Kirjassaan Suomalainen ruokalasku Konttinen kysyy, miksi meidän kuluttajien on niin vaikea tajuta, että me maksamme kaupan kassalla myös etukorttiemme ylläpidosta. Esimerkiksi vihreä S-etukortti löytyy kahdelta miljoonalta suomalaiselta. Moni omistaa myös plussa – ja muita bonuskortteja.
-Suomalaiset ruokakaupat maksavat etukorttilaisille ruokaostoksista bonuksia noin kolme prosenttia koko päivittäistavarakaupan arvosta vuodessa. Ruoan hinta alenisi useilla prosenteilla, jos bonuskortit leikattaisiin kahtia, Konttinen kirjoittaa.
Vuonna 2009 vihreän kortin haltijat tuottivat esimerkiksi pääkaupunkiseudun HOK-Elannon 1,6 miljardin liikevaihdosta peräti 79 prosenttia.
-Moni kuvittelee kanta-asiakasbonuksilla heltiävän säästöä ruokalaskuun, mutta todellisuudessa järjestelmän kustannukset, 300 miljoonaa euroa vuodessa, tulevat kuluttajien maksettaviksi hinnoissa.
Jäsenkorttikauppa sopii Konttisen mukaan hyvin isoille ketjuille, koska he ostavat samalla asiakkailtaan uskollisuutta ja houkuttelevat kuluttajaa ostamaan kaikki kulutustavaransa samasta kauppaketjusta.
-Esimerkiksi S-kaupan lähialueiden myynti kasvoi viime vuonna peräti kolmanneksella. Kauppa on laajentunut viime vuosina jäsentensä kustannuksella maan rajojen ulkopuolelle Venäjälle ja Baltiaan. Esimerkiksi Pietariin on noussut kolmessa vuodessa kuusi Prismaa. Miksi osuuskauppa ei käytä isoja voittojansa jäsenten hyväksi eli alenna hintoja tai nosta ainakin reippaasti muutaman prosentin bonuskorvauksia, Konttinen kysyy kirjassansa.
Ruokaa myös mainostetaan Suomessa selvästi enemmän kuin Euroalueella keskimäärin ja myös se näkyy hinnoissamme. Kirjassaan Konttinen ottaa kantaa myös ruoan laatuun ja väittä, että elintarvikejärjestelmämme keskittyminen ja monikansallisten ruokajättein ylivalta musertaa alleen koko kansallisen ruokakulttuurin.
Mitä kirjailija sitten itse syö tai mikä on hänen lempiruokansa? Vastaus ei ainakaan ole Norjan lohi. Siitä on tehty Konttisen mukaan ”uiva vihannes”, jota myydään tuoreena Jäämeren kalana, vaikka kukaan ei todellisuudessa tiedä mistä kala tulee ja milloin se on kalastettu. Logistinen matka kauppaketjun keskusvarastojen kautta kauppaan voi hyvin kestää viikon verran. Myös marinadilihat, joita Konttinen kutsuu ikuisesti säilyviksi mössöiksi, jäävät kaupan hyllylle.
-Olen siinä onnekkaassa asemassa, että meillä on mökki Inarissa ja Itä-Suomessa. Lempiruokani on Inarin rautu, jota saan suoraan kalastajilta. Saan nauttia Inarin rautusta ja tuoretta lohta.
Ja mitä siihen Berlusconin arvioon maamme ruoan laadusta tulee, se on meidän kuluttajien asia todistaa väite vääräksi.