Suomen liittyessä Euroopan Unionin jäsenmaaksi vuonna 1995, eivät kaikki aavistaneet unionin kehittyvän byrokraattiseksi demokratian ulottumattomissa olevaksi supervallaksi, jota ohjailevat vallanhimoiset miehet globaalien imperialistien itsevaltaiseen syleilyyn.
Suomen poliittinen eliitti on auliisti nöyrtynyt tyydyttämään kansainvälisen pankkiiri-, talouseliitin ja globaalien investoijien ehtymättömiä taloudellisia tarpeita. Poliittinen kerma onkin suosiollisesti ja jopa tunnollisesti kipannut suomalaisten työntuloksen ja kansallisen varallisuuden ilmaisjakeluna mainituille ylikansallisille eturyhmille. Eritoten IMF:n vaatimukset ovat täytetty viimeistä piirtoa myöten.
Tällä kirjoituksella halutaan teroittaa kahden kansalaisaloitteen tarpeellisuutta. Näitä ovat: Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa [1] ja Suomi irti EU:sta [2]. Näitä pyydetään huomioimaan allekirjoituksilla.
Jo EU:n liittymisen lähtöasetelma oli laiton
Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee: ”Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?”
Kansanäänestyksessä kansalaisilla ei ollut mitään tietoa neuvotellusta sopimuksesta, koska kansanedustajatkin olivat pihalla asiasta. Tässäkin asiassa rikottiin selvästi lakia juuri tiedon pimitykseen nojautuen.
Siten EU:n jäsenyyttä niukasti puoltava äänimäärä synnytettiin valtamedian ja peukaloitujen kallubien mielten manipuloinnin tuloksena.
Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti vuonna 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä.
Liittymissopimus juoniteltiin hyväksytyksi eduskunnassa perustuslain alaan vaikuttavana kansainvälisenä velvoitteena, niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksyntään riitti kahden kolmasosan määräenemmistö yhdessä käsittelyssä.1
Kysymyksessä oli siis laiton menettely, sillä normaalia perustuslainsäätämisjärjestystä ei noudatettu.
Suomalaisen poliittisen historian tutkija Keijo Korhosen mukaan kansanäänestyksen tulos olisi pitänyt tulkita perustuslainsäätämisjärjestyksen hengen mukaisesti, eli jäsenyyden hyväksymistä olisi tullut puoltaa kahden kolmasosan määräenemmistö.2
Keijo Korhonen ja edesmennyt historiantutkija Ilkka HakalehtoA päätyivät siihen tulokseen, että yllä esitetty päätös EU-jäsenyydestä oli laiton, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain 2 § voidaan tulkita siten, että se kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle.
Lisäksi:
Lissabonin sopimuksen (eli eräänlaisen EU:n perustuslain) hyväksyminen ja Suomen liittäminen euroalueeseen eivät olleet Suomen perustuslain mukaisia. Lakia siis rikottiin, joten Suomen EU-jäsenyys on laiton.
Lissabonin sopimus uutena perustuslakina jättävät juridiseen varjoonsa kaikki kansalliset lait, kuten myös perustuslain. Tämä sopimus avasi EU:n kehityksen kohti liittovaltiomaista muotoa. Suomen perustuslaki on ristiriidassa Lissabonin sopimuksen kanssa, kuten myös EU:n kanssa kokonaisuudessaan.
Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joka takaa yhtäläiset oikeudet kuin EU. Emme siis tarvitse EU:n jäsenyyttä.
EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin
EU-jäsenyyden kirjaamisella vuonna 2011 Suomen perustuslakiin turvattiin Suomen sitoutuminen liittovaltiokehitykseen ja sinetöitiin mahdollisesti maan tulevaisuus EU:n syrjäisenä liittovaltion maakuntana. Tätä kirjaamista ei olisi vaatinut edes Euroopan unioni.
Yritettiinkö tällä kirjaamisella ujuttaa Suomen EU-jäsenyys näennäisten laillisten raamien sisäpuolelle? Yritys kuitenkin vesittyy, sillä perustuslain muutoksen jälkeen siellä sanotaan toisaalta Suomen olevan itsenäinen tasavalta ja yhtäältä Euroopan Unionin jäsenmaa. Ovatko nämä kaksi edellä mainittua asiaa sopusoinnussa keskenään vai ristiriitaisia? Ne ovat toisiaan puskevia vastakkaisuuksia.
Suomi ei voi olla yhtä aikaa itsenäinen valtio ja EU:n jäsenmaa.
EU-jäsenmaana Suomella ei ole itsenäiselle valtiolle tyypillisiä tunnusmerkkejä, joita ovat esimerkiksi täysin itsenäinen lainsäädäntövalta, siihen vetoava riippumaton tuomioistuinlaitos, oma ulkopolitiikka ja oma valuutta. Kuten hyvin tiedämme, EU-Suomi ei täytä esitettyjä määritelmiä.
Usein kuulee toistettavan perustuslain toista pykälää, jonka mukaan ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Mutta EU:n jäsenmaana Suomessa mainittu valtiovalta, ylimpänä valtiovaltana kuuluu Euroopan Unionin eri toimielimille koskien kaikkia EU:lle kuuluvia asioita.
EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin ei siis tee tyhjäksi maamme EU:n liittymiseen kytkeytyviä laittomuuksia, joista esitettiin esimerkkejä tämän luvun alussa.
Suomen liittyminen euroon näyttää laittomalta
Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) vaatii kansanäänestystä [1] siitä, tulisiko Suomen jatkaa osana euroaluetta. Suosittelen kansalaisaloitteen allekirjoitusta.
– Suomi vietiin aikanaan euroon ilman kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu edes lakiesitystä, vaan euroon liittymisestä päätettiin tiedonantomenettelyä käyttäen. Keskustan edustajat eduskunnan perustuslakivaliokunnassa katsoivat, että menettely oli perustuslain vastainen, Väyrynen kirjoittaa.
Taloudellisesti Suomen kytkeytyminen euroalueeseen oli virhe. Komission puheenjohtajan Jean-Clauden Junckerin johdolla suunnitellussa ns. viiden presidentin raportissa ehdotetaan, että euroalueen taloudellinen yhteisvastuu tulisi mahdollisesti lisääntymään täydelliseksi talousunioniksi, johon sisältyisivät yhteisvastuullinen pankkiunioni, yhteinen valtiovarainministeri ja budjetti sekä pysyvät jäsenmaiden väliset varainsiirtojärjestelmät. Ranskan presidentti Francois Hollande on ehdottanut, että euroalueelle pitäisi perustaa jopa yhteinen hallitus.
Vielä sekin, että:
Varatuomari Sauli Niinistö [3] harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että nämä päätökset eivät tarkoita markasta luopumista, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
[4]Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa sekä valtaosa suomalaisista äänestäjistä uskoivat tähän väitteen.
Esimerkkejä EU-jäsenyyden haitoista Suomelle
EU:n jäsenmaana Suomi ei ole enää itsenäinen valtio. EU:n liitovaltiokehitys muovaa Suomesta EU:n syrjäisen pohjoisen maakunnan kenties vapaakauppasopimuksineen, jolloin talousjättien elitismi pitäisi silloin pohjoista maakuntaa raudan lujissa otteissaan.
EU on demokraattisen valvonnan ulottumattomissa
Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin. EU:n komission valta on suurempi kuin Euroopan parlamentilla. EU:n perussopimukset siirtävät hegemoniaa EU:n toimielimille, unionin oikeus menee kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen itsenäisyyden yläpuolelle. Valtaosa päätöksistä tehdään siis ulkomailla.
[5]Komissio voi myös aloittaa uuden lainsäädäntöehdotuksen käsittelemisen EU:n perustamissopimuksen nojalla. Komission jäsenet koostuvat aina yhdestä kunkin jäsenvaltion jäsenestä, joita kutsutaan komissaareiksi ja heillä kullakin on vastuualueensa. Komissaareilla on sangen suuri kansainvälinen hegemonia käytössään.
Mainittakoon myös kuinka EU:n päätöksenteon avoimuutta edistävä kansalaisjärjestö ALTER-EU, Itävallan työasiain liittokamari AK EUROPA ja Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestö ÖGB Europabüro, ovat julkaisseet raportin, jonka mukaan suuryritykset hallitsevat edelleen komission asiantuntijaryhmiä uudistuslupauksista huolimatta.3
Edellisiin kappaleisiin viitaten, Euroopan unioni on globaalin pankkiirieliitin ja talousjättien diktatuuri, jossa ei välitetä vähääkään pienten jäsenmaiden hyvinvoinnista. Suurpääoma ja rahanvalta ratkaisevat kaiken.4
Suomen euro-jäsenyys oli maallemme onnettomuus
Suomen liittäminen Euroopan talous- ja rahaliittoon EMU:n on aiheuttanut osaltaan Suomen ylivelkaantumista euroon sitoutuneena maana. Suomen tulee erota eurosta. Valtion velka onkin kasvanut tasaisesti vuodesta 2006 alkaen5. Euroalueen ongelmista mainittiin jo yllä olevassa luvussa.
Palkkataso laskee
Suomessa vallitsee suurtyöttömyys. EU:n työperäisen maahanmuuton saattelemana Suomen palkkataso romahtaa ja johtaa köyhyyden lisääntymiseen.
Lyhyen aikavälin tarkastelussa itäperäisestä maahanmuutosta syntyy myönteistä tulovaikutusta siitä, että palkkataso laskee, jolloin tuotannon määrä kasvaa. Mutta tulomuutos jakautuu epätasaisesti. Palkkatason laskiessa keskivertopalkansaajan ansiot laskevat ja osakkeenomistajan tulot kohoavat.6
EU tulee mielettömän kalliiksi
Suomi on edelleen nettomaksaja EU:lle. Viime vuonna Suomen nettomaksun osuus unionille oli -809 miljoonaa euroa.7 Nettomaksulla kuvataan EU:lta saatavien tulojen ja EU:lle maksettavien maksujen erotusta. Suomella on vain maksuja EU:lta, ei tuloja.
Suomen kansantalous oli vielä 1980-luvulla lähes velaton. Mutta EU-jäsenyyden myötä Suomi on todella velkaantunut korviaan myöten. Valtion, kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu velka8 ylitti (v. 2013) 115 miljardin euron rajan ja seuraavana vuonna se kasvoi entisestään.
Luonnollisesto EU-jäsenyys on suistanut yksityiset taloudet velkavankeuteen. Lyhyesti sanoen jo vuonna 2012 oli 54 % Suomen talouksista velkaorjuudessa.
Euroopan Unioni luo edellytykset uusliberalismille, jonka tarkoituksena on finansialisaatio [6]. Heikki Patomäki kiteytti kyseisen termin tarkoittavan kehitystä, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia prosesseja ja julkisia talouspolitiikan päätöksiä.9
EU-Suomi ei voi olla puolueeton ”valtio”
EU:n jäsenenä Suomi on mukana Unionin mahdollisesti tulevissa sodissa ja myös sen konflikteissa muiden suurvaltojen kanssa. Suomi allekirjoitti hiljattain isäntämaapöytäkirjan, joka toimii viimeisenä iskuna Suomen itsenäisyyden jäänteille, asettaen suomalaiset hengenvaaralliseen asemaan suhteessa itä-naapuriin. EU:n jäsenmaana Suomelle on onnettomuudekseen avautuneet ovet tuhoisiin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten mainittu isäntämaapöytäkirja ja mahdolliset vapaakauppasopimukset (esim. TTIP).
EU:n myötä elintarvikkeiden alkuperä hämärtyy
EU-Suomi ei voi tarjota puhdasta kotimaista ruokaa. Jo tuleva TTIP sopimus estää tämän mahdollisuuden. Siten yhtenä uhkakuvana TTIP-sopimuksessa ovat geenimuunnellut tuotteet. TTIP-sopimus kaventaa tuntuvasti valtioiden oikeutta ja potentiaalia puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön suojelemiseksi, merkitsee sopimus yhtiöiden ja sijoittajien valtaa ihmisoikeuksien sekä ekologisen kestävyyden yli.10
Vapaakauppasopimukset eivät tietenkään ole EU, mutta EU palvelee v-sopimuksien toimivuutta.
Tässä oli muutamia esimerkkejä EU:n negatiivisista puolista Suomelle. Varmasti niitä olisi enemmänkin.
Lopuksi
Euroopan Unioni petaa loistavat mahdollisuudet ”juutalais-” eli kasaarieliitin koronkiskontaan perustuvalle pankkitoiminnalle.11 Keinottelu mahdollistuu jo siksi, että EU:ssa korostuu uusiliberalismi finansialisaationa, kuten jo aikaisemmin mainittiin.
Lisäksi EU:sta on muodostunut byrokraattinen, demokraattisen valvonnan ulottumattomissa oleva super-neuvostoliitto, mitä tietty harvainvallan salapuolue diktatorisesti hallitsee. Unionista on tarkoituksena kehittää eri kansojen ja rotujen sulatus-uuni, joka realisoituu täydellä vauhdilla juuri nykyisin. Pakolaisinvaasiolle ei ole loppua näkyvissä.
Suomen on aloitettava parlamentaarinen työskentely Suomen eroamiseksi Euroopan unionista ja eurosta. Tarvitsemme itsenäisen talouspolitiikan ja rahanluontioikeuden varaamisen valtiolle.
Markku Juutinen
Lähteet
- http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/EU-kronologiaSU.pdf [7] s. 36
- Hentilä 2008, s. 163–164.
- FINUNIONS [8]
- Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
- http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html [9]
- EU:n itälaajentuminen ja suomalaiset työmarkkinat. [10]
- Eurooppatiedotus.fi [11]
- Tilastokeskus.fi [12]
- Patomäki, Heikki (2012). Eurokriisin anatomia. into.
- Corporate Europa Observatory (2013). Saatavilla [13].
- Taloudenperusteet [14]; Encyclopedia Britannica [15]. Retrieved 6 November 2013; Encyclopedia Britannica [15]. Retrieved 6 November 201; Robert Rubin [16]; Valtionkonttori/Treasuryfinland.
- A. Itsenäisyys on vaarassa: kamppailu Suomesta 1917 vallankumouksesta 1990-luvun eurohuumaan, 1993; Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle: Raportti Suomen EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista, 1994; Mihin Suomea viedä?: Maamme nykytila ja tulevaisuus asiantuntijoiden arvioimana, 1995; EU-kaappaus: Raportti tapahtuneesta, Vapaan Suomen liitosta, Suomen tulevaisuudesta, 1995; Yrjö Leinon salattu kujajuoksu: oliko ministeri kaksoisagentti? 2001; Itsenäisyydestä on kysymys – vaiettu totuus EU:n perustuslaista (toim. Ilkka Hakalehto ja Antti Pesonen), 2005.