Tämä on viimeinen osa artikkelisarjaa ”Feministit ulos yliopistoista”. Lue myös osat 1 [1], 2 [2], 3 [3], 4 [4], 5 [5].
Ongelma on, että useimmat ihmiset, mukaanlukien kulttuurimarxistit itse, eivät tiedä tai ymmärrä mitä kulttuurimarxistilla [6] tarkoitetaan. Se ei ole foliohattuteoria mistään vasemmiston yhtenäisestä kerhosta tai salaliitosta, vaan nippu ajatuksia, keinoja ja päämääriä, joita tietyt yksilöt edustavat ideologisissa puheissaan ja teoissaan.
Suosittu suomalainen bloggaaja on kirjoittanut:
”Kaikki tämä lähtee siitä, että todella on tiettyjä oikeistolaisia tahoja, jotka uskovat kulttuurimarxisteilla olevan maailmanlaajuinen salaliitto, jolla tavoitellaan yhteiskunnallisia muutoksia. Minä en ole koskaan väittänyt sellaisen salaliiton olevan olemassa, vain että kulttuurimarxisteja on olemassa. Kulttuurimarxistien olemassaolon kyseenalaistaminen sen pohjalta, ettei heidän salaliitostaan ole todisteita, on vähintäänkin epäloogista. […]
Minä en todellakaan usko, että suomalainen feministi ja yhdysvaltalainen Black Lives Matter-aktivisti ovat molemmat värvättyjä johonkin kulttuurimarxismin salajuoneen, vaan uskon heidän huomaamattaan toteuttavan kyseistä ideologiaa En ole koskaan tavannut henkilöä, joka itse arvioisi itsensä kulttuurimarxistiksi, koska he eivät yleensä huomaa oman ideologiansa vastaavan sitä.
Kulttuurimarxismi on vain yleistermi ideologioille, jotka noudattavat kulttuurimarxismin metodeja, ja joiden tavoitteet vastaavat kulttuurimarxismin tavoitteita. Ytimeltään tämä tarkoittaa antiliberaalia toimintaa, jolla tavoitellaan progressiivista, käytännössä sosialistista yhteiskuntaa, jonka olemukseen identiteettipolitiikka ja feminismi erottamattomasti kuuluvat.”
Samalla tavalla kuin bloggaaja, olen kohdannut ja tuntenut henkilökohtaisesti kulttuurimarxisteja. Ihmisiä, joiden maailmankuva ja ajatukset ovat läpeensä kulttuurimarxistisia, mutta jotka kavahtavat tuota termiä ja väittävät, ettei kulttuurimarxisteja ole olemassakaan, ja että kyseessä on vain salaliittoteoria.
Tehdään nyt vielä kerran selväksi: en usko minäkään, että kyseessä on salaliitto, vaan termillä viitataan tietynlaisiin vasemmistoradikaalin ideologian antiliberaaleihin, “progressiiveihin” ja totalitaristisiin ajatuksiin, keinoihin ja päämääriin.
Kulttuurimarxistinen ajattelu on länsimaissa hyvin laajalle levinnyttä ja sitä edustavat myös monet valtamedian julkaisut, sitä suositaan yliopistoissa (joista ovat myös lähtöisin feministien vaatimat turvalliset alueet ja triggerivaroitukset) ja ajattelutapaan sortuu myös monet talouspoliittisesti oikealla suuntautuneet ihmiset, joilta voisi ehkä odottaa konservatiivisempia ja modernimpia ajatuksia. Tämä kertoo miten merkittävästä kulttuuriimme, ajatteluumme ja politiikkaamme liittyvästä ongelmasta on kyse.
[7]
[8]
Kulttuurimarxistien heikkouksiin kuuluu kuitenkin heidän jatkuva perinteisiä arvoja kannattavien älyllinen aliarviointi sekä poliittisten motiiviemme ja tavoitteidemme toistuva väärintulkitseminen ja väärinymmärtäminen. Kulttuurimarxistien kanssa keskustelu voi olla hyvin turhauttavaa, koska siihen liittyy yleensä aina toistuva olkiukkojen kumoaminen. Yhteisymmärrystä ja aitoa keskustelua ei synny, jos toinen puhuu omenoista ja toinen banaaneista.
He vastustavat asioita, joita ei ole olemassa, esittävät vastaväitteitä asioista, joita ei ole väitetty. He hyökkäävät ihmisten persoonien kimppuun sen sijaan, että pysähtyisivät miettimään esimerkiksi antifeministien tai maahanmuuttokriittisten argumentteja ja sitten vasta-argumentoisivat takaisin ja täten toimisivat älyllisesti rehellisesti asialliseen dialogiin osallistuen. Ei, leimaaminen ja nimittely on heille helpompaa kuin todistepohjaisten argumenttien ja faktojen kumoaminen, koska he eivät pysty faktoja kumoamaan ja he tietävät sen.
Jos olet eri mieltä, olet väärässä – et siksi, että argumenttsi olisi huono – vaan koska persoonasi on huono ja olet ihmisenä läpimätä (ad hominem). Saatat kuulla olevasi “tyhmä” tai “epäempaattinen” koska et omaa samaa mielipidettä kulttuurimarxistin kanssa.
Koska heillä ei ole mitään oikeita vastaväitteitä, he sortuvat lapselliseen nimittelyyn ja fobitteluun: Transofobi! Misogyyni! Homofobi! Rasisti! Islamofobi! Ksenofobi! Joskus tuntuu, että mieluummin hakkaisi päätänsä tiiliseinään, kuin keskustelisi vihervasemmistolaisen “progressiivin” kanssa yhteiskunnallisista asioista. Molemmat yhtä hyödyllisiä ajanviettotapoja.
Mutta rakkaat kolmannen aallon intersektionaali-feministit: voitte olla niskan päällä nyt, mutta ette tule voittamaan.
Ihmiset ovat nimittäin ryhtyneet vastarintaan ja ovat alkaneet kritisoimaan valheellisia väitteitänne ja taistelemaan havittelemaanne kulttuurimarxistista dystopiaa vastaan. Nämä ihmiset ovat eri puolilta maailmaan esiin putkahtelevia uuden ajan kapinallisia ja älymystön edustajia.
Kulttuurisota on alkanut.
Artikkeli julkaistu MV-lehdessä [9].