Ankara pankkikriisi [1] uhkaa levitä Italiasta joka puolelle Eurooppaa. Valtamedia on yrittänyt rauhoitella markkinoita ja kansalaisia uutisilla ”hyvin menneistä” pankkien stressitesteistä, mutta asiantuntijat eivät näe syytä juhlaan.
Financial Times uutisoi [2] tänään, että optimistisista stressitestiuutisista huolimatta sijoittajien luottamus pankkeihin ei ole palautunut.
Stressitestien takana oli Euroopan pankkiviranomainen EPV, joka nimellisestä riippumattomuudestaan huolimatta ajaa Euroopan unionin etua. Koska Italian pankkikriisin on epäilty vauhdittavan Brexitin [3] ohella jopa EU:n täydelliseen hajoamiseen johtavaa kehitystä, pyrkii EPV valamaan markkinoihin nyt valheellista luottamusta.
Italian pankkikriisin [4] taustalla ovat huonot lainat [5], jotka kasvattivat pankkien näennäistä ”kannattavuutta” lyhyellä aikavälillä mutta johtavat varmaan katastrofiin pitkällä aikavälillä. Pankkien kannattavuuden kasvaessa johtajien ja omistajien palkkiot paisuvat. Lisäksi pankit kilpailevat huijarilainoilla toisiaan vastaan yrittäen kasvattaa omaa markkinaosuuttaan.
Pankit ovat myöntäneet satojenmiljardien edestä huonoja lainoja, joita ne ovat uusineet ja piilotelleet siinä toivossa, ettei julkinen valta puuttuisi petokseen. Italian korruptoituneet viranomaiset eivät puolestaan ole täyttäneet velvollisuuttaan eivätkä estäneet vilpillistä lainanantoa. Myrkyllinen velkakupla on saanut paisua eliitin suojeluksessa.
Nyt Italian hallitus, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan keskuspankki EKP [6] sekä JP Morganin [7] ja Goldman Sachsin [8] kaltaiset amerikkalaiset rikollispankit vaativat veronmaksajien pelastuspakettia, jolla Italian pankkiirit päästettäisiin pälkähästä.
Italian pankit tahdotaan pelastaa muun muassa siksi, että erityisesti suuret saksalais- ja ranskalaispankit ovat sijoittaneet huikeita summia Italian valtion velkakirjoihin. Romahdus Italiassa tekisi rumaa jälkeä kaikkien eurooppalaispankkien taseissa.
Lisäksi euroeliitti pelkää, että talouskriisi voisi johtaa Italian eroon EU:sta.
[9]
Kansaa johdetaan ”stressitesteillä” harhaan
Valtavirtaiseen talouspolitiikkaan kriittisesti suhtautuva The Real News Network [10] haastatteli viikonloppuna Italian tilannetta ja stressitestejä seuranneita lakimiehiä ja taloustieteilijöitä.
Yleinen näkemys stressitesteistä on ollut äärimmäisen epäileväinen: testit olivat äärimmäisen suppeita ja hämmästyttävän lempeitä pankkisektoria kohtaan.
Viimeksi EPV teki stressitestejä vuonna 2014, jolloin kohteena oli yhteensä noin 130 pankkia. Pankit joko läpäisivät tai saivat hylätyn arvosanan. Tällä kertaa EPV kuitenkin ilmoitti etukäteen, ettei kukaan voi saada hylättyä!
Lisäksi testiin osallistuvien pankkien määrää supistettiin edellisestä lähes kolmannekseen, noin 50 pankkiin. Tökeröintä olikin, että Euroopan heikoimpiin talouksiin lukeutuvien Kreikan, Kyproksen ja Portugalin luottolaitokset jätettiin testien ulkopuolelle!
Maailmalle yritettiin antaa siis mahdollisimman kaunisteltu (eli valheellinen) kuva Euroopan pankkien nykytilasta. Hylättyjä arvosanoja ei tahdottu antaa, jotta ruma totuus ei paljastuisi eurooppalaisille. Tavoitteena on jatkaa velkakuplan kasvattamista ja kansalaisten ryöstämistä mahdollisimman pitkään. Samalla kulissien takana pohditaan kuumeisesti, miten Euroopan unioni saadaan pidettyä koossa vääjäämättömän romahduksen iskiessä.
EPV:n virallinen selitys testien kummallisille säännöille oli se, että tarkoituksena oli yksinkertaisesti selvittää, mitkä pankit tarvivat kaikista kipeimmin ulkopuolista rahoitusta.
IMF:n mukaan Euroopan riskisin pankki on tällä hetkellä Deutsche Bank, joka on Euroopan suurin lainanantaja. Deutsche Bankin osakkeiden hinta on romahtanut [11] jo noin 50 prosenttia tänä vuonna. Megapankin osake on sukeltanut jo syvemmälle kuin kertaakaan 2007–2008 ryöpsähtäneen kansainvälisen finanssikriisin aikana.
Viime kesäkuussa sen amerikkalainen yksikkö Deutsche Bank Trust Corp ei läpäissyt [12] Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin järjestämää stressitestiä. Se oli jo pankin toinen epäonnistunut perättäinen stressitesti Amerikassa.
Lisäksi Deutsche Bankin tulevaisuutta uhkaavat sen tasetta saastuttavat äärimmäisen riskialttiit johdannaiset, joiden arvo oli 2015 lopulla kohonnut [13]jo 41,9 biljoonaan, mikä on JP Morgan Chasen ohella maailman kärkilukema!
[14]
Ilmaista rahaa pankeille, kurjuutta kansalle
Mikäli Italian pankit tullaan pelastamaan veronmaksajien rahalla, tulee se tarkoittamaan kurjistamispolitiikkaa tavalliselle kansalle.
Koulutukseen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin varatusta budjetista siirretään lihava siivu pankkiireille palkinnoksi näiden rikoksista. EU-maiden talouspolitiikkaa kahlitsevien lakien mukaan pankkien selviytymistä ei yksinkertaisesti voida rahoittaa muilla tavoin kuin kansalaisilta leikkaamalla.
Julkinen velka ja köyhyys tulevat siis jatkamaan kärjistymistään pankkikriisimaissa, mikäli pelastuspaketteihin päätetään turvautua. Tämä tulee synnyttämään myös noidankehän: kun kansalaisilla on entistä vähemmän rahaa käytössään, tulee entistä useampi lainaa ottanut yritys ajautumaan konkurssiin, mikä on myrkkyä myös lainaa antaville pankeille. Pankkien oireilua käytetään tämän jälkeen taas uusien leikkaus- ja kurjistamistoimenpiteiden ”oikeutuksena”.
Pankkikriisikeskustelua vääristää myös se, etteivät poliitikot ja valtamedian toimittajat kysy, miksi pankkiirit voivat tehdä huijarilainoja ja saada niistä palkkioksi huimia summia julkista ”pelastusrahaa”.
Miksei kukaan vaadi Italian, Saksan tai Kreikan katastrofipankkien johtajiston erottamista, syytteiden nostamista tai oikeudenkäyntejä? Eikö sen pitäisi olla vähimmäisvaatimus, mikäli veronmaksajien rahoja aiotaan jälleen haaskata koronkiskojien hyysäämiseen? Miksi edellisen finanssikriisin synnyttäneiden rikollispankkien johtajia ei ole vieläkään pantu vastuuseen rikoksistaan? Miksei valtamedia kirjoita aiheesta käytännössä lainkaan?
Vaikka eliitti yhtäältä vakuuttelee, ettei mitään kriisiä ole ja että kaikkin on hyvin, toisaalta se vaatii Euroopan pankkijärjestelmän täydellistä keskittämistä ”tulevien kriisien torjumiseksi”. Kaikki taloudellinen ja sitä myötä poliittinen valta täytyisi keskittää demokratian ulottumattomissa toimivalle eliitille, jotta ”markkinoiden vakaus” voitaisiin tulevaisuudessa taata.
Pankkijärjestelmän keskittämistä Financial Timesissä [15]vaatineen William Rhodesin mielestä esimerkiksi yleiseurooppalainen talletussuojajärjestelmä voisi lievittää ”populistien EU-vihaa” tilanteessa, jossa unioni asettaa pankit kansalaisten edelle.
[16]
Englannin keskuspankin korruptioskandaali
Aivan kuin EPV:n epäuskottavat testit, Italian kriisipesäkkeet, liittovaltiokehityksen ja pankkiunionin eteneminen sekä Saksan luhistuva rahoitussektori eivät olisi tarpeeksi, Brexitin mylläämässä Britanniassa kuohuttaa nyt keskuspankin entisen johtajan korruptioskandaali [17].
Englannin keskuspankin johtaja Mervyn King pääsi hiljattain kansainvälisen rikollispankki Citigroupin palkkalistoille. Citigroup oli yksi edellisen finanssikriisin pääarkkitehdeistä [18]. Virallisen linjan mukaan Englannin keskuspankin tulisi olla yksityistä pankkisektoria valvova ja kontrolloiva, julkista etua ajava elin. Kingin loikkaus alleviivaa kivuliaan irvokkaasti sitä, että keskuspankit ovat todellisuudessa kuitenkin yksityisen pankkisektorin lobbausjärjestöjä [19].
King itse yritti piilotella uutta työpaikkaansa viimeiseen asti. Hän esimerkiksi kielsi Citigroupia julkaisemasta tiedotetta uudesta nimekkäästä neuvonantajastaan. Vain joitain viikkoja sitten vastaava kohu syntyi, kun Euroopan komission pitkäaikainen johtaja José Manuel Barroso palkattiin juutalaiseen rikollispankki Goldman Sachsiin [20]. Financial Times kirjoitti eilen, että vastaavat uutiset ruokkivat tehokkaasti eliitinvastaista ”mielikuvaa” siitä, että poliitikot ja korkeat virkamiehet ovat pelkkiä suurpääoman sylikoiria.
Suurten pankkien suosiota havittelevat EU:ta johtavat korruptoituneet poliitikot ja virkamiehet joutuvat julkisen virkansa aikana todistamaan uskollisuutensa pankeille säätämällä lakeja, jotka ovat mahdollistaneet esimerkiksi Italian nykyisen kriisin syntymisen.
Kingin ja Barroson kaltaiset helpolle rahalle persot opportunistit toimivat myös suurten pankkien ja poliittisten päättäjien välittäjinä, joiden kautta sisäpiiritieto kulkee tehokkaasti EU:n ja eurooppalaisvaltioiden huipulta yksityisille monopoleille.
Korruptionvastaisen Transparency Internationalin mukaan niin sanottu pyöröovi-ilmiö politiikan ja liike-elämän välillä on pahentunut vuosi toisensa jälkeen. Lobbaajiksi ryhtyneiden entisten poliitikoiden määrä on esimerkiksi Yhdysvalloissa paisunut lähes 50 prosenttia viimeisen 40 vuoden aikana.
Kirjoitimme pyöröovi-ilmiöstä myös kesäkuisessa artikkelissamme ”Juutalaiset, pankit, koronkiskonta [21]”.
Lue myös: Suomea johtaa mafia [22]