Kuten olemme aiemminkin uutisoineet, Suomen valtavirtainen valemedia nostaa idolikseen usein hyvin ironisia hahmoja kritisoidessaan esimerkiksi Venäjän hallitusta. Viimeisin esimerkki tästä on juutalainen ammattirikollinen Mihail Hodorkovski.
Hodorkovski saapui Helsinkiin viime viikonloppuna koordinoimaan uuden poliittisen liikkeen perustamista. Suomi päästi Hodorkovskin maahan, vaikka tällä on takanaan vuosikymmenten rankka rikollistausta.
Hodorkovski tunnetaan ennen kaikkea vallanhimostaan. Jo ennen Neuvostoliiton romahtamista hän kahmi suuren omaisuuden hännystelemällä kommunistieliittiä. Romahduksen jälkeen hän alkoi manipuloida Venäjän uutta monipuoluejärjestelmää rikollisella rahalla.
Juutalaisoligarkin viimeisin poliittinen järjestö on siis loogista jatkumoa hänen korruptoituneelle uralleen.
Helsingin Sanomat on päättänyt antaa Hodorkovskille ja hänen järjestölleen monen artikkelin verran positiivista palstatilaa vain siksi, että Hodorkovski sattuu olemaan riidoissa Vladimir Putinin kanssa. Hodorkovskin suitsuttaminen viestii HS:n täydellisestä moraalisesta perikadosta.
Hodorkovski sulautuu kameleontin tavoin kulloinkin vallalla olevaan poliittiseen virtaukseen. Ensin hän oli kommunistipolitrukki, sitten 1990-luvun mafioso ja nyt pehmeiden arvojen nimiin vannova demokraatti.
HS antoi Hodorkovskin levittää propagandaansa ilman pienintäkään kritiikkiä (1 [1], 2 [2]):
”Putinin vainoama ex-oligarkki Hodorkovski valmistautui Venäjän vallanvaihtoon viikonloppuna Helsingissä […]
Taustalla ovat huonot kokemukset Neuvostoliiton romahtamista seuranneista vuosista 1990-luvulla. Moni venäläinen pettyi silloisiin uudistuksiin, minkä vuoksi 1990-luvulla on monen tavallisen venäläisen korvissa kolkko kaiku.
’1990-luvun virhe oli huono kommunikaatio’, Hodorkovski sanoi lehdistötilaisuudessa sunnuntaina Messukeskuksessa.
Silloiset uudistajat eivät kertoneen ihmisille, mitä tekevät ja miksi, hän sanoi. Nyt tästä on otettava opiksi.”
”Hodorkovskin mukaan Venäjä on järjestelmäkriisissä, joka ei voi ratketa ilman selviä muutoksia. Voimavarat on käytetty, mutta talous ei voi kehittyä ilman oikeusvaltiota, joka ei sovi nykyjärjestelmälle. […]
Hodorkovski sanoo toivovansa Putinin ymmärtävän demokratian ainoaksi toimivaksi tieksi ja siirtävän valtansa seuraajalle, joka aloittaa uudistukset kohti demokratiaa.”
[3]Demokratiaa vai talousrikoksilla rahoitettua korruptiota?
Onko Hodorkovski rehellinen HS-haastatteluissa? Onko hän itse toteuttanut peräänkuuluttamiaan avoimuuden, kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita?
Venäjää käsitelleen Sitra-raportin [4] kirjoittaneen Tapani Mäkisen mukaan Hodorkovskin sanat ja teot ovat täydellisessä ristiriidassa.
Juutalaisoligarkki muistetaan erityisesti yksityistetyn Jukos-öljy-yhtiön johtajana, joka käytti petollisesti hankkimiaan rahoja poliitikkojen painostamiseen. Mäkinen kirjoittaa:
”Jukosin haltuunotosta viattomuus oli jo kaukana. Hodorkovskin Menatep-pankki järjesti itse huutokaupan, jossa Jukosin osakkeet olivat kaupan valtiolle myönnettävää lainaa vastaan. […]
Yksi kilpailevan yrityksen johtajista oli kertonut hänelle, että Hodorkovski osti Jukosin omilla rahoilla, jotka saatiin kokoon, kun öljyjätti jätti veronsa maksamatta.”
”Jukos rikkoi karkeasti Venäjän verolakeja, mutta yritys koki olevansa niin suuri, että se oli jo lain ulottumattomissa.”
”Toinenkin kehityskulku oli käynnissä. Hodorkovski puhui, miten koko duuma oli ostettavissa. Hän rahoitti duuman liberaalia oppositiota, mutta ei ainoastaan sitä.
Usein unohtuu, että Hodorkovski oli myös kommunistien tärkeä taloudellinen tukija, ja nationalistisen, kommunisteista irronneen ryhmän johtoryhmässä oli Jukosilla oma edustaja. Hodorkovski oli vallannut duumasta jo nurkan.”
”Kaksi vuotta vaalien jälkeen keskeiset oligarkit kokoontuivat Mihail Hodorkovskin johdolla Jukosin pääkonttoriin. Siellä päätettiin, että pääministeriä oli vaihdettava, ja näin kävi. Viktor Tšernomyrdin sai lähteä.”
Helsingin Sanomat nostaa siis demokratian ja oikeuvaltion ikoniksi ammattirikollisen, joka rikastui ryöväämällä venäläisten kansallisomaisuuden ja joka ylläpiti rikollisimperiumiaan lahjomalla lukuisia eri puolueita yli poliittisten rajojen.
Kun Hodorkovski viimein pidätettiin lukemattomien vakavien rikosten vuoksi, siirtyivät Venäjän kansalta ryövätyt Jukos-osakkeet salassa solmitun sopimuksen mukaisesti maailman pahamaineisimmalle juutalaispankkirisuvulle – Rothschildille [5]!
Hodorkovski lahjoitti siis Venäjän öljyn mieluummin ulkomailla asuvalle juutalaiselle heimoveljelleen kuin Venäjän kansalle, jolta öljy oli ryöstetty. Ja nyt Hodorkovski väittää edustavansa ”kansaa”, ”demokratiaa” ja ”oikeusvaltiota”!
[6]Valtamedian mukaan olisi parasta, että Venäjästä tulisi jälleen perinteinen mafiavaltio
Kuten Magneettimedia uutisoi lokakuussa [7], ei Hodorkovski ole suinkaan ainut Putinin kanssa riitelevä juutalainen ammattirikollinen, jonka pään ympärille Suomen valtamedia on asetellut pyhimyksen sädekehää.
Helsingin Sanomien ja erityisesti Yle-toimittaja Jessikka Aron ihailema Bill Browder rikastui Hodorkovskin tavoin ryöväämällä itäeurooppalaisia veronmaksajia Neuvostoliiton romahdettua.
Browder oli Putinin uskollinen verikoira siihen asti, että hän putosi presidentin sisäpiiristä. Tämän jälkeen Browderista tuli Hodorkovskin tavoin kuin sormia napsauttamalla ”demokratia-” ja ”ihmisoikeusaktivisti”.
Helsingin Sanomat oikeuttaa juutalaisia ammattirikollisia ihannoivan propagandansa väittämällä, että nämä edustavat Venäjän Putin-vastaista oppositiota. Todellisuudessa lehden ihannoimat oligarkit ovat kuitenkin opportunisteja, jotka siirtyivät ”oppositioon” vasta, kun heidän rahahanansa menivät kiinni.
Todellista oppositiota Venäjällä edustavat kansallismieliset ja kansallissosialistit, jotka järjestivät hiljattain laajoja mielenosoituksia [8] hallitusta vastaan. Mielenosoituksissa vaadittiin muun muassa kulttuurimarxististen ajatusrikoslakien kumoamista.
Helsingin Sanomat pitää kuitenkin kansallismielisiä vielä Putiniakin pahempana vaihtoehtona, minkä vuoksi lehti tahtoo tehdä Venäjästä Browderin ja Hodorkovskin hengenheimolaisten johtaman 1990-lukua muistuttavan mafiavaltion. Tämä on HS:n käsitys ”demokratista”.
Valtamedian Putin-”kritiikin” ongelma tiivistettiin Magneettimedian artikkelissa ”Venäjä: puolesta vai vastaan? [9]”:
”Venäjän politiikkaa voi ja tuleekin kritisoida. Me teemme sitä kuitenkin täysin päinvastaisesta näkökulmasta kuin Suomen valtamedia ja poliittinen eliitti.
Usein kritisoimme Venäjää samoista syistä kuin Yhdysvaltoja; ne molemmat ajavat Israelin sekä kansainvälisen rahoituseliitin ylivaltaa ja tuomitsevat eurooppalaisen kansallismielisyyden.”
Lue myös: Helsingin Sanomien romahdus: maahanmuuttokriittisyys onkin venäläisten ”nerokas” juoni [10]