Tarkastelemme artikkelissa tietyn kansainvälisen eliitin tuhoa tuottavaan toimintaan johtaneita operaatioita, jotka ovat syösseet kansat henkiseen ahdinkoon ja suoranaiseen orjuuteen. Erikoisesti lähestymme ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan johtaneita tekijöitä. Taustalla on historian saatossa kameleontin lailla väriään vaihtava oligarkia, joka on aiheuttanut ainakin 100 miljoonan ihmisen kuoleman. Tästä kansojen murhaamisesta täytyy todeta, että ”kertokaa siitä lapsillenne”.
Kirjoitus nojautuu suurelta osin Benjamin Freedmanin vuonna 1961 pitämään esitelmään ja Institute of Historical Review -tutkimusaineistoon, joihin viitataan lähdeluettelossa.
Katalysaattorit ensimmäiselle maailmansodalle
Aškenasijuutalainen Benjamin Freedman esittää kuinka ”juutalaisvaltaisen” eliitin jäsenet olivat syyllisiä paikallisten sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi: ”Juutalaisvaltainen” aristokratia sopi Englannin kanssa USA:n liittymisestä tulevaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Näin pettämällä Saksan sionistien eliitti sai palkkioksi Balfourin sopimuksen, joka tarkoitti lupaa perustaa juutalainen valtio Palestiinaan, arabien kotitanhuville. Huomattakoon, että Freedman kuului aikaisemmin samaan pahamaineiseen eliittiin, tai pikemminkin mafiaan, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui.
Sen sijaan, että puhutaan juutalaisista seemiläisenä kansana, voi ainakin historiallisen aineiston perusteella olla parempi puhua kasaareista, mistä syystä ”juutalainen” esiintyy tässä lainausmerkeissä (Sand 2009; Koestler 1976; myös jewishencyclopedia; Dunlop 1954; Ostrer 2012).
Kuinka sionistit pettivät Saksan?
Jo vuosikymmeniä sitten Freedman julisti kuinka sionistinen ylimystö ja heidän hengenheimolaisensa olivat täydellisesti kaapanneet Amerikan Yhdysvallat kuolettavaan syleilyynsä. Ensimmäinen maailmansota alkoi kesällä 1914. Sodan yhden rintaman muodostivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä. Heitä vastaan taistelivat Saksa, Itävalta-Unkari ja Turkki.
Saksa oli menestynyt sodassa niin hyvin, että se oli todennäköinen voittaja. Sen sukellusveneet olivat yllättäneet tehokkuudellaan koko maailman. Kaikki saattueet olivat tuhotut Atlantin valtamerellä.
Iso-Britannia oli ajautunut tilanteeseen, jossa sillä ei ollut ammuksia sotilailleen, eikä muonitusta kuin vain viikoksi. Samaan aikaan Ranskan armeijassa oli puhjennut kapinallisuuksia ehkä juuri Verdunin ja Sommen puolustuksessa kaatuneiden monen nuoren sotilaan takia. Venäjän armeija oli vetäytymässä ja Italian puolustusvoimat olivat luhistuneet. Mitään taisteluja ei Saksan maaperällä vielä tuolloin oltu käyty. Ainutkaan vihollissotilas ei ollut ylittänyt Saksan rajaa. Tästä huolimatta Saksa tarjosi Englannille rauhansopimusta. He tarjosivat Englannille rauhansopimusta, joka lakitermein kuuluu: ”status quo ante basis”, eli lopetetaan sotiminen ja palataan siihen miten asiat olivat ennen sotaa.
Englanti harkitsi vakavasti Saksan jalomielistä rauhanehdotusta kesällä 1916, sillä briteillä ei ollut tuolloin muuta mahdollisuutta. Mikäli Englanti olisi tuolloin suostunut Saksan tarjoamaan rauhanehdotukseen, sota ei olisi eskaloitunut laajemmalle.
Tässä tilanteessa Saksan sionistit, jotka edustivat Itä-Euroopan vastaavaa oligarkiaa, lähtivät vierailulle Ison-Britannian sotahallitukseen ja sanoivat: Katsokaapa, voitte vielä voittaa tämän sodan. Teidän ei ole pakko luovuttaa. Teidän ei tarvitse suostua Saksan tarjoamaan rauhansopimukseen. Voitte voittaa tämän sodan, jos Yhdysvallat tulee teidän puolellenne. Freedman toteaa, että hänellä on kaikki dokumentit tästä aineistosta. Eliitti sanoi sotahallitukselle, että lupaamme tuoda Amerikan Yhdysvallat teidän puolellenne sotaan taistelemaan teidän liittolaisenanne ja teidän puolestanne, jos lupaatte meille Palestiinan sen jälkeen, kun olette voittaneet sodan.
Tässä yhteydessä tuotakoon julki, että vaikka Palestiina tuolloin kuului Brittien imperiumiin, ei sillä olisi ollut oikeutta luvata esimerkiksi arabien asuttamaa Palestiinaa toisille. Ennen USA:n myöntymistä ympärysvaltojen puolelle keskusvaltoja vastaan vallitsi Yhdysvalloissa jonkin asteinen saksalaismyönteinen ilmapiiri. Tämä johtui osittain siitä, että USA:n pankki- ja talousmaailmaa sekä massamediaa kontrolloivat sionistisen eliitin jäsenet. Sionistinen aristokratia oli aiemmin pyrkinyt heikentämään tsaarin hegemoniaa Venäjällä saksalaisten avulla.
Mutta heti, kun USA:n sionistinen oligarkia sai tietää mahdollisuudesta perustaa Palestiinaan ”juutalaisvaltio”, muuttui eliitin ääni kellossa. Nyt Yhdysvaltojen sionistinen ylimystö alkoi manipuloida jättivaltion johtoa sotaan Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Saksalaisia kohtaan aloitettiin uskomaton mustamaalaamisen, ettenkö sanoisi loanheiton kampanja, joka jossain muodossa on jatkunut nykypäivään saakka. Valheellinen propaganda kukoisti: saksalaiset esitettiin lievästi ilmaistuna raakalaismaisina hunneina. (Freedman 1961, John 1988)
Antisemitismin syyt Saksassa
Pariisin rauhankonferenssi kokoontui vuonna 1919. Kokoukseen osallistui 117 juutalaista edustajaa Bernard Baruchin johtamana. Myös Benjamin Freedman oli siellä. Rauhankonferenssissa paljastui saksalaisille kokonaisuudessaan se, kuinka sionistinen eliitti oli pettänyt Saksan tuomalla Yhdysvallat sotaan heitä vastaan, mikä korvattiin Balfourin julistuksella. Tämä oli hirvittävä kavallus Saksaa kohtaan! Kun ensimmäinen kommunistinen vallankumousyritys Venäjällä epäonnistui, lähes kaikkien ”juutalaisten” oli paettava Venäjältä. Näistä lähes kaikki pakenivat Saksaan. Maa otti ”juutalaiset” pakolaisiksi ja heitä kohdeltiin siellä hyvin. Tästä kaikesta armeliaisuudesta palkkioksi sionistit myivät Saksan vain saadakseen itselleen Palestiinan, jonne he sittemmin perustivat Israelin, josta kehittyi ydinasevaltio, joka uhkaa koko maailmanrauhaa olemassaolollaan.
[1]Kun sionistien petos paljastui, saksalaiset alkoivat suhtautua juutalaisiin epäluuloisesti. USA:n usuttaminen saksalaisten kimppuun syöksi Saksan murskaavaan tappioon ja hirvittävään sodan jälkeiseen ahdinkoon. Juutalaisvastaisuutena se alkoi ilmetä, kun tiedettiin kansainvälisten sionistien julistaneen boikottisodan Saksaa vastaan vuonna 1933. Sodan tarkoituksena oli saada Saksa nääntymään taloussaarron avulla. Mutta tästä sodan aloituksesta kerrottakoon enemmän tuonnempana.
Ratkaiseva käänne suhtautumisessa ”juutalaisiin” alkoi tapahtua vasta vuonna 1938. Tällöin nuori puolanjuutalainen käveli Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui saksalaisen toimihenkilön. Saksalaiset alkoivat käyttäytyä aggressiivisemmin Saksan juutalaisia kohtaan. Ikkunoita rikottiin ja ”juutalaisia” pahoinpideltiin.
Alkuperäisenä syynä juutalaisvastaisuudelle eivät siis olleet etniset ja uskonnolliset tekijät vaan se, että sionistit olivat pettäneet Saksan. Varsinainen juutalaisvastaisuus leimahti liekkiin sionistien julistaman taloussaarron ja ennen muuta yllä mainitun vuoden 1938 traagisen tapahtuman jälkeen. On täysin luonnollista, että katkeruutta on syntynyt saksalaisissa esimerkiksi ”juutalaisia” kauppiaita kohtaan, sillä onhan näiden ”juutalaisten” johtajien toimesta saksalaiset yritykset menneet konkurssiin, lisäten työttömyyttä sekä taloudellista kurjistumista.
Saksalaisten syyttäminen antisemitismistä rodun ja uskonnon perusteella on sionistisen eliitin Hollywood-propagandaa. Taustalla oli sionistisen eliitin toimet, joista kärsimään joutuivat ensin saksalaiset, sitten eliittiin kuulumattomat ”juutalaiset”.
Saksaa syytettiin ensimmäisen maailmansodan aloittamisesta, vaikka se oli syytön. Nimittäin Ison-Britannian, Ranskan ja Venäjän välillä oli konsensus Saksan lyömiseksi, sillä olihan Saksa yksi maailman johtavista suurvalloista. Heidän laivastonsa oli kilpailukykyinen Ison-Britannian laivastoon verrattuna, heidän markkina-alueensa oli globaali ja laadukkaiden tuotteidensa ansiosta he esiintyivät maailmanmarkkinoilla voimakkaana. Niinpä sionistisen eliitin tuli raivata Saksa pois tieltään. (Freedman 1961, John 1988, myös Taylor 1961.)
Tässä yhteydessä täytyy muistuttaa yllä olevaan viitaten vapaamuurareiden juonitteluista ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä ja hiukan sitä edeltävänä aikana: Ensimmäisen maailmansodan käynnistymisen syyksi ketjureaktiona pidetään yleisesti Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sofian murhaamista 28. Kesäkuuta 1914 Sarajevossa. Kuitenkaan virallisen historian lehdiltä ei taida löytyä sitä oleellista tietoa, että F. Ferdinandin ja hänen puolisonsa murhannut Gavrilo Princip oli vapaamuurari ja että kyseisistä murhista oli päätetty ranskalaisten ylemmän asteen vapaamuurarien joukossa jo kahta vuotta aiemmin (Steinhauser 1994). Vapaamuurarit ovat sionistisen eliitin yksi tärkeimmistä poliittisista instrumenteista. Syylliset ensimmäisen maailmansodan aloittamiseen tulisi julkisuudessa arvioida uudelleen.
Saksa nujerrettiin ja luotiin pohja toiselle maailmansodalle
Vapaamuurareiden avulla sionistit saivat aikaan Versailles’n rauhansopimuksen. Se syöksi Saksan työttömyyteen ja taloudelliseen ahdinkoon. Tämä yhteiskunnallinen tilanne suosi radikaalipuolueita. Kansainväliset sionistit hallitsivat Saksaa pankkitoiminnan avulla sekä poliittisesti vapaamuurareiden välityksellä. Tästä johtuen valtio oli pakotettu nousemaan sionistista ylimystöä vastaan.
Vapaamuurareiden avulla toteutunut sionistisen eliitin vaikutus Versailles’n sopimukseen oli seuraavanlainen. Sodan loputtua vuonna 1919, Versailles’n sopimuksen kokouksiin osallistuivat Rothschildeihin yhteydessä olevat miehet kuten Paul ja Max Warburg, John Foster Dulles (Kuhn, Loeb & Companysta), Colonel House ja Thomas Lamont (J.P. Morganista) sekä Allen Dulles (Kuhn, Loeb & Companysta). Versailles’n sopimuksen ankarat ehdot loivat pohjan toisella maailmansodalle. Steinhauserin mukaan esimerkiksi Max Warburg kuului vapaamuurareiden rahaylimystöön ja Rothschildit ovat aina olleet vapaamuurareiden taustalla vaikuttavia illuminaatteja. Freedman esittää, että yrityksien J.P. Morgania, Kuhn, Loeb & Companya ja Kuhn, Loeb & Companya omistavat henkilöt, jotka olivat osa ”juutalaisten” eliittiä. Yleisessä tiedossa myös on Rothschildien ja Warburgien kytkeytyminen sionistiseen ylimystöön.
[2]
Hitler nousi valtakunnan kansleriksi tammikuussa 1933. Kansallissosialistinen puolue ei kaunistellut sionistisen eliitin osuutta Versailesin rauhasopimuksessa, ja ”juutalaisten” oikeuksia kavennettiin. Sionistinen mafia menetti Saksassa jatkuvasti asemiaan. Niinpä rabbiininen eliitti alkoi vaatia sosiaalisen statuksensa palauttamista ja kansallissosialistien ohjelman muuttamista. Maaliskuussa lehdet uutisoivat juutalaiset julistaneen sodan Saksaa vastaan. Tämä kiristys esitettiin juutalaisten talouskonferenssissa heinäkuussa 1933.
Saksa kieltäytyi alistumassa Amsterdamissa pidetyn kokouksen ja kansainvälisen juutalaisyhteisön vaatimuksiin. Herra Untermeyer, joka oli Amerikan Yhdysvaltojen delegaation päämies ja konferenssin puheenjohtaja, palasi Yhdysvaltoihin ja meni ABC:n studioille. Siellä Untermeyer esiintyi maanlaajuisessa radiolähetyksessä, joka oli sisällöltään tällainen: ”Maailman juutalaiset julistavat pyhän sodan Saksalle. Nyt me olemme yhdistyneet pyhään selkkaukseen saksalaisia vastaan. Saadaksemme heidät antautumaan me näännytämme heidät maailmanlaajuisella boikotilla. Tämä tuhoaa saksalaiset, koska he ovat riippuvaisia vientikaupastaan.” (Lainattu Freedmanilta 1961).
Todellakin kaksi kolmasosaa Saksan ruokavaroista täytyi tuoda ulkomailta, mikä onnistui viennistä saaduilla tuloilla. Mikäli maa ei pystyisi viemään tuotteitaan ulkomaille, kaksi kolmasosaa sen kansasta kuolisi nälkään. Ruokaa riittäisi vain kolmannekselle kansalaisista. Nämä sionistisen eliitin toimet saksalaisia vastaan, eikä rotuviha, synnyttivät niin sanottua juutalaisvastaisuutta Saksassa. Tapahtumat kärjistyivät sittemmin toiseen maailmansotaan. (JTA 04.06.1933, JTA 17.07.1933, Baruch 1960, Freedman 1961, John 1988.)
Toinen maailmansota
Yllä esitetystä ilmenee, että ensimmäisen maailmansodan tapahtumat loivat perustan toiselle maailmansodalle. Sionistinen eliitti aiheutti 1. maailmansodan syntymisen ja myöhemmin sen laajentumisen 2. maailmansodaksi. Tapahtumat alkoivat kärjistyä kohti uutta maailmanpaloa juuri sionistien julistamasta sodasta Saksalle 1933. Tästä tilanne kiristyi niin tulehtuneeksi, että Saksassa ajauduttiin taisteluun valtion hallinnasta ja valvonnasta. Opetusneuvos, res. majuri Erkki Hautamäki kuvaa teoksessaan ”Suomi myrskyn silmässä” esimerkiksi sen tosiasian, kuinka Englanti, Ranska ja USA vehkeilevät Neuvostoliiton kanssa Suomen kustannuksella, ja kuinka länsivallat ja Stalin olivat päättäneet nujertaa Saksan hinnalla millä hyvänsä, vaikka Hitler toistuvasti yritti solmia rauhaa Euroopassa (Hautamäki 2005).
Näistä rauhanpyrkimyksistä olkoon esimerkkinä seuraava. Valtiopäiväpuheessaan 19. heinäkuuta 1940 Hitler ehdottaa Englannille rauhaa Euroopassa lausuen seuraavasti: Tällä hetkellä tunnen velvollisuuteni jälleen kerran vedota terveeseen järkeen! En voi nähdä mitään syytä siihen, että tämä sodan tarvitsisi jatkua. Surulla ajattelen niitä uhreja, joita se tulisi vaatimaan. Sen haluaisin välttää jo omankin kansani kohdalla. Mutta kuinka vastaa tähän rauhan ehdotukseen Churchill: Britannia ei suostu rauhaan ennen kuin natsi-Saksa on tuhottu! Taistelu jatkuu voittoon saakka, me emme antaudu koskaan! Saksa oli odottanut kolme kuukautta, että englantilaiset olisivat lopettaneet pommitukset, mutta turhaan (Hautamäki 2005; Hitler 19.07.1940)!
Länsimaiset johtajat olivat myös 2. maailmansodan aikoina täysin sionistisen eliitin valvonnassa. Luonnollisesti tämä oli syynä maailmanpalon veriseen murhenäytelmään ilman rauhan mahdollisuutta.
Sionistinen eliitti esti viranomaisia varoittamasta Pearl Harborin tukikohtaa, vaikka japanilaisten offensiivi tiedettiin ennakolta (ks. Stinnet 2001). Tällä oli eittämättä vaikutusta siihen, että USA tuli mukaan 2. maailmansotaan (Niemi 2001). USA provosoi Japania neuvotteluissa asettamalla sellaisia ehtoja, joita Japani ei voinut hyväksyä. Olihan hyvin tiedossa Saksan ja Japanin väliset hyvät suhteet. Tätä kautta sionistinen eliitti tiesi jälleen, että Yhdysvallat saataisiin Saksaa vastaan. (Hitler 19.07.1940, Stieve 1940, Hitler 1945, Freedman 1961, John 1988, Niemi 2001, Stinnet 2001, Hautamäki 2005.)
Kommentit
Erittäin ikävää on sanoa, että kaikki viime vuosikymmenten huomattavat ongelmat, kuten sodat, vallankumoukset sekä talous- ja pankkikriisit ovat sionistisen mafian käsialaa. Näyttää siltä, että mihin ikinä äärisionistit tarrautuvat, se tuhoutuu ja kuolee. Eliitin sekasorron levittäminen ei rajoitu vain yllä mainituille alueille, vaan jokainen yhteiskunnan sektori on heidän saastuttamansa. Esimerkkejä edellä mainitusta löytyy varsin runsaasti, mutta jätämme ne toisen artikkelin aihepiiriin.
Ohimennen mainittuna sionistien ”hajota ja hallitse” -metodiin sisältyy myös maahanmuuttoreformin suosiminen sekä siten monikulturismin edistäminen kaikkialla muualla paitsi Israelissa. Tähän liittyen viittaamme erääseen sionistiseen järjestöön, joka kannattaa rasistista yhden ”rodun” ja juutalaisuuden ideologiaan perustuvaa Israelin valtiota ja samaan aikaan tukee ei-eurooppalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin ja Eurooppaan. Juttua esittelevässä videossa kerskaillaan sionistien johtavalla asemalla maailmalla. Videolla myös ilvehditään sillä, kuinka sionistit ovat valmiita suorittamaan samanlaisen etnisen puhdistuksen eurooppalaisille ja amerikkalaisille kuin he tekivät palestiinalaisille. Tietysti etninen puhdistus tapahtuu Euroopassa ja Yhdysvalloissa eri metodeilla kuin Israelissa (Video 2013).
Selvästi on havaittavissa, että läntinen maailma ja sen yhteiskunnat rakentuvat yllä mainittua mafiaa palvelevalle järjestelmälle jopa niin taitavasti, että edes kaikki sionistit ja heidän lakeijansa eivät tiedosta kyseisen vaarallisen oligarkian olemassaoloa. Toisaalta se ei ole ihme, sillä Uuden maailmanjärjestyksen hegemonia, joka kulminoituu sionisteille, sisältyy itse systeemiin.
Saksaa, saksalaisia ja kansalaissosialisteja on stereotypioiden välityksellä pidetty typerästi suoraan rasistisina hirviöinä. Kuitenkin jo Hitlerin ponnistelut edustivat yhteistä hyvää maailman vapauttamiseksi sionistien kahleista. Totuus on, että kauheinta rasismia ja räikeintä fasismia edustaa sionistinen mafia sekä Israelin valtio. Ne ovat uhka kansojen olemassaololle.
Venäjän vallankumousta vierellä seuranneen Robert Wiltonin mukaan vallankumous ja sitä seurannut kymmenien miljoonien ruumiiden yli tallusteleva Neuvostoliitto oli sionistien käsialaa, kuten myös 1. ja 2. maailmansota. Nykyisin olemme jatkuvasti saaneet nauttia uutisvirrasta, mutta ei valtamedioiden viestimistä, että Israel on USA:n välityksellä pyrkinyt täydelliseen konfliktiin esimerkiksi Syyrian kautta Iraniin. Tämä historian saatossa muotoaan vaihtava mafia pyrkii nyt aloittamaan kolmannen maailmansodan, jonka tavoitteena on kaikkien kansojen totaalinen orjuutus.
Tehkäämme siis yhteisvoimin jotakin ennen kuin on myöhäistä.
Markku Juutinen
Lähteet:
Baruch, Bernard (1960). Baruch: The Public Years. New York: Holt, Rinehart and Winston.
Dunlop, D. M. (1954). The History of the Jewish Khazars. Schocken.
Freedman, Benjamin (1961). Juutalainen loikkari varoittaa amerikkaa. Saatavilla http://100777.com/jewry/freedman_fi [3]
Hautamäki, Erkki (2005). Suomi myrskyn silmässä. Argo Kirjastus, Eesti www.argokirjastus.ee [4]
Hitler, Adolf (19.07.1940). Puhe, kehottaa Churchilia rauhaa. Saatavilla: http://www.youtube.com/watch?v=-LcEXOVmXwg [5]
Hitler, Adolf (1945). Political Testament. Institute of Historical Review. Saatavilla: http://ihr.org/other/hitlertestament.html [6]
Jewish Encyclopedia: Kasaari. Saatavilla: http://www.jewishencyclopedia.com/articles/4279-chazars [7]
John, Robert (1988). Behind the Balfour Declaration. Institute of Historical Review. Saatavilla: http://www.ihr.org/jhr/v06/v06p389_John.html [8]
JTA 17.07.1933. U.S. Envoys to World Boycott Conference in Preliminary Parley. Saatavilla: http://www.jta.org/1933/07/17/archive/u-s-envoys-to-world-boycott-conference-in-preliminary-parley-2 [9]
JTA 04.06.1933. Westchester Non-sectarian Protest Against Hitlerism. Saatavilla: http://www.jta.org/1933/06/04/archive/westchester-non-sectarian-protest-against-hitlerism [10]
Koestler, Arthur (1976). The thirteenth tribe: the Khazar empire and its heritage. New York: Popular Library.
Niemi, Pertti (2001). Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan. Turku: TAB-kirjat.
Ostrer, Harry (2012). Legacy: a genetic history of the Jewish people. Oxford: Oxford University Press.
Sand, Shlomo (2010). The invention of the Jewish people. London: Verso.
Stieve, Friedrich (1940). What the World Rejected: Hitler’s Peace Offers 1933- 1939. Institute of Historical Review. Saatavilla: http://ihr.org/other/what-the-world-rejected.html [11]
Stinnet, Robert (2001). Day of deceit: the truth about FDR and Pearl Harbor. New York: Touchstone.
Taylor, A.J.P. (1961). The Origins of the Second World War. London: Hamish Hamilton.
Wilton, Robert (2000). Romanovien viimeiset päivät. Vantaa: Tabernaculum Dei.