"Poliitikko tahtoo luoda uraa, mutta me tahdomme rakentaa kauniin ja vahvan isänmaan."

Corneliu Codreanu

Harjuviljely sopii Suomeenkin

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Harjuviljely on perinteinen saksalainen puutarhaviljelyn menetelmä, joka sopii Suomeenkin.

Harjuviljely (hügelkultur) )tunnetaan myös nimillä raised beds; kohopenkki, raised garden; kohopuutarha ja hugel culture. Harjuviljely sopii metsäpuutarhoihin, savimaalle, seudulle, jossa maaperä on köyhää, sekä aivan erikoisen hyvin kuivalle seudulle rakenteensa takia.

Harjuviljely tarkoittaa maanpinnasta kohotetun kasvualustan rakentamista lahoavan puun avulla.

Penkin rakentaminen aloitetaan latomalla paksua puutavaraa kuten tukkeja, isoja oksia ja sahatavaraa pinoon valittuun kohtaan. Kestopuuta ei tietenkään voi käyttää ja hitaasti lahoavaa havupuuta parempi valinta on lehtipuut. Pajua kannattaa käyttää vain kuivattuna, koska muuten se saattaa lähteä kasvamaan pienestäkin tikusta.
Vanhaa puuta voi käyttää, mutta tuore tai jo lahoamaan alkanut puu on suositeltavampi valinta koska ne lahoavat nopeammin.

Puuaineksen päälle kannattaa levittää varmuuden vuoksi typpilannoitetta tai runsaasti virtsaa, koska lahoamisprosessi syö typpeä jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen.

Puu antaa kohopenkille orgaanista materiaalia, ravinteita sekä muodostaa ilmataskuja istutettujen puiden juuria varten.

Kohopenkki elää: kun vuodet kuluvat, penkki on täynnä mikrobeja ja elävää maata. Kun penkin sisällä oleva puu lahoaa, se tuottaa lämpöä ja kasvukausi pitenee. Puuaines estää myös ravinteiden liukenemista pohjaveteen samalla kun se muotonsa ja rakenteensa takia pidättää runsaasti vettä. Hiilien lisääminen penkin rakennusaineksen joukkoon puhdistaa vettä ja sitoo ravinteita kasvien käyttöön.

Kohopenkillä voi kasvattaa ruokaa jopa hyvin vähäsateisilla alueilla. Kohopenkin jyrkät sivut keräävät auringon lämpöä, jonka seurauksena syntyy kasvua edelleen kohentava lämmin pienilmasto. Suuren kokonsa vuoksi viljelyharjut voivat toimia myös tuulensuojana.

Puukasan valmistuttua puuaineksen päälle kasataan maatuvaa ainesta kuten kuivia lehtiä, ruohosilppua, olkia ja lantaa tai biojätettä. Kaiken päälle tulee penkin kokoon nähden ohuehko kerros maa-ainesta, joka toimii istutusalustana. Maakerroksen paksuus vaihtelee penkin koosta ja laatijansa viitseliäisyydestä riippuen 20-50 senttimetrin välillä.

Mitä korkeampi penkki, sen vähemmän se tarvitsee kastelua. Toisen vuoden jälkeen se ei tarvitse kastelua enää lainkaan. Hyvä korkeus kohopenkille on kuudesta seitsemään jalkaa eli noin 183 cm – 2,10 metriä ja leveys 1,5 metristä kahteen metriin. Penkin pituus riippuu tietenkin käytettävästä tilasta.

Pienemmänkin kohopenkin voi tehdä. Penkki, jonka korkeus on noin 60 cm, säilyttää kosteuden kolmisen viikkoa.

Penkin voi rakentaa myös niin, että lisää sen korkeutta vuosittain koska kohopenkki vajoaa kasaan ajan kuluessa. Vajoaminen auttaa pienten ilmataskujen syntymistä; kohopenkkiä voi siis kutsua itsemuokkautuvaksi.

Kohopenkkiin istutetaan hedelmäpuu tai pari marjapensasta, koska ne sitovat juurillaan maa-aineksen paikalleen. Muu osa penkkiä istutetaan maun mukaan. Erityisesti tomaatit, vesimelonit, kaali, avomaan kurkku ja kurpitsat viihtyvät kohopenkeissä, samoin mansikka.

Kohopenkki voi toimia paitsi pihan koristeena, myös meluaitana ja näkösuojana. Paikka kannattaa siis valita huolella. Harjupuutarhojen sijoittelussa kannattaakin ottaa huomioon myös auringon päivittäinen reitti sekä vallitseva tuulensuunta.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*