Juutalainen Koko Hubara kirjoitti hiljattain Kirkko ja kaupunki [1] –lehden Internet-versiossa, sokerilla maustetun kirjoituksen transnaisen oikeuksien ja samalla tasa-arvon ulottamisen puolesta kaikille sukupuolille. Tähtitatuoitu yläosaton nainen oli liikaa nettiyhteisölle –kolumnissa1 ihmeteltiin lapsen silmin aikamme suvaitsemattomuutta transsukupuolisia naisia kohtaan.
Hubaran viisivuotias lapsi näkee transsukupuolen lävitse
Lapsen silmät kykenevät näkemään sen, mitä aikuinen ei huomaa: transsukupuoliset naiset ovat tavallisia naisia, toteaa Koko Hubara.
Joitakin viikkoja sitten Hubara oli käynyt viisivuotiaan tyttärensä kanssa taidegalleria Hippolytessä katsomassa Jouko Lehtolan valokuvia. Kyseessä oli Some Girls -sarja, joka esitteli transsukupuolisia ruskeita naisia, ammatiltaan seksityöntekijöitä.
Hubaran lapsella oli tapana leikkiä, pyytämällä näyttämään, kuka haluaisi olla esillä olevista hahmoista, jota saattoivat olla barbienukkeja tai 1700-luvun öljymaalauksia, sekä osoittaa sitten kuka itse olisi mieluiten.
-Näin hän toimi valokuvanäyttelyssäkin: valitsi omaksi kuvakseen yläosattomissa esiintyvän, tähtitatuoinnein koristautuneen naisen ja hihkui samastumisen voimasta: ”Kato äiti, toi mä oon!” Sanoo Koko Hubara.
Hubara vielä valittelee kirjoituksessaan, että ei halua lapselleen sellaista kasvuympäristöä, jossa vain lapsen silmät kykenevät näkemään osan naisista tavallisina naisina. Hän pohti millaista olisi löytää sukupuoli-identiteettinsä tällaisessa maailmassa.
Lapsen manipulointi ja tuhoaminen: taiteen merkitys yleensä
Ensinnäkin hiukan transsukupuolisuuden taustaa.
Niin kutsuttu transsukupuoli-ilmiö on vellonut myös Suomalaisessa valtamediassa. Ilmiö tarkoittaa ihmisiä, jotka väittävät syntyneensä ”väärään kehoon”. Transsukupuolisuuden puolesta ovat lobanneet valtavirtamedioissa ja politiikassa SETA-myönteinen homoliikke, siihen sulautuvat vihervasemmistolaiset ja muu rappeutunut suvaitsevaisten joukko. Edellä mainittuja lobbareita kutsutaan joissakin yhteyksissä1960-luvun kulttuurimarxilaisiksi, jotka ovat seksuaalivallankumouksen sekä siihen liittyvän poliittisen homoliikkeen ajajia.
Kulttuurimarxismiin kuten muuhunkin seksuaalivallankumouksen mädänneisyyteen on voimakkaasti vaikuttanut Frankfurtin koulukunta, jonka psykologian professori Kevin MacDonaldin mukaan perustivat saksanjuutalaiset vasemmistoaktivistit, joille ”tieteellä” oli vain poliittista välinearvoa.2 ja 2a
Nämä tahot ovat siis kiinnostuneita kaikista seksuaalivallankumoukseen liittyvistä poliittisista kysymyksistä: esimerkiksi transsukupuolisuudesta.
Maailmankuulun Johns Hopkins –sairaalan entisen johtavan psykiatrin, tohtori Paul R. McHugh [2]in mukaan transsukupuolisuus on mielisairaus ja siihen kannustaminen on sairauden ylläpitämistä. McHugh toteaa:
’Sukupuolenvaihdos’ on biologinen mahdottomuus. Ihmiset, jotka käyvät sukuelinkirurgiassa, eivät muutu miehestä naiseksi tai toisin päin. Sen sijaan heistä tulee naisellisia miehiä tai miehekkäitä naisia. Ne, jotka väittävät, että transsukupuolisuus on kansalaisoikeuskysymys ja jotka kannustavat ihmisiä sukuelinkirurgiaan, kannattavat tosiasiassa mielisairauksien jättämistä hoitamatta.3
Koko Hubaran pitäisi ymmärtää, että transsukupuolisuus, kuten yllä selitettiin, ei ole ylevä, eikä positiivinen asia. Sitä ei ole myöskään seksityön eli prostituution harjoittaminen. Kuka nyt haluaisi olla kaupallisena riemuna? Mutta Hubara tietenkin tahtoo viestittää, joko farisealaisesti tai rehellisesti, että kyseiselle ”ruskeat tytöt” –seksuaali-ilmiölle on taattava tasa-arvo. Luonnollisesti kaupalliseksi riemuksi ajaudutaan usein sosiaalisten olosuhteiden ja ympäristön pakottamana, kuten Israelissa harjoitetussa seksiorjuudessa on kysymyksenä.4
On hyvin omituista ja elkeeltään epäterve tempaus viedä pieni lapsi Some Girls –sarjan kaltaiseen roskakulttuuria edustavaan näyttelyyn. Yleensä ajatellen Hubaran kirjoitus viestittää siitä, että tuon kaltaisissa tapauksissa lapsen psyyke voidaan alistaa psykologiselle manipulaatiolle. Sen seurauksena, jos esimerkiksi pakkosyötössä on kysymyksessä trassukupuolisuus, saadaan lapsi omaksumaan asioita, joista myöhemmin lapsen varttuessa, voi olla seurauksena mielenterveysongelmia.
Aikuisen on helppo käyttää vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen keinoja epäreiluilla ja vahingoittavilla tavoilla lapseen. Tämä saattaa todellakin ilmetä äärimmäisyyksiin viedyllä dogmaattisella suvaitsevaisuus -kasvatuksella.
Tämän Hubaran tyyppiset tapaukset pitäisi kiinnostaa myös lastensuojeluviranomaisia.
Tulee muistaa, että taiteessa pelkkien negatiivisten tai pahojen asioiden esittäminen ei palvele taiteen päämäärää aidosti filosofisella tavalla. Koska kaikilla asioilla maailman kaikkeudessa on henkinen vastaavaisuutensa ja vastakohtansa, ilmaisee korkeatasoinen taide myös asioita vastaavaisuuksien sekä vastakohtiensa välityksellä ja vielä siten, että pahuudet ja vääryydet palvelevat hyvää ja totta. Tästä ei ollut kysymys Some Girls –sarjan näyttelyssä, jossa esitettiin vain negatiivisia asioita.
Ajatellaanpa tilanne transsukupuolisen aiheisessa näyttelyssä, jossa ensin kuvin esitellään henkilöä, joka horjuu mieleltään ympäristönsä manipuloimana siinä hengessä, että hän olisi pohjimmaltaan mies, vaikka onkin syntynyt naiseksi. Tämän jälkeen hän olisi törmännyt aitoon uskonnonfilosofiaan, joka olisi nostanut horjuvan ihmisen henkiseen kukoistukseen ja varmuuteen omasta naiseudestaan. Tämäkin kehityksen huipentuma esitetään kuvina, joissa paljastuu sielultaan ja ruumiiltaan, mitä täydellisimmässä kauneudessaan oleva naishenkilö. Tästä kuvasarjan huipentumasta, joku tyttölapsi voisi huudahtaa: Äiti, toi mä haluaisin olla!
Sukupuoliroolien todellisuus
Transsukupuolisuus, seksuaalivallankumous tai kiihkofeministien fanaattinen pyrkimys miehen ja naisen äärimmäiseen vastakkain asetteluun, ovat syntyneet tiettyjen vasemmistoradikaalien pyrkimyksenä hajottaa länsimainen yhteiskuntajärjestys perinteisten arvojen tuhoamiseksi.
Kulttuurimarxistien ja ennen muuta siihen lukeutuvat tietyt feministipiirit kannattavat myös yliampuvaa ja suorastaan kylmänkiskoista ja aggressiivista feminismiä ymmärtämättä, että vain oikeassa uskonnonfilosofiassa toteutuu naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo. Esimerkiksi Emanuel Swedenborgin filosofian mukaan avioliitossa nainen toimii puolisonsa sydämenä ja mies vastaavasti vaimonsa keuhkona. Tässä sydän merkitsee vastaavaisuuden tieteen mukaan hyvyyttä viisaudessa ja keuhkot puolestaan viisautta hyvyydessä. Tällainen liitto on taivaallinen avioliitto ja puolisot ovat sielultaan kuin yksi, mutta vartaloiltaan kaksi. Henkisessä maailmassa tällainen aviopari ei voi edes lausua sanaa ”huora”, sillä se on taivaallisen avioliiton irvikuva.
Yllä mainitun kaltaisessa avioliitossa toteutuu siis myös naisen tasa-arvo täydellisenä ja siitä pitäisi terveellä järjellä ottaa oppia myös aikamme feminististen fanaatikkojen.
Kirkon perinpohjainen raunioituminen
Täsmennettäköön, että Kirkko ja kaupunki on Helsingin seurakuntien jäsenlehti. Se on Suomen laajalevikkisin seurakuntalehti. Lehden nimi oli aiemmin Helsingin kirkkosanomat. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1942 alkaen. Lehti jaetaan kerran viikossa osoitteellisena jakeluna pääkaupungissa asuville Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille.
Nykyisin kirkot ovat pelkästään sosiaalisia organisaatioita ja todellisuudessa mikään muu sosiaalinen organisaatio ei ole ”kristityssä maailmassa” niin perinpohjaisesti mädäntynyt kuin kristityt kirkot, erikoisesti evankelis-luterilainen kirkko. Koska tämä artikkeli ei ole täysin filosofinen ja teologinen, niin emme käsittele aihetta enempää.
Kuitenkin kirkkojen tilaa kuvastaa hyvin palstatilan antaminen jutuille, joissa ylistetään seksuaalisia vääristymiä, hyväksytään ja suorastaan glorifioidaan sukupuolineutraaliutta, siunataan homo- ja lesboliitot sekä pidetään Israelia ja juutalaisia Jumalan valittuna kansana, vaikka palestiinalaisia sortavilla juutalaisilla on vihamielinen suhde Jeesukseen, jota muslimit pitävät suuressa arvossa. Lisäksi useat seurakuntien työntekijöistä ja viranhaltijoista kannattavat avoimien rajojen politiikkaa. Tässä mainittiin vain muutamia tekijöitä kirkollisista kauheuksista.
Koko Hubaran pitäisi kritisoida Israelia
Hubaran tulisi ottaa esimerkkiä juutalaisesta mutta Israel-kriittisestä toimittajasta David Sheenistä, joka on jo vuosikausia paljastanut sionistivaltion sota- ja ihmisoikeusrikoksia. Alla olevalla videolla Sheen paljastaa ei-juutalaisten kokemasta sorrosta Israelissa.
Sheenin esitelmän otsikko Luoti, äänestyslippu, boikotti [3]5, ei kuitenkaan tarkoita Israel-vastaista BDS-boikottiliikettä vaan sitä, kuinka Israel boikotoi ei-juutalaisia kansalaisiaan lukuisin eri menetelmillä.
Ei-juutalaisten boikotointi alkoi jo vuosikymmeniä sitten juutalaisten perustaessa kibbutsiyhteisöjä. Palestiinalaisia ei hyväksytty osaksi yhteisöä, vaikka he olisivat allekirjoittaneet kibbutsiliikkeen arvopohjan. Etninen erottelu alkoi siis jo maanviljelyn yhteydessä.
Juutalaisena Hubaran pitäisi kritisoida Israelin kammottavaa ja sanoin kuvaamattoman syrjivää ja suvaitsematonta ihmisoikeustilannetta. Miksi Euroopan maiden pitäisi ottaa vastaan pilvin pimein tunkeutujia ja ajautua monikulttuuriseen sekamelskaan, kun samalla Israel pysyttäytyy lännen tuella juutalaisvaltiona. Hubaran pitäisi huomata, että juuri juutalaiset monimiljonäärikeinottelijat ovat pakolaisvyörytykseen tähtäävän värväyksen taustatekijöinä. Nämä samaiset sionistiset piirit kannattavat kylläkin kaiken kirjavaa ”suvaitsevaisuutta” EU:n ja USA:n alueelle6, mutta ei tietenkään Israeliin. Suomessa kylläkin ollaan kymmenen kertaa suvaitsevaisempia kuin Israelissa.
Euroopan maissa tapahtuva yhteiskuntien mädättäminen ja ennen arvokkaina pidettyjen asioiden häpäiseminen muistuttaa jossakin mielessä Fedor Dostojevskin kirjoittaman teoksen Riivaajat tapahtumia. Romaanin tapahtumat liittyvät todellisuuteen, aikansa vallankumoukselliseen liikehdintään Venäjällä. Siellä pikkukaupungissa alkaa tapahtua kummallisia asioita, joiden sanomana on myös kaikkien arvokkaina pidettyjen asioiden ja perinteiden häpäiseminen.
Markku Juutinen
Lähteet
- Koko Hubara (23.3.2017).Tähtitatuoitu yläosaton nainen oli liikaa nettiyhteisölle. Saatavilla: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tahtitatuoitu-ylaosaton-nainen-oli-liikaa-nettiyhteisolle [1]
- Kevin Macdonald. Saatavina http://www.kevinmacdonald.net/chap5.pdf [4]
3. The New Observer (22.8.2014). “Transgender” is a Mental Illness and Should be Treated as such: Former Johns Hopkins Chief Psychiatrist. Saatavilla: http://newobserveronline.com/transgender-is-a-mental-illness-and-should-be-treated-as-such-former-johns-hopkins-chief-psychiatrist/ [2]
4. GR (7.11.2007). Sex slavery and Israel’s failure to fight the growing trade. Saatavilla: http://www.globalresearch.ca/sex-slavery-and-israel-s-failure-to-fight-the-growing-trade/7487 [5]
- David Sheen. Saatavina: https://www.youtube.com/watch?v=sdJIAmLGwbs [3]
6. Ruotsin monikulttuurisuudesta. Saatavilla: http://ww2.destroyzionism.com/ [6]; Paideia. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=gQlYVI3MZy4&bpctr=1490530849 [7] ; Rami, Ahmed (1990). Judisk häxprocess i Sverige. Kultur Förlag. Stockholm.
_________
2a. Kirjallisuusluettelo; Frankfurtin koulukunta:
Haastattelu videolla Jaeger, J. (2009). Original Intent – How the Democratic and Republican Parties Are Destroying the American Dream. Matrixx Entertainment Corporation.
Siteerattu Loewy, Michael. (1979). Georg Lukacs from Romanticism to Bolshevism. Translated by Patrick Candler. London: NLB. S. 112.
Gramcsi, Antonio. (1975, 2009). Vankilavihkot. (Suom. Mika Böök, Martti Berger & Lena Talvio). Tampere: Vastapaino.
Haastattelu videolla Jaeger, J. (2009). Original Intent – How the Democratic and Republican Parties Are Destroying the American Dream. Matrixx Entertainment Corporation.
Ibid.
Reich, Charles A. (1970). The Greening of America: How the Youth Revolution is Trying to Make America Livable. New York: Random House. S. 4.
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 17-19.
Ibid. S. 142-143.
Ibid. S. 318.
Ahonen, Hannamari. (2002). Koulun kurinpito-ongelmat seurausta 1970-luvun politiikasta. Satakunnan Kansa 30.8.2002.
Rockhill, Gabriel & Gomez-Muller, Alfredo (toim.). (2011) Politics of Culture and the Spirit of Critique: Dialogues. New York: Columbia University Press. S. 8.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 5. 15 Siteerattu Wiggershaus, R. (1994). The Frankfurt School: Its History, Theories, and Political Significance, trans. M. Robertson. Cambridge, MA: MIT Press. S. 25-27.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Ibid.
Adams, Bert N. & R. A. Sydie. (2002). Contemporary Sociological Theory. Thousand Oaks: Pine Forge Press. S. 61.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 21.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Fromm, Erich. (1941, 1976). Pako vapaudesta. 2. painos. (Suom. Markku Lahtela). Helsinki: Kirjayhtymä.
Ibid. S. 231.
Marcuse, Herbert. (1955). Eros and Civilization: A Philosophical Inquiry into Freud. London: Routledge.
Marcuse, Herbert. (1956, 1987). Eros and Civilization: A Philosophical Inquiry into Freud. London: Routledge. (1987) ARK Edition 1987. S 157, 175.
Ibid. S. 176.
Marcuse, Herbert. (1956, 1987). Eros and Civilization: A Philosophical Inquiry into Freud. London: Routledge. (1987) ARK Edition 1987. S. 201.
Huxley, Aldous. (1932, 1962). Uljas uusi maailma. (Suom. I. H. Orras. Shakespeare-lainaukset Paavo Cajanderin ja Yrjö Jylhän mukaan). Helsinki: Tammi.
Lind, William S. (2004). Political Correctness: A Short History of an Ideology. Washington, D.C.: Center for Cultural Conservatism. S. 7.
Marcuse, Herbert. (1958). Soviet Marxism: A Critical Analysis. New York: Columbia University Press.
Marcuse, Herbert. (1964, 1969). Yksiulotteinen ihminen: Teollisen yhteiskunnan tarkastelua. (Suom. Markku Lahtela). Helsinki: Weilin+Göös.
Brandeis University: Steve Whitfield tells how Weimar culture shaped early development of Brandeisian standards. Dec. 17, 2010.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Reich, Wilhelm. (1933, 1982). Fasismin massapsykologia. (Suom. Erkki Puranen). Helsinki: Otava.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 36
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Wiggershaus, R. (1994). The Frankfurt School: Its History, Theories, and Political Significance, trans. M. Robertson. Cambridge, MA: MIT Press. S. 128.
Ibid. S. 112-113.
Ibid. S. 112.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 39.
Siteerattu Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 55.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Hopper, Dennis. (1969). Easy Rider – matkalla. Columbia Pictures Corporation.
Corman, Roger. (1966). Helvetin jengi. American International Pictures.
Laughlin, Tom. (1967). Born Losers. American International Productions.
Crichton, Charles. (1959). Sukupuolten sota. Prometheus Film Productions Ltd.
Quine, Richard. (1965). Miten vaimo murhataan. Murder Inc..
Ashby, Hal. (1971). Harold ja Maude. Paramount Pictures.
Nichols, Mike. (1967). Miehuuskoe. Embassy Pictures, United Artists.
Penn, Arthur. (1967). Bonnie ja Clyde. Warner Brothers/Seven Arts.
Nichols, Mike. (1971). Miehuusvuodet. AVCO Embassy Pictures.
Mazursky, Paul. (1969). Bob & Carol & Ted & Alice. Columbia Pictures Corporation.
Friedkin, William. (1970). Poikabileet. Cinema Center Films.
Coppola, Francis Ford. (1972). Kummisetä. Paramount Pictures.
Benton, Robert. (1979). Kramer vastaan Kramer. Columbia Pictures.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S.173-218.
Ibid. S. 173.
Presley, Elvis ja Matson, Vera. Elvis: Love Me Tender. RCA Records (1956).
Coots, J. Fred (sävel) ja Kenny, Nick & Charles (sanat). Pat Boone: Love Letters In the Sand. DOT Records (1957).
Freedman, Max C. ja Myers, James E. (nimellä Jimmy DeKnight). Bill Haley & the Comets: (We’re Gonna) Rock Around the Clock. Decca Records (1954).
Berry, Charles. Chuck Berry: Sweet Little Sixteen. Chess Records (1958).
Zimmerman, Robert. Bob Dylan: Blowin’ in the Wind. Columbia (1963).
Seeger, Pete ja Hays, Lee. Pete Seeger: If I Had a Hammer. Warner Bros. (1962).
Seeger, Pete (1955) ja Hickerson, Joe (1960). Pete Seeger: Where Have All the Flowers Gone. Sanga Music Inc. (1961).
Zimmerman, Robert. Bob Dylan: The Times They Are A-changin’. Columbia (1964).
Sloan, P. F. Barry McGuire: Eve of Destruction. Dunhill Records (1965).
Lennon/McCartney. The Beatles: Revolution. Apple Records (1968).
McDonald, Joe. Country Joe & the Fish: I Feel Like I’m-Fixin’-To-Die Rag. Vanguard (1967).
Lennon/McCartney. The Beatles: Revolution No. 9. Apple Records (1968).
The Beatles: The Beatles (epävirallisesti tunnettu nimellä White Album). Apple Records (1968).
Winters, Donald E. (1985). The soul of the wobblies: the I.W.W., religion, and American culture in the Progressive Era, 1905-1917. Westport, CT: Greenwood Press. S. 41.
Zimmerman, Robert. Bob Dylan: Blowin’ in the Wind. Columbia (1963).
Zimmerman, Robert. Bob Dylan: Masters of War. Columbia (1963).
Zimmerman, Robert. Bob Dylan: The Times They Are A-changin’. Columbia (1964).
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika
1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 318.
Ibid. S. 320.
Ibid. S.54-55.
Ibid. S. 94-95.
Ibid. S. 17.
Ibid. S. 31-35.
Ibid. S. 98.
Ibid. S.106-107.
Ibid. S. 170-173.
Ibid. S. 278.
Ibid. S. 21-24.
Ibid. S. 27-28.
Ibid. S. 64-67
Ibid. S. 87.
Ibid. S. 145-149.
Ibid. S. 152-153.
Ibid. S. 305-306
Ibid. S. 324-325
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. xx (Preface to the 1996 Edition).
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Young, William H. (2010). Ordering America: Fulfilling the Ideals of Western Civilization. Xlibris. S. 425
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 16-17.
Ibid. S. 21.
Ibid. S. 61.
Ibid. S. 64.
Ibid. S. 71.
The American Heritage Dictionary of the English Language. Fourth Edition. (2000-2009). ”Politically correct”. Houghton Mifflin Company.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Ibid.
Lind, Bill. (2000). The Origins of Political Correctness. An Accuracy in Academia Address. 5.2.2000.
Wolff, R.P., Moore, B., jr.,& Marcuse, H. (1969). A Critique of Pure Tolerance. Boston: Beacon Press. S. 95-137.
Ibid. S. 109.
Ochs, Phil. Phil Ochs: Love Me, I’m a Liberal. Elektra Records (1966).
Marcuse, Herbert. (1969). An essay on liberation. Boston, MA: Beacon Press.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Haastattelu TV7:n ohjelmassa Café Raamattu, jaksonumero 206: ”Onko uusi marxilainen vallankumous tulossa?”. Toim. Leif Nummela. Esitetty 30.10.2010. Taivas TV7/Ristin Tuki ry.
Adorno, T. W., Frenkel-Brunswik, E., Levinson, D. J., & Sanford, R. N. (1950). The authoritarian personality. New York: Harper and Row.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 243.
Ibid. S. 131.
Gottfried, Paul Edward. (2001). After Liberalism: Mass Democracy in the Managerial State. Princeton, N.J.: Princeton University Press.
Jay, Martin. (1973, 1996). The Dialectical Imagination. A history of the Frankfurt School and the Institute of Social Research 1923-1950. Berkeley: University of California Press. (1996) First California Paperback. S. 244-48.
Breshears, Jefrey D. (2009). A Brief History of Cultural Marxism and Political Correctness.
Orwell, George. (1949, 1999). Vuonna 1984. (Suom. Raija Mattila). Porvoo: WSOY.
Siteerattu Torricelli, Robert G. (2001). Quotations for Public Speakers: A Historical, Literary, and Political Anthology. Piscataway: Rutgers University Press. S. 121.
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 24-27.
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 28-30.
Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W. (1944, 2008). Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita. (Suom. Veikko Pietilä). Tampere: Vastapaino.
Haastattelu videolla Political Correctness: The Frankfurt School Story. Conservative Citizens Foundation.
Salminen, Esko. (2004). Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Edita. S. 301-303.
Cooper, David. (1970). The Death of the Family. New York: Pantheon Books.
Fromm, Erich. (1941, 1976). Pako vapaudesta. 2. painos. (Suom. Markku Lahtela). Helsinki: Kirjayhtymä.
Reich, Wilhelm. (1933, 1982). Fasismin massapsykologia. (Suom. Erkki Puranen). Helsinki: Otava.
Comfort, Alex. (1972). Rakasta hellästi. (Suom. Simo Mäenpää). Porvoo: WSOY.
Adorno, T. W., Frenkel-Brunswik, E., Levinson, D. J., & Sanford, R. N. (1950). The authoritarian personality. New York: Harper and Row.
Lind, William S. (2007). Who stole our culture? (Ote Ted Baehrin ja Pat Boonen kirjasta ”The Culture-wise Family: Upholding Christian Values in a Mass Media World”, Regal 2007). WorldNetDaily. 24.5.2007.
Haastattelu videolla Jaeger, J. (2009). Original Intent – How the Democratic and Republican Parties Are Destroying the American Dream. Matrixx Entertainment Corporation.
Hultberg, Nelson. (2010). Cultural Marxism: The Corruption of America. Daily Bell. 27.7.2010.