että he käsittelevät sitä rationaalisella, tieteellisellä tavalla. Se on eräänlaista farmakologista (lääkeaineopillista) magiaa.

    Psykiatria ei tee ihmisoikeusloukkauksia. Se on ihmisoikeusloukkaus.

    Psykiatria on todennäköisesti tuhoisin yksittäinen voima, joka on esiintynyt yhteiskunnassa viimeisten 60 vuoden aikana.

    Laitospsykiatrian tärkein sosiaalinen ominaispiirre on voiman ja petoksen käyttö.

    DSM:n (yllä mainitun käsikirjan) näennäistä oikeellisuutta vahvistaa psykiatrian väite, että psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia – väite, joka muka perustuu viimeaikaisiin neurotieteen (hermotieteen) erilaisten kuvaamistekniikoiden avulla tekemiin löydöksiin, jotka mahdollistavat diagnoosin ja farmakologiset aineet hoidoksi. Tämä ei ole totta. Ei ole olemassa objektiivisia diagnostisia testejä, jotka vahvistaisivat tai sulkisivat pois depression (masennuksen) diagnoosin; diagnoosi voidaan tehdä ja täytyy tehdä vain potilaan antaman vaikutelman ja käyttäytymisen ja muiden henkilöiden hänen käyttäytymisestään antamien lausuntojen perusteella.

    Jotta voisimme ajatella psyykkisen sairauden olevan ruumiillisen sairauden kaltainen, meillä tulisi olla biokemiallinen tai patologinen näyttö. Ja jotta “sairaus” voisi olla tieteellisesti mielekäs, se täytyy jollakin tavalla olla tavoitettavissa, mitattavissa tai testattavissa, tieteellisellä tavalla, esimerkiksi veritestin tai aivosähkökäyrän avulla. Jos sitä ei voida sillä tavalla mitata – kuten “psyykkisen sairauden” kohdalla asianlaita on – silloin termi “sairaus” on parhaimmillaan metafora ja pahimmillaan myytti ja sen vuoksi näiden “sairauksien” “hoitaminen” olisi yhtä lailla epämääräistä ja epätieteellistä toimintaa.

    Ei ole olemassa veritestiä tai muuta biologista testiä psyykkisen sairauden olemassaolon tai poissaolon toteamiseksi, kuten useimpien ruumiillisten sairauksien kohdalla on. Jos sellainen testi kehitettäisiin (jota varten siis olisi ajateltu psyykkinen sairaus), silloin kyseinen vaiva lakkaisi olemasta psyykkinen sairaus ja luokiteltaisiin sen sijaan ruumiillisen sairauden oireeksi.

    Havainto, että kaikki psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, tarkoittaisi sitä, että psykiatria katoaa neurologiaan.

    En kiistä aivosairauksien olemassaoloa; päinvastoin, väitteeni on, että jos psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, meidän tulisi kutsua niitä aivosairauksiksi ja hoitaa niitä aivosairauksina eikä kutsua niitä psyykkisiksi sairauksiksi ja hoitaa niitä sellaisina.

    Argumenttini rajoittui väitteeseen, että psyykkinen sairaus on myytti, jonka funktiona on pukea valepukuun ja niin tehdä miellyttävämmäksi ihmissuhteiden moraalisten konfliktien katkera pilleri.

    Suuri, anteeksiantamaton syntini kirjassani “The myth of mental illness” (“Psyykkisen sairauden myytti”) oli kiinnittää julkinen huomio psykiatrian lingvistisiin väitteisiin ja sen ennaltaehkäisevään retoriikkaan. Kuka voi olla “kärsivien potilaiden auttamista” tai “hoidettavissa olevien sairauksien hoitamista” vastaan? Kuka voi puolustaa “sairaiden ihmisten laiminlyömistä” tai, mikä pahempaa, “hengen pelastavan hoidon kieltämistä potilailta”? Hyläten tuollaisen jargonin väitin, että psykiatriset sairaalat ovat kuin vankiloita, eivät sairaaloita, että tahdonvastainen psykiatriseen sairaalaan sulkeminen on yksi vankilaan sulkemisen muoto, ei lääketieteellistä hoitoa, ja että pakkoa käyttävät psykiatrit toimivat tuomareina ja vanginvartijoina, eivät lääkäreinä ja parantajina, ja ehdotin, että tarkastelemme ja ymmärrämme “psyykkiset sairaudet” ja psykiatriset reaktiot niihin lain ja retoriikan asioina, ei lääketieteen tai tieteen asioina.

    Ilmaus “The myth of mental illness” (“Psyykkisen sairauden myytti”) tarkoittaa, että psyykkistä sairautta ei ole olemassa. Sairauden tieteellinen käsite viittaa ruumiilliseen vaurioon, siis ruumiin koneiston aineelliseen – rakenteelliseen tai toiminnalliseen – epänormaaliin tilaan. Tämä on sairauden klassinen, viktoriaaninen, patologinen määritelmä, ja se on yhä se sairauden määritelmä, jota patologit ja tieteellisinä parantajina toimivat lääkärit käyttävät. Aivot ovat elin – kuten luut, maksa, munuainen jne. – ja voivat tietenkin sairastua. Tämä on neurologian alaa. Koska mieli ei ole ruumiin elin, se ei voi sairastua, paitsi metaforisessa mielessä – samassa mielessä kuin sanomme, että vitsi on sairas tai talous on sairas. Nuo ovat metaforisia (kuvaannollisia) tapoja sanoa, että jokin käyttäytyminen tai tila on paha, paheksuttu, murhetta aiheuttava jne. Toisin sanoen, “sairaista mielistä” puhuminen on vastaavaa kuin “sairaista vitseistä” tai “sairaasta taloudesta” puhuminen. Psyykkisen sairauden tapauksessa kyseessä on metaforinen tapa ilmaista se näkemys, että puhujan mielestä jotakin on vialla sen henkilön käyttäytymisessä, johon hän “sairauden” liittää.

    Yli 50 vuoden ajan olen väittänyt, että psyykkiset sairaudet ovat epäaitoja sairauksia (“ei-sairauksia”) ja että pakkoon perustuvat psykiatriset suhteet ovat vastaavanlaisia kuin pakkoon perustuvat työsuhteet (“orjuus”) tai pakkoon perustuvat seksuaaliset suhteet (“raiskaus”), ja käyttänyt suurimman osan ammatillisesta elämästäni psyykkisen sairauden käsitteen kritisoimiseen vastustaen tahdonvastaisen laitospsykiatrian käytäntöjä ja puhuen “psykiatrisen orjuuden” ja “psykiatrisen raiskauksen” lakkauttamisen puolesta.

    Skitsofrenia on määritelty niin epämääräisesti, että todellisuudessa se on termi, jota usein sovelletaan lähes minkälaiseen käyttäytymiseen hyvänsä, jota puhuja paheksuu.

    Jos skitsofrenialla osoittautuu olevan biokemiallinen syy ja hoito, skitsofrenia ei enää olisi yksi niistä sairauksista, joiden vuoksi henkilö suljetaan tahdonvastaisesti mielisairaalaan. Itse asiassa sitä hoitaisivat silloin neurologit eikä psykiatreilla olisi silloin mitään tekemistä sen kanssa.

    “Psyykkinen sairaus” on ilmaus, metafora, joka kuvaa loukkaavan, häiritsevän, järkyttävän tai ärsyttävän toiminnan tai käyttäytymistavan, sellaisen kuin skitsofrenian, sairaudeksi tai taudiksi.

    Tahdonvastainen mielisairaalaan sulkeminen on kuin orjuutta. Mielisairaalaan passittamisen perusteiden hiominen on kuin orjaplantaasien koristelua. Ongelma ei ole kuinka parantaa mielisairaalaan passittamista vaan kuinka lakkauttaa se.

    Koska pakkohoitoon passittaminen johtaa vapauden menettämiseen ja altistaa uhrin terveysriskeille lääketieteellisten rikollisten käsissä, joiden näennäisen parantamistehtävän valtio laillistaa, siihen liittyy paljon suurempi oikeuksien menettäminen kuin vankilaan passittamiseen, rangaistukseen, jota tarkasti rajaavat perustuslailliset takeet ja oikeudelliset suojatoimenpiteet.

    VILaurio

    (1)(0)
  6. Professori Szasz kertoo, mitä psykiatria on, osa 3

    Lainaukset professori Szaszilta jatkuvat (olen jättänyt lainausmerkit lainausten ympäriltä pois):

    Psykiatrinen toiminta perustuu voimankäytölle ja petokselle. Kutsun mitä tahansa ja kaikkia tahdonvastaisen psykiatrian muotoja – mikä nykyisin merkitsee itse asiassa kaikkea psykiatriaa – psykiatriseksi orjuudeksi. Taistelu psykiatrian lakkauttamisen puolesta on jalo taistelu.

    Tahdonvastaisen psykiatrian lakkauttamisen päämäärän saavuttamiseksi meidän tulisi myös myöntää, että niin sanotut psykiatriset diagnoosit, prognoosit (ennusteet), sairaalaan passittamiset ja hoidot – elleivät asiakkaat niitä nimenomaan omaan käyttöönsä pyydä – ovat pakkoa.

    Psykiatristen näkökohtien tuominen rikosoikeuden lainkäyttöön – esimerkiksi syyntakeettomuusvetoomukset ja -tuomiot, diagnoosit psyykkisestä oikeustoimikelvottomuudesta jne. – turmelee lain ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti kansalaista, jonka hyväksi kyseisiä näkökohtia käytetään.

    Kaikkea rikollista käyttäytymistä tulisi kontrolloida rikoslain keinoin, ja siitä psykiatrit tulisi sulkea ulos.

    Käsitykseni, että syyntakeettomuusvetoomus tulee poistaa, perustuu osin käsitteelliseen ja osin käytännölliseen kritiikkiin. Käsitteellinen kritiikkini on, hyvin lyhyesti, se, että mielenvikaisuus on epäselvä termi, joka voi viitata jompaankumpaan kahdesta asiasta: ensiksi, aivosairauteen, ja aion sanoa jotakin siitä, ja toiseksi, huonoon käytökseen. No, sairaus, aivosairaus, ei aiheuta rikollisia tekoja. Epilepsia aivosairautena ei aiheuta rikollisia tekoja. Epileptikot, aivan kuten muutkin ihmiset, saattavat tai eivät saata tehdä rikoksia. Ja sikäli kuin termi mielenvikaisuus viittaa käyttäytymiseen, se on kuvittelua. Se ei ole sairaus, eikä lääkäreillä ole minkäänlaista pätevyyttä sen arvioimiseen. Siitä annetaan määritys tavallisesti sen jälkeen kun henkilö on tehnyt rikoksen; tavallisesti jos jokin alkaa järkyttää yhteiskunnallisesti. Toinen perusteeni asettua sitä vastaan on se, että syyntakeettomuusvetoomuksen seuraus on tyypillisesti vangitseminen diagnoosin, sairauden ja hoidon nimissä. Ja tämä on typerä näytelmä ja lääkärinammatin väärinkäyttöä vapauden riistämiseksi ihmisiltä, joiden on nimellisesti julistettu olevan syyttömiä.

    Olen kauan väittänyt, että psykiatrian järjestelmä lepää pakkohoidon ja syyntakeettomuusvetoomuksen varassa ja että kumpikin on vallan turmeltuneisuuden paradigma (yleisesti hyväksytty asiantila). Jos “potilaaksi” kutsuttu henkilö ei riko mitään lakia, hänellä on oikeus vapauteen. Jos hän rikkoo lakia, hänet tulee viedä oikeuteen ja rikosoikeudellisen järjestelmän tulee julistaa hänet syylliseksi tai syyttömäksi – – Jotkut ihmiset pahoinpitelevät, raiskaavat, ryöstävät ja tappavat toisia ja siten vaarantavat yhteiskunnan. Miten psykiatria auttaa heidän käsittelyään? Tahdosta riippumattomalla mielisairaalaan passittamisella (civil commitment), joka on eufemismi (kiertoilmaus) turvasäilöön ottamiselle, ja syyntakeettomuusvetoomuksella ja -järjestelyllä, jotka ovat eufemismi vangitsemisen määrittelemiselle hoidoksi (tai strategiaksi syyllisyydestä päästämiseksi). Nämä kaksi menettelytapaa ovat ne pilarit, joiden varassa psykiatrian mahti lepää. Kumpikin laillistaa kuvitelman psykiatrisesta asiantuntemuksesta hoitaa “vaarallisuutta”. Kumpikin luo ja vahvistaa illuusiota, että me toimimme viisaasti ja hyvin kiusallisten sosiaalisten ongelmien suhteen, kun tosiasiassa me sotkemme ja pahennamme niitä. Näin psykiatrian mahti turmelee paitsi psykiatrit, jotka käyttävät sitä, ja potilaat, jotka joutuvat sen alaisiksi, myös sen yhteiskunnan, joka tukee sitä. – – Vastentahtoisille psykiatrisille väliintuloille ei ole sen enempää oikeutusta kuin tarvetta.

    Moderni psykiatria epäinhimillistää ihmisen kieltämällä ihmisen henkilökohtaisen vastuun olemassaolon tai jopa mahdollisuuden moraalisena toimijana. – – (Psykiatrian mandaattina) on juuri hämärtää, ja todella kieltää, elämän eettiset pulmat ja muuttaa ne lääketieteellisiksi ja teknisiksi ongelmiksi, joihin apu saadaan “asiantuntijoiden ratkaisuista”.

    Mielenterveyspotilaat eivät tarvitse mielisairaaloita; he tarvitsevat asyyleja, turvapaikkoja, joissa he ovat turvassa suojelijoiksi tekeytyneiden vainoajien pakkovaltaa vastaan.

    Jos käyttäytymisterapeuteilta viedään lääketieteen ammatillinen tuki ja hoidon yhteiskunnallinen oikeutus, heidän täytyisi myydä palveluitaan avoimilla markkinoilla; siellä he eivät voisi pakottaa vastentahtoisia asiakkaita tekemään asioita, joita nämä eivät halua tehdä, eivätkä he voisi huijata yleisöä ja valtiota tukemaan heitä veronmaksajien kustannuksella.

    Minulle eräs selvimmistä asioista psykiatriassa on ollut se, että psykoterapia on vain puhumista ja kuuntelemista. Koska tässä keskustelussa, riippumatta siitä, kuinka mahtipontisesti sitä nimitämme, on kysymys siitä, kuinka ihmisten tulisi elää, on selvää, että psykoterapia on papillista (sielunhoidollista) toimintaa eikä lääketieteellistä toimintaa (Szasz: “The Myth of Psychoterapy”, 2. p., esipuhe).

    Itse asiassa ei ole olemassa sellaista asiaa kuin psykoterapia. Aivan kuten psyykkinen sairaus, myös psykoterapia on vain kielikuva ja myytti (Szasz: “The Myth of Psychoterapy”, 1. p., esipuhe).

    Lyhyesti sanottuna, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin skitsofrenia (Szasz: “Schizophrenia – The Sacred Symbol of Psychiatry”, s. 191).

    Psykiatria on hoidon valepuvussa esiintyvää pakottamista (Szasz: “What is Antipsychiatry?”, osoite: http://archive.lewrockwell.com/orig10/szasz2.1.1.html ).

    Modernit psykiatrit saavat elantonsa 1) kirjoittamalla reseptejä psykoaktiivisille lääkkeille ja uskottelemalla, että ne ovat tehokas hoito psyykkisiä sairauksia vastaan; 2) määräämällä näitä lääkkeitä henkilöille, jotka ovat valmiita ottamaan niitä, ja pakottamalla väkisin henkilöitä, joita pidetään “vakavasti psyykkisesti sairaina”, ottamaan niitä vasten tahtoaan; ja 3) tekemällä vapaaehtoisista mielenterveyspotilaista, jotka näyttävät olevan “vaarallisia itselleen ja muille”, vastentahtoisia mielenterveyspotilaita. Todellakaan, moderneilla psykiatreilla ei ole enää mahdollisuutta hylätä voimankäyttöä potilaita kohtaan; sellainen menettely katsotaan ammattivelvollisuuksien laiminlyönniksi (Szasz: “What is Antipsychiatry?”, osoite: ks. ed.).

    Psyykkinen sairaus on metafora (metaforinen sairaus). Sana “sairaus” ilmaisee jotakin osoitettavissa olevaa biologista prosessia, joka vahingoittaa elävien organismien (kasvien, eläinten ja ihmisten) ruumiita. Termi “psyykkinen sairaus” viittaa henkilöiden epätoivottuihin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymisiin. Ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisten luokitteleminen sairauksiksi on looginen ja semanttinen (merkitysopillinen) virhe – – psyykkinen sairaus ei ole sairaus – – henkilöt, joilla on psyykkinen sairaus (huono käyttäytyminen) – -, ovat metaforisesti sairaita. Käytöksen tai huonon käytöksen luokitteleminen sairaudeksi antaa ideologisen oikeutuksen valtion tukemalle yhteiskunnalliselle kontrollille lääketieteellisen hoidon muodossa (Szasz: “Summary Statement and Manifesto”, osoite: http://www.szasz.com/manifesto.html).

    Jos myönnämme, että “psyykkinen sairaus” on metafora paheksutuille ajatuksille, tunteille ja käyttäytymisille, meidän on pakko myöntää myös, että psykiatrian ensisijainen tehtävä on kontrolloida ajattelua, mieltä ja käyttäytymistä (Szasz: “Summary Statement and Manifesto”, osoite: ks. yllä).

    Tahdonvastainen mielisairaalaan passittaminen on hoidon varjolla tapahtuvaa vankilaan passittamista; se on peitellyssä muodossa tapahtuvaa yhteiskunnallista kontrollia, joka heikentää laillisuusperiaatetta (Szasz: “Summary Statement and Manifesto”, osoite: ks. yllä).

    Szaszin sitaatit päättyvät tähän. Lopuksi oma kommenttini:

    Se, että Suomessakin psykiatrian nimellä kulkeva puoskarointi (kuten myös lastenmurhat, abortit) on sijoitettu osaksi lääketiedettä, on kansan tahto. Suomihan on perustuslain määräyksellä kansanvalta eli demokratia (PL 2§: “Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle”), joten kansa on määrittänyt lääketieteenkin puitteet ja sen kontrollissa ovat lääketieteen hallinto, valvonta ja sisällön kontrolli. Kuten yllä olevasta käy selville, psykiatria pysyy pystyssä lähinnä sen vuoksi, että hallituksen (siis kansan itsensä) pakkovalta ja oikeusistuimet tarvitsevat sitä aseenaan ja verukkeenaan. Myös vastuuta kierretään turvautumalla psykiatrien – puoskareiden – mielipiteisiin (esim. juuri oikeusistuimissa ja erilaisissa arvioinneissa), vaikka sellaiset mielipiteet ovat arvottomia. Psykiatria on suoraa väkivaltaa ja mielen raiskausta, tyypillistä tämän perkeleen vallassa olevan ihmiskunnan toimintaa.

    VILaurio

    (12)(2)
    • Kiistatta anti-psykiatri Szasz on monessa oikeassa mutta monessa myös sokea. Hän tuo esiin monia psykiatrian epäkohtia mutta torjuu monia asioita liian jyrkästi.
      Suurimmalle osalle ns. terveitä tai normaalin rajoissa olevia ihmisiä on selvä kuva siitä milloin ihminen ei ole henkisesti tasapainossa tai on vaarallinen itselleen tai muille. Kyllä se useimmiten näkyy puheissa ja käytöksessä.
      Ellei näitä ’sekopäitä’ hoidettaisi – tarvittaessa muille vaarallisina jopa pakkokeinoin – niin yhteiskunta olisi pian turvaton ja suuressa kaaoksessa.
      Sikäli Szaz on oikeassa ettei mielenhäiriö useimmiten ole lääketieteellinen asia ja että psykiatrian suhde lääketieteeseen on siksi kiistanalainen asia. Enemmän siinä kyse on psykologisesta ja sosiaalisesti painottuvasta asiasta.

      (2)(6)
      • Pitkän kokemuksen psykiatrin ammatissa hankkinut Szasz ei ole sokea eikä erehdy. Hän vain tuo silmien eteen teidän, omaisten, viranomaisten ja koko yhteiskunnan kaksinaismoraalin (luihuuden), ja on ala-arvoista käydä hänen kimppuunsa nimimerkin osoittamalla tavalla. Sääli, että toimitus on jostakin syystä jättänyt kolmiosaisesta kommentistani osan 2 julkaisematta (yritin julkaista sen kahteen kertaan); osassa 2 oli paljon sitaatteja Szaszin kirjoituksista.

        Nimimerkkikin suoraan antaa ymmärtää, että nimenomaan sopimattomaksi koettu käyttäytyminen (tasapainoton käyttäytyminen, ”sekopäisyys”) on syy ihmisen leimaamiseen. Se onkin käsitteen ”psyykkisesti sairas” perusta. ”Psyykkisen sairauden” perusta ei ole koskaan lääketieteellinen (siis tieteellinen, testeihin perustuva), joten jos lääketieteessä aletaan käyttäytymisen perusteella jakaa lääketieteellisiä diagnooseja, kyseessä on puoskarointi. Psykiatriassa ei ole yhtäkään tieteellistä testiä.

        Toki, lääketieteen ulkopuolella, tarkkailemalla ja ”mutu-tuntumalla” jokainen voi havaita poikkeavan käyttäytymisen, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kyseessä kuitenkin on häiriökäyttäytyminen, ei lääketieteellinen (eli elimellinen) sairaus. Maalaisjärjellä jokainen voi päätyä arvioon, että jokin käyttäytyminen on häiriökäyttäytymistä. Ja se on aivan oikein.

        Riippuen siitä, millaista henkilön häiriökäyttäytyminen on, hänen käsittelynsä kuuluu poliisille, omaisille (asioiden selvittely, keskustelu), työyhteisölle (keskustelu) tai papille (sielunhoito), ja lääketieteeseen kyseinen henkilö kuuluu vain siinä mielessä, että lääketieteellisin keinoin on tutkittava, onko häiriökäyttäytymisen takana mahdollisesti jokin elimellinen häiriötila tai sairaus.

        Jokainen voi käyttäytyä tasapainottomasti, jos stressitilanne on tarpeeksi suuri. On suoranaista henkistä väkivaltaa lyödä johonkin ilmeisen tasapainottomasti käyttäytyvään henkilöön ”psyykkisesti sairaan” leima – ja se leima ei pyyhiydy pois koko elinaikana. Ei jokin sisäinen ongelma ole ”sairaus”.

        Usein, miltei aina, syy häiriökäyttäytymiseen ovat juuri omaiset, työyhteisö tai yleisesti koko stressaava ja raaka yhteiskunta (kuten nykyisin) – juuri ne, jotka ovat työntämässä sisäisessä kriisissä olevaa ihmistä ”hoitoon”, ”lääkäriin”, saamaan leiman (diagnoosin) otsaansa loppuiäksi, psykiatriseen sairaalaan, psyykenlääkkeitten helvetilliseen tokkuraan ja tuskatilaan. Kyseessä on ihmisen tappaminen pystyyn, ja syyllisiä siihen ovat nuo omaiset, työyhteisö tai koko yhteiskunta, ei henkilö itse. Tämä on luihua ja väkivaltaista kaksinaismoraalia, jossa vastuu siirretään puoskareille (psykiatreille), jotka tekevät likaisen työn. Pidän nimimerkki Sebua yhtenä tuollaisena kavalana ihmisten pystyyntappajana, rikollisen psykiatrian puolestapuhujana ja vastuun siirtäjänä pois sieltä, missä vastuu on – TEISSÄ! On äärimmäisen saatanallista ja rikollista tukea pelkkään rikollisuuteen perustuvaa psykiatriaa! Mutta koska koko kansa on saatanasta, sen toimet ovat ja pysyvät saatanallisina, ja yhä syvemmälle saatanallisuudessa mennään. Pian kyrrvät (Suomen kansa) saa luvan eutanasialla tappaa ihmisiä siellä, missä kulloinkin tekee mieli tappaa. Esimerkiksi mielisairaaloissa, ehkä jopa suoraan paikallisissa tappokeskuksissa, lääkäreitten vastaanotoilla ja neuvoloissa. Ehkä suoraan kodeissakin ja kouluissa. VILaurio

        (6)(3)
        • Jo tuo ensimmäinen lauseesi ’pitkän kokemuksen psykiatrin ammatissa hankkinut Szasz ei ole sokea eikä erehdy’ on katteeton sillä kaikki me erehdymme. Se joka sen kiistää leikkii Jumalaa.
          Muutenkin tunnut käyvän ns. ’kuumana’ koko teeman suhteen eikä dogmaattinen asenteesi oikein mahdollista dialogia.

          (7)(3)
    • Muutama poiminta ja kommentti VIL:n kommenttiin yllä:
      ’Mielenterveyspotilaat eivät tarvitse mielisairaaloita; he tarvitsevat asyyleja, turvapaikkoja, joissa he ovat turvassa suojelijoiksi tekeytyneiden vainoajien pakkovaltaa vastaan.’
      —Ihan hyvä asia mutta ei pelkkä asyyli riitä. Terapeuttinen yhteisö jota mm. Claes Andersson suosittelee, on parempi ratkaisu. Rajoituksena vain on etteivät aggressiiviset hoidokit sovi sellaiseen avohoitoon.

      ’Tahdonvastainen mielisairaalaan passittaminen on hoidon varjolla tapahtuvaa vankilaan passittamista; se on peitellyssä muodossa tapahtuvaa yhteiskunnallista kontrollia, joka heikentää laillisuusperiaatetta (Szasz: “Summary Statement and Manifesto”, osoite: ks. yllä).’
      —Pitäisikö nämä ihmiset sitten sulkea vankilaan muille vaarallisina? Minusta taas se on huonompi vaihtoehto. Joka tapauksessa he ovat vaaraksi muille eli jotain on pakko tehdä. Ja kun ihminen on päästään sekaisin eikä enää pysty hallitsemaan elämäänsä ja itseään niin on aika vastuutonta ettei hän saisi mitään apua vaan hänet jätettäisiin oman onnensa nojaan.

      (3)(1)
  7. Masennus on mielentila, ja koska mieli tai sielu ei ole fyysinen elin, masennusta ei voi hoitaa fysikaalisin keinoin, esimerkiksi kemikaalein (vaikka niitä kutsuttaisiin ”lääkkeiksi”). Lääketiede tutkii ja hoitaa elimellisiä sairauksia, joten psykiatria ei kuulu lääketieteeseen lainkaan.

    Mielen ja sielun asiat kuuluvat Jeesukselle Kristukselle, joka tuo levon ja pelastuksen sielulle, Matt. 11:29, 1. Piet. 1:9. Jeesus Kristus on ”sielujen paimen” (1. Piet. 2:25). Sielujen paimen ei ole psykiatri tai hermostomyrkky.

    Syntiinlankeemus (1. Moos. 3. luku) aiheutti sen, että kaikki ihmiset syntyvät luonnostaan perkeleen orjina. Kristuksessa pelastumaton ihmiskunta on siis käytännössä kävelevien perkeleiden joukko. Jumalaton (Kristuksessa pelastumaton) on perkeleessä vaeltaessaan vailla sielun rauhaa, toivoa ja onnea:

    ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra” (Jes. 48:22) – – ”Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee” (Room. 2:9) – – ”Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan” (Job 15:20) – – ”jumalattoman toivo katoaa” (Job 8:13) – – ”Jumalattomain tie on kuin pimeys” (Snl. 4:19) – – ”jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä” (Snl. 12:21).

    Onpa jumalattomien mieli jopa kuolema ja vihollisuus Jumalaa kohtaan, siis äärimmäisen häiriintynyt:

    ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset” (Room. 8:5-8).

    Jeesus Kristus kuitenkin uhrasi henkensä puolestamme vapauttaakseen meidät perkeleestä, vihollisuudesta, kuolemasta, tuskasta, levottomuudesta, toivottomuudesta, masennuksesta ja onnettomuudesta:

    ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1. Joh. 3:8).

    Psykiatri Utrian artikkelin lähdeluettelossa tulisi siis olla Raamattu, ilosanoma. Ei ole.

    Raamattu on suuri ilosanoma: ”Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra’” (Luuk. 2:10-11).

    Joh. 14:27 sanoo: ”Rauhan minä (Jeesus) jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

    Ap. t. 10:36 sanoo: ”julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra.”

    Kristillinen usko Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen on sielun ja mielen lääke:

    ”Mutta me (kristityt) emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi” (Hebr. 10:39);

    ”Puhdistakaa sielunne totuuden (so. Jumalan sanan, Joh. 17:17) kuuliaisuudessa” (1. Piet. 1:22).

    Kristuksessa murhe ja masennus muuttuvat iloksi:

    ”Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:11) – – ”sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room. 14:17) – – ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22) – – ”Iloitkaa Herrassa!” (Fil. 3:1) – – ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4).

    ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7).

    Kemikaali ei pelasta eikä paranna sielujanne.

    VILaurio

    (6)(2)
    • Kemikaali ei todellakaan pelasta eikä paranna sielujamme.
      Jumala on luova älyllinen ja henkinen voima, ei mikään erillinen olento joka puuttuisi maailman asioihin. Hän vaikuttaa meissä olevan hyvyyden, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden moraalin kautta. Uskonnon tehtävä on hyväksyä tämä ja toimia kuten historian Jeesus hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta edistäen. Teot puhuvat, julistaminen kertoo usein että siitä puhe mistä puute.
      Asettua tämän yläpuolelle ja jopa itse Jumalaksi kuten sionistit ja vapaamuurarieliitt ja monet itseään kristityinäkin pitävät tekevät on satanismia.

      (7)(1)
      • Nimimerkki väittää Jumalaa pelkäksi ”älylliseksi ja henkiseksi voimaksi”, joka ihmisen tekojen kautta vaikuttaa ihmisessä hyvyyttä, rakkautta jne. Tuollainen tekojen oppi, siis sellainen oppi, että omien tekojen avulla kiivetään Jumalaa kohti, joka palkitsee nuo teot, on puhdasta pakanuutta, jossa ei ole minkäänlaista pelastavaa voimaa. Kristus (syntien anteeksiantamus, armo) hylätään, kun perustaksi katsotaan omat teot. Näin ihmisestä tehdään jumala, ja koska ihminen on syntiinlankeemuksen peruina luonnostaan perkeleen orja, silloin itse asiassa tehdään perkeleestä Jumala. Raamatusta nimimerkki ei tiedä mitään. On mahdollista, että nimimerkki on tänne eksyttäjäksi palkattu heprealainen. Ilmestyi heti kuin kirjoitin muutaman tekstin Jeesuksesta Kristuksesta, pelastumisesta. Olisi vääntänyt jätöksensä edes johonkin muualle, mutta juuri tuon kommenttini alle!! Heprealaiset opettavat (Talmud, Gittin 57a), että Jeesusta keitetään ulosteessa helvetissä.

        VILaurio

        (3)(9)
        • Jotkut eivät osaa elää ilman että kokevat olevansa uhattuina. He tarvitsevat jatkuvaa riitelyä kun se mahdollistaa turvallisen välimatkan ja ylimielisen etäisyyden pidon läheisyyteen ja lämpimään ihmissuhteeseen.
          En muista kenen tekstiä mutta eiköhän siinä ole perää.
          Chronic quarreling makes it possible to keep a safe distance from intimacy and closeness. Some people need that…
          A Glimpse into Jewish Guilt and Aggression
          http://www.gilad.co.uk/writings/2016/10/16/a-glimpse-into-jewish-guilt-and-aggression

          (3)(2)
          • Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu minulle, mutta jos tahdot ”läheisiin ihmissuhteisiin” Heimon kanssa, niin kerro heille toki nimesi. Nimimerkillä kirjoittaminen luo juuri tuon ”turvallisen välimatkan” ja ”ylimielisen etäisyyden”, jopa täydellisen eristäytymisen heistä. Nyt huutelet heille nimettömänä nurkan takaa, näkymättömistä, etkä niin mitenkään voi päästä lämpimään ihmissuhteeseen heidän kanssaan.

            VILaurio

            (ilmoitan nimeni tuolla tavalla lyhennettynä, koska jos kirjoitan koko nimeni, koneet täällä ottavat tekstini viivytykseen tai bännäykseen).

            (2)(3)
          • VIL, et ymmärtänyt yllä olevan Gilad Atzmonin linkin artikkelin sanomaa.
            Etkö osaa englantia? vai etkö edes lukenut sitä? Jos et lukenut niin ei ole rehtiä kommentoida ja kehitellä harhaisia ajatuksia omassa päässään.
            Joten luehan ensin ja kommentoi vasta sitten.

            (3)(1)
  8. Dr.Feelgood

    This is blasphemy!

    Ompa täällä ihmiset tietämättömiä , en tiedä onko syynä aivopesu vai silkka ymmärtämättömyys ihmisen fysiologiasta.

    Laurio oikeasti…mitä vittua ?? Masennus on tietenkin mielentila , mutta nimenomaan mieli on täysin sidottu myös fyysiseen puoleen , kun fyysinen puoli on ok voi mielikin normaalisti. Ja koska masennus ja fyysinen puoli ovat riippuvaisia toistensa kunnosta se merkitsee että jos henkilön fysiikka on täysin tai osittain off normaalista tasapainotilasta niin hän alkaa saada oireita, niin fyysisiä kuin henkisiäkin ( lista oireista on loputon joten en kirjoita niitä tänne) . Koska tiedetään että mieli/fyysinen puoli on yhteydessä toisiinsa on tehty havaintoja ja hoitoja joilla pyritään palauttamaan homeostaasi, joka valitettavasti nykyaikana ei ole niin helppoa aina.

    Masennusta NIMENOMAAN voidaan hoitaa fysikaalisen puolen & kemian puolen korjaamisella, palauttamalla ihmisen homeostaasi sellaiseksi joka on meidän luonnollinen tila ,Capish ?

    Psyykelääkkeet eivät toimi koska ne ovat synteettisiä molekyylejä ,eivätkä sellaisia tärkeitä aineosia joita keho kaipaa esim vitamiinit ja mineraalit, ihmisen kehossa on reseptorit valmiina , ja elintärkeät ravintoaineet aktivoivat elintärkeitä kemiallisia toimintoja/mekanismeja kehossa jotka muun muaassa vaikuttavat aivojen eri kemikaalien toimintaan. Koska raskasmetallit ja haitalliset halogeenit nimeomaan häiritsevät /estävät hyvien tärkeiden ravintoaineiden vaikutusta ,esim juuri niiden vaikutusta reseptoreihin on lopputulos häiriintynyt homeostaasi= oireita ,esim alakuloa,masennusta ym.

    Älkää pelleilkö asialla jota ette selvästikään hallitse, ihmiset tarvitsevat OIKEAA TIETOA jotta voivat saada helpotusta ongelmiinsa eikä mitään vitun disinformaatiota asiasta joka sitten estää ihmisiä saamasta apua.

    5 alapeukkua , tyypillistä toimintaa kun lähestytään totuutta lähelle. Vittumaista meininkiä täällä aiheesta joka sattumoisin koskettaa hyvin isoa määrää Suomalaisia, eikä masennus ole todellakaan leikin asia, moni on päätynyt itsemurhaan.

    (3)(6)
    • Ettei asia menisi ”leikin asiaksi” (kuten sanot), niin ilmoita, mikä on koulutuksesi tällä sielun/fysiologian alalla (viittaako titteli ”Dr.” siihen, että olet lääkäri; lääketieteessähän opiskellaan myös fysiologiaa, ja sielun asiat käsitellään siellä psykiatriassa).

      Tekstistäsi päätellen sotket fyysisen olon (hyvän olon tai pahan olon) tunteen (tai terveenä/sairaana olemisen tunteen) sieluun. Sieluhan on aineeton, järjellinen, moraalinen (omantunto), elävä ja Raamatun mukaan kuolematon osa ihmistä, joka asuu ruumiissa ja antaa sille elämän, eikä se mitenkään liity fyysiseen olotilaan tai sen ”tuntumiseen”.

      Raamatussa ihminen luotiin toisenlaiseksi kuin eläimet, ja ennen luomista kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika, Pyhä Henki) piti neuvoa ja ihminen luotiin niin, että hänet luotiin tomusta ja hänen sieraimiinsa puhallettiin elämän henki, niin että ihmisestä tuli ”elävä sielu” (1. Moos. 1:26-27; 2:7).

      Tuo ”elävä sielu”, ihminen, on ikuinen: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua” (Matt. 10:28). Sielu siis elää, vaikka ruumis olisi kuollut. Ihminen elää ikuisesti, joko helvetissä tai taivaassa (tuomiopäivän jälkeen).

      Etkö sinä tiedä, mikä sielu on? Tiedätkö sinä, mitä sinä puhut? Mikä on elämä sinussa? Olen samaa mieltä kanssasi, että tulee tietää, ymmärtää ja hallita ne asiat, joista julkisuudessa puhuu.

      En tahdo ilkeillä sinulle. Saattaa olla, että olet naiivisti vain omaksunut, sen kummemmin asiaan perehtymättä, jonkin jostakin lukemasi tai kuulemasi selityksen. Toivon siis vain, että perehdyt asiaan hieman enemmän.

      VILaurio

      (4)(2)
      • kirjoitin Lauriolle vastauksen hänen viestiin ja Magneettimedia ei julkaise sitä. Tämä media siis estää totuuden esille tuomista , ei siis saa edes puhua totuutta täällä masennuksesta. Kenties Seppo K.J. Utria itse sai viestini katoamaan koska edustan toisenlaista näkemystä. Puistattaa tämä teidän anti-ilmaisunvapaus linjanne,varsinkin aiheesta joka koskettaa monia ihmisiä.

        Dr.Feelgood
        11.3.2017 at 20.30
        Kommenttisi odottaa hyväksymistä.

        Niin 1984 menoa , Big Brother valvoo ja sensuroi .

        (0)(2)
    • ’Masennusta NIMENOMAAN voidaan hoitaa fysikaalisen puolen & kemian puolen korjaamisella, palauttamalla ihmisen homeostaasi sellaiseksi joka on meidän luonnollinen tila ,Capish ? ’

      Tottakai voidaan. Mutta se ei suinkaan välttämättä korjaa masennusta vaan on oireen hoitoa siinä kuin lääkehoitokin.
      Kysymys ei nyt ole vain oireen (mielialan) hoidosta vaan siitä miksi masennus tulee.
      Suurin osa niistä on psyykkis-sosiaalisten syiden aiheuttamia, ei fyysisten. Aivokemia on mennyt raiteiltaan henkisen stressin tai psyykkisten traumojen takia.
      Silloin näiden traumojen ja henkisten syiden selvittely poistaa masennusta ylläpitävän syyn ja aivokemia korjaantuu ilman fysikaalisia hoitoja.
      Ei näitä psyykkisiä ja sosiaalisia syitä voida poistaa fysikaalisin keinoin. Jos se olisi mahdollista niin eihän kukaan kärsisi masennuksesta.

      (5)(0)
  9. Dr.Feelgood

    Ei minun tarvitse täällä kertoa koulutustani, mutta lääkäri en ole, luojan kiitos !.

    Olen ”tutustunut” asioihin ja lukenut omatoimisesti asioista , kuten esim masennus. Kuka tahansa voi lukea ja tutustua aiheeseen, ei siihen tarvita mitään varsinaista virallista koulutusta esim lääkärin tutkintoa.

    En sotke sielua tähän, vaan puhun kemioista ja miten sillä on vaikutus siihen tunteeko ihminen hyvää vai pahaa oloa tai jotain niiden väliltä. Sielu on eri asia.

    Keho tarvii nimenomaan stressin aikana riittävästi mineraaleja, itseasiassa stressin aikana keho hyödyntää tiettyjä mineraaleja enemmän esim magnesiumia, josta voi alkaa helposti noidankehä . jatkuvaa pitkittynyttä stressiä joka vaikuttaa kehon magnesium varastoihin, ja siitä seuraa enemmän stressiä ja lopulta masennusta kun magnesium puute pahenee, depressio siis käskee elimistöä käyttämään enemmän magnesiumia josta seuraa yhä pahempi magnesium puutos ellei asiaa samaan aikaa korjata jatkuvalla magnesiumin lisä saannilla. Sama koskee myös sinkkiä.

    http://divinehealthfromtheinsideout.com/2013/09/stress-and-mineral-depletion/

    http://www.ancestral-nutrition.com/got-anxiety-you-may-be-deficient-in-this-one-mineral/

    http://www.optimallivingdynamics.com/blog/7-important-nutrients-depleted-by-psychiatric-drugs-antidepressants-antipsychotics-stimulants-benzodiazepines-induced-guide-vitamins-medications

    Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, ongelma on pahempi kuin vain pelkästään mineraalien puutos, koska raskasmetallit häiritsevät voimakkaasti juuri hyvin mineraalien hyväksikäyttöä elimistössä. Siksi molempia ongelmia pitää korjata . Myös suolisto on mielen ja masennuksen toiminnon kannalta korvaamaton ja se säätelee samoin hyvä/paha oloa, kemiaa sekin .

    Onko tämä todellakin ylivoimaisen vaikeata hahmottaa ? Minusta nämä ovat olleet perus kauraa jo vuosia. ihminen on kemiallis-elektroninen eliö ,jolla on lisäksi myös sielu. Ihminen käy/toimii hyvin ja normaalisti jos se saa niitä polttoaineita joita se on alunpitäen määrätty käyttävän arkkitehdin (Jumalan ) toimesta. Jos ihminen ei saa niitä aineita ,tai saa liian vähän josta seuraa puutos niin elimistö ilmoittaa siitä oireilla.

    (2)(1)
    • Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Kärjistäen: jos ihminen on syömättä pitempään niin hänen kehonsa kuihtuu niin pahasti ettei hän pysty pian enää kävelemään ja kuolee pois!
      Mutta tuossa mitä kuvaat ei ole kyse masennuksesta vaan mielialan laskusta ja voimattomuudesta seurauksena kehon huonosta tilasta. Varsinainen masennus on eri asia ja paljon isompi asia. Masennus ei ole pelkkä oire vaan kokonaisvaltainen ihmisen syvästi lamaama tila.
      Onko tätä oleellista ero tuohon ’peruskauraasi’ ylivoimaisen vaikea hahmottaa, kysyn?

      Johan asia sanotaan itse artikkelissakin: ”Masennus ei ole pelkkää alentunutta mielialaa. Diagnoosiin tarvitaan muitakin tekijöitä. Niitä ovat muun muassa merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus sekä arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.1”

      (1)(0)
  10. Sebu Olet täysin oikeassa. Jos ne oireet voitaisiin poistaa fysikaalisin keinoin niin eihän kukaan kärsisi masennuksesta ja sama koskee myös muihin oireisiin käytettyjä ”lääkkeitä” jos ne parantaisivat niin mitään sairauksia ei olisi olemassakaan kaikki olisi parannettavissa. Lääketeollisuus keskittyy vain oireiden lievittämiseen ja pahentaa todellisuudessa oireiden kulkua. Ja pyrkii kaikin keinoin salaamaan todelliset haittavaikutukset joita kaikki lääkkeet aiheuttavat.

    (8)(0)
  11. ...MikäMeitäSuomalaisiaVaivaa...

    Polttakaa ganjaa viikko ja rauhoittukaa, sekä viisastukaa. Aikuiset ihmiset.

    (2)(3)
  12. Tuleva hullu

    Hei. Ajattelin tulla kysymään teiltä muilta kommentoijilta vinkkiä. Olen parikymppinen nainen, ja nyt on ollut vähän hankala vaihe elämässä. Minulla menee ihan hyvin mutta haluaisin käydä juttelemassa/purkamassa tuntojani ammattilaisella. Kokemuksia vastaavassa tilanteessa on yläasteelta, ja siellä ensimmäinen neuvo heti kouluterkkarilta oli tietenkin masennuslääkkeet (ja ADHD!?). Empä sitten tarvinnut hänen apujaan.

    Mutta kysymys siis on: missä voisin päästä juttelemaan ja jääkö siitä heti jonkin sortin ”hullunleima” papereihin? Olen köyhä opiskelija, mitä tällainen lysti maksaa? Entäs sitten kun taas tarjotaan nappeja, enkä niistä ole kiinnostunut, voiko siitä tulla ongelmia? Olenko kohta ”niin sairas etten ymmärrä omaa tilaani” ja joudun säilöön? Tiedän olevani aika skeptinen koko terveydenhoitojärjestelmää kohtaan, mutta niin monta uskomatonta tapausta nähnyt omassa lähipiirissä että tämä taitaa olla vain tervettä varovaisuutta 😀

    (1)(0)
    • Itse suosittelen etsimään keskusteluyhteyttä jotain muuta kautta, kuin terveydenhuoltojärjestelmämme kautta. Et pääse kunnalliseen terapiaan, ellet ala käyttämään masennuslääkkeitä. Niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei sitten ole tarkempaa tietoa, Luoja yksin tietää miten ne vaikuttavat hermostoomme. Kehotan perehtymään täysipainoiseen ravitsemukseen ja etsimään vaikka sielunhoidollista keskusteluapua seurakunnasta. Psykiatrinen leima seuraa sinua lopuniän, vaikka ongelmasi olisi esim. unettomuus. Lääkäri tarkastelee sinua tästä lähtien tämän leiman kautta, koska avattuaan potilastietojärjestelmäsi, ohjelma kertoo kuvakkeella sinun olleen hoidettuna psykiatrian puolella. Se leimaa välittömästi, lääkärin tietämättä tai tuntematta yhtään sinun taustaasi. Anteeksiantamatonta. Terve ja nöyrä uskonelämän herääminen Jeesukseen Kristukseen auttoi minua jaksamaan tässä kovassa maailmassa, tapahtuipa mitä tahansa. Toki rukoilen puolestasi, että se auttaisi sinuakin, mutta ihmiselle on luotu vapaa tahto.

      (3)(0)
      • Tuleva Hullu

        Kiitos vastauksestasi. Kuvauksesi vastasi ikävän hyvin kuvaani julkisen terveydenhoidon toiminnasta. Tälläinen leima tuntuisi tosiaan kohtuuttomalta, lääkärin vastaanottoaika kun kestää usein vain vartin, eikä lääkärillä ole aikaa tutustua potilaaseen sen pahemmin.

        Opiskelukaverini, nuori ihminen etsimässä elämälleen suuntaa, yritti joskus saada keskusteluapua. Hän on nyt syönyt masennuslääkkeitä siitä asti, useita vuosia, ja päässyt sinne kaipaamaansa terapiaan ainoastan pari kertaa koko tänä aikana! Valitettavasti masennuslääkkeet eivät ole tehneet hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan selkeämpiä.

        Mainitsemasi seurakunta voisi olla hyvä vaihtoehto…

        (3)(0)
  13. Psykiatrisen lääkehoidon vastustaja sai virallisen psykiatrian taholta murskakritiikin … miksi?
    Tanskalainen sisätautilääkäri Peter Gøtzschen populaarikirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (Sitruunakustannus) julkaistiin viime vuonna suomeksi. Helsingin Sanomien mukaan hän on työtovereineen todennut hiljattain, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.
    http://beta.oikeamedia.com/o1-7360

    On vahvaa tutkittua tietoa että Goetzche on valtaosin oikeassa (eikä hän ole ainoa) mutta se ei sovi lääketeollisuudelle eikä sitä nöyrästi palvelevalle lääketieteelliselle psykiatrialle.
    Psyykenlääkkeet ovat lääketeollisuuden yksi suurimpia voiton tuottajia ja koko lääketiede on nykyisin vahvasti sen otteessa.

    Joanna Moncrieff: I am a practising psychiatrist and a part-time academic and author. I have an interest in the history, philosophy and politics of psychiatry, and particularly in the use, misuse and misrepresentation of psychiatric drugs.
    https://joannamoncrieff.com/about/
    https://en.wikipedia.org/wiki/Joanna_Moncrieff

    Joanna Moncrieff on The Myth of the Chemical Cure
    https://www.psychologytoday.com/blog/rethinking-mental-health/201602/joanna-moncrieff-the-myth-the-chemical-cure

    Joanna Moncrieff – The Myth of the Chemical Cure: The Politics of Psychiatric Drug Treatment

    ’The myth of the chemical cure’
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8138893.stm

    http://novahierosolyma.fi/vainovalkea/2017/03/10/ihmisen-luonnontieteellistaminen-vuosisadan-megatrendi-ja-hiton-hyvaa-bisnesta-masennuslaakkeet/

    (3)(0)

Jätä vastaus rw Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*