Se, että holokaustikultti on saavuttanut miltei uskonnollisen statuksen läntisissä maissa, todistaa vakuuttavasti Talmud-eliitin ja muiden siosnististen vaikuttajien hirvittävästä kansainvälisestä hegemoniasta.
Magneettimedian toimitus
Yle Watch kirjoittaa:
Jo
viime viikosta lähtien Yle on pohjustanut jatkuvilla
holokausti-tarinoillaam tänään pidettävää Auschwitzin
75-vuotismuistojuhlaa. Läntisten globalistien yhteiseksi uskonnoksi
viime vuosikymmeninä noussutta holokaustikulttia juhlistetaan Puolan
Auschwitzissa, jonne on kokoontunut huomattava määrä Euroopan ja
Yhdysvaltojen poliittista eliittiä. Edellisvuosien tapaan Yle
esittää pömpöösin epäjumalanpalveluksen suorana televisiosta:
Eloonjääneet
muistelevat Auschwitzissa, keskitysleirin vapauttamisesta 75 vuotta –
katso suora lähetys muistotilaisuudesta klo 16.30.
Kuin
varkain suomalaisille vieras holokaustikultti on hiipinyt virallisen
Suomen muistotilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa hiljennyttiin
tänään ”vainojen uhrien muistopäivän” vuoksi. Lisäksi
Arkadianmäellä pidettiin iltapäivällä Holokausti,
antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari ja
Säätytalolla ”kansallinen Holokaustin uhrien muistopäivän
juhla”. Tällaisia palvontamenoja ei tunnettu vielä 2000-luvun
ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta jotenkin ne ovat nyt
livahtaneet EU-Suomen viralliseen protokollaan kansalaisilta
kysymättä. Muistelu tuntuu sitäkin irvokkaamalta kun tiedetään,
että Neuvosto-kommunistien
murhaamien kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa ei kunnioteta
virallisessa muistotilaisuudessa eduskunnassa saati että Yle
lähettäisi siitä vielä suoran lähetyksen koko kansalle.
Täsmennys
Neuvostoliitto oli juutalaiseliitin muodostama hirmuvaltio, joka Nobel-kirjailija Solženitsyn arvion mukaan on murhannut ainakin 30 miljoonaa ihmistä (Solženitsyn 1974). Syytä on myös huomauttaa, että venäläisten kansannousu tsaaria vastaan ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli juutalaisen eliitin vallankaappaus tsaarilta.1,2 (M-median toimitus.)
Histioriantulkinnan yksioikeudella hallitseva nomenklatuuria tulee muistelemaan Holokaustia™ jatkossa entistä enemmän, sillä asialle on varattu vuosikalenterista lisää muistopäiviä, joita valtamedia voi nostaa pinnalle. Tämä on tärkeää kreivi Couldenhove-Kalergia arvostaville [1] globalisteille, jotka haluavat tehdä historiapolitiikkaa holokaustin sankitioidulla tulkinnalla. Kansojensa syvimmistä intresseistä vieraantuneiden poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja historioitsijoiden tavoitteena on rinnastaa nykyinen populismi ja ulkomaalaisinvaasion vastaisuus holokaustin dynamiikkaan. Tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kunnollinen rajanvalvonta nimenomaan estää uuden ”holokaustin” syntymisen kuten Sarastus-verkkolehden artikkelissa [2]todetaan:
Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”.Havaitut tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että vain maahanmuuttovastaisuus voi estää uuden ”holokaustin”, koska näin estetään isäntämaan kustannuksella omaa intressiä ajavien vieraiden populaatioiden syntymistä Eurooppaan. Haaveelliset puheet kulttuurien yhteiselosta ja maailmankylästä saman maantieteellisis-kulttuurisen alueen sisällä eivät kestä kansojen kohtaamisessa havaittua lainalaisuutta, jossa itsetietoisimmat ja sikiävimmät populaatiot pyrkivät assimiloimaan heikommat.
Transatlanttisena vehkeilijänä tunnettu presidentti Sauli Niinistö viittaa tietenkin kintaalla näille tosiasioille ja hokee rasismi-antisemitismiä kuin mikäkin puberteettinen Antifa-tyttö. Tämä käy selväksi tuoreessa Ylen uutisessa Presidentti Niinistö näkee merkkejä antisemitismin ja rasismin kasvusta Suomessa: ”Natsilippuja heiluu”, jossa Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin muistojuhlassa Puolassa. Uutisessa viitattiin myös Turun synagogaan ja katoliseen kirkkoon tehdystä vandalismista viime päivinä:Turun synagoga töhrittiin punaisella maalilla viime yönä. Presidentin mukaan kyse on laajemmasta rasismista. Niin rasismin kuin antisemitismin kasvu on huolestuttavaa ja ne ovat ilmiöinä hyvin lähellä toisiaan, hän sanoo.
– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.
– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.
Niinistö
näyttää etukäteen päättäneen, että syyllinen on
yksiselitteisesti ”kabaali äärioikeisto”. Kuitenkin Turun
tapauksessa veriroiskeita jäljittelevä vandalismi tuo väistämättä
mieleen äärivasemmiston häiriköintityylin, josta juutalaiset
sanovat itse kärsineensä eniten. Sopivasti valittu ajankohta
saa syylliset näyttämään tietenkin ”äärioikeiston”
tekoselta.
Kolmas
ja neljäskin vaihtoehto on olemassa, mutta niitä media ei
luonnollisesti halua pohtia ääneen. Turussakin on kasvava
muslimiväestö radikaaleineen, joten sieltä suunnalta voisi odottaa
jotain tuollaista. Sikäli ironista, että Turussa juuri juutalaiset
kaupunginvaltuutet kuten Ruth
Hasan (SDP) ovat
edistäneet kehitysmaiden (l. muslimimaiden) maahanmuuttajien asiaa.
Neljäs vaihtoehto on epätodennäköisin, vaikka esimerkiksi
Yhdysvalloissa melko yleinen: juutalaisaktivistit vandalisoivat omia
paikkojaan saadakseen julkista sympatiaa asialleen.
Hallitseva
holokaustiteema on houkutellut myös Ylen toimittaja-apparatsikkeja
halvan moralismin saaliinjaolle. Esimerkkinä tästä on Roope
Lipastin olkiukkoja
täynnä oleva kolumni Kun
muut pelottavat. Kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä
teeskenteleekö Lipasti tietämätöntä vai onko hän todella se
massojen perus-Pena, jonka tietämys juutalaisten historiasta on
raavittu kokoon Ylen historiadokumenteilta ja peruskoulun historian
tunneilta:Historiallisesti
ehkä se juuri onkin syy. Juutalaiset ovat keskimäärin olleet
paljon menestyneempiä kuin mikään kantaväestö missään –
siitä kertoo osaltaan esimerkiksi se, että Nobel-palkinnon saajissa
he ovat erinomaisen yliedustettuja määräänsä nähden.
Menestyksen takana on oppineisuus ja menestys puolestaan pakkaa
herättämään kateutta. Kun he vielä ovat perinteisesti olleet
rauhaa rakastavia – tämä ei ehkä nyky-Israelissa aina toteudu –
niin heistä ei ole ollut vastusta tämän maailman kiusanhengille.
Tästä on Euroopan historia 1200-luvulta lähtien esimerkkejä
pullollaan.
Tällaiset
yksipuoliset filosemiittiset purkaukset ovat melko yleisiä
lukeneistossa, jossa kuvitellaan intellektuaalisen statuksen nousevan
palvomalla juutalaisia ja samaistumalla sen kärsimyksiin (joiden
todellisia syitä he eivät kestäisi tarkastella). Jos Lipasti
viitsisi perehtyä juutalaisen historian pimeään puoleen samalla
intensiteetillä kun hän löytää vikoja kristillisen Euroopan
perinteestä, voisi edellinen lainaus olla paljon monipuolisempi ja
siten totuudenmukaisempi.
Lipasti voisi tutustua
vaikkapa professori Kevin
MacDonaldin
juutalaisten evolutiivista selvitymisstrategiaa tarkastelevan
tutkimussarjan kolmanteen osaan The
Culture and Critque
(vol 3, 1998). Sen pääteesi on, että tavoitellessaan omaa etuaan
juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet heikentämään
ei-juutalaisten etua. Kirjassa kuvataan mitä eri keinoja juutalaiset
ovat käyttäneet kautta historian selviytyäkseen ja mikä vaikutus
heidän toiminnallaan on ollut eurooppalaisiin ja erityisesti
Amerikan eurooppalaisiin. Ei ole mikään salaisuus, että
juutalaiset radikaalit ovat olleet johtavissa asemissa kaikissa
niissä vasemmistohenkisissä ”vapautusliikkeissä”, joilla
on murennettu eurooppalaisten voittoisaa itsetietoisuutta. Siksi on
ymmärrettävää miksi Lipastin kaltaiset tärähtäneistön
edustajat arvostavat varsinkin liberaalijuutalaisia eräänlaisina
oppi-isinään.
MacDonaldin
mielestä on selvää, että älykkyydellä, uutteruudella,
tietoisuudella omasta identiteetistä ja sisäryhmän
tuella on ollut
merkittävä osa juutalaisten taloudellisessa
menestyksessä. Olennaista tässä on MacDonaldin mukaan se,
kuinka juutalaiset toimivat intellektuaalisilla ja kulttuurisilla
alueilla, jotka tukevat heidän etujaan. Suurin osa mitä juutalaiset
ovat tehneet intellektuaalisesti ja sosiaalisesti voidaan ymmärtää
keinoina tätä päämäärää varten. Mitä tahansa syitä
esitetäänkään tietylle juutalaisten keksimälle idealle tai
toiminnalle, niin lähes pelkästään sen tarkoitus on ollut
vähentää Amerikan ja Euroopan valkoisten valtaa.
Miksi juutalaiset pyrkivät tähän päämäärään? Evoluution näkökulmasta katsottuna MacDonald näkee sen puhtaasti sisäryhmän kilpailuna resursseista ulkoryhmiä (ei-juutalaisia) vastaan. Toisin sanoen ryhmä ihmisiä pyrkii omaan hyvinvointiin ja etsii sitä omaksi edukseen. Kristillisten sionistit ja naiviit liberaalit tietenkin kuvittelevat, että juutalaisten etu olisi sama kuin valkoisten eurooppalaisten.
Huvittavinta Lipastin tekstissä on se kuinka hän moittii ”ksenofobeja” liiallisista yksinkertaistuksista, mutta palauttaa itse yhteiskunnalliset intressiriidat pelkäksi ”hyvän” ja ”pahan” väliseksi moraaliseksi ja yksilöpsykologiseksi syyksi. Arvatenkin on selvää ketkä hänen rautalankamallissaan ovat ”pahojen” ja ketkä ”hyvien” puolella.
Alkuperäinen
kirjoitus:
https://ylewatch.blogspot.com/2020/01/onko-holokaustista-tullut-virallinen.html?fbclid=IwAR0feEU__-Gz0IgPTzReUaC62L1amQ5F6k4xpIywsUMQYY27FxBH2SNiejw [3]
Magneettimedian toimituksen käyyttämät lähteet:
- Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand Stockholm.
- Wilton, Robert (suom. 2000). Romanovien viimeiset päivät. Tabernaculum Dei ry