- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Ihmeellinen elämä

Ajanjaksosta ja kulttuurista riippumatta kaikkien kulttuurien perimätiedosta löytyy tarinoita valo-olennoista sekä siitä, että ihminen, kaikki elämä maapallolla on valoa ja perustuu valoon. Nykytiede on alkanut löytää keinoja todentaa nuo muinaiset väittämät.

Runsaasti väittelyä, väliin asiatontakin on käyty siitä, mitä ihminen on, voiko ihminen olla valoa, onko enkeleitä olemassa, onko Kirlian-kuvaus pseudotieteellistä pötyä. Tekniikoiden kehittyessä epäileviä kannanottoja esittäneet ovat jäämässä argumentteineen uusien tutkimustulosten jalkoihin.

Venäläinen tutkija Konstantin G. Korotkov tutkijaryhmineen on kehittänyt menetelmiä, joilla voidaan mitata ”hohdetta”. Hohde on fotoneista muodostuva, valona näkyvä ”elektronipilvi”, joka voidaan mitata. Korotkovin mukaan tarkasteltaessa valoa ihmiskehon ympärillä, vesipisaraa tai kristallia, on ilmeistä että kaikella tässä maailmassa on -olkoon orgaanista tai epäorgaanista ainesta- oma sisäinen energiansa ja että kaikella on vaikutusta kaikkeen. 

Professori Konstantin G. Korotkov on filosofian tohtori, Pietarin kansallisen Physical Culture-instituutin apulaisjohtaja ja tutkija, joka työskentelee Pietarin informaatioteknologian, mekaniikan ja optiikan laitoksen biofysiikan ja tietokonetieteen osaston professorina. Sen lisäksi Korotkov on International Union for Medical and Applied Bioelectrography-liiton (IUMAB) puheenjohtaja. Hän on julkaissut 9 kirjaa ja yli 200 tutkimusta fysiikan ja biologian alalta 30 vuoden aikana. Korotkovilla on 17 patenttia biofysiikan alaan liittyvistä keksinnöistä. Korotkov on arvostettu tutkija myös Yhdysvalloissa.

Korotkov on keskittynyt tutkimaan elektrofotoneja EPC/GDV-tekniikalla.

Eräs tapa mitata ”hohdetta” on EPC-metodi.

EPC/GDV eli Electro Photonic Imaging/Gas Discharge Visualization on tekniikka joka mahdollistaa ihmisten, kasvien, eläinten, nesteiden kuten veden ja esimerkiksi maa-aineksen energiakenttien reaaliaikaisen kuvaamisen ja tarkastelun tietokonemallinnusten avulla.

EPC-tekniikassa syötetään lievä sähkövirta kehoon. Stimulaatio tuottaa fotoneista koostuvan, mitattavan ”elektronipilven”, joka ”loistaa”. Pilvi kuvataan CDD-kameralla ja muunnetaan digitaaliseen muotoon. Data muodostaa fotoniprofiilin jota verrataan matemaattisten mallinnusten avulla rakennettuihin tiedostoihin.

Irtautuneet partikkelit saapuvat elektromagneettiseen kenttään ja aiheuttavat elektronisia purkauksia eristeen kuten lasin pinnalla. Prosessi kulkee nimellä Sliding Gas Discharge. Purkaus aiheuttaa ”hohteen” koska kaasua ympäröivät molekyylit ”jännittyvät”, ja tätä ”hohdetta” voidaan mitata EPC-menetelmällä.

Päästöjä voi syntyä myös ilman sähkökenttää, tällöin niitä kutsutaan spontaaneiksi päästöiksi. Spontaaneja päästöjä on lähes mahdoton mitata muuten kuin tyhjiössä erikoisherkän kuvamonistajan avulla. Kuvamonistaja on yleensä putki, joka käyttää fotokatodia muuttaakseen fotoneja fotoelektroneiksi, joita sitten lisätään, monistetaan.

EPC-tekniikan, joka on eräänlaisen kameran ja tietokannan yhdistelmä, kehitti yhteistyössä tutkijaryhmä, johon kuului lääkäreitä, fyysikkoja ja tietokone-ohjelmoijia.

EPC-tekniikkaa suosittaa Venäjän tiedeakatemia. Venäjän terveysviranomaiset ovat hyväksyneet tekniikan käytön lääketieteellisenä menetelmänä diagnosointiin sekä kliinisten kokeiden seurantaan. Se on saanut sertifikaatin myös Euroopassa.

Tekniikka mahdollistaa ei-invasiiviset ja kivuttomat mittaukset, joiden tulokset syötetään yli kymmenen vuoden aikana kerättyyn laajaan tietokantaan.

EPC/GDV-tekniikan eduiksi katsotaan sen helppokäyttöisyys, turvallisuus, luotettavuus, objektiivisuus ja monipuolisuus. Laite on edullinen hankkia. 

Biofotonit ovat kaikkein pienimpiä fysikaalisesti mitattavia valon yksiköitä. Biofotoneja varastoivat kaikki biologiset organismit, mukaan lukien ihmiskeho.

Professori Aleksander Gurvich osoitti jo 1930-luvulla, että auringosta lähtöisin olevien ultraviolettifotonien vaihto on biologisten systeemien käyttämä informaation säätelytekniikka.

Biofotoniikka tutkii äärettömän heikkoja fotonipäästöjä biologisissa kohteissa.

Kasveja, vettä ja ihmisen ihoa tutkineet ryhmät ovat todenneet, että kaikki elollinen erittää fotoneja. Erittämisen taso vaihtelee, riippuen siitä onko kohde levossa, työssä vai esimerkiksi meditatiivisessa tilassa.

Biofotonit osallistuvat fysikaaliseen säätelyyn sekä hapettumiseen. 

Biofotonien mittaamiseen käytetty menetelmä on Yhdysvalloissa erittäin pitkällä.

Saatu tieto alleviivaa elektrofotonisten prosessien merkitystä kehojemme toiminnassa.

Biologinen elämä maapallolla riippuu auringon valon energian sisältämien fotonien käytön määrästä. Auringon energia muuntuu esimerkiksi ihmiskehossa elektronienergiaksi, jolloin alkaa monimutkainen tapahtumasarja jossa albumiinimolekyylit muuttuvat kehomme energiaksi. Voidaan siis sanoa, että kaikki elämä on riippuvaista valon määrästä, jossa orgaaniset rakennusaineet toimivat tämän energian työmateriaalina.

Biofotonit aikaansaavat monimutkaisen prosessin elimistössä sisältämänsä bioinformaation takia. Biofotonien sisältämä informaatio kontrolloi solutoimintaa elimistössä, ja auttaa kehoa voimaan paremmin.

Lähteet: 

http://new.korotkov.org/ [1]

KYS http://www.sadeturvapaivat.fi/file.php?422 [2]

JYU https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18910/URN_NBN_fi_jyu-200809045711.pdf?sequence=1 [3]

Kvanttifysiikan ilmiömaailma  http://www.lce.hut.fi/teaching/S-114.1327/opetusmoniste/KM_Luku1.pdf [4]

Oulu http://cc.oulu.fi/~tf/tiedostot/pub/esittely/vanha/partonimateria.pdf [5] 

UTU http://www.physics.utu.fi/opiskelu/opetusohjelma/harjosastot/zeeman.pdf [6]

NU Journal  http://nujournal.net/choice.html [7]

kuka:  http://www.kirlian.org/gdvresearch/korotkov/index1.html [8]