Mitä Kreikka edellä, sitä muu Eurooppa perässä.
Michael Hudson, professori, entinen Wall Streetin ekonomisti ja kirjailija esittää rajuja väitteitä. Hudsonin mukaan Eurooppa on korvaamassa taloudellisen demokratian finanssioligarkialla.
Hudson sanoo Wall Streetin pankkien auttaneen Kreikan hallitusta piilottamaan velkansa Enron-tyylisellä kirjanpidolla. Verotuksella kerättiin varoja Saksan ja Ranskan pankeille, joilla oli hallussaan valtion velkakirjoja.
Nyt, kun luottoluokittajat ovat alentaneet Kreikan luottoluokitusta B1:sta Caa1:n, mikä on roskaluokitus, pankit ovat valmiita antamaan kuoliniskun.
Luottoluokituksen varjolla voidaan ruuveja kiristää ja ulosmitata Kreikasta kaikki myyntikelpoinen: hotellit, puhelin- ja vesilaitokset, turismiin sopivat maa-alueet, saaret ja satamat. Seurauksena Kreikassa alkaa luokkasota; veroja korotetaan, sosiaalikuluista leikataan, samoin eläkkeistä. Kaikki tämä nostaa elämisen kuluja ja pienentää entisestään mahdollisuuksia taloudelliseen toipumiseen ja kilpailukyvyn kasvattamiseen. Tätä kutsutaan Kreikan pelastamiseksi.
Kreikan esimerkki on Hudsonin mukaan merkittävä, koska se on esimerkki siitä, mitä Euroopalle tullaan tekemään: perusinfrastruktuurin yksityistäminen ja tulevien verotulojen korvamerkitseminen pankkiireille velkojen korkoina. Mitään ei jää jälleenrakentamiseen.
Hudson arvioi, että Kreikalle tehtaillut pelastus- ja tukipaketit antavat aikaa Kreikalle roikkua mukana euroalueessa, kunnes rikkaat ovat ehtineet siirtää omaisuutensa turvaan. Sen jälkeen Kreikka pakotetaan siirtymään drakmaan ja devaluoimaan se. Samalla saadaan talouskuuri-leikkauksilla madallettua palkkatasoa, ja myös pidettyä se alhaalla kilpailukyvyn nimeen.
Öljyllä, kulutustavaroilla, ruoalla ja jopa luotoilla on maailmanmarkkinahinnat.
Työttömyyden väistämättä kasvaessa, myös tuloerot kasvavat ja verotulot pienenevät. Verotulot ovat pankkien osinkotuloa.
Koska taloussodan kohdemaissa (Islanti, Irlanti, Kreikka, Latvia jne.) kuitenkin on edelleen demokraattisesti valitut parlamentit, tarvitaan ulkopuolista painostusta jotta kansallisvarallisuus saadaan siirrettyä pilkkahintaan pankeille. Painostajina toimivat EU ja IMF.
Hudson kysyy, aikovatko Kreikka, Irlanti, Espanja, Portugali ja muu Eurooppa luopua demokratiasta ja siirtyä mukisematta finanssioligarkiaan, jossa pankit ja sijoittajat hallitsevat.
Käytännössä vaatimus sijoittajien etujen suojaamisesta tarkoittaa kansallisten parlamenttien luopumista päätäntävallasta.
Vapaista markkinoista puhuttaessa tarkoitetaan tosiasiassa keskusjohtoista suunnittelua, joka on pankkiirien käsissä. Vapaa markkinatalous on johtamassa uudenlaiseen velkatorpparimalliin, jossa markkinat ovat vapaat yksityisten omistajien veloittaa haluamiaan hintoja peruspalveluista; finanssifeodalismin malliin, jossa markkinat ovat vapaat kaikenlaisesta sääntelystä.
Hudson toteaa kuivasti, että vaikka sekä EU:n, Euroopan keskuspankki EKP:n ja yksityisesti omistetun kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n säännöt kieltävät tukipaketit, velkatakaukset ja muun vastaavan toiminnan, säännöillä ei näy olevan väliä vaan tärkeämpää on pankkien miellyttäminen.
Euroopan Unionin edeltäjän, Euroopan talousyhteisö EEC:n alkuperäinen idea oli hyödyttää kansoja talouden demokratian avulla ja estää siten sodat, jotka olivat repineet Eurooppaa. Nyttemmin asiat ovat kääntyneet päälaelleen.
Hudson päättelee kansallisvaltioiden tuhoamisen ilman korvaavaa, laillista keskusvaltaa tipauttavan liiton jäsenmaat pankkiirien käsiin yksi kerrallaan.
Hudson kutsuu taloutta aseeksi, sodankäynnin muodoksi, jonka päämäärä on sama kuin valloitussodan: saada omistukseensa maata, julkinen infrastruktuuri ja verotusoikeus.
Valloitus sisältää tarpeen sanella lakeja alamaisille sekä sosiaalisen ja taloudellisen suunnittelun keskittämisen. Taloudellisen hyökkäyksen kohteena olevat maat kärsivät yhtä lailla perinteisemmän valloitussodan aikana: elinajan odote lyhenee, väestöpohjan ikäjakauma vääristyy ja väestömäärä kutistuu väestön paetessa parempaa elämää etsimään. Myös pääoma pakenee jolloin yritystoiminnan harjoittaminen vaikeutuu.
Kosmopoliittiselle, hyökkäävälle osapuolelle taloussodankäynti tulee edulliseksi, koska siinä ei ole armeijan ylläpitokuluja ja osa sodankäynnistä voidaan maksattaa suoraan sodan uhreilla esimerkiksi veroina.
Talouseliitin näkökannalta hallituksen ainoat tehtävät ovat suojella omistuksia verotukselta ja rahan hankintaa sääntelyltä. Tällöin suojeltu varallisuus kasvaa eksponentiaalisesti, nopeammin kuin reaalitalous ja tappaa lopulta koko talouden. Tämä dynamiikka on nyt toiminnassa Euroopassa.
Julkista keskustelua asiasta käydään kuitenkin vääristävän peilin salissa: mediassa eurooppalaista yhtenäisyyttä uhkaa nationalismi ja kansallismielisyyden nousu, ihmisten yritykset vastustaa omaisuutensa ryöstöä.
Kesäkuun alussa EKP:n johtaja Jean-Claude Trichet kertoi, millainen on oleva Euroopan uusi arkkitehtuuri; kuinka finanssioligarkia kruunataan kaiken Euroopan hallitsijaksi.
Puheessaan ”Building Europe, building institutions”, Trichet kehui Euroopan presidentiksi tituleerattua, vaaleilla valitsematonta Herman Van Rompuyta tilaisuuden järjestämisestä ja suunnan antamisesta uudelle järjestykselle. Euroopan on luovuttava kansallisuuden ideasta ja keskityttävä muuttamaan talouden haasteet normaalijärjestykseksi. Tämä vaatii Lissabonin sopimuksen muuttamista.
Trichetin hahmottelemilla linjoilla EU- ja EMU-jäsenyys merkitsee kansallisvaltioiden itsenäisyyden menettämistä. Se merkitsee myös jäsenmaiden talouden hallinnan siirtymistä kansallisesta päätäntävallasta EU:n yhteisen valtiovarainministeriöksi kutsutun velkaministeriön alaisuuteen.
Trichetin kaavailemassa EU:ssa, sanoo Hudson, kielletään samat asiat kuin elokuvassa ”Z”: rauhanliikkeet. lakot, ammattiyhdistykset, sosiologia, tietosanakirjat, vapaa lehdistö ja uusi matematiikka.
Lähteet:
1 Mark Gongloff,”Moody’s Downgrades Greece,” Wall Street Journal, June 1, 2011.
2 Helena Smith, ”The Greek spirit of resistance turns its guns on the IMF,” The Observer, May 9, 2010.
3 Reuters, ”Greece PM fails to win austerity reform backing,” Financial Times, May 28, 2011.
4 Roland Vaubel, ”Europe’s Bailout Politics,” The International Economy, Spring 2011, p. 40.
5 ”Building Europe, building institutions.” Speech by Jean-Claude Trichet, President of the ECB
on receiving the Karlspreis 2011
in Aachen, June 2, 2011.
6 ”Z (film),” Wikipedia.
[7] Tom Fairless, ”Trichet Calls for Tougher Debt Intervention,” Wall Street Journal, June 2, 2011.
[8] Bill Black, ”Bad Cop; Crazed Cop – the IMF and the ECB,” New Economics Perspectives, May 30, 2011.
Michael Hudon on entinen Wall Streetin ekonomisti, professori Missourin yliopistossa sekä kirjailija, joka on kirjoittanut mm. kirjat Super Imperialism: The Economic Strategy of American Empire (new ed., Pluto Press, 2002) and Trade, Development and Foreign Debt: A History of Theories of Polarization v. Convergence in the World Economy.
Alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan http://www.marketoracle.co.uk/Article28498.html [1]