"Mitä yleisempi valhe, sitä suurempi kohu syntyy totuuden puhumisesta. Ihmiset eivät suuttuneet siitä, että planeettamme on pallo, vaan siitä, ettei maa ollutkaan litteä. Kun sukupolvi toisensa jälkeen kiedotaan valheiden hienovaraiseen verkkoon, totuus näyttää kansan silmissä naurettavalta ja sen puhujat mielipuolilta."

Dresden James

Henkilökohtainen kertomus: näin selätin nivelreuman

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,50
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Tämä tarina kertoo siitä kuinka selätin nivelreuman, kroonisen väsymysoireyhtymän, kroonisen poskiontelotulehduksen, kausiallergiat ja gluteeniyliherkkyyden… luonnollisin keinoin, ruokavaliolla ja ravintolisillä.

Olen iloinen että löysit sivuilleni. Jos olet sairas ja kärsit kivuista, tiedän tunteen. Olin samassa tilanteessa. Parikymppisenä kärsin jatkuvista kivuista.

Tässä kirjoituksessa kerron, kuinka 20 vuotta myöhemmin, juuri kuluvana vuonna, koin elämäni toiseksi suurimman läpimurron ja autoin lastenhoitajaani ja assistenttiani parantumaan kroonisesta migreenistä ja kivuliaasta munasarjakystasta.

Kirjoitus on pitkä, koska minulla on paljon kerrottavaa, mutta koita malttaa, koska se on sen arvoista. Suuria paljastuksia – usko pois! Tämä on mielestäni tärkein kirjoitus jonka olen kirjoittanut koko elämäni aikana, ja uskon, että sillä on suurempi positiivinen vaikutus ihmisiin kuin koko blogillani viimeisen kymmenen vuoden aikana! Kyllä, kirjoitus on ehdottomasti niin tärkeä! Jatka lukemista…

1

Minä 24-vuotiaana.

Jatkuvaa sairastelua – nivelreumadiagnoosi 25-vuotiaana

Nimeni on Ann Marie. Olin vasta kaksikymmentäviisivuotias, kun minulla diagnosoitiin nivelreuma. Olin juuri valmistumassa ja aloittamassa ensimmäistä työtäni verkkomarkkinointiyrityksessä Piilaaksossa. En edes päässyt ylös sängystä aamuisin. Nukuin huonosti – saatoin herätä keskellä yötä polvikipuun. Myöhemmin nivelkipu levisi polvista sormiin ja kyynärpäihin. Jouduin käyttämään kipulääkkeitä koko ajan. Ongelmani olivat vasta alkusoittoa, koska nivelreuma etenee iän myötä.

Valmistujaiset, Teksasin yliopisto, Austin, 1995

Valmistujaiset, Teksasin yliopisto, Austin, 1995

Nivelreuman lisäksi kärsin kroonisesta poskiontelotulehduksesta ja kausiallergiasta. Yskin ja niiskutin jatkuvasti, kutina oli jatkuvaa, silmäni vuotivat ja kurkku oli jatkuvasti täynnä limaa. Kielelläni oli valkoinen peite, jouduin niistämään nenääni ja hieromaan silmiäni koko ajan.

Ja vielä kirsikkana kakun päällä kärsin kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja monikemikaaliyliherkkyydestä. Aiemmin pidin näitä laiskojen ihmisten keksiminä luulotauteina. Jouduin kantapään kautta toteamaan, että krooninen väsymysoireyhtymä on oikea sairaus, ja hyvin lamauttava sellainen. Kahvin ansiosta pysyin kutakuinkin tolpillani.

Olin vasta kaksikymmentäviisivuotias, mutta oloni oli kuin eläkeläisellä. Heräsin joka aamu väsyneenä, olin jatkuvasti uupunut… ei asiaakaan salille tai illalla tanssimaan ystävieni kanssa.

Viimeisen kouluvuoteni keväällä olin valmis muuttamaan Teksasista Kaliforniaan uuden työni perässä. Kouluaikoina tein kovasti töitä, luin yöt läpeensä, sain pelkkiä kymppejä. Olin yksi luokkani parhaimmista ja pääsin töihin maailman arvostetuimpaan verkkomarkkinointiyritykseen. Kuinka jaksaisin tulevat haasteet? Olin huolissani siitä stressin määrästä ja pitkistä päivistä Piilaaksossa pettävän terveyteni takia.

Ratkaisu hakusessa

Lääkäreistä ei ollut apua. Sain kuulla, että joutuisin lopulta käyttämään yhä vahvempia kipulääkkeitä ja reumalääkkeitä. Lopulta tarvitsisin leikkauksen.

Ikä 25, valmistujaisjuhlat

Ikä 25, valmistujaisjuhlat

Aloin viettää aikaa kirjastossa lukien nivelreumaa käsitteleviä kirjoja (muistakaa, että tuohon aikaan ei ollut internettiä; selain oli vasta keksitty, mutta sisältöä oli hyvin vähän).

Kaikki lukemani kirjat käsittelivät nivelreuman kanssa elämistä, mutta yhdessäkään ei puhuttu kuinka sairauden voisi parantaa. Viesti oli sama kuin lääkäreillä, joutuisin käyttämään kipulääkkeitä lopun ikääni ja lopulta tarvitsisin leikkauksen.

4

Muistan kuinka yhdessä kirjassa kerrottiin, kuinka monet nivelreumaa sairastavat päätyvät pyörätuoliin, ja kuinka taloon asennetaan suojakaiteet oikeaoppisesti.

Viskasin kirjan päin seinää.

Tiesin että jotain on oltava tehtävissä. Olin vasta 25-vuotias. Minulla oli koko elämä edessäni. En suostunut luovuttamaan ja hyväksymään kohtaloani.

Koisokasvit

Päätin etsiä käsiini kirjoja nivelreuman parantamisesta ”luontaishoidoilla”. Niistä ei ollut runsaudenpulaa – elettiinhän 1990-lukua.

Vietin tunnin toisensa jälkeen kirjastossa, kunnes löysin artikkelin, joka käsitteli karjaeläinten nivelreumaa. Karjankasvattajat olivat huomanneet, että koisokasveihin kuuluvat vihannekset aiheuttivat nivelreumaa karjaeläimillä. Jos asia on näin, ajattelin tuolloin, niin mitä tapahtuu jos lakkaan itse syömästä koisokasveja? Vähän kaukaa haettua, mutta minulla ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.

5Päätin selvittää mitkä kaikki vihannekset luokitellaan koisokasveiksi. Ainakin seuraavat viisi: tomaatit, perunat, munakoiso, tupakka ja paprikat.

Että pitäisi luopua munakoisosta? Helppo homma! Pärjäisin myös ilman paprikaa tai tupakkaa (en polta). Mutta pizzasta ja ranskalaisista luopuminen tulisi olemaan haastavaa.

Kaikesta huolimatta, päätin kokeilla.

 

Viikon kuluttua nivelreumani oli 80 prosenttisesti parantunut. Olin innoissani!

Immuunijärjestelmä epäkunnossa – mutta miksi?

Kerroin hyvälle ystävälleni innoissani tapahtuneesta. ”Koisokasvien ei pitäisi aiheuttaa oireita,” hän vastasi. ”Jos koisokasvit aiheuttavat oireita, immuunijärjestelmässäsi on jotain vikaa. Koita selvittää mitä.”

Totta, ajattelin. Hän oli oikeassa. Koisokasvit eivät aiheuta oireita suurimmalle osalle ihmisistä. Jos aiheuttaisivat, kukaan ei söisi pizzaa tai ranskalaisia. McDonalds ja pitseriat menisivät konkurssiin.

Niinpä mieleeni juoltahti kysymys: mikä immuunijärjestelmääni vaivaa?

Olin tyytyväinen että kokeilin koisokasviteoriaa, sillä vaikka se ei ratkaissut ongelmaa, olin varma että kipu lähtee muuttamalla ruokavaliota. Olin päässyt oikeille jäljille.

En tiennyt mitään immuunijärjestelmästä, joten päätin palata kirjastoon.

6Tein hakuja kirjaston tietokoneella hakusanalla ”immuunijärjestelmä” ja löysin kirjan nimeltä The Yeast Connection, jonka oli kirjoittanut tri William Crook.

Lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen kannesta kanteen (sen sijaan että olisin tehnyt kotitehtäväni). Kirjassa Crook kertoi, että terve suolisto on terveen immuunijärjestelmän edellytys. Crook sanoi myös, että suolisto on terve, kun siellä on sopiva määrä hyviä bakteereja. Jos hyviä bakteereja ei ole riittävästi, hiiva ja muut haitalliset bakteerit miehittävät suoliston (mistä kirjan nimi, The Yeast Connection).

Lukemani kuulosti järkevältä. Olin syönyt koko ikäni antibiootteja ja sokeria. Antibiootit olivat tappaneet hyvät bakteerit suolistostani. Syömäni sokeri ruokki haitallisia bakteereja ja hiivoja.

30 päivän eliminaatiodieetti

Crook suositteli eliminaatiodieettiä, joka kestää 30 päivän ajan (pahoittelen jos muistan väärin – luin kirjan 20 vuotta sitten). Kolmen tai neljän viikon kuluttua aloittamisesta ruokavalioon aletaan lisäämään eri ruoka-aineita.

Ensimmäisen 30 päivän aikana en syönyt lainkaan sokeria, hiivaa, hometta, tärkkelystä tai hapatettuja ruokia. Eli toisin sanoen… ei leipää, riisiä tai muitakaan viljoja, ei juustoa, ei viiniä tai olutta, eikä sokeria tai minkäänlaisia hedelmiä. Sain syödä vain lihaa, kananmunia, mereneläviä ja ei-tärkkelypitoisia kasviksia (perunat olivat pannassa).

Ensimmäinen viikko oli tuskallinen. Olin kymmenen kertaa uupuneempi kuin yleensä, kuin olisin ollut flunssassa. Flunssan kaltaiset oireet, ne johtuivat ”puhdistusshokista”, eli kun suuri määrä haitallisia bakteereja kuolee kerralla (kun et ruoki niitä sokerilla tai tärkkelyksellä, ne kuolevat nälkään).

Ensimmäisten päivien jälkeen aloin voida paremmin, ja kun viikot vierivät, oireeni alkoivat kadota. Suurin piirtein kuukauden kuluttua eliminaatiodieetin aloittamisesta olin parantunut 95 prosenttisesti.

Huomasin pian, että jos syön hitusenkaan gluteenia tai sokeria, oireet tulevat takaisin korkojen kera. Nivelkipu, limaneritys, silmien kutina ja vetistys, nenän ja kurkun kutina, huimaus, aivosumu ja uupumus.

Löysin haasteelliset ruoka-aineet lisäämällä niitä ruokavalioon yksi kerrallaan.

Vikki, lääkäri joka osaa asiansa

Asuin jo tuolloin Piilaaksossa uuden työni vuoksi. Työkaverini kehotti käymään tri Vikki Petersonin vastaanotolla.

Usko tai älä, Vikki ja aviomiehensä Rick pyörittävät yhä vastaanottoa, 20 vuotta siitä kun kävin siellä ensimmäistä kertaa. He ottavat potilaita vastaan etäpalveluna (vastaanotolla tulee käydä henkilökohtaisesti paikalla vain ensimmäisellä kerralla). Jos haluat käyttää heidän palvelujaan, muista mainita että minä kehotin ottamaan yhteyttä heihin.

Työskentelin Vikkin kanssa 2 vuoden ajan, yhteistyö sujui loistavasti. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen avusta paranemisprosessini aikana. Kesti kaksi vuotta ennen kuin suolistoni oli parantunut täysin.

7

Kämppiksen kanssa San Franciscossa – gluteeniton ruokavalio toimii loistavasti

Jouduin välttelemään gluteenia ja sokeria 2 vuoden ajan. Mutta vain niitä. Saatoin syödä hunajaa kohtuudella, sekä kaikkia viljoja ja tärkkelystä. Hedelmiäkin sai syödä, mutta ei liikaa. (Muistan kun kerran kävin mehubaarissa ja tilasin jättiläismäisen hedelmäsmoothien. Pian pitelin päätäni, minua huimasi ja olo oli voimaton – yliannostus sokeria!)

Energiaa riitti vaikka tanssia firman pikkujouluissa.

Energiaa riitti vaikka tanssia firman pikkujouluissa.

Kaksi vuotta kestäneen paranemisen aikana sain Vikkilta lääkelaatuista probioottia (suosittelen tätä merkkiä: GutPro).

Sain häneltä myös ravintolisiä, jotka auttoivat tukemaan lisämunuaisia. Kun keho kamppailu tautia vastaan verottaa lisämunuaisia. Sairauden vuoksi lisämunuaiseni toimivat jo ennestään äärirajoilla, minkä vuoksi ravintolisästä oli ratkaisevaa hyötyä. Minulla riitti virtaa nousta ylös aikaisin aamulla, jaksoin tehdä pitkää päivää toimistolla, ja jopa käydä tanssimassa ja treffeillä iltaisin. Vaikka en voinut syödä gluteenia ja sokeria, tulevaisuus näytti jälleen valoisalta!

 

 

Ruoansulatusjärjestelmä parantuu hitaasti

Ruoansulatuskanavassa on hyviä bakteereja ja huonoja bakteereja. Hyvien bakteerien yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää pahat bakteerit kurissa. Suolistossa tulee aina olemaan jonkin verran pahoja bakteereja, mutta jos niitä on liikaa, hiiva ja muut haitalliset bakteerit valtaavat suoliston.

Suolistoa voisi verrata kaupunkiin, jota hallitsee jengit ja väkivalta. Rikollisuus ja huumeet räjähtävät käsiin naapurustoissa, eikä enää kukaan halua asua siellä. Suolistossa käy samoin, jos haitalliset bakteerit saavuttavat hallitsevan aseman. Pahikset tulee näännyttää kuoliaiksi (vähentämällä ja/tai luopumalla sokerista, tärkkelyksestä, hedelmistä tai mistä tahansa mikä aiheuttaa oireita). Lisäksi tarvitaan hyviksiä (probiootteja – suosittelen GutPro:ta) tappamaan pahikset.

Suoliston parantuminen voi kestää muutaman vuoden. Seuraavaksi kerron miksi… Suolistossa on niin sanottuja nukkalisäkkeitä, jotka ovat pienen pieniä sormimaisia ulokkeita, joita on ohutsuolen seinämissä. Se muistuttaa ruohikkoa tai pensseliä.

Yksi hyvien bakteerien muista tehtävistä on pitää suoliston seinämät kunnossa – ikäänkuin lannoittaisi nurmikkoa. Jos hyviä bakteereja ei ole riittävästi, nurmi kuolee ja ruoansulatuskanavan seinämät jäävät paljaiksi.

Nukkalisäkkeiden tarkoitus on erittää entsyymejä, jotka pilkkovat ja sulattavat hiilihydraatteja. Nukkalisäkkeet tuottavat esimerkiksi laktaasientsyymiä, mikä pilkkoo maitotuotteiden laktoosia.

Kestää aikansa ennen kuin nukkalisäkkeet kasvavat takaisin, minkä vuoksi voi kestää kuukausia tai vuosia ennen kuin voit syödä jälleen ruokia joille olet allerginen.

 

Täydellinen toipuminen

Kaksi vuotta myöhemmin – ei merkkiäkään sairaudesta!

Välttelin gluteenia ja sokeria ja käytin lääkelaatuista probioottivalmistetta noin kahden vuoden ajan, minkä jälkeen saatoin taas syödä gluteenia ja sokeria kohtuudella, eivätkä ne aiheuttaneet reaktiota. Toisin sanoen en saanut lainkaan oireita.

Sokeri- ja gluteenilakko ohi!

Sokeri- ja gluteenilakko ohi!

Nyt on kulunut jo 20 vuotta, ja olen syönyt kaikkea haluamaani koko aikana. Mistä olen hyvin iloinen. Kuten blogin nimi, Juustoaddikti, kertoo, olen heikkona ruokaan. Vihaan sitä etten voi syödä ruokia joita rakastan!

Ja mikä tärkeintä, rappeuttava sairaus on nimensä mukainen, eli se etenee jatkuvasti. Sairaus ruokkii itseään. Jos olisin jatkanut entiseen malliin, olisin ollut aina vain sairaampi. Minun olisi käynyt kuin äitipuolelleni, joka nukkui pois kymmenen vuotta sitten. Isäni löysi hänet kuolleena heidän kotinsa lattialta. Hänellä oli pitkäaikainen nivelreuma ja fibromyalgia, ja hänestä tuli aina vain sairaampi ja sairaampi. Lääkärit määräsivät hänelle aina vain enemmän lääkkeitä. Ja näin lopulta tappoivat hänet.

Minusta tuntuu pahalta isäni ja äitipuoleni puolesta kun mietin mitä he joutuivat kokemaan, ja juuri siksi haluan jakaa tietoa. Tiedän että on olemassa monia jotka joutuvat kärsimään. Toivoa on ja toipuminen mahdollista!

 

Miksi ruokavaliomuutokset eivät toimineet kaikilla?

Siirrytään pikakelauksella 10 vuotta eteenpäin… Vuonna 2007 sain tytön ja aloin pitämään Juustoaddikti-blogia ja aloin kirjoittamaan terveydestä ja ravinnosta. Blogin välityksellä tutustuin moniin ihmisiin, joilla oli terveyshaasteita.

Muutamaa vuotta myöhemmin perustin blogin ja aloin pitämään verkossa videotunteja ruoka-aineallergioiden päihittämisestä, jotta voisin kertoa oppimastani muille ja auttaa heitä aloittamaan eliminaatioruokavaliosta. Monien ruoka-aineallergiat hävisivät ja he toipuivat. Mutta kuten tulisin pian huomaamaan, niistä ei ollut apua kaikille…

Vuonna 2014 pidin taukoa bloggaamisesta, sen jälkeen, kun tyhjästä rakentamani miljoonaluokan blogiverkosto tuhoutui perinpohjaisesti (voit lukea koko tarinan täältä).

Viime kesänä (2016), sen jälkeen kun olin synnyttänyt toisen lapseni, päätin elvyttää blogini ja aloitin uudelleenrakennustyöt. Päätin aloittaa ruoka-allergiaverkkotunnit uudelleen. Monet lukijoistani olivat pyytäneet sitä. Mutta en enää halunnut käyttää tri Natasha Campbell-McBriden GAPS-ruokavaliota kurssin pohjana, kuten aiemmin tein. Tämä johtuu siitä, että mielipiteeni fermentoidun turskanmaksaöljyn käytöstä eroaa jyrkästi tri Natashan kannasta.

Siispä… päätin etsiä vaihtoehtoista ruokavaliota, jonka ympärille rakentaisin kurssini. Perehdyin Autoimmuunipaleoon… kerron myöhemmin mielipiteeni AIP:sta ja miksi päätin hylätä sen… koska monet eivät saaneet siitä apua.

Törmäsin ilmiöön toistuvasti, olin tekemisissä blogini lukijoiden kanssa vuosien ajan, monet eivät yksinkertaisesti toipuneet. Miksi?

Mutta ennen kuin paneudumme aiheeseen, kerron lyhyesti assistentistani, Jenniferistä, ja hänen tiestään terveyteen.

 

Jenniferin tarina

Jennifer aloitti työnsä meillä vuonna 2013 lastenhoitajana, vuotta ennen kuin yritys meni nurin. Ennen romahdusta hän muutti Arizonaan mennäkseen naimisiin. Suhde ei toiminut, joten hän palasi luoksemme syksyllä 2015 hoitamaan Katea ja Oliveria.

Jennifer ja poikani Oliver

Jennifer ja poikani Oliver

Noin vuosi sitten, 2016 alkupuolella, 25-vuotias (samanikäisenä kuin itse sairastuin) Jennifer valitti jatkuvasti terveysongelmista. Hän kärsi migreenistä viikoittain. Hänellä oli myös aina kuukautisten aikaan hyvin kivuliaita munasarjakystia, jotka usein puhkesivat, ja hän joutui sairaalaan, koska käsikauppalääkkeistä ei ollut apua.

Pohdin voisivatko ongelmat johtua gluteenista. Puhuin hänen kanssaan ja kysyin onko hän kokeillut eliminaatiodieettiä. Hän vastasi kieltäen, mutta päätti kokeilla sitä.

12

Oireissa ei tapahtunut muutosta 30 päivää kestäneen eliminaatiodieetin jälkeen. Hän yhä kärsi migreenistä ja kivuliasta kystista. Lisäsimme ruokavalioon ruoka-aineita yksi kerrallaan. Mikään ei aiheuttanut reaktiota. Hän kärsi yhtä kroonisesta kivusta.

Toisin sanoen eliminaatiodieetistä ei ollut hyötyä. En osannut auttaa Jenniferiä, mistä olin hyvin pahoillani.

Kuten minut tuntevat tietävät, en luovuta helpolla. Lausuin rukouksen, tiesin että korkeammat voimat antaisivat vastauksen kuinka voisin auttaa Jenniferiä.

13

 

Eroon aknesta

Muutamaa kuukautta myöhemmin ystäväni Melissa Gardner lähetti sähköpostitse kopien uudesta The End of Acne –kirjastaan ja kysyi haluaisinko lukea sen.

14Olen tuntenut Melissan (ainakin internetin kautta) jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tutustuin häneen bloggaamiseni alkuaikoina. Hän piti blogia nimeltä Cellulite Investigation. Blogi käsitteli ruokavalioon ja/tai ympäristötekijöihin liittyviä syitä, jotka saattaisivat aiheuttaa selluliittia. Pidin hänen blogistaan ja arvostin häntä tutkivana journalistina.

The End of Acne oli täysosuma! Vihdoin löysin vastauksen Jenniferin ongelmiin.

Löysin puuttuvan palan, jonka vuoksi monet eivät toipuneet. Vastaus on fluori.

The End of Acne –kirjassa Melissa Gardner kertoo, kuinka tajusi että juuri fluori oli syynä krooniseen akneen ja selluliittiin.

 

 

 

Katso videohaastatteluni Melissan kanssa alla:

Kirjoitin myös arvion kirjasta.

 

Jenniferin ruokavalion fluori

Kun kerroin Jenniferille kirjasta, hän sanoi: ”Onkohan tuosta mitään apua. Minulla on krooninen akne. Olen sairastanut aknea koko ikäni – 16-vuotiaasta lähtien.”

Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaikki palat loksahtivat paikalleen. Kysyin: ”Minkä verran juot kombuchaa?”

”Yhdestä kahteen pulloa päivässä,” hän vastasi. ”Miksi?”

”Eli… 0,5-1 litraa päivässä?”

”Joo.”

Kerroin hänelle, että kombuchassa on hyvin paljon fluoria.

Sen jälkeen hän kertoi käyttäneensä Prozacia, joka myös sisältää fluoria, teinistä lähtien. (Suurin piirtein samoihin aikoihin kun vaikea akne alkoi.)

Hän päätti tuosta päivästä lähtien olla juomatta kombuchaa ja teetä. Hän myös lopetti Prozacin käytön (huomautus: keskustele lääkärisi kanssa ennen kuin muutat lääkitystä).

15

 

Eroon fluorista

Hän alkoi syömään vain luomuruokaa. Hän söi 30 päivän ajan 100 % luomuruokaa. Tarkoitus oli välttää kryoliittia, fluoripohjaista torjunta-ainetta, jolla sumutetaan hedelmiä ja vihanneksia.

Lisäksi hän söi vain luomulihaa, joi luomuviiniä ja -olutta ja noudatti Melissan kirjan ohjeita orjallisesti.

Hän ei syönyt mitään mikä oli kypsennetty Teflon-astiassa (Teflonissa kypsennetty ruoka sisältää kolme kertaa enemmän fluoria).

Hän ei myöskään syönyt mitään mereneläviä tai mitään eläinten luista valmistettua (kuten luulientä), joka ei ole luomua – koska fluori varastoituu eläinten luihin.

Annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi fluorisuodattimen, jotta hän voisi suodattaa kotinsa veden.

16

 

Jenniferin tulokset

Kuukauden kuluttua hänen ihollaan ei näkynyt merkkiäkään aknesta ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Seitsemän kuukautta myöhemmin hän oli kärsinyt päänsärystä vain kerran. Aiemmin migreeniä esiintyi viikoittain.

Munasarjakystiakaan ei enää muodostunut. Hänellä ei ollut lainkaan kystakipuja poistettuaan fluorin lähteet ruokavaliosta.

Ainoa asia mikä ei parantunut ensimmäisen 30 päivän aikana oli akne. Myöhemmin tajusimme miksi…

Noudatettuaan ensimmäiset 30 päivää tiukkaa luomuruokavaliota, lähdimme reissuun Arizonaan kotikoulukonferenssiin. Tämä tapahtui syyskuussa 2016. Yövyimme hotellissa ja söimme hotelliruokaa, joka ei ollut luomua, ja joka oli kypsennetty Teflon-astioissa. Kaikessa oli fluoria.

17

Kävimme uimassa monta kertaa päivässä. Uima-altaan vesi ei sisällä juurikaan fluoria, mutta runsaasti bromia, joka on fluorin tavoin halidi ja hormonihäirikkö.

Muutamassa päivässä hänen täydellinen ihonsa oli jälleen aknen peitossa.

Jennifer huomasi, että hänen täytyi noudattaa puhdasta ja täysin luonnonmukaista ruokavaliota pikkutarkasti, hän ei voinut syödä ulkona, ja hänen tuli välttää KAIKKIA mereneläviä ja kokata vain teflonittomilla astioilla, se oli ainoa tapa pitää iho puhtaana aknesta.

Iho alkoi kukkia välittömästi, jos hän altistui pienellekin määrälle fluoria.

18

Minua se ei yllättänyt, sillä Melissa Gardner kertoi The End of Acnessa, että hänelle kävi tismalleen samalla tavalla. Yksi hairahdus, ja kasvot puhkeavat kukkaan.

 

Fluorilta on vaikea välttyä, sillä sitä on kaikkialla

Tämä vain osoittaa kuinka monissa ruoissa on fluoria. Suurin osa luulee että riittää kun käyttää suodatettua vettä ja lakkaa käyttämästä fluorihammastahnaa. Mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Täällä Amerikassa altistumme fluorille kaikkialla – sitä on lähes kaikessa mitä syömme ja juomme.

Sen lisäksi fluori varastoituu luihin ja hampaisiin… se myös asettuu jodin tilalle, joten keho varastoi sitä rintoihin, kilpirauhaseen, munasarjoihin, ja miehillä eturauhaseen. (Oletko koskaan miettinyt miksi nykyään esiintyy niin paljon rintasyöpää, kilpirauhassyöpää, munasarjasyöpää ja eturauhassyöpää?)

Ja mikä pahinta, fluorin puoliintumisaika on 20 vuotta. Mikä tarkoittaa… että jos tästä hetkestä lähtien et saa enää yhtään fluoria, 20 vuoden kuluttua kehossasi on edelleen puolet nykyisestä määrästä.

Yhteenveto: kun fluori varastoituu elimistöön, sitä on hyvin vaikeaa saada pois. Ja se aiheuttaa jatkossakin ongelmia – hormoniongelmia, luukatoa, syöpää jne.

Onneksi on olemassa yksi tapa hankkiutua siitä eroon… joditerapia. (Josta en ole vielä kirjoittanut – mutta pysykää kuulolla!)

 

Jodi pelastaa

Jodi antaa fluorille kyytiä. Aivan kuten probiootit korjaavat suolistoa ja tuhoavat haitallisia bakteereita, jodi potkii fluoria persuuksille.

Ongelma on sama kuin probiooteissa, eli aloita HITAASTI. Kun aikoinaan aloin käyttää probiootteja, jos otin liian suuren annoksen liian lyhyessä ajassa, pahojen bakteerien joukkokuolema aiheutti rajun reaktion. Flunssamaisia oireita, uupumusta jne.

Alkaessaan käyttää jodia Jenniferilla puhkesi raju ihottuma. Melissa Gardnerilla kävi sanoin aina kun hän koitti käyttää sitä. The End of Ancessa Melissa kertoo ottaneensa mikroannoksia jodia ja nostaneensa määrää hyvin hitaasti.

Kannatti kuitenkin kokeilla. Muutaman vuoden kuluttua joditerapian aloittamisesta sekä akne että selluliitti olivat hävinneet täysin. (Ja kellepä moinen ei kelpaisi?)

19

 

Tämän vuoksi GAPS- ja AIP-ruokavalio eivät toimi kaikilla

Yhtäkkiä tajusin miksi GAPS- ja autoimmuunipaleoruokavaliosta ei ollut monille mitään hyötyä.

GAPS-ruokavaliossa nautitaan runsaasti luulientä, ja usein myös kombuchaa. Kombuchassa on aina paljon fluoria, ja ellei luulientä ole valmistettu luomuluista, sekin sisältää fluoria.

AIP on käytännössä ankarampi versio GAPSista. AIP:ta noudattavat juovat runsaasti luulientä, mutta yleensä unohdetaan korostaa että se tulisi valmistaa luomuluista, ja että vedestä tulisi suodattaa fluori.

AIP:ssä kahvi on pannassa, jolloin useimmat korvaavat sen teellä. Kaikki teelaadut sisältävät runsaasti fluoria (paitsi yrttitee).

AIP:ssä myös alkoholi on kieltolistalla. Näin ollen viini vaihdetaan usein kombuchaan – tai sitä juodaan enemmän kuin GAPSilla (joka sallii jotkin alkoholin muodot).

He myös suosittelevat syömään mereneläviä, erityisesti tölkitettyjä kuten anjovista ja sardiineja – jotka sisältävät erittäin paljon fluoria!

Olen lukenut kaikki AIP-ruokavaliota käsittelevät kirjat mitä olen löytänyt… yhdessäkään ei mainita Teflon-astioita tai fluorin suodattamista vedestä. Ruokavaliota noudattavia ei myöskään edellytetä ostamaan yksinomaan luomua – joten todennäköisesti heidän syömänsä hedelmät ja vihannekset on käsitelty kryoliitilla, fluoripohjaisella torjunta-aineella.

Ymmärsin että tämä on se syy miksi AIP:sta tai GAPSista ei ole apua kaikille. Tämän takia heillä on hormoniongelmia ja autoimmuunisairaudet pahenevat.

Ratkaisu on eliminaatiodieetti ja välttää reaktioita aiheuttavia ruokia sekä noudattaa ruokavaliota, jolla välttää fluoria kaikissa muodoissa.

Uusi kurssi: Fluoridetox-ruokavalio

Huh! Vihdoin ja viimein olemme loppusuoralla.

Kuten aiemmin mainitsin, alan pitää jälleen luentoja ruoka-allergioiden päihittämisestä, mutta tulevat luennot ovat laajempia ja paranneltuja, ja niiden tarkoitus on antaa apua kaikille hormoniongelmaisille, joiden vaiva liittyy fluorialtistukseen.

Uusi tieto fluorin poistamisesta tulee muuttamaan muuttamaan monien elämää, aivan kuten se muutti Jenniferin elämää. Osalla ruoka-aineallergiat saattavat helpottaa (kuten minulla)… toiset saattavat tarvita enemmän apua hankkiutumalla eroon fluorista ja aloittamalla joditerapian.

Tiedän että monet kamppailevat hormoniongelmien kanssa – olipa kyseessä sitten mikä tahansa kilpirauhasen vajaatoiminnasta Hashimotoon, lisämunuaisten vajaatoiminnasta migreeniin ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymään ja hedelmättömyyteen. Blogini suosituimmassa kirjoituksessa, jonka kirjoitin lähes kymmenen vuotta sitten, kirjoitin hormoniepätasapainosta (en linkkaa, koska se kaipaa päivitystä tällä uudella tiedolla).

Tämän vuoksi aloitan uuden kurssin, Fluoridetox-ruokavalio.

Tällä verkkokurssilla opetan teille kuinka:

  • hankkiutua eroon fluorista keittiössä
  • ostaa ruokaa jossa on vain vähän tai ei lainkaan fluoria
  • valita viiniä, teetä ja muita juomia joissa on vähän fluoria
  • hankkia luomuruokaa puolet halvemmalla – kyllä, se on mahdollista!
  • suodattaa fluori vedestä
  • ostaa keittiövälineitä joista ei irtoa fluoria ruokaan
  • välttää lääkkeiden ja kauneudenhoitotuotteiden fluoria ja alumiinia
  • välttää fluoria ravintoloissa
  • aloittaa joditerapia, jolla puhdistaa elimistö fluorista

Lisäksi opetan videoilla kuinka:

  • toteuttaa 30 päivän eliminaatiodieetti
  • kokata hyvää gluteenitonta, viljatonta, maidotonta ruokaa, kaikkea viljattomasta leivästä maidottomaan jäätelöön
  • lisätä ruokavalioon ruoka-aineita jotta näkisit mille olet allerginen, jos ylipäätään olet

Verkkovideoiden sisällön lisäksi saat:

  • pääsyn yksityiseen Facebook-ryhmään, josta saat vastauksen kysymyksiisi
  • ostoslistan eliminaatiodieettiä varten ja fluorittomista ruoista
  • ohjeet kuinka säästää 50 % luomuruoasta
  • alennuskuponkeja suosittelemiani luomuruokia ja -ravintolisiä varten

 

Lähde: Cheeseslave.com

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi kommenti

  1. Ohoh ja ihan vahingossako hänen bloginsa tuhoutui ja poistui. Ei yllätä.

    (12)(1)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*