"Revisionisti elää vaarallisesti. Poliisi, tuomarit ja valtamedia vaanivat häntä. Hän voi joutua vankilaan tai sairaalaan koska tahansa. Hän ja hänen perheensä voivat joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän ei anna tämän kuitenkaan häiritä työtään."

Robert Faurisson

Kehittäminen on päivän sana. Asioita kehitetään pontevasti ja hartiavoimin. Työpaikoilla kehityskeskustellaan. On kehitysjohtajaa, kehityspäällikköä, kehitystyöryhmää ja kehityskonsulttia. Pää punaisena he kehittävät strategioita, organisaatioita ja johtamismalleja.

Hiljaista tietoa

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,33
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Kehittäminen on päivän sana. Asioita kehitetään pontevasti ja hartiavoimin. Työpaikoilla kehityskeskustellaan. On kehitysjohtajaa, kehityspäällikköä, kehitystyöryhmää ja kehityskonsulttia. Pää punaisena he kehittävät strategioita, organisaatioita ja johtamismalleja.

Kuukausien ankaran kehittämisen jälkeen valmistuu satasivuinen raportti, jonka tärkein anti usein on niin laiha, että saman tuloksen saisi kysäisemällä yrityksen tailaitoksen vanhoilta työntekijöiltä. Mutta eihän se käy. Sehän olisi jo yrityksen imagon kannalta alentavaa, vaatiihan kehitystyö vankkaa ammattiosaamista. Ja työkaluja.

Työkaluista kehittäjät puhuvat kosolti. Nämä nakkisormet, joilla ei takuulla vasara kädessä pysy, puhuvat työmiehille työkaluista.

•••

Lähes aina raportin yhteenvedossa todetaan myös, että kehitystyö jäi eräiltä osin vielä kesken, joten rahoitusta jatkokehitysprojektille olisi suotavaa järjestää pikaisesti, etteivät nyt saavutetut merkittävät tulokset valuisi hukkaan. Itse asiassa jatkoprojekti on jo suunniteltukin! Sen suunnitelmaluonnos on oheistettu raportin perään.

Entä kehittämisprojektien väli-, kausi- ja loppuraporttien kieli? Se on usein kuin suoraan aikanaan Uuden Suomen pakinoitsijana kirjoitelleen Ollin parhaista jutuista. Paitsi, että Ollin pakinoita sentään ymmärsi. Kehityskapulakieltä ei ole tarkoituskaan ymmärtää. Raportit on kirjoiteltu vilpittömästi ja kovien ponnistusten kautta, sitä en epäile.

Kirjoittaminen ei ole helppoa. Tekstissä ei saa ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen. Jokuhan voisi loukkaantua ja asettaa seuraavan projektin tarpeellisuuden kyseenalaiseksi.

•••

Lueskelin viime viikolla erään satoja henkilöitä työllistävän laitoksen uutta henkilöstöstrategiaa, eräänlainen kehitysponnistus sekin. Ilahduin, lähes liikutuin sitä lukiessani. Löysin sieltä sanaparin, jota olen aina toivonut tuollaisesta kehittämisjargonia täynnä olevasta tekstistä löytäväni: Hiljainen tieto. Siellä, visioiden, organisaatioiden, strategisten linjausten ja toimintapolitiikan lomassa, esimiesotteen terävöittämisen, suunnitelmallisuuden, tavoitteellisuuden, vuorovaikutuksellisuuden, poikkihallinnollisen sparrauksen sekä esimiestyössä ja johtamisessa onnistumisen seurannan ja arvioinnin välissä oli muutaman rivin kappale, jossa olivat nuo maagiset sanat. Hiljainen tieto.

Makustelin noita sanoja hetken. Olisikohan ihan tosi, että vanhojen työntekijöiden kokemusta arvostettaisiin ja heiltäkin viimein kysyttäisiin, miten hommaa pitäisi viedä eteenpäin? Vaikea uskoa.

Mutta olipahan hetken aikaa iloinen ja toiveikas talvimieli.

Korpivilosohvi Antti Autio. Kirjoittaja on ylivieskalainen palomies-sairaankuljettaja ja vapaa kirjoittaja.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*