Magneettimedia on jälleen otsikoissa. Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina kohu-uutisen [1]: ”Magneettimedia julkaisee yhä uusnatsien* kirjoituksia”! Kamalaa! Seuraavaksi HS varmaan kauhistelee sitä, että olemme julkaisseet myös muun muassa juutalaisten [2] ja muslimien [3] artikkeleita. Löytyypä myös tekstejä [4], jotka on julkaistu alunperin vasemmistolaisissa lehdissä.
Helsingin Sanomille on muodostumassa päähänpinttymä ”uusnatsien” salaliitosta monikulttuurisen Suomen kaatamiseksi. Kuten olemme uutisoineet, on lehti päättänyt alkaa tehdä yhteistyötä rikollisten kanssa maahanmuuttovastaisen liikkeen tuhoamiseksi. Kuun alussa HS julkaisi viisi sivua (!) pitkän artikkelin Suomen ”uusnatseista”. Artikkeli sisälsi laittomasti hankittuja [5] yksityiskeskusteluja sekä yksityisten henkilöiden nimiä, syntymäaikoja ja asuinpaikkoja. Ilmeisesti lehden tarkoituksena oli pelotella suomalaisia, jotka eivät ole vielä alkaneet toimia aktiivisesti monikulttuurisuutta vastaan: ”Valtamedia ei tule kaihtamaan likaisiakaan keinoja väärinajattelijoiden hiljentämiseksi!”
Uusin Magneettimedia-aiheinen artikkeli on jatkoa kampanjalle, jonka ytimessä vaikuttavat Helsingin Sanomien toimittajat Laura Halminen ja Tommi Nieminen sekä toimituspäällikkö Petri Korhonen. Korhonen käy sosiaalisessa mediassa omaa kummallista taisteluaan käytännössä kaikkea valtamediasta poikkeavaa tiedonvälitystä vastaan.
Nyt samaan kampanjaan on liittynyt myös kristillisdemokraattien sionistinen puoluesihteeri Asmo Maanselkä [6]. Maanselkä on jo aiemmin hyökännyt sanallisesti Magneettimediaa vastaan, mutta hän ei ole suostunut kertomaan, miltä osin Magneettimedian juutalaisuutta käsittelevät artikkelit eivät pidä paikkaansa. Maanselkä myös valehtelee tuoreessa blogissaan, että ”Vastarintaliike Patriootti.com kotisivuilla julkaistaan samat artikkelit kuin Magneettimedian sivuilla”. Magneettimedia ja sen edeltäjä ovat olleet olemassa jo yli 10 vuotta. HS:n mukaan tänä aikana Magneettimedia on julkaissut kokonaiset kahdeksan Patriootti.com-sivujen artikkelia. Hysterian merkkejä ilmassa?
Tziisus. Tavaratalomoguli #Kärkkäinen [7]: #SVL [8] uusnatsit on ”harvinaisen fiksuja kavereita”. #magneettimedia [9] #natsit [10] http://t.co/MTDfqWIkWf [11]
— Petri Korhonen (@Petri2020) 23. helmikuuta 2015 [12]
Maanselkä vaatii seuraajiaan liittymään tavarataloketju Kärkkäisen vastaiseen boikottiin Magneettimediassa julkaistujen ”väärien” mielipiteiden vuoksi. Tämä on melko huvittava kannanotto poliitikolta, jonka puolue osoittaa tukensa Lähi-idän aggressiivisimmalle terroristivaltiolle (1 [13], 2 [14]). Israel murhaa siviilejä ja Magneettimedia kirjoittaa aiheesta. Sionistisen logiikan mukaan Israel toimii oikein ja Magneettimedia väärin. Maanselkä myös ihmettelee, miksi ”antisemitistin” tavarataloketju myy tuotteita, joita valmistavilla yrityksillä voi olla kaupallinen yhteys Israeliin.
Magneettimedia otti yhteyttä Maanselän hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen Juha Kärkkäiseen ja kysyi aiheesta. Syytöksistä huvittunut Kärkkäinen vastasi, ettei kaupalle ole esteitä, vaikka hän ei itse Israelin ylin ystävä olekaan. Kärkkäisen mukaan Magneettimedia tekee edelleen tärkeää työtä paljastamalla muun muassa juutalaistaustaisten ryhmien ja yksilöiden rikoksia (1 [15], 2 [16], 3 [17]), joista valtamedia ei tahdo puhua.
[18]HS teki selkeän arvovalinnan julkaisemalla Halmisen artikkelin, joka oli journalistisesta näkökulmasta ala-arvoinen. Tieto Magneettimedian hovioikeudenkäynnissä [19] olleista todistajista oli julkinen jo viime syksynä, mutta vain HS:n ja muutaman sionistin mielestä asialla on edelleen uutisarvoa. Magneettimedia on merkinnyt lähteensä (myös Kansallisen Vastarinnan) aina selkeästi julkaisujensa yhteyteen. Kansallinen Vastarinta on myös ollut vuosien ajan ainut media, joka on antanut näkyvyyttä Magneettimedia-oikeudenkäynneissä esitetyille puolustuspuheenvuoroille [20]. Helsingin Sanomat ja muut suuret lehdet ovat sen sijaan antaneet äänen ainoastaan syyttäjälle, vaikka objektiivisuuden väitetään olevan länsimaisen tiedonvälityksen kulmakivi. HS ja kulttuurimarxilainen City-lehti hyökkäsivät [21] alkuvuodesta myös provokatiivista Mitä Vittua!? –verkkojulkaisua vastaan, sillä se oli julkaissut esimerkiksi pedofiilien ja maahanmuuttajarikollisten nimiä. HS:n ja Cityn mukaan pedofiilien yksityisyydensuoja on pyhä – toisin kuin maahanmuuttovastaisten kansalaisten!
Miksi Helsingin Sanomat ja Asmo Maanselkä sitten ovat pillastuneet muutaman Kansallisen Vastarinnan artikkelin uudelleenjulkaisusta? Kuinka pahasti ”uusnatsit” oikein panettelevat niissä juutalaisia? Kannustavatko tekstit kansalaisia rikoksiin? Laura Halminen kertoo, että eräässä uudelleenjulkaistussa artikkelissa käsitellään… Palestiinalaiskysymystä! Muita esimerkkejä Halmisen tekstissä ei tarjota! Uutiskynnys siis rikottiin tuomitsemalla Israelin suorittama palestiinalaisten kansanmurha Gazassa [22]viime kesänä. ”Natsia” kerrakseen.
Halmisen mukaan Magneettimedian omatkin artikkelit ovat moraalisesti vähintään arveluttavia: ”Magneettimedian verkkoversio on julkaissut useita kirjoituksia, joissa esimerkiksi kysellään, onko holokausti eli juutalaisten joukkomurha totta [23].” Halmisen ja kristillisdemokraattien masentamisen uhallakin meidän on muistutettava, että Suomessa on edelleen laillista epäillä [24] liittoutuneiden sepittämää tarinaa ”holokaustista”. Samaa oikeutta ei ole esimerkiksi saksalaisilla Horst Mahlerilla [25](suorittaa 12 vuoden vankeustuomiota) ja Sylvia Stolzilla [26] (suoritti yli kolmen vuoden vankeustuomion) tai ranskalaisella Vincent Reynouardilla [27] (joutuu kahdeksi vuodeksi vankilaan), jotka ovat menettäneet vapautensa vain siksi, etteivät he pitäneet valtavirtaista tarinaa esimerkiksi kaasukammioista uskottavana.
[28]Eniten Halmista, Maanselkää ja kumppaneita kuitenkin risoo se, etteivät he voi osoittaa, että Magneettimedia olisi valehdellut yhdessäkään juutalais- tai Israel-artikkelissaan. HS:n mukaan Magneettimedia on syyllistynyt poliittisesti epäkorrekteihin ajatusrikoksiin, vaikka artikkeleiden sisältö ei rikkoisikaan varsinaisesti Suomen lakeja.
Rikollisuus ei ole Laura Helmiselle kynnyskysymys. Marraskuussa hän kirjoitti ystävineen Helsingin Sanomiin ja Metro-lehteen [29]tuntemistaan Suomessa laittomasti oleskelevista siirtolaisista. Halminen ei tietenkään paljasta rikollisten henkilötietoja lukijoille. Sen sijaan hän kannustaa suomalaisia aktiivisesti suojelemaan maahanmuuttajarikollisia: ”Jos tuttavani ei olisi saanut oleskelulupaa, olisin kannustanut häntä jäämään silti. Olisimme varmasti keksineet jotain. Tuolla jossain on aina joku suomalainen, jolla on ylimääräinen huone, sillä tilaahan meillä riittää.”
Maailmaasyleilevää maahanmuuttopoliittista ohjelmaansa Halminen suojelee listaamalla inhoamansa ”uusnatsit” Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Kulttuurimarxilaiset joutuvat turvautumaan entistä epätoivoisempiin pelottelutapoihin, sillä viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa on yleistynyt entistä rehellisempi maahanmuuttokriittinen puhe. HS on menettänyt mielipidemonopolinsa. Siksi vaihtoehtoisen tiedon tuottajat on yritettävä säikytellä hiljaisiksi.
[30]Halmisen ja Helsingin Sanomien toiminnassa ei ole varsinaisesti mitään yllättävää. HS:n omistava juutalainen Erkon suku perusti esimerkiksi Ilta-Sanomat-lehden (joka oli alunperin Helsingin Sanomien iltapainos) helmikuussa 1932 ainoastaan tuhotakseen kommunisminvastaisen Lapuan liikkeen. Erkko oli kampanjoinut HS:n sivuilla kiivaasti liikettä vastaan jo ennen Mäntsälän kapinaa [31].
Lapuan liike oltiin perustettu 1929 torjumaan bolševismin [32] leviäminen Suomessa. Liikkeen ansiosta Suomessa säädettiin esimerkiksi kommunistilait neuvostomielisten vallankaappausyritysten torjumiseksi. Tämä ei ollut kuitenkaan mediaeliitin ja Erkon suvun mieleen. 2015 Helsingin Sanomat väittää, että laittoman siirtolaisuuden vastustaminen on ”epädemokraattista”, jollei rikollista. 1930-luvulla puolestaan kommunismin ja Neuvostoliiton vastustaminen olivat ”uhaksi demokratialle”. 1930-luvulla HS asettui marxistien kannalle kansallismielisiä vastaan. 2000-luvulla kannatetaan kulttuurimarxismia. Juuri mikään ei ole muuttunut; Suomen valtamedia on edelleen maamme suurin poliittinen voima. Se pyrkii aktiivisesti pelottelemaan vihaamaansa isänmaallista oppositiota.
Selitystä Helsingin Sanomien kulttuurimarxilaiselle politikoinnille ollaan usein haettu Erkkojen juutalaisesta identiteetistä. Valtamediassa mahtisuvun juutalaistaustoista ei juuri kirjoitella, mutta muun muassa toimittajat Martti Huhtamäki [19] ja Pertti Nyberg [33] ovat juutalaistaustan vahvistaneet. On hieman hämmentävää, että jopa Pohjoismaissa valtamedia on kasaantunut lähes kokonaan juutalaisiin käsiin. Kyseessä siis ei ole vain amerikkalainen ilmiö [34], kuten usein luullaan. Kuten norjalainen rauhantutkimuksen perustaja Johan Galtung on todennut [35], Yhdysvalloissa kuusi juutalaista yhtiötä hallitsee 96 % valtamediasta.
Vaikka Magneettimedia käsittelee laajaa aihekirjoa aina terveydestä ja lääkinnästä talouteen, historiaan ja rotukysymyksiin, hiertää Halmista ja Helsingin Sanomia juutalais- ja Israel-aiheinen kirjoittelu. ”Uusnatseja” käsittelevään artikkeliinsa Halmisen uskottiin saaneen materiaalinsa Ruotissa asuvan juutalaisen Robert Achbergin rahoittamalta Researchgruppen-rikollisjärjestöltä [5]. Kun juutalaisten mediavallasta Pohjoismaissa puhutaan, syntyy välittömästi soraäänten metakka. Aletaan pystyttää olkiukkoja. Väitetään, että ”antisemitistit” perustavat väitteensä Ruben Stillerin [36]kaltaisten yksittäisten juontajien varaan. Se ei kuitenkaan ole totta. Stiller on pelkkä pisara valtameressä.
[37]Erkkojen lisäksi Pohjoismaiden tiedotusta hallitsevat monet muutkin juutalaisdynastiat [38], kuten Bonnierin (oikea nimi Hirschel) ja Hjörnen (oikea nimi Kaplan) suvut. Niiden lisäksi suuria pohjoismaisia sanomalehtia omistaa Schibsted-yhtiö, jonka omistavat kansainväliset juutalaiset yksityispankit, kuten Goldman Sachs, JP Morgan ja Bank of New York Mellon.
Omistussuhteilla on luotu toimituskulttuuri, joka ryhmäpaineen avulla ohjailee yksittäisten toimittajien työtä. Ei kaikkien toimittajien tarvitse olla juutalaisia tai edes sionisteja. Riittää, että he tietävät, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Tästä on tuore esimerkki. Vain muutamia päiviä sitten Sveriges Radio joutui pyytämään julkisesti anteeksi [39]sitä, että yksi sen toimittajista oli kysynyt Israelin suurlähettiläältä Isaac Bachmanilta, voisiko Israelin ja juutalaisten toiminta [40] olla syynä ”kasvaneeseen antisemitismiin”. Poliittisesti korrekti vastaus on tietysti jyrkkä ei: juutalaisvastaisuudella ei ole mitään tekemistä juutalaisten kanssa, vaan ”antisemitismi” on mielenvika, jonka ei-juutalaiset saavat jo äidinmaidossa. Sveriges Radion toimittaja oli kuitenkin astunut kielletyn rajan yli jo nostamalla kysymyksen julkisuuteen. Bachman itse oli hieman aiemmin syyttänyt Ruotsin valtiota siitä, että hallitus oli ruokkinut juutalaisvastaisia asenteita tunnustamalla Palestiinan valtion. Bachmanin ei tarvinnut pyytää lausuntoaan anteeksi, mutta ruotsalaiselle medialle osoitettiin tehokkaasti kaapin paikka.
Myös Jeanette Bonnierin joulukuussa antama haastattelu [41]oli paljonpuhuva. Se olisi voinut olla suoraan Kevin MacDonaldin artikkelista: ”Tunnen kuuluvani joukkoon, kun olen toisten juutalaisten seurassa. Meillä on vahva ryhmäkoheesio ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä saa minut tuntemaan oloni mukavaksi. Juuri vahvan yhteishengen vuoksi olemme aina selvinneet. Kun ajamme yhteistä asiaa, selviämme. Tämä pätee koko yhtiöömme [Bonnieriin].”
Jane ja Aatos Erkon säätiön omistama Sanoma sekä Bonnier omistavat merkittävän osan Pohjoismaiden medioista. Ne myös hallitsevat mielipideilmapiiriä ja vaikuttavat näin vahvasti myös siihen, millaisia poliittisia kantoja pienempien lehtien päätoimittajat julkisesti kannattavat. Päivittäin lehtien sivuilla esiintyviä perusarvoja ovat Nato, EU, monikulttuurisuus, homoavioliitot, liberalismi, finanssikapitalismi sekä nationalismin ja ”antisemitismin” vastustaminen.
[42]
Bonnier omistaa esimerkiksi MTV:n, TV4:n, Expressenin, Tammi-kustannusyhtiön, WSOY:n Tieteen Kuvalehden, Tieteen Kuvalehti Historian, SF Filmin, Dagens Nyheterin ja hämmästyttävän suuren määrän muita lehtiä, kustannus- ja viihdeyrityksiä sekä kauppoja. Täyden listan voi lukea heidän omilta kotisivuiltaan [43]. Sanoma puolestaan omistaa esimerkiksi Nelosen, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Taloussanomat ja Metron. Lista on loputon. Ehkäpä hälyttävintä mielipidevallan keskittymisessä on se, että pieni eliitti hallitsee myös koulujen oppimateriaalien sisältöä. Esimerkiksi Sanoma Pro OY ja Bonnierin WSOY tuottavat suuren määrän koulukirjoista ja voivat näin vaikuttaa ratkaisevasti nuorten poliittiseen arvomaailmaan.
2011 Ruotsissa syntyi kohu, kun Bonnierin koulukirjoissa alettiin määritellä nuorille, mitä puolueita saa äänestää ja mitä ei. Jopa hyvin maltillinen maahanmuuttokriittinen Ruotsidemokraatit-puolue leimattiin Bonnierin yhteiskuntaopin Nya Millenium –oppikirjassa [44] käytännössä rikolliseksi terroristijärjestöksi (samaa logiikkaa käytti hiljattain uuden kirjansa julkaissut marxisti Tapio Tamminen [45]). Oppikirjassa nuorille myös väitettiin, että ”suurin osa ruotsalaisista tahtoo taistella kaikin voimin ruotsidemokraatteja vastaan”. Tämä on puhdasta poliittista aivopesua.
Jos suuri pohjoismainen sanomalehti – esimerkiksi Aftonbladet – ei kuulu Sanomalle tai Bonnierille, sitten se on osa esimerkiksi Schibstedin mediaimperiumia. Aftonbladet on myöntänyt, että juutalaispankkien vaikutus Schibsted-mediojen tiedotukseen on ”sekä suoraa että epäsuoraa”. Minusta on jo täysin sopivaa puhua kartellista ja etnisestä monopolista. Jo pohjoismaisten mediajohtajien nimilista puhuu puolestaan: Kaplanien, Hirscheleiden ja Aschbergien seurana ovat Kleinit, Schermanit, Wolodarskit, Irvingit, Ringartit ja Sommersteinit. Nämä eivät ole taustaltaan pohjoismaisia nimiä. Eikä tietenkään sovi unohtaa, että valtaosa kuluttamastamme viihteestä ja mediasisällöstä on tuotettu Yhdysvalloissa ja Hollywoodissa [46].
Esimerkiksi perussuomalaisille (1 [47], 2 [48]) ja monille niin sanotuille maahanmuuttokriitikoille Erkko–Hirschel–Aschberg–Kaplan–Schibsted –kuvio on tietenkin hyvin kiusallinen. Toisaalta he osoittavat jatkuvasti tukeaan Israelille ja juutalaisille. Toisaalta he taas kiroavat valtamedian ”mokuttajia”, jotka tahtovat vaihtaa koko pohjoismaisen väestön maahanmuuttajiin. Perussuomalaiset, ”maahanmuuttokriitikot” ja ”vastajihadistit” raivostuvat, kun valtamedia ja juutalaiskysymys nostetaan yhdessä esille: ”Juutalaisethan ovat länsimaalaisen sivistyksen pelastajia!” He eivät voi kiistää juutalaisten mediavaltaa pohjoismaissa, joten heidän on turvauduttava muihin argumentteihin. He saattavat väittää, että Hirschelit ja Erkot ovat ”itseään vihaavia juutalaisia”, kun nämä vaativat lisää muslimimaahanmuuttoa Pohjoismaihin.
Magneettimedia on kuitenkin lukuisissa artikkeleissaan osoittanut, etteivät juutalaiset ole koskaan kollektiivisesti vastustaneet islamilaista maahanmuuttoa länsimaihin. Päinvastoin. Vaatimalla laitonta arabisiirtolaisuutta Suomeen esimerkiksi toimittaja Laura Halminen jatkaa työnantajiensa aloittamaa pitkää perinnettä.
700-luvulla Espanjan juutalaiset auttoivat muslimiarmeijat tunkeutumaan kotimaahansa (1 [49], 2 [50]). Juutalaiset kokivat, että muslimit olisivat heidän kannaltaan parempi isäntäkansa kuin eurooppalaisperäiset visigootit. Jopa valtavirtahistorioitsijat myöntävät [51], että keskiajalla ”antisemitismiä” ruokkivat näkemykset, että juutalaiset olivat muslimien liittolaisia. On toki huvittavaa, että kun eurooppalaiset puhuvat juutalaisten ja muslimien yhteistyötä, leimataan se ”antisemitistiseksi salaliittoteoriaksi”. Kun aiheesta kirjoittaa sen sijaan juutalaissionistinen The Times of Israel [52], muuttuu ilmiö vakavastiotettavaksi uutiseksi. Kööpenhaminan iskun [53] jälkeen Norjassa juutalaiset ja muslimit protestoivat yhdessä ”antisemitismiä” vastaan [54].
[55]Yhdysvalloissa järjestäytyneet juutalaiset ovat 1900-luvun alusta lähtien ajaneet vapaata maahanmuuttopolitiikkaa [56]. Aluksi heidän tavoitteenaan oli itäeurooppalaisten juutalaisten tuominen Yhdysvaltoihin. Myöhemmin maahanmuuttopolitiikasta tuli tapa muuttaa eurooppalaisperäistä valtakulttuuria, jota pidettiin ”ahdaskatseisena”, ”rasistisena” ja potentiaalisesti ”antisemitistisenä”. Vapaata maahanmuuttoa vaativat Yhdysvaltojen tunnetuimmat juutalaisryhmät [57], kuten Anti-Defamation League, American Jewish Congress, American Jewish Committee sekä juutalaisomisteiset sanomalehdet. Ruotsissa nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta [58] saadaan puolestaan kiittää juutalaisten David Schwarzin, Bonnier-lehdistön sekä kokoomuspoliitikko Gunnar Heckscherin yhteistyötä. Magneettimedia on viime kuukausina kirjoittanut lukuisista vastaavista esimerkeistä eri puolilta maailmaa:
- Ruotsin Malmössä [59] synagogan rabbi Shneur Kesselman tapasi paikallisia muslimijohtajia. Muslimien mukaan Malmö ei ole oma itsensä ilman juutalaisia. Paikallisessa ”rasisminvastaisessa” mielenosoituksessa Malmön juutalaisyhteisön presidentti Jehoshua Kaufman puolestaan vaati uusia moskeijoita rikastuttamaan Ruotsia.
- Norjan näkyvimpiä [60] monikulttuurisuusfanaatikkoja on rasisminvastainen aktivisti ja juutalaisyhteisön johtaja Ervin Kohn. Kohn antoi marraskuussa haastattelun, jossa hän valitti norjalaisen kansan ”etnisestä homogeenisyydestä”. Toisin sanoen norjalaisten geenit eivät ole juutalaisvaikuttajan mieleen.
- Samassa uutisessa kerroimme The Jerusalem Postin artikkelista [61], jossa sanottiin, että juutalaiset ovat valmiita liittoutumaan muslimien kanssa eurooppalaisten kansallismielisyyttä vastaan. The Jerusalem Postin artikkeli käsitteli isänmaallisten puolueiden vaalimenestystä eurovaaleissa. American Jewish Committeen mukaan esimerkiksi Front Nationalin ja UKIP:n vaalimenestys oli ”merkki siitä, että viha lisää suosiotaan”. Saksan juutalaisjohtaja Dieter Graumannin mukaan maahanmuuttokielteisten puolueiden kannatuksen nousu oli merkki siitä, että demokraattiset vaalit voivat johtaa ”epädemokraattisiin” lopputuloksiin.
- Ruotsissa asuva juutalainen aktivisti Barbara Spectre [62]kertoi televisiohaastattelussa: ”Mielestäni antisemitismi nostaa nyt päätään, sillä Eurooppa ei ole vielä oppinut olemaan monikulttuurinen […] Eurooppa ei enää voi olla suuri yksikulttuurinen alue, kuten se oli vielä viime vuosisadalla. Juutalaiset ovat muutoksen keskiössä. Tämä on tietysti suuri muutos Euroopalle. He [Ruotsissa asuva Spectre ei ilmeisesti pidä itseään eurooppalaisena. Suom. huom.] ovat menossa kohti monikulttuurisuutta. Meitä juutalaisia tullaan inhoamaan, sillä me johdamme tätä muutosta. Mutta ilman monikulttuurisuutta Eurooppa ei voi selvitä.”
- Australian juutalainen poliitikko [63] Michael Danby ja israelilaispoliitikko Danny Danon keskustelivat 2011 maahanmuuttopolitiikasta World Jewish Congressin tapahtumassa, ja keskustelu vuosi julkisuuteen. Danonin mukaan maahanmuuttajat uhkasivat Israelin ”juutalaista identiteettiä”. Koska Danby ei pidä itseään australialaisena vaan juutalaisena, tarjoutui hän ottamaan maahanmuuttajat Australiaan.
- Charlie Hebdo –iskun jälkeen [64] tunnettu juutalainen CNN- ja Daily Beast –toimittaja Sally Kohn kommentoi [65] tapausta ja eurooppalaista islamofobiaa. Hänen mukaansa länsimaiden ongelma ei ole muslimimaahanmuuttajat vaan ”rasistinen” kantaväestö.
- Vuodenvaihteessa Saksaa kuohuttivat [66]”islamisaatiota” vastustaneet Pegida-mielenosoitukset. Järjestäytynyt juutalaisyhteisö otti kuitenkin voimakkaasti kantaa mielenosoituksia vastaan. Saksan juutalaisen keskusneuvoston johtaja Josef Schusterin mukaan Pegida on ilmiönä erittäin vaarallinen. Tämä on mielenkiintoista etenkin siksi, ettei Pegida ole kritisoinut juutalaisia sanallakaan vaan on keskittynyt ääri-islamiin, kuten ISIS-järjestöön.
- Samassa uutisessa kerroimme, että Länsirannalla asuvan johtavan rabbi Baruch Efratin mukaan [67] ”Euroopan islamisaatio on hyvä asia”, sillä eurooppalaisen identiteetin tuho on sopiva rangaistus vuosisatoja jatkuneesta ”antisemitismistä”. Efratin mukaan on kuitenkin tärkeä varmistaa, ettei Euroopan islamisaatiosta koidu ongelmia ”Israelin kansalle” eli juutalaisille.
Ei siis ole yllättävää, että Magneettimedia on ollut nyt jo vuosien ajan jatkuvan lokakampanjan kohteena. Yksikään sanomalehti, poliitikko tai juutalaisaktiivi ei ole kumonnut artikkeleidemme sisältöä. Siksi valtamedia on päättänyt turvautua lokaamiskampanjaan ja ”guilt by association” –taktiikkaan kirjoittamalla heppoisia uutisia Suomen ”uusnatsien” salaliitosta.
Helsingin Sanomat vihaa Magneettimediaa, koska edustamme kaikkea, mitä HS vastustaa. Magneettimediassa pahimpia eivät ole valtamedian mukaan ärhäkät maahanmuuttokielteiset rotuartikkelimme (1 [68], 2 [69], 3 [70]) vaan juutalaistekstit. Pahinta juutalaisteksteissä on puolestaan se, ettei niitä voi kumota. Eniten valtamedia pelkää sitä, että yhä laajempi joukko suomalaisia alkaa lukea artikkeleitamme, jotka valottavat Euroopan nykytilanteen kulttuurillisia, poliittisia ja historiallisia taustoja. Tiedostava kansa on eliitin pahin painajainen.
Arvi Pihkala
*”Natsi” on juutalaisen marxisti Konrad Heidenin kehittämä [71] halventava nimitys kansallissosialistista.