Europarlamenttivaalit (EP) 2019 lähestyvät. Tietty ryhmä isänmaalliseksi ilmoittautuneita EP-ehdokkaita kuvittelevat nakertavansa Unionia sisältäpäin, jonka seurauksena systeemi hajoaisi ja kansallisvaltioiden itsenäistyminen voisi alkaa. EU-jäsenmaiden eroaminen, niin Unionista kuin eurosta tapahtuisi parhaiten yksityisten EU-jäsen maiden luopumisella Unionin ja euron jäsenyydestä. Tällöin EU:n vastaiset edustajat vaikuttaisivat maassaan politiikallaan maansa luopumiseksi näistä jäsenyyksistä.
Näitä patriooteiksi luonnehdittuja EP-ehdokkaita ovat esimerkiksi Laura Huhtasaari (PS), Teuvo Hakkarainen, (PS), Marco de Wit (SKE) ja yhteislistoihin kuulumaton valitsijayhdistyksen ehdokas Junes Lokka.
Tosin kummeksumista herättää yleensä EP-ehdokkaiden tietämättömyys Unionin raudanlujasta negatiivisen globalisaation luonteesta; Unionia on mahdotonta hajottaa sisältäpäin, mikä luultavasti tietyissä tapauksissa ymmärretään, mutta ilmeisesti itsekkäät motivaatiot ajavat tavoittelemaan mepiksi.
EU:n purkaminen kansallismielisten yhdistymisellä
Laura huhtasaari (PS) on Euroopan parlamenttiin pyrkivä ehdokas, joka näyttää olevan innostunut eri puolilla Eurooppaa olevien kansallismielisten ryhmien alkavasta yhteistyöstä ja kuvittelee yhteistyön kykenevän muuttamaan jopa radikaalisti Euroopan Unionin politiikkaa.
– Kansallismielisten [1] ryhmien yhdistymiselle on nyt aika kypsä. EU:n purkaminen on syytä aloittaa nyt. Kansallismieliset puolueet eivät enää pelkää”, sanoo Huhtasaari.
Perussuomalaiset tähtäävät yhteistyöhön Italian varapääministerin Matteo Salvinin [2] isänmaallisen Lega-puolueen kokoaman ryhmän kanssa.
Ranskan kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen on ymmärtänyt Euroopan unionin todellisen luonteen, ja Unionin vastustajana haluaa Ranskan eroavan siitä. Hän on sanonut tahtovansa purkaa koko Euroopan unionin ja korvata sen ”kansakuntien Euroopalla”.1 [3] Hän on painottanut puolueensa kielteistä kantaa euroon sekä puolustanut protektionismia [4] eli kotimaisten tuottajien suojelua ulkomaisilta kilpailijoilta esimerkiksi suojatullein ja pitämällä yllä kansallista sääntelyä.
Kansallismielisten mukaan Unionin voisi purkaa sisältäpäin; kenenkä voimalla he kuvittelevat sen tekevänsä?
Miksi Unionin nakertaminen ei onnistu myyränä?
Euroopasta löytyy EU:n vastaista liikehdintää, tai ainakin näyttäisi löytyvän. Muun muassa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR [5]) joka on Euroopan parlamentissa toimiva, vuoden 2009 vaalien jälkeen perustettu ryhmä. Lisäksi on vielä eurokriittinen vapauden ja suoran demokratian EFDD [6]-ryhmä, josta esimerkiksi Ruotsidemokraatit ilmoittivat vuonna 2018 siirtyvänsä ECRään.
Myös EFDD-ryhmä perustettiin 2009. Nämä molemmat ryhmät sekä ECR että EFDD ovat toimineet jo kymmenen vuotta, mutta mikä on niiden työn vaikutus: Unioni on kehittynyt entistä byrokraattisemmaksi ja kohti liittovaltiota.
Perustuslain säätämisen jälkeen Unioni on irtaantunut vähitellen valtioiden liitosta ja siirtynyt kohti keskitettyä federaatiota.
On kaksi asiaa, jotka viittaavat vahvasti liittovaltioon ja sen kehitykseen; EU:n sisämarkkinat ja kaksikamarinen parlamentti ja sille vastuussa oleva toimeenpanoelimen malli:
Euroopan unionin sisämarkkinat ovat Unionin jäsenvaltioiden välisten kaupan esteiden poistamista kaupankäynnin edistämiseksi. Siten jäsenvaltioiden välisen kaupan ja vapaan kilpailun rajoitukset ovat vähitellen eliminoidut, joskaan sisämarkkinat eivät vielä merkitse yhtä ainoaa talousaluetta.2
Toisena liittovaltion tunnuksena on kaksikamarinen parlamentti ja sille vastuussa oleva toimeenpanoelimen malli.
Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti [7] julkaistiin kahdessa osassa vuosina 2011 ja 2012. Sen sisältö koostuu ehdotuksista sisämarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien tehostamiseksi entistä enemmän, jotta pystyttäisiin edistämään työllisyyttä ja luomaan luottamuksellisuutta eurooppalaisiin yrityksiin. Työllisyyden parantaminen tässä ei liene tärkeimpänä motivaationa, vaan uusliberalistiset pyrkimykset.
Koska federaation luonteenpiirteet lisääntyvät Unionissa vuosi vuodelta, eivät ECR:n ja EFDD-ryhmien kaltaiset kansalliset toiminnat ole kantaneet tulosta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansallismielisten yhdistymisen voima Europarlamentissa on turhaa energian haaskausta.
Federaatiomainen kehitys on jo sinänsä este Unionin purkamiselle sisältäpäin.
Unionin nakertelu myyräntyönä ei onnistu, sillä edessä ovat valtavat hegemoniset ja bisnesmaailman voimat:
Ensinnäkin Euroopan komission valta näyttää olevan suurempi kuin Europarlamentilla. Komission tehtäviin kuuluu: valmistaa lainsäädäntöesityksiä, valvoa lainsäädännön soveltamista, olla vastuussa Unionin toimintapolitiikkojen ja talousarvion täytäntöönpanosta sekä siten edistää EU:n yleistä etua.
Mutta kun komissio on lobbareiden ja bisnesmaailman edustajien miehittämä?
Komission asiantuntijat
Jo komission asiantuntijaryhmät antavat hyvin epäluotettavan vaikutelman.
Komissio oli valmistellut asiantuntijaryhmän kontrolloimaan finanssimarkkinoita, jotta vuoden 2008 finanssikriisin kaltainen koettelemus ei uusiutuisi. Ryhmän kokoonpano kuitenkin koostui miehistä, jotka aiheuttivat vuoden 2008 kriisin.3 No, luultavasti he tiesivät kuinka tuollaisia kriisejä vältetään, koska itse olivat sen aiheuttaneet?
Komission virkamiehet sekä komissaarit ovat koonneet ympärilleen asiantuntijajoukon. Tämän lauman pyrkimyksenä on tyhjiön täyttäminen, joka on syntynyt poliittisen päätöksenteon sekä siihen keskeisesti liittyvän tiedonsaannin väliin. Komission rinnalla työskentelee noin tuhat erilaista asiantuntijaryhmää, josta valtaosa on teollisuuden asiantuntijoita ja lobbareita yritys- ja bisnesmaailman edustajia jne.3
Finanssialan lobbarit
Finanssialan lobbarit ovat finanssikriisin jälkeen laittaneet eniten rahaa lobbaukseen Brysselissä. Maailma elää parhaillaan globalisaation sekä finansialisaation aikakautta. Finansialisaatiolla tarkoitetaan Heikki Patomäen mukaan rahoituslaitosten, -markkinoiden ja –eliitin ylitsevuotavaa kontrollia, joka lisääntyvässä määrin on kohdistunut kaikkeen talouteen ja talouspolitiikkaan liittyviin päätöksiin. Tällöin valta-aseman hyödyntäjät ryhtyvät vaatimaan esimerkiksi rahoitusmarkkinoita koskevan sääntelyn purkamista, jotta nopeat voitot maksimoitaisiin. Samalla finansialisaatio on mahdollistanut täysin kontrolloimattoman lobbauskulttuurin kasvamisen, erikoisesti finanssisektorilla.4
Brysselin ajatushautomot
Brysselissä toimivat think tankit eli ajatushautomot ovat erittäin riippuvaisia suuryritysten jäsenyyksistä sekä sponsoroinnista. Koska nämä rahavirrat tulevat suurilta yksityisiltä bisnessektoreilta, on syytä olla hyvin varauksellinen sekä kriittinen niiden tarkoitusperien suhteen, mitä tällaiset ajatushautomot ajavat.3
Myös näiden kolmen kohdan; komission asiantuntijoiden, finanssialan lobbareiden ja Brysselin think tankien johdosta Unionin purkaminen sisältäpäin lienee mahdoton urakka: Suurella rahalla on valtaa.
Jäsenmaiden Unionista eroaminen johtaa laajetessaan EU:n sirpaloitumiseen
Euroopan unionin jäsenyydestä ja eurosta eroaminen tapahtuvat parhaiten yksityisten EU-jäsen maiden luopumisella Unionin ja euron jäsenyydestä. Tietysti laajempana eroamisen aaltona tämä aiheuttaisi Unionin romahtamisen. Nämä Eroamisen prosessit tapahtuisivat parlamentaarisesti, mitä seuraisivat tarvittavat oikeusistunnot ja rikosseuraamukset. Näin myös tapahtuisi Suomessa, jossa ennen näitä eroprosesseja ajauduttaisiin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen vallankumoukseen, joiden ei välttämättä tarvitsisi optimistisesti ajatellen olla väkivaltaisia.
Jo se asia, että Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti vuonna 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella, tekee Unioniin liittymisen laittomaksi, mutta paljon muitakin laittomuuksia on Suomen liittymisessä EU:n jäsenmaaksi.
Euroopan unioniin liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä.
Myös euroon liittyminen oli laitonta. Mauno Koiviston muistelmien mukaan jo mananmaille mennyt M. Koivisto oli harjoittanut valtionpetoksellista toimintaa. Kyseisen muistelman kohdassa selvenee kuinka Koivisto oli tehnyt poliittisen päätöksensä euroon (Maastrictin sopimus) liittymisestä jo joulukuun 1991, kuten yllä mainittu hänen keskustelunsa pääministeri Esko Ahon kanssa 20.12.1991, paljastaa.5
Koiviston mukaan Euroopan talousalueeseen (ETA) tuli liittyä siltä varalta, että toiset vaihtoehdot eivät realisoituisi. Euroopan talousalueessa Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti. Tämä sopimus (ETA) toimi porttina sille, että Suomi otti käyttöönsä euroalueen yhteisen rahan, euron 1.1.1999.5
Suomelle Unionista eroaminen ei aiheuttaisi taloudellisia vaikeuksia, sillä jo ETA [8]-sopimus antaa samat taloudelliset mahdollisuudet kuin EU-jäsenyys. Lisäksi Suomi voisi hyvin syventää taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa.
Koska Suomen liittyminen sekä Unioniin että euroon olivat laittomia toimenpiteitä, ei Suomen tarvitse edes erota näistä, sillä juridisesti Suomi ei ole vielä EU:n ja euron jäsen maa. Meidän tulee vain jättäytyä EU:n ja euron ulkopuolelle. Mutta tämä eroaminen onnistuisi parhaiten Suomessa toimivan poliittisen prosessin välityksellä.
Lopuksi
Todettakoon, että todellista laajempaa halua Suomen itsenäistymiseen ei ole. Myös monet patriooteiksi tunnustautuneet eivät ole aidosti altruisteja eli epäitsekkäitä ja pyyteettömiä, vaan isänmaallisuuden taustalla kummittelevat maineen ja erikoisuuden tavoittelun peikot.
Isänmaallisuus on kuitenkin ihmismielin jalompia tunteita, minkä kaltaisten ihmisten verkostoituminen hajottaisi nopeasti mädäntyneen poliittisen järjestelmän, ja sitä tukevan Media- ja viihdesaastan sekä politisoituneen virkakoneiston. Nimittäin on huomattava, että Suomen vihollisia edustavat vallanpitäjät muodostavat hyvin pienen ryhmän, joka voitaisiin poistaa vaikutuksesta hyvin nopeasti, mikä olisi alkua suuremmalle kehitykselle.
Markku Juutinen
Lähteet
HS (9.5.2019). Saatavana: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006098456.html [1]
BBC (22.6.2009). Saatavina: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/8112581.stm [5]
Europaportalen (5.7.2018). Saatavina: https://www.europaportalen.se/tema/efd [6]
http://ec.europa.eu/internal_market/smact/index_fi.htm#maincontentSec3 [7]
BBC (7.5.2017). Saatavina: https://www.bbc.com/news/world-europe-12202197 [4]
Euroopan komimissio (24.4.2019). Saatavina: https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-commission_fi [9]
http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/EU-kronologiaSU.pdf%20s.36 [10]
http://circa.europa.eu/irc/opoce/fact_sheets/info/data/relations/framework/article_7238_fi.htm [8]
Indeksillä varustetut lähteet
- SD (18.11.2016). Saatavina: https://www.svd.se/marine-le-pen-eu-ar-europas-varsta-fiende [3]
- Fontaine, Pascal (2007). 12 oppituntia Euroopasta. Luxemburg: Euroopan komissio.
- Kivi, Jaana (2016). Bryssel myyty; Lobbausparatiisin kauppiaat. Into.
- Patomäki, Heikki (2012). Eurokriisin anatomia – mitä globalisaation jälkeen.
- Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan Historian tekijät Kaksi kautta II, sivulta 534 alkaen.