- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Feministit ulos yliopistoista, osa 1: tekopyhyys

Feministit [1] tulisi potkia ulos yliopistoista, sillä he muodostavat merkittävän uhan tieteelle, tiedonsaannilla ja sananvapaudelle. F-sana ei ole koskaan ollut rumempi kuin nyt.

Feministien saavutuksiin kuuluu mm. maailmankirjallisuuden klassikoiden bannaaminen, koska niissä on poliittisesti epäkorrektia kieltä. Yhä useampi feministi kieltäytyy lukemasta klassikoita, koska väittää saavansa niissä esiintyvistä epäkorrekteista sanoista tai väkivaltakohtauksista traumoja ja jopa traumaperäisen stressioireyhtymän. Yhä voimistuvat, järjettömät vaatimukset poliittisesti korrektille kielenkäytölle on jotain, johon edes monet intohimoisimmat tasa-arvoaatteen kannattajat eivät nykypäivänä kykene, ja he joutuvat sen karvaasti huomaamaan joutuessaan feministi-aktivistien vihanpidon kohteeksi.

Feministien iänikuinen dilemma on siinä, että he uskovat tasa-arvon vaativan samanlaisuutta ja erojen poistamista — siksi miesten ja naisten väliset erot on kiellettävä ja häivytettävä mahdollisimman tehokkaasti sukupuolineutraalin kasvatuksen keinoin, joka on saanut käytännössä jo henkisesti väkivaltaisia piirteitä kasvavia lapsia kohtaan.

Sitä feministit eivät kuitenkaan osaa selittää, miksi on olemassa transsukupuolisia ihmisiä tai erilaisia seksuaalisia suuntautumisia; homot lesbot, bit. Jos sukupuolia ei ole oikeasti olemassa ja sukupuoli on pelkkä kulttuurinen/sosiaalinen konstruktio, niin miten ihmeessä voi kokea syntyvänsä väärään sukupuoleen tai kiinnostua seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä vain toisesta sukupuolesta, muttei ollenkaan toisesta? Jos sukupuolia ei ole olemassa, niin transsukupuoliset ovat pelkkiä näyttelijöijä ja kuka tahansa voi alkaa näyttelemään kumpaa sukupuolta tahansa.

Lisää tekopyhyyttä tässä sukupuolten olemassaoloa ja miesten ja naisten eroja käsittelevässä ideassa paljastuu, kun yhtäkkiä halutaankin sukupuolikiintiöitä tai naisia suosivaa kohtelua miesten ylitse. Eli onko niitä sukupuolia vai ei?

feminismi-kolmas-aalto [2]Jokainen, joka on ollut kätännössä tekemisissä kolmannen aallon feministien kanssa tietää, että liian vaikeita kysymyksiä kysyvien kimppuun käydään surutta verbaalisen raivon voimalla (itkupotkuraivarit ja nimittely) ja ihmisiä kiusataan hiljaiseksi. Vaikeat kysymykset ovat juuri niitä, jotka paljastavat feministien epäloogisuudet, kognitiivisen dissonanssin ja pöyristyttävän tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin.

Feministit ovat huolissaan siitä, että yritysten johdossa on enemmän Juha-nimisiä miehiä, kun mitä siellä on ylipäätänsä naisia. He eivät kuitenkaan ole huolissaan vaikkapa kaivostyöläisten ja roskakuskien ja muiden miesvaltaisten alojen miesvaltaisuudesta, eivätkä ole tunkemassa näille aloille sukupuolikiintiöiden avulla lisää naisia. Kappas vain. Feministit haluavat naiskiintiöitä ainoastaan silloin, kun se suosii naisia. Ja feministitkö muka ajavat tasa-arvoa, eikä vain naisten etuoikeuksia?

Feminismi on ollut yksi länsimaiden suuria menestystarinoita eikä se ole aina ollut sitä, miksi se on muovautunut nykyaikana. Se alkoi autenttisena tasa-arvo- ja ihmisoikeusliikkeenä ja sai valtavan kulttuurisen vallankumouksen ja lainsäädännön ja asenteen muutoksia aikaan. Saavutimme tasa-arvon.

Meillä ei tällä hetkellä ole yhtä ainuttakaan naisia syrjivää lakia. Itse asiassa, emme pelkästään saavuttaneet tasa-arvoa, vaan heiluri on kääntynyt länsimaissa jopa käänteiseen suuntaan: naisia suosivaksi ja miehiä syrjiväksi. Silti feministit eivät yhtään häpeä pyöritellä silmiään miesasialiikkeelle, jota he pitävät joko vitsinä tai vihanlietsontana, riippuen feminististä ja yksilöllisen fanaattisuuden tasosta.

Ensimmäisen aallon feminismi ajoi naisten asemaa laillisesti miesten kanssa tasa-arvoiseksi. Feministien saavutuksiin kuului mm. äänioikeuden saaminen naisille. Jo toisen aallon feminismissä alkoi jotain mennä vikaan ja feministiliike alkoi saada misandrisia piirteitä. Tasa-arvon lisääntyessä feministit vain radikalisoituivat lisää. Nykyinen kolmannen aallon feminismi lietsoo patriarkka- ja palkkakuoppamyyttejä ja naisten kolllektiivista uhrimentaliteettia.

Koska kolmannen aallon feminismi on intersektionaalista, naisten lisäksi on otettu mukaan myös muut uhreiksi luokiteltavia identiteettiryhmiä, kuten seksuaalis- ja sukupuolivähemistöt sekä rodulliset/etniset vähemmistöt.

Feministit levittävät patriarkaatti-huhaata, jonka mukaan elämme jossain mystisessä patriarkaatissa, jos naiset elävät jatkuvan riiston ja sorron uhreina miesten alistamina. Mitään patriarkaattia ei ole olemassa. Ei ole mitään mystisiä näkymättömiä valtarakenteita tai miesten salaliittoa naisten alistamiseksi.

feminismi [3]

Feministit levittävät mielellään myös iänikuista palkkakuoppa-myyttiä, joka on lukuisia kertoja debunkattu epätodeksi. Jos uskot, että naisille todella maksetaan pienempää palkaa samasta työstä kuin miehelle, voin kertoa, että sinua on huijattu. Naisille ei makseta samasta työstä vähemmän palkkaa. Sitä ei tapahdu missään ja se on laitonta.

Palkkakuoppamyytti näin lyhyesti selitettynä johtuu tilastojen väärinkäsittämisestä tai vääristelystä. Naiset tienaavat elämänsä aikana pienemmän summan rahaa kuin miehet, koska hakeutuvat pienipalkkaisemmille aloille (esim. kasvastus, terveys ja sosiaaliala vs. luonnontieteet ja tekniikka), eivät useimmiten omaa samanlaista aggressiivista kunnianhimoa kuin miehet ja pitävät enemmän lomia, äitiyslomat mukaanlukien. On siis luonnollista, että naisten työssään tienaama rahamäärä jää miehiä pienemmäksi. Kyseessä ei ole kuvitteellisen patriarkaatin salaliitto naisia vastaan, vaan naisten itse tekemänsä valinnat.

Nykyaikaiset kolmannen aallon feministit tuntuvat elävän jossain absurdissa rinnakkaistodellisuudessa, jossa kaikki on toisin kuin mitä se todella on. He näkevät itsensa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta taistelevina sotureina näkemättä sitä, että kaikki suurimmat tasa-arvo-ongelmat länsimaissa on jo ratkaistu. Me emme elä enää siellä menneisyydessä, jossa nainen oli nyrkin ja hellan välissä, jos koskaan elimmekään.

Meidän kulttuurimme ei ole misogynistinen ja naisia sortava patriarkka, vaan naisia ja naisten oikeuksia suosiva gynosympaattinen länsimainen sivistysvaltio, jossa on maailmanlaajuisesti hyvin poikkeuksellinen tasa-arvo ja yksilönvapaus. Feministit ovat menneisyyteen jämähtäneitä taantumuksellisia. Heidän maailmankuvansa on kertakaikkisen pysähtynyt, eikä vastaa enää tämän päivän todellisuutta.

 

Artikkeli julkaistu MV-lehdessä [4].