- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Euroopan komissio valehtelee vapaakauppasopimuksesta

Euroopan komissio väittää voivansa korjata TTIP-vapaakauppasopimuksen [1] riitojenratkaisujärjestelmän (ISDS) ongelmat kosmeettisilla ”uudistuksilla”. Uudistukset eivät kuitenkaan tule tekemään vapaakauppasopimuksesta eurooppalaisten kannalta lainkaan aiempaa turvallisempaa.

5.5.2015 EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari Cecilia Malmström ehdotti muutamia toimenpiteitä, joilla TTIP-vapaakauppasopimuksen investointisuojaa ja ISDS-riitojenratkaisumenetelmää voisi ”entisestään parantaa”. ISDS-menettely on jo voimassa monissa sopimuksissa. Suuryritykset saavat haastaa valtioita oikeuteen yksityisissä tuomioistuimissa (eli välimiesoikeudessa). Jo nyt lainsäädäntö suojelee yrityksiä pakkolunastukselta niin tehokkaasti, että ympäristön, kuluttajien ja julkisen vallan oikeudet ovat vaarantuneet. ISDS-menettely ohittaa valtiollisen lainsäädännön ja syö julkisten tuomioistuimien valtaa.

Komission ehdottamat uudistukset eivät todellisuudessa korjaa lainkaan läpimätää TTIP-sopimusta. Ongelmat ovat vapaakauppasopimuksen rakenteissa, eivät investointisuojan tai välimiesoikeuskäytännön teknisissä yksityiskohdissa. Komission ”uudistukset” tulisivat itse asiassa laajentamaan ISDS-menetelmän käyttömahdollisuuksia ja näin heikentämään EU:n jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta entisestään. ISDS-menetelmää ei pidä yrittää uudistaa – se täytyy haudata.

Ketkä ovat lobanneet eniten TTIP:n puolesta. [2]

Ketkä ovat lobanneet eniten TTIP:n puolesta.

 

Komissio ei välitä kansalaisten mielipiteestä

Lausunnoissaan Euroopan parlamentille ja EU-maiden kauppa-asioista vastaaville ministereille 18.3. ja 5.5. Malmström ilmoitti, että vapaakauppasopimuksen investointisuojasta ja riitojenratkaisumenetelmästä on ”neuvoteltava”.

Malmström johtaa poliitikkoja jatkuvasti harhaan. Amerikkalaisten investointien päätähuimaava määrä osoittaa, ettei mitään ”neuvoteltavaa” ole. Monikansallisten suursijoittajien asemaa ei todellakaan tarvitse enää ainakaan parantaa. Sitä paitsi maailmalla yhä useampi valtio on päättänyt hylätä sopimukset, joihin sisältyy ISDS-menetelmä. Viimeisin esimerkki on Italia, joka päätti hylätä kansainvälisen energiaperuskirjasopimuksen (ECT), koska ISDS oli osa sitä. Italia on jo kärsinyt sopimuksesta, sillä maa on haastettu oikeuteen siihen sisältyneen ISDS-menetelmän nojalla.

Malmströmiä ei tunnu lainkaan kiinnostavan julkinen mielipide. 2014 komissio teki muutamia ”uudistuksia” CETA-vapaakauppasopimukseen ja päätti tämän vuoksi kuulostella EU-maiden kansalaisten mielipiteitä ISDS-menetelmästä. Julkisen palautteen määrä oli historiallisen suuri – siihen osallistui lähes 150 000 ihmistä ja kansalaisjärjestöä.

Kansalaisten viesti oli erittäin selkeä: 97 % vastaajista (joihin kuului myös elinkeinojärjestöjä ja merkittäviä poliitikkoja) torjui ISDS-menetelmän sekä komission suunnitelmat ”uudistaa” järjestelmää. Vaikka lähes kaikki vastanneista vastustivat ISDS-menetelmää ja komission suunnitelmia, ei komissiota kiinnostanut. Se sylki demokratian päälle ja päätti jatkaa aiemmin valitsemallaan linjalla.

Cecilia Malmström. [3]

Cecilia Malmström.

 

Esitetyistä ”uudistuksista” ei mitään hyötyä valtioille ja kansalaisille

Vapaakauppasopimukseen ehdotettuja uudistuksia on muutamia. Ulkomaiset sijoittajat saisivat valita kansallisten tuomioistuimien ja yksityisten ISDS-välimiesoikeuksien väliltä, kun ne haastaisivat valtioita oikeuteen. Toinen uudistus olisi oikeudellisen valitusmekanismin rakentaminen. Suunnitteilla on myös rekisteri hyväksytyistä välimiehistä ja sääntelyyn liittyviä tarkennuksia.

Yksikään ”uudistuksista” ei kuitenkaan korjaa investointisuojan ongelmia, joita ovat ennen kaikkea seuraavat:

stopttip3 [4]

 

Vapaakauppasopimus tekee ISDS-menettelystä entistä vaikutusvaltaisemman

Vapaakauppasopimus tulisi lisäämään merkittävästi ISDS-sijoitusten määrää. Vapaakauppasopimus toisin sanoen kasvattaisi huomattavasti riskiä, että yhä useampia EU-valtioita haastettaisiin oikeuteen yksityisissä tuomioistuimissa. Tällä hetkellä vain 8 % Euroopassa toimivista amerikkalaisomisteisista yhtiöistä on tehnyt ISDS:n alaisen sopimuksen.

Jos ISDS tulee olemaan osa lopullista TTIP-vapaakauppasopimusta, kaikki uudet sijoitukset tulisivat olemaan ISDS:n alaisia. Yli 47 000 amerikkalaisyhtiötä voisi aloittaa ISDS-kauppasodankäynnin Euroopan valtioita ja kansalaisia vastaan. Oikeudenkäynnit yleistyisivät varmasti. Tähän mennessä sijoittajat ovat ryövänneet EU:n jäsenvaltioilta jo ainakin 30 miljardin dollarin edestä korvausmaksuja. Tämä tulee jatkumaan vain entistä ankarampana, ja maksumiehinä toimivat tietysti veronmaksajat – sinä ja minä.

 

Vapaakauppasopimusten uudistukset eivät korjaa investointisuojan ongelmia

Malmström totesi, että CETA-vapaakauppasopimuksen uudistukset tulevat viitoittamaan TTIP-sopimuksen investointisuojan kehityssuuntaa. Tämä on hälyttävä lausunto. CETA-uudistukset eivät tehneet vapaakauppasopimuksesta lainkaan edullisempaa Euroopan kannalta.

Komissio väittää, että uudistukset paransivat valtioiden kykyä säännöstellä sijoittajien toimintaa suojellakseen julkista etua. Todellisuudessa CETA-sopimus ei kuitenkaan anna valtioille käytännön työkaluja kansalaisten edun suojelemiseen. Sopimuksen sanamuodot ovat hämäriä ja toisinaan jopa ristiriitaisia. Niistä ei ole apua valtioille oikeustaisteluissa. Säännöstelystä ei puhuta mitään sopimuksen investointiluvussa, minkä välimiehet voivat tulkita jopa siten, ettei valtioilla ole oikeutta säännöstellä sijoittajien toimintaa.

Maaliskuussa 2014 DG Traden Rupert Schlegelmilch myönsi julkisessa keskustelutilaisuudessa, ettei CETA-sopimukseen kirjattu oikeus säännöstelyyn tule auttamaan valtioita välimiesoikeudessa. Lukuisat oikeudenkäynnit ovat jo todistaneet tämän, eivätkä Malmströmin ehdottamat uudistukset muuttaisi tilannetta.

stopttip1 [5]

 

Uudistukset eivät kumoaisi välimiesten ylivaltaa

Malmström ehdottaa, että TTIP-sopimuksessa tulisi heti oikeuskiistojen alussa valita joko kansallisten tai välimiesoikeuksien väliltä. Sijoittajia voitaisiin kieltää viemästä tapausta kansalliseen tuomioistuimeen, mikäli ne ovat tehneet aiemmin vahingonkorvausvaatimuksen jo ISDS-järjestelmään. Malmströmin ehdotukset eivät kuitenkaan paranna lainkaan EU-maiden ja kansalaisten asemaa, sillä ”uudistukset” eivät poistaisi yksityisten välimiesoikeuksien ylivallan ongelmaa. Uudistukset eivät esimerkiksi turvaisi työntekijöiden virassapysymisoikeutta tai aiemmin sovittuja työehtoja. Kotimaiset yritykset kärsisivät myös karvaasti, sillä ne eivät kykenisi kilpailemaan välimiesoikeusjärjestelmällä aseistettuja monikansallisia yhtiöitä vastaan.

Malmström on myös ehdottanut rekisteriä hyväksytyistä välimiehistä, jotta kaikkien osapuolten oikeudet turvattaisiin. Todellisuudessa tällainen järjestelmä on ollut jo osaksi käytössä, mutta se ei ole estänyt suursijoittajien etuja ajavien välimiesten pääsyä rekisteriin. Malmström kierrättää siis vanhoja ja huonoksi havaittuja ideoita yrittäessään johtaa eurooppalaisia harhaan.

Komissio on väittänyt, että valtiot – eivät välimiehet – saivat päättää CETA:n lopullisista investointisäännöistä, sillä ne saivat sanella sitovat lausunnot siitä, kuinka sääntöjä tultaisiin tulkitsemaan. Saman kerrotaan pätevän myös TTIP-sopimuksessa. Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA:n kokemukset ovat kuitenkin jo vuosikymmenten ajan osoittaneet, ettei ”sitovilla lausunnoilla” ole ollut käytännössä mitään tekemistä sen kanssa, kuinka sääntöjä on tulkittu oikeudessa. NAFTA-tapaukset ovat myös osoittaneet, että välimiehet osaavat väistellä ja vääristellä ”sitovien lausuntojen” merkitystä. Olisi naiivia luulla, että käytäntö tulisi toimimaan Euroopassa ollenkaan paremmin kuin se on toiminut jo kauan Yhdysvalloissa.

Malmström ja komissio ovat osoittaneet selkeästi, etteivät ne tahdo enää muuttaa CETA-sopimuksen sisältöä, vaikka TTIP-sopimukseen tehtäisiin vielä uudistuksia. Tämä on merkki siitä, ettei komissio aio tehdä merkittäviä parannuksia investointisuojaan. Nykymuodossaan CETA-sopimus mahdollistaa sen, että kanadalaiset – ja välikäsien kautta myös amerikkalaiset – suursijoittajat voivat haastaa eurooppalaisvaltiot oikeuteen halutessaan. Vaikka TTIP-sopimukseen tehtäisiin vielä merkittäviäkin korjauksia (mikä on erittäin epätodennäköistä), amerikkalaiset sijoittajat voivat siis vahingoittaa Eurooppaa jo CETA:n kautta.

stopttip2 [6]

 

ISDS-järjestelmälle ei ole hyviä perusteita

Euroopan komissio ei tahdo puhua julkisesti siitä tosiasiasta, että kauppaa ja sijoitustoimintaa on käyty Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä erittäin vapaasti jo kauan ennen kuin TTIP- ja CETA-sopimuksista alettiin edes puhua. Investointien arvo on kasvanut jo yli 3 000 miljardiin euroon ilman ISDS-järjestelmää. Kauppa on käynyt ilman välimiesoikeuttakin.

Yksikään Euroopan komission esittämä ISDS-menetelmää puoltava argumentti ei ole uskottava:

 

Tiivistettynä

Euroopan komission uudistussuunnitelmat eivät lainkaan torju vapaakauppasopimusten ja ISDS-menettelyn vaaroja. Uudistukset ovat kosmeettisia ja niiden tarkoituksena on tehdä vapaakauppasopimuksista harmittomamman näköisiä äänestäjien silmissä. Uudistukset itse asiassa vain lisäävät yksityisten välimiesoikeuksien valtaa.

Toistaiseksi kukaan ei ole esittänyt pätevää argumenttia sen puolesta, että ISDS-menettely tulisi sisällyttää TTIP-vapaakauppasopimukseen.

 

Julkaistu lähteineen englanniksi Seattle to Brussels Networkin verkkosivuilla [7] 6.5.2015. Käännös on tiivistetty versio alkuperäisestä.