”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”

Nicholas Kollerstrom

Hoida autoimmuniteettia paastolla

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,80
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Paastoamista harjoitetaan käytännössä jokaisessa kulttuurissa ja uskonnollisessa perinteessä, ja se on tärkeä osa autoimmuunisairauksien hallintaa, ja siihen tulisi suhtautua autoimmuunipotilaiden hoitomenetelmänä, joka parantaa sekä aineenvaihduntaa että vastustuskykyä.

Paastoaminen: unohdettu osa ihmiseloa

Paastoaminen on ollut vuosituhansien ajan eri uskonnollisten rituaalien kulmakivi. Esimerkiksi kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa, islamissa, kristinuskossa ja juutalaisuudessa tietyt päivät on pyhitetty paastolle (1). Lisäksi paastoamisella on juurensa evoluutiobiologiassa, sillä koko kehityshistoriansa ajan ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan vaihteluun ylensyönnin ja nälänhädän välillä. Matron kollegoineen muotoili asian näin: ”Koska eläimet, myös ihmiset, kehittyivät ympäristössä jossa ruoasta oli puutetta, heille kehittyi monia erilaisia sopeutumia, joiden ansiosta ne pysyivät toimintakykyisiä sekä fyysisesti että kognitiivisesti ruoan puutteen/paaston aikana” (2).

Aiemmasta poiketen nykyään ihmiset ovat joutuneet virheellisen sosiokulturaalisista syistä kehitetyn käsityksen valtaan, että kolme ateriaa päivässä pitää terveenä. Kuitenkin jatkuva ja liiallinen syönti johtaa ennalta-arvattavasti metabolisiin häiriöihin kuten insuliiniresistenssiin, vyötärölihavuuteen, endoteelin toimintahäiriöihin, etenkin vähän liikkuvilla (2). Nämä aineenvaihdunnan oireet edeltävät monia hitaasti kehittyviä nyky-yhteiskunnan rappeumasairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja autoimmuunioireyhtymiä.

Paastoaminen hidastaa ikääntymistä ja parantaa vastustuskykyä

Toisaalta taas kalorien rajoittamisen on osoitettu pidentävän elinikää ja vähentävän sairastavuutta, sillä ”Kalorien rajoittamisen suojaavasta vaikutuksesta vastaavat solu- ja molekyylimekanismit kehittyivät todennäköisesti miljardeja vuosia aikaisemmin kun prokaryootit yrittivät selviytyä ympäristössä, josta puuttui suurelta osin tai kokonaan energianlähteet, samalla välttäen ikääntymisen aiheuttamat vauriot, jotka voisivat vaarantaa elinkelpoisuuden” (1, s.2). Nämä reitit säilyivät alemmilta ylemmille elämänmuodoille.

Esimerkiksi, kun Escherichia coli (E. coli) siirretään ravinnerikkaalta kasvualustalta kalorittomalle kasvualustalle, niiden kronologinen elinkaari pitenee nelinkertaiseksi (3). Vastaavasti kun Saccharomyces cerevisiaen (S. cerevisiae) eli leivinhiivan soluja siirretään standardikasvualustalta veteen, niiden elinaika kaksinkertaistuu ja niiden stressinsietokyky kasvaa merkittävästi (4, 5). Samoin käy Drosophila melanogasterin eli tavallisen hedelmäkärpäsen tapauksessa,(6) jonka elinikää ruoan laimentaminen tai määrän vähentäminen pidentää. Samalla tavoin sukkulamato Caenorhabditis elegansin (C. elegans) elinikä pitenee huomattavasti vähäisemmällä ravinnolla (7, 8).

Kuten Longo ja Mattson (2014) pohtivat: ”On selkeästi havaittavissa, että kun ravinnon saantia rajoitetaan, sekä bakteerit että hiivat siirtyvät hypometaboliseen tilaan, jolloin ne käyttävät mahdollisimman vähän hiilivarastojaan ja voivat tuottaa suuria määriä ketoaineiden kaltaista etikkahappoa, samalla tavoin kuin nisäkkäät” (1, s.2). Eläin- ja ihmismallien tutkimukset ovat valaisseet kuinka erilaiset paastoamistavat, kuten pätkäpaasto, paastoa matkiva dieetti, ajallisesti rajoitettu syöminen ja jaksottainen paasto muuttavat useita terveyteen viittaavia arvoja parempaan suuntaan, ja niillä voi olla suotuisa vaikutus Alzheimerin taudin, Parkinsonin taudin, aivoverisuonisairauksien, diabeteksen, sepelvaltimotaudin, syövän ja monien muiden kroonisten sairauksien ennusteeseen (2).

Todisteita paaston tehosta autoimmuniteettiin

Erityisesti autoimmuunisairauksien kohdalla paastoamisen on havaittu vähentävän suolen läpäisevyyttä, joka edeltää kaikkia autoimmuunisairauksia (9). Perinnöllinen alttius ja ympäristöperäinen laukaisija sekä suolistoesteen heikkeneminen ovat autoimmuunisairauden kehityksen ennakkoedellytyksiä (9). Tiiviin liitoksen pettäminen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla oraalisen toleranssin häviämiseen, sillä suolen yliläpäisevyys mahdollistaa sulamattomien ravintoperäisten antigeenien, myrkkyjen ja mikrobien siirtymisen limakalvon läpi, mikä laukaisee immuunivasteen suoliston limakalvojen imukudoksessa (GALT), mikä voi ilmetä autoimmuunisairautena (9). Tässä suhteessa paastoamisen vaikutukset ovat lupaavat, sillä ”Autoimmuuniprosessi voidaan keskeyttää geenien ja ympäristöperäisten laukaisijoiden yhteisvaikutuksella saamalla suolistoeste jälleen toimimaan” (10).

Neljän kontrolloidun tutkimuksen tulokset havainnollistivat että paasto, jonka jälkeen noudatetaan kasvisruokavaliota, lievittää sairauden oireita ja saa aikaan merkittäviä pitkäkestoisia kliinisiä etuja nivelreuman tapauksessa (11). Toinen tutkimus osoitti vastaavasti, että paastoaminen 7-10 päivän saa aikaan merkittäviä hyötyjä nivelreuman tapauksessa, vaikkakin tilan koheneminen häviää jos vanhoja ruokailutottumuksia ei muuteta, minkä vuoksi paastoamisen ja syömisen vuorottelu voi olla tarpeen (12). Vastaavasti toisessa tutkimuksessa korostettiin kuinka paastoaminen vähentää nivelrikkopotilaiden taudin aktiivisuutta kliinisellä asteikolla mitattuna, minkä lisäksi suoliston ja suoliston ulkopuolisen kudoksen läpäisevyys pienenee (13). Lisäksi lupaavassa tapaustutkimuksessa, johon osallistui nivelrikko-, fibromyalgia- ja tukikudossairauspotilaita, pitkän paaston jälkeinen kasvisruokavalio mahdollisti lääkityksen pienentämisen ja potilailla esiintyi vain vähäisiä oireita tai ei oireita lainkaan (14).

On myös olemassa empiirisiä todisteita paastoa matkivan dieetin (FMD) tehosta multippeliskleroosiin. Vakuuttavasti FMD saa oligodendrosyytti-esisolut ja viejähaarakkeiden myeliinikalvon uusiutumaan kokeellisessa autoimmuuni enkefalomyeliitissä (EAE) multippeliskleroosin hiirimallissa (15). Itse asiassa ”FMD käytettynä joka viikko hävitti EAE:n oireet kaikilla hiirillä, käänsi täysin taudin etenemissuunnan osalla eläimistä EAE:n oireiden alkamisen jälkeen” (15, s.2143). Tässä tutkimuksessa pro-inflammatoristen sytokiinien, haitallisten Th1- ja Th17-solupopulaatioiden ja lukuisien antigeenejä esittelevien solujen määrä väheni, kun taas säätelijä-T-solujen määrä lisääntyi, joka on imusolujen alaryhmä, joka on vastuussa Th1-Th2-Th17-tasapainosta ja autoimmuunivasteen vaimennuksesta (15). Autoimmuniteetin lievittyminen johtui imusolujen lisääntyneestä apoptoosista ja kortikosteroiditasojen noususta (15).

Lisäksi satunnaistetussa kolmiosaisessa rinnakkaisryhmätutkimuksessa yksittäinen seitsemän päivää kestänyt FMD-sykli, jota seurasi kuuden kuukauden välimerellinen ruokavalio, paransi havaittavasti elämänlaatua verrattuna ketogeenistä ruokavaliota (KD) noudattaneeseen ryhmään ja kontrolliryhmään potilailla, joilla oli aaltoileva multippeliskleroosi (RRMS) (15). Sekä KD että FMD laski pisteitä hieman kokonaistoimintakykyä mittaavalla asteikolla, joka oli kääntäen verrannollinen elämänlaatumittarin (HRQOL) pisteisiin (15). Sekä FMD- että KD-ryhmissä valkosolujen ja imusolujen määrän havaittiin alenevan hieman sekä plasman beeta-hydroksibutyraatin kasvavan, joka on ketoosiin alkamiseen viittaava ketoaine (15). Lisäksi paaston kahdeksantena päivänä FMD sai aikaan yli 20 prosentin laskun imusolujen kokonaismäärässä 72 prosentilla potilaista, mikä tutkijoiden mukaan saattoi lievittää MS-oireita vähentämällä autoreaktiivisten imusolujen määrää (15). Autoimmuuni-imusolujen tasot palautuivat kuitenkin ennalleen kolmannessa kuussa sen jälkeen kun potilaat alkoivat noudattaa välimerellistä ruokavaliota, mikä viittaa jälleen kerran siihen, että paastokuureja tulee jatkaa jotta kliiniset hyödyt pysyvät (15).

Molekulaariset mekanismit, jolla paaston hyötyvaikutukset välittyvät

Mekanistisesti paastoaminen voi laukaista glukokortikoidien synteesin, jotka ovat elimistön itse tuottamia vastineita steroideille joita annetaan autoimmuunipotilaille tulehduksen lievittämiseksi (15). Vastaavasti paastoaminen lievittää oksidatiivista stressiä, suojaa soluja, optimoi energia-aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä stressille lisäämällä parasympaattisen hermoston toimintaa (1). Parasympaattisen hermoston lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa aivo-suolisto-akselia, joka on kaksisuuntainen yhteydenpitokanava keskushermoston ja immuunijärjestelmän välillä, mikä johtaa parempaan suoliston liikehdintään, verenkiertoon, ruoansulatusentsyymien eritykseen, matalampaan sykkeeseen ja verenpaineeseen, suurempaan sykevälivaihteluun, joista viimeinen kertoo parantuneesta autonomisen hermoston tasapainosta (2, 16). Paremman suolisto-aivo-akselin säätelyn ansiosta aivot kykenevät stimuloimaan vieviä hermosyitä, stimuloivat immuunisolujen kolinergisiä nikotiinireseptoreita, näin ollen säädellen periferaalista immuunijärjestelmää tulehdusta lievittävään suuntaan (17, 18, 19). Ja vielä lisäksi tehostunut kolinerginen anti-inflammatorinen kiertäjähermon kautta kulkeva viesti estää gliasoluja, valkosoluja ja makrofageja vapauttamasta sytokiineja, niin että näiden autoimmuniteettiin liittyvien pro-inflammatoristen soluviestintämolekyylien toiminta heikkenee (20).

DNA-pohjaiset korjausmekanismit, kantasoluihin perustuva uusiutuminen ja kuolleiden solujen, jätteen ja beeta-amyloidiplakin ja tau-proteiinin autofagosytoosi, joista kumpikin liittyvät hermostorappeumasairauksiin, joihin paastoaminen myös auttaa (2). Autofagosytoosi, prosessi jossa proteiini hajotetaan ja muutetaan muiden solujen raaka-aineeksi, on apuna homeostaasin ylläpidossa. Aivojen tasolla paastoaminen parantaa toiminnanohjausta ja kognitiota, synapsien plastisuutta, neurogeneesiä, mitokondriaalista biogeneesiä, neurotrofisten tekijöiden muodostusta ja lievittää tulehdusta (1, 2).

Lisäksi paastoamisen tulehdusta lievittävä vaikutus voi välittyä mTOR-signalointireitin tai adenosiinimonofosfaattiriippuvaisen proteiinikinaasin (AMPK) välityksellä, solujensisäiset sensorit, jotka huomioivat ympäristön vihjeet ja havaitsevat saatavilla olevat ravinteet määrätäkseen solun kohtalon (21). Erityisesti mTORC1:iä pidetään kriittisenä positiivisena säätelijä-t-solujen immunosupressiivisen toiminnan määrittäjänä ja säätäjänä, se yhdistää immuunisignaalit ja metabolisen ohjelmoinnin säädelläkseen säätelijä-t-solujen toimintakykyä (22). Huomio, että paastoaminen lievittää autoimmuniteettiä näiden molekulaaristen mekanismien välityksellä, saa tukea tutkimuksista, jotka osoittavat että AMPK-agonisti, metformiini, tai mTORC1-estäjä, rapamysiini, lievittää EAE:ta vaimentamalla efektori-T-soluja, tehostamalla säätelijä-t-soluja ja estämällä mononukleaarisia soluja siirtymästä keskushermostoon (23, 24). Näin ollen paastoaminen voi olla tehokas tapa estää immuunisoluja saapumasta autoimmuunileesiokohtiin (15).

Lisäksi paastoaminen laskee leptiinitasoja huomattavasti. Se on pro-inflammatorinen adipokiini, joka on koholla nivelrikkoa, punahukkaa, tyypin 1 diabetesta, autoimmuunihepatiittia, multippeliskleroosia, Behçetin tautia, psoriasista ja haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla (25, 26). Tämä vaikuttaa ylössäätelemällä CD4+, CD25+ ja Foxp3+-säätelijä-t-soluja, jotka ovat immuunisolujen alaryhmä joka synnyttää perifeerisen immuunitoleranssin, joita on vähän autoimmuunisairaudessa ja joita leptiini estää (26). Paastoaminen myös tehostaa ketoaineiden tuotantoa, insuliiniherkkyyttä, maksan glukogenolyysiä, vatsarasvan pilkkoutumista ja anabolista vaikutusta lihaksissa, joista kaikki edistävät aineenvaihdunnan tasapainoa (1, 2). Kirjallisuuskatsaus myös paljastaa, että paastoaminen parantaa monia muita aineenvaihdunnan biomarkkereita, kuten glukoosia, lipidejä, leptiiniä, adiponektiiniä (Patterson et al., 2015). Adiponektiinin kasvu, jota tapahtuu paastotessa, on hyvästä sillä tämän rasvasolujen erittämän anti-inflammatorisen adipokiinin tasot ovat matalat multippeliskleroosissa, psoriasisissa ja Sjögrenin oireyhtymässä (25).

Paasto parantaa unenlaatua, puhdistaa elimistöä ja pitää vuorokausirytmin tasapainossa

Paastosta voi olla hyötyä myös kardiometabolialle tasoittamalla ja yhdenmukaistamalla vuorokausirytmiin liittyviä kehontoimintoja. Pattersonin ja kollegoidensa (2015) mukaan: ”On esitetty hypoteesi, että tietyt paastoamismenetelmät ja ajallisesti vuorokausirytmin mukaan rajoitettu ruokailu parantaa vuorokausirytmiä säätelevien geenien ilmenemistä, jotka uudelleenohjelmoivat energia-aineenvaihdunnan ja kehonpainon säätelyn molekulaarisia mekanismeja” (27, s.7). Lisäksi paastoaminen voi muuttaa mikrobiomin koostumusta terveellisempään suuntaan siten, että ne keräävät vähemmän energiaa ruoasta ja sillä on suotuisa vaikutus energiankulutukseen ja -varastointiin (27). Tämä vaikutus voi välittyä vuorokausirytmin välityksellä, sillä huolestuttavat mikrobiomin muutokset vuorokausirytmin mukaan ja dysbioosi on yhdistetty glukoosiyliherkkyyteen ja lihavuuteen (28).

Paastojaksot saattavat muuttaa energiansaantia rajoittamalla ruokailuun käytettäviä tunteja ja muuttamalla ruokahalua säätelevien hormonien, kuten leptiinin, greliinin ja kseniinin, tasoja alentaen ylipainoriskiä (Patterson et al, 2015). Lopulta paastoaminen voi parantaa unenlaatua, alentaa ylipainon, diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskiä, sillä ”Aterioinnin epätavallisina vuorokaudenaikoina (kuten myöhään illalla) arvellaan johtavat vuorokausirytmin ja normaalin unirytmin häiriintymiseen” (27, s.8).

Pelkkä unenlaadun paraneminen voi olla syy paastota, sillä uni voi edistää autoimmuniteettiin liittyvien myrkkyjen eritystä. Loppujen lopuksi: ”…käytöstasolla uni on prosessi, jolloin hermosolut korjautuvat ja puhdistuvat kuonasta” (29, s.91). Palauttava uni ja normalisoitunut vuorokausirytmi tehostavat selkäydinnesteen vaihtumista kudosnesteen kanssa, mikä vuorostaan lisää beeta-amyloidiplakin ja muiden hermosoluille haitallisten kuona-aineiden poistumista, jotka kertyvät keskushermostoon hiljattain löydetyn aivojen lymfaattisen järjestelmän kautta (30, 31). Lisäksi on osoitettu, että maksan puhdistusprosessin kolmen vaiheen entsyymit, kuten myös lääkkeisiin reagoivat nukleaariset reseptorit, toimivat vuorokausirytmin mukaan, joten biologisen kellon häiriöt, joita ilmenee autoimmuniteetissa, voivat johtaa myrkyn aiheuttamaan patologiaan ja muuntuneeseen lääkeaineenvaihduntaan (29).

Lopuksi, paastoaminen on ylivoimaisesti parhain tapa lievittää antigeenikuormaa. Toisin sanoen paastoaminen tarjoaa keholle tauon paljon energiaa kuluttavasta ruoansulatusprosessista ja vähentää tilapäisesti ruoansulatuskanavan altistusta ravintoperäisille proteiineille, jotka voivat altistaa tulehdukselle allergeenisyyden tai muiden immuunivälitteisten ruoka-ainereaktioiden kautta. Kun siis otetaan huomioon sen turvallisuus, teho ja terveyshyödyt paastoaminen voi olla hyvä lisä kokonaisvaltaiseen, ruoka-lääkkeenä-lähestymistapaan autoimmuunihyvinvointiin.

 

Lähde: GreenMedInfo

Lue myös:

Mitä on paastoaminen? Lyhyt paasto-opas
Selätä autoimmuunisairaudet – suolisto kuntoon
Tutkimus: suoliston mikrobiomi voi vaikuttaa autoimmuunisairauksiin

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*