Niin sanotusta holokaustista [1] kiertää julkisuudessa suuri määrä väärennettyjä kuvia. Toisinaan valokuvia on käsitelty jälkeenpäin, toisinaan sinänsä aitoihin otoksiin on lisätty harhaanjohtavat kuvatekstit [2]. Yksi härskeimmistä on kuitenkin juutalaisen ”natsimetsästäjä” Simon Wiesenthalin väärennös kolmen juutalaisen ”teloituksesta” Mauthausenissa.
1946 Wiesenthal julkaisi 85-sivuisen teoksen KZ Mauthausen, jossa hän valehteli kokemuksistaan Mauthausenin keskitysleirillä. Wiesenthal on piirtänyt kirjaan kuvia ”kauheuksista”, joiden hän väitti nähneensä ”omin silmin” vankeusaikanaan.
[3]
[4]Eräs tunnetuimmista kuvista on piirros kolmesta tolppiin sidotusta juutalaisesta, jotka ”natsit” Wiesenthalin mukaan murhasivat silkkaa pahuuttaan ja rasismiaan. Wiesenthalin ja koko holokaustiteollisuuden nolostukseksi myöhemmin kuitenkin selvisi, että teloituskuva oli kopioitu Life-aikakauslehden vuoden 1945 numerosta. Lifen eräässä artikkelissa oli valokuvat kolmesta saksalaisesta (!) sotilastiedustelijasta, jotka oltiin vangittu ja teloitettu Ardennien taistelun aikana.
Kun hyväuskoiset kansalaiset siis kauhistelevat ”silminnäkijä” Wiesenthalin kuvausta ”juutalaisia vihaavien natsien hirmuteoista”, kauhistelevat he siis todellisuudessa kolmen teloitetun saksalaisen ruumista. Wiesenthal käytti murhattujen saksalaisten ruumiita hyväksi sionistisessa propagandassaan jostain perverssistä syystä.
[5]
Wiesenthal, kaasutusautot ja Isai Davidovich Berg
Olemme kirjoittaneet Wiesenthalin valheista aiemminkin Magneettimediassa. Hän pyrki todistamaan niin sanottujen kaasutusautojen [6]olemassaolon varastamalla Punaisen Ristin auton kuvan puolalaisesta elokuvasta nimeltä Ambulans. Kansainvälinen lehdistö Der Spiegelin johdolla alkoi väittää valokuvaa todisteeksi ”juutalaisten holokaustista” vain siksi, että Wisenthal sanoi auton olevan Punaisen Ristin kulkuneuvoksi naamioitu murha-ase. Kukaan ei tietenkään vaatinut juutalaiselta teknisiä todisteita väitteen tueksi.
Kun totuus autokuvan taustasta selvisi, ei yksikään juutalaisjärjestö tai sanomalehti ole pyytänyt anteeksi levittämiään valheita. Kuten Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solženitsyn on osoittanut [7], eivät saksalaiset olleet kaasutusautojen takana. Murhamenetelmän kehitti NKVD:n leivissä työskennellyt neuvostojuutalainen Isai Davidovich Berg.
[8]
[10]
Holokaustiklassikko: ”juutalaissaippua”
Toinen klassikkoesimerkki Wiesenthalin valheista on niin sanottu juutalaissaippua [11]. Wiesenthal väitti toistuvasti, että juutalaisista tehtiin sodan aikana saippuaa. Wiesenthal ei tarvinnut tieteellisiä todisteita saippuan alkuperästä – hänen mielestään juutalaiset ”silminnäkijät” olivat tarpeeksi luotettava lähde.
Wiesenthal alkoi tehdä saippualla rasistista ja epäinhimillistävää saksalaisvastaista propagandaa. Hänen mukaansa saksalaiset ”iloitsivat suunnattomasti”, kun he saivat hangata itseensä kuollutta juutalaista. Jopa valtavirtahistorioitsijat ovat kuitenkin myöntäneet, että saippuakertomukset olivat valheita.
[12]
Jopa sionistit nolostuneita
Wiesenthalin valehtelu on hermostuttanut jopa monet sionistit. Esimerkiksi tunnettu vasemmistojuutalainen Mondoweiss-julkaisu uutisoi, ei Simon Wiesenthal –keskus ole neutraali ihmisoikeusjärjestö, vaan sillä on selkeä poliittinen agenda. Se on lobbausjärjestö siinä missä esimerkiksi AIPAC, American Jewish Committee ja Anti-Defamation League.
Englantilainen historioitsija ja toimittaja Guy Walters julkaisi 2009 kirjan Hunting Evil. Sen mukaan Simon Wiesenthal Center on toistuvasti valehdellut suurelle yleisölle saadakseen tukea toiminnalleen. Mondoweissin mukaan kirja esimerkiksi todistaa, että Simon Wiesenthal on valehdellut omasta elämästään sodan aikana, omasta roolistaan Adolf Eichmannin ja muiden ”natsirikollisten” löytämisessä (todellisuudessa Israelin tiedustelupalvelu Mossad löysi Eichmannin, ei Wiesenthal) sekä omasta akateemisesta ja ammatillisesta urastaan.
Walters vertasi Wiesenthalin muistelmia ja lausuntoja esimerkiksi julkisiin arkistotietoihin selvittäessään niiden todenperäisyyttä. The Jewish Chroniclessa julkaistussa artikkelissa juutalainen toimittaja ja poliitikko Daniel Finkelstein totesi, että Waltersin tutkimukset Wiesenthalin valheista pitivät paikkansa. Finkelsteinin lausunnolla on paljon painoarvoa, sillä hänen isoisänsä tohtori Alfred Wiener perusti maailman vanhimman holokaustimuseon, Wiener Libraryn.
[13]
Valheet eivät ole syöneet ”uskottavuutta”
Vaikka sekä holokaustirevisionistit että juutalaiset itse ovat osoittaneet Wiesenthalin olleen patologinen valehtelija, on hänen nimellään edelleen vahva poliittinen painoarvo. Magneettimedian saamaan julkisuuteen ja tätä kautta myös tuomioon [14] vaikutti merkittävästi se, että Simon Wiesenthal –keskuksen Magneettimediaa koskenut avoin kirje Suomen presidentille sai paljon palstatilaa suomalaisessa mediassa. Esimerkiksi sanomalehti Kaleva piti aihetta niin tärkeänä, että kirjoitti siitä pääkirjoituksen ”Ilmaisjakelulehtikään ei voi julkaista mitä tahansa [15]”.
Suomalaisten uutisten perusteella lukijoille jää mielikuva, että Simon Wiesenthal –keskus on vakavasti otettava ja rehellinen ihmisoikeusjärjestö, jonka kannanottoja jopa presidenttien on syytä kuunnella! Tämä kertonee siitä, ettei valtamedian ”holokaustia” ja ”antisemitismiä” koskevassa uutisessa ole edes tavoitteena pyrkiä totuudenmukaisuuteen. Kyse on tunteista ja ”holokaustin” asemasta uskonnollisena tabuna, jota yksinkertaisesti ei saa kyseenalaistaa.
Lue myös: Holokausti on maailmanpoliittinen ase [16]