Aivan ensiksi haluan sanoa, että minä en hakeutunut tämän viimeisimmän mediapyörityksen keskipisteeseen. Sen aiheutti Iso-Britannian Walesissa puhjennut tuhkarokkoepidemia, josta hänen majesteettinsa hallitus on syyttänyt minua. En ole etsinyt osakseni tällaista huomiota, mutta nyt näyttää siltä, että minulta on kielletty mahdollisuus puolustautua näitä hallituksen ja terveysviranomaisten minua vastaan esittämiä syytöksiä kohtaan, mikä on selvästi väärin ja mahdotonta hyväksyä.
Hallitus on estänyt oikeutetun keskustelun MPR-rokotteen turvallisuudesta ja Walesin tuhkarokkoepidemian alkuperästä vaatimalla Brittimediaa estämään minulta mahdollisuudet vastata. Se on tämän mylläkän tarkoitus, minä en aloittanut tätä sotaa.
On tärkeää kertoa, että vuosina 1996 – 97 tulin tietoiseksi lapsille aiheutuneista regressiivisistä autismitapauksista usein MPR-rokotteen jälkeen. Olin niin huolissani tuon kolmoisrokotteen turvallisuudesta, että perehdyin jokaiseen kolmoisrokotteen ja yksittäisten tuhkarokkorokotteiden turvallisuustutkimukseen, myyntilupaa edeltäviin kokeisiin ja tutkimuksiin ennen ja jälkeen rokotuksia lapsissa. Tyrmistyin tutkimusten huonosta laadusta ja tieteen tasosta, joka oli todella alle laatuvaatimusten, minkä ovat todenneet myös muut arvovaltaiset tahot jälkeenpäin.
Olen koonnut havaintoni 200-sivuiseksi tutkimusraportiksi, jonka aion laittaa verkkoon nähtäville, kunhan saan asianajajiltani luvan. Tuohon raporttiin perustin näkemykseni siitä, että MPR-rokotteen turvallisuutta ei ollut riittävästi testattu, etenkin verrattuna yksittäisiin rokotteisiin. Siksi suosittelin vuonna 1998 lehdistötilaisuudessa vanhemmille vaihtoehtona yksittäisrokotteita. Ainoa mitä saatoin vanhempana sanoa, on se mitä tekisin oman lapseni eteen. Se oli ainoa rehellinen vastaus, jonka saatoin antaa, eikä kantani ole muuttunut tuon asian suhteen.
Mitä sen seurauksena tapahtui? Niihin aikoihin yksittäiset tuhkarokkorokotukset olivat vapaasti saatavilla Kansalliselta terveyslaitokselta. Muutoin en olisi antanut sellaista suositusta. Vanhemmat, jotka olivat perustellusti huolissaan MPR-rokotteen turvallisuudesta, saattoivat ottaa lapselleen yksittäisrokotukset. Kuusi kuukautta myöhemmin Britannian hallitus peruutti yksimielisesti tuontiluvat kaikilta yksittäisrokotuksilta riistäen siten vanhemmilta mahdollisuuden saada niitä kansallisen terveydenhuollon kautta. Vanhemmilta riistettiin mahdollisuus tehdä valinta koskien lastensa terveyttä.
Olin tästä kovin hämmästynyt ja kysyin asiasta Kansanterveyslaitoksen tri Elizabeth Milleriltä, miksi he tekisivät näin, jos heidän tärkein huolenaiheensa oli lasten suojeleminen vakavilta tartuntataudeilta. Miksi oikeutetusti MPR-rokotteen turvallisuudesta huolissaan olevilta vanhemmilta riistettäisiin valinnan mahdollisuus? Hänen vastauksensa oli varsin erikoinen. Hän sanoi, että jos sallimme vanhemmille mahdollisuuden yksittäisrokotuksiin, se tuhoaisi MPR-rokotusohjelmamme. Toisin sanoen hänen suurin huolensa vaikutti olevan MPR-rokotusohjelman suojeleminen eikä lasten suojeleminen.
Olivatko vanhempien huoli MPR-rokotteen turvallisuudesta oikeutettua? Oliko heillä hyvä syy olla huolissaan? Vastaus kumpaankin kysymykseen on yksiselitteisesti ”kyllä”.
MPR-rokotteen tullessa Brittimarkkinoille 80-luvun lopulla, myynnissä oli kolme eri tuotemerkkiä. Kaksi niistä jouduttiin vetämään kiireesti pois markkinoilta neljä vuotta myöhemmin, kun niiden havaittiin aiheuttavan lapsissa liian paljon aivokalvontulehduksia. Toisin sanoen kaksi kolmesta myyntiluvan saaneesta kolmoisrokotteesta piti vetää markkinoilta siksi, että ne olivat vaarallisia.
Erittäin järkyttäväksi asian tekee ilmiantajan jo vuonna 1987 tiedottama asia, josta hän kertoi minullekin. Tri Alistair Thores työskenteli Brittien terveysministeriön Rokotus- ja Immunisaatiokomitealle varoittaen heitä jo ennen myyntilupien myöntämistä käyttämästä näitä vaarallisia rokotteita. Hän oli jo aiemmin Kanadassa kohdannut saman rokotteen aiheuttamia ongelmia tuotemerkillä Trivirix, mikä oli identtinen nyt Iso-Britanniassa myyntiin tulleen Pluserixin kanssa. Kanadassa oli havaittu tuhkarokkoviruksen Urabe AM-9 aiheuttavan paljon enemmän aivokalvontulehduksia, kuin mitä aiemmin oli nähty.
Hän suositteli Rokote- ja Immunisaatiokomitealle tämän rokotteen hylkäämistä vaarallisena. Hänen suosituksensa jätettiin huomiotta ja rokote otettiin käyttöön. Neljä vuotta myöhemmin rokote jouduttiin vetämään kiireesti pois markkinoilta juuri niiden ongelmien takia, joista hän oli varoittanut. Lisäksi terveysviranomaisia, erityisesti David Salisburya, oli vaadittu kohdentamaan tutkimusvaroja mahdollisten haittavaikutusten aktiiviseen seurantaan, eli ottamaan yhteyttä lääkäreihin ja kyselemään reaktioista. David Salisbury kieltäytyi ja siten päädyttiin passiiviseen seurantaan, minkä tiedetään tuottavan vain noin 1 – 2 % todellisista haittavaikutuksista. Toisin sanoen passiivinen jälkiseuranta väistämättä aliarvioi pahasti todellisten reaktioiden määrän. Tästä syystä rokotteen markkinoilta veto viivästyi neljällä vuodella, kun sen ei olisi pitänyt alun alkaenkaan päästä myyntiin.
Tätä kokemusta vasten Rokotus- ja Immunisaatiokomitean käytännöistä ilmaisin kantani MPR-rokotteesta, sillä olin perustellusti syvästi huolissani. MPR-rokote on jo todettu monien osalta vaaralliseksi ja sitä ei ole riittävästi testattu, kyse ei ole vain minun mielipiteestäni. Seuraava kysymys onkin, aiheuttaako se autismia.
Tähän kysymykseen ovat minun puolestani vastanneet tuomioistuimet niin Italiassa kuin Yhdysvalloissa, joissa useille lapsille on viimeisten 30 vuoden aikana myönnetty korvauksia miljoonien dollarien edestä MPR-rokotteiden ja muiden rokotusten aiheuttamien aivovaurioiden johdosta, jotka ovat johtaneet autismiin. Tämä on tosiasia.
Nyt on paljolti väitetty jonkun tuomariparan tehneen pakotettuna hätäisen ratkaisun rokotteen aiheuttaman autismin puolesta vastoin vähäisiä tieteellisiä todisteita. Tämä on väärin ja harhaanjohtavaa. Ainakin kolme näistä tapauksista, 9-vuotias Hannah Poling Yhdysvalloissa, 9-kuukautinen Valentino Bocca Italiassa ja viimeisimpänä 10-vuotiaan Ryan Mojabin tapaus Yhdysvalloissa, on myönnetty valtion asiantuntijoiden toimesta johtuneeksi rokotuksista. Toisin sanoen valtio on myöntänyt virallisesti rokotteiden aiheuttavan aivovaurioita, jotka johtavat autismiin. He eivät jatkaneet oikeustaistelua, vaan myönsivät koko tieteellisen todistelun valossa syytteen oikeaksi ja maksoivat potilaiden autismin hoidon.
Kyseessä ei ole siis jonkun tuomarin pakottamisesta tekemään päätös olemattomin tai ristiriitaisin todistein. Eikä voida sanoa, että nämä tapaukset eivät olisi aidosti ja oikeasti todettuja autismitapauksia. Useamman valtion terveysviranomaisten asiantuntijat ovat käyneet läpi kaikki todisteet ja todenneet rokotteiden aiheuttavan aivovaurioita, jotka voivat johtaa autismiin ja valtio on maksanut miljoonien dollarien korvauksia pysyvästä haitasta ja vaikean hoidon korvaamiseksi.
Palataanpa siis Etelä-Walesin tuhkarokkoepidemiaan, jonka hallitus väittää olevan minun vastuullani, selvästi pohjautuen parlamentin lordi Howen todisteisiin ja jolle nimenomaan esitin tuhkarokkoa vastaan suojautumista yksittäisillä rokotteilla.
Ihmisten on tärkeä muistaa, että MPR-rokote ei suojaa tuhkarokolta. Tuhkarokkorokote suojaa tuhkarokolta. Sikotauti ja vihurirokon komponentit ovat merkityksettömiä. Jos siis yksittäisrokotuksia olisi ollut saatavilla, jos hallitus ei olisi estänyt rokotuksen saatavuutta, niin ei olisi Walesin tuhkarokkoepidemiaa, ei olisi keskustelua tuhkarokkotapauksista ja –kuolemista. Syyllisyyden täytyy siis olla niiden hartioilla, jotka suosituksista huolimatta veivät yksittäisrokotteen valinnan mahdollisuuden MPR-rokotteen turvallisuudesta oikeutetusti huolissaan olevilta vanhemmilta. Ei minun vuokseni, vaan siitä syystä mitä tapahtui tuolle rokotteelle jo kauan ennen minun tuloani kuvaan.
On kuitenkin olemassa yksi ongelma, yksi ristiriita. Kuten lordi Howe on parlamentissa sanonut, MPR-rokotteen ottaneiden määrä on huipussaan. Miksi siis näemme nyt tuhkarokkoepidemian tehokkaasti rokotetussa väestössä? Olisi mielenkiintoista saada tietää, kuinka moni tämän hetkisen epidemian lapsista on todella rokotettu. Uskon, että varsin moni. Ja tämä on nähty aiemminkin.
Mielestäni yksi kohtaamistamme ongelmista on rokotteen pettäminen, sekä sen ensisijaisen että toissijaisen tehtävän. Ensisijainen tehtävä, eli immuniteetin muodostaminen rokotetulle on jollain tasolla pettänyt, tarpeeksi moni ei ole saanut rokotteesta vaadittavaa immuniteettia. Toissijainen tehtävä, eli immuniteetin säilyminen on pettänyt, elinikäiseksi tarkoitettu vastustuskyky on useilla haihtunut varsin nopeasti. Tämä on nähty myös sikotautirokotteen suhteen. Sikotaudin viruskanta rokotteessa ei toimi halutulla tavalla, jolloin nähdään rokotetussa väestössä samanlaisia epidemioita kuin nyt tuhkarokon kanssa. Tämä on yksi elävän viruksen käyttämisen pitkäaikaisista ongelmista, kun yhtä viruskantaa käytetään rokotteen perustana uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes jostain syystä sen tehokkuus häviää. Se mitä nyt näemme, on mielestäni näiden elävien viruskantojen pitkäaikaiskäytön odottamaton ja tahaton seuraus. Rokotukset pettävät.
Se on kaiken kaikkiaan hyvin huolestuttavaa. Se ei ole teoreettista, sillä se on nähty aivan yksiselitteisesti sikotautirokotteessa ja nyt se nähdään tuhkarokkorokotteessa. Jos on näin, niin minun syyttäminen Etelä-Walesin tuhkarokkoepidemiasta on täysin epäoikeutettua. Siinä ei käsitellä itse ongelman ydintä, eli mitä tehdä elävän viruskannan rokotteen pettäessä. Jos virukset tartuttavat ihmisiä vanhemmalla iällä, voivat seuraukset olla paljon pahempia, eikä ole olemassa hoitokeinoja niiden ihmisten suojaamiseksi tuhkarokolta. Hallitus on siis laittanut kaikki yhden kortin varaan ja nyt näemme tuhkarokon tulevan takaisin.
Vastassamme on yksiselitteisesti eeppinen ympäristötekijöiden aiheuttaman autismin epidemia, joka vaivaa hälyttävästi jo yhtä poikaa 31:stä Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Etelä-Koreassa yhtä lasta 36:sta. Tämä elinikäinen aivojen ja hermoston kehityksen vamma vaivaa lapsia todellisen epidemian mittaluokassa. Saako tämä ilmiö mediassa huomiota tavalla, joka olisi mitenkään verrattavissa Etelä-Walesin tuhkarokkoepidemiaan? Ei todellakaan. Autismi on todellinen epidemia, joka pitäisi käsitellä kiireellisesti.
Tri David Elliman on sanonut mediassa, että tämä viimeisin tuhkarokkoepidemia Walesissa on minun syytäni ja samalla syyttänyt mediaa kohukeskustelun sallimisesta antamalla minulle jonkinlaisen puheenvuoron. Tämän pitäisi olla vapaa maa, mutta minulle ei ole annettu mahdollisuutta puolustautua. Haluaisin yleisön edessä virallisen tieteellisen keskustelun, joka voitaisiin televisioida.
Erityisesti haluaisin keskusteluun mukaan David Salisburyn, koska uskon hänen olevan tämän asian keskiössä hänen ja rokotuskomitean tekemien päätösten myötä. Keskusteltavia asioita olisi useita. Erityisesti haluaisin kysyä Salisburyltä, miksi hän on kieltänyt minkäänlaisten korvausvelvollisuuksien olemassa olon Urabe-virusta sisältäneen Pluserixin valmistaneen yrityksen suhteen.
Minulla on muokkaamattomat pöytäkirjat Rokotus- ja Immunisaatiokomitean kokouksesta 7. toukokuuta 1993, jossa sanotaan ”SmithKline Beechamin jatkaessa Urabe-virusta sisältävän rokotteen myymistä ilman vastuuvelvollisuuksia…” Haluaisin tietää, miten tri Salisbury selittää tässä yhteydessä ”ilman vastuuvelvollisuuksia”. Olen saanut kuulla teidän oman komiteanne jäseneltä, tältä ilmiantajalta, että rokotteen valmistajan kanssa tehtiin sopimus heidän vapauttamiseksi vastuista heidän tuodessaan myyntiin rokotteen, josta oli jo tiedossa ongelmia Kanadassa, missä se jouduttiin vetämään markkinoilta.
Haluaisin kysyä suoraan David Salisburyltä, miksi hän koki tarpeelliseksi ottaa yhteyttä lääketieteelliseen neuvostoon ja kehottaa heitä mahdollisimman tiukkasanaisesti syyttämään minua tarmokkaammin, itse asiassa vielä moittia heitä siitä, etteivät he olleet syyttäneet minua pontevammin. Eikö se osoittanut valtion viranhaltijan aseman väärinkäyttöä yrittämällä vaikuttaa puolueellisesti lääketieteen neuvoston toimintaan? Koska Salisbury on oman CV:nsäkin mukaan tämän asian keskiössä tuotuaan MPR-rokotteen Englantiin, uskoisin hänen olevan täydellinen vastaväittelijä tv-keskusteluun kanssani. Jos pystymme toteamaan MPR-rokotteen syyttömäksi kaikkiin niihin ongelmiin, joita minä ja lukuisat vanhemmat uskovat sen aiheuttaneen, niin hyväksyn sen. Se ei kuitenkaan selviä ilman avointa tieteellistä keskustelua. Siksi uskon, että on tullut aika herra Salisburyn ja minun käydä asiasta vakava ja pitkä avoin keskustelu.
Alkuperäinen artikkeli: http://therefusers.com/refusers-newsroom/dr-wakefield-govt-experts-have-conceded-that-mmr-vaccine-caused-autism/#.UZnuSld0lhQ [1]