Englannin yliopistojen professorit niittävät satoa, jota ”kommunistisiksi”, ”feministisiksi” ja ”juutalaisiksi” itseään kutsuneet järjestöt ovat kylväneet 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien. Professorien mukaan kulttuurimarxistit [1] eivät suostu rationaaliseen keskusteluun ja loukkaantuvat erittäin helposti eriävistä mielipiteistä. Tämä on johtanut korkeakouluissa ilmaisunvapauden kriisiin.
Magneettimedia kiittää lukijaa juttuvinkistä!
The Telegraph –lehden mukaan [2] akateemikot ovat huolissaan siitä, että Britannian yliopistoista on tullut poliittisesti liian korrekteja. Heidän mukaansa maahan on kasvamassa ”kokonainen sukupolvi kansalaisia, jotka eivät ole oppineet käymään älyllistä keskustelua näkemyseroistaan”.
”Avoin ja demokraattinen yhteiskunta edellyttää, että ihmiset kykenevät argumentoimaan sellaisia ajatuksia vastaan, joita he eivät allekirjoita tai joita he pitävät jopa vastenmielisinä. Nyt on suuri riski, etteivät opiskelijat enää pääse osallistumaan tällaisiin väittelyihin.”
Kulttuurimarxilaiset ovat kieltäneet avoimen keskustelun julistamalla yliopistot ”turvallisiksi tiloiksi”. Tämä on erityisesti homo-, feministi- ja monikulttuurisuusaktivistien suosimaa uuskieltä; ”turvallisilla tiloilla” tarkoitetaan paikkoja, joissa on kiellettyä kannattaa esimerkiksi perinteisiä perhearvoja tai puhua avoimesti maahanmuuton ongelmista.
Kauan pinnan alla kiehunut aihe nousi julkisuuteen, kun Oxfordin yliopisto alkoi suunnitella Cecil Rhodesin patsaan siirtämistä.
Äärivasemmisto ja mustat maahanmuuttajat vaativat muistomerkin hävittämistä, sillä Rhodes oli kehittämässä Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää [3]. Apartheidin kaaduttua mustat ovat teurastaneet vähintään 70 000 valkoista [4] ilman, että kommunistinen valtapuolue ANC olisi puuttunut kansanmurhaan.
[5]Äärivasemmistolaisia dilemmoja
Vaikka kieroutunut kehitys on jatkunut Britannian yliopistoissa jo vuosikymmenten ajan, uskovat akateemikot, että uusliberaali politiikka [6] on pönkittänyt entisestään kulttuurimarxistien ylivaltaa.
Yliopistot eivät ole enää tiedon, tieteen ja avoimen keskustelun kehtoja, vaan yrityksiä, joille opiskelijat ovat maksavia asiakkaita. Professorit ovat puolestaan ”asiakaspalvelijoita”, joiden tehtävänä on pitää nuoret tyytyväisinä eikä kiusata näitä esimerkiksi kannustamalla näitä perustelemaan omaa maailmankatsomustaan.
Äärivasemmisto on siis hyötynyt kapitalismista.
Mielipidesensuuria vaativat vasemmistolaiset opiskelijaliikkeet ovat joutuneet muutenkin melkoisten ristiriitojen silmään, The Telegraph kertoo. Kun kommunistit vielä 100 vuotta sitten polttivat kirkkoja ja vaativat pappien hirttämistä, ovat nyt ensisijaisia kohteita muun muassa ateistit, joiden kokoontumiset yritetään estää ”turvallisiksi” julistetuissa tiloissa.
Tälle on kaksi todennäköistä syytä. Kulttuurimarxistit ovat viimeisten vuosikymmenten aikana ehtineet tehokkaasti soluttaa valtavirtaiset kirkot [7] ja seurakunnat. Lisäksi ei-uskonnollinen opiskelijatoiminta loukkaa muslimeja, jotka ovat monikulttuurisuusintoilijoiden tärkeimpiä maskotteja. Vasemmisto on siis valmis myymään periaatteensa edistääkseen haittamaahanmuuttoa.
Sama kuperkeikka on tehty myös Suomessa. Turussa evoluutiopsykologi Markus Rantala [8] on joutunut toistuvan vasemmistolaisen ilkivallan ja uhkailun kohteeksi siksi, että feministit pitävät hänen tutkimuksiaan ”epätasa-arvoa” ruokkivina.
Englannissa kulttuurimarxistit ovat esimerkiksi yrittäneet estää feministisen liikkeen pioneeri Germaine Greerin pääsyn yliopistolle, koska Greerin mukaan miehestä ei tule naista, vaikka tämä leikkaisi sukuelimensä irti. Modernien feministien mukaan Greer loukkasi lausahduksellaan ”transseksuaaleja [9]”. Lisäksi feministit ovat yrittäneet estää miesten pääsyn ”naisille tarkoitettuihin” keskustelutilaisuuksiin. The Telegraph ei kerro, oltaisiinko miehiä päästetty osallistumaan, mikäli nämä olisivat suostuneet kastroimaan itsensä.
Opiskelijoita on myös kielletty käyttämästä Tex-Mex-ravintolan mainoskampanjassa jaettuja sombrerohattuja, koska ne voivat ”loukata” latinoja. Sombrerot tekevät ”turvallisista” tiloista ”vaarallisia”.
[10]Sensuurin eturintama
Englannin yliopistot vaikuttavat menneen sekaisin. On selvää, ettei vuosituhansia vanhasta yliopistoinstituutiosta voida muutamassa vuodessa tehdä ajatuspoliisien valvomaa hirmuvaltaa. Muutos on tapahtunut asteittain vuosikymmenten aikana. Englantilainen äärivasemmistolaisblogi Hatful of History (HOH) [11] ylpeilee, että nykytilanteesta on erityisesti kiittäminen juutalaisten ja kommunististen järjestöjen ”antifasismia”.
HOH:n mukaan ”turvallisten tilojen” filosofia perustuu No Platform –liikkeeseen (suom. ’Ei alustaa’). Liikkeen tarkoituksena oli – kuten nimikin kertoo – varmistaa, ettei kulttuurimarxistien vihaamille poliittisille järjestöille tarjota julkista alustaa, jossa esittää omia mielipiteitä. Yliopistoista tuli liikkeen keskeinen pelikenttä, sillä liike tahtoi puhdistaa yhteiskunnan tärkeimmät virat vääräoppisista ihmisistä. No Platform –väki otti silmätikukseen erityisesti National Front –puolueen, sillä se vastusti pakkomonikulttuurisuutta, kansainvälisiä pankkeja [12] ja kommunismia.
Kulttuurimarxistien väkivalta väärinajattelijoita vastaan yliopistoilla kasvoi 1970-luvulla, kun National Frontin kannatus alkoi paisua. HOH:n mukaan opiskelijaliike ammensi innoitusta 1930-luvulta, jolloin ”Ison-Britannian kommunistipuolue sekä lukuisat juutalaisryhmät” pyrkivät puhdistamaan julkisen tilan ei-toivotusta aineksesta:
”Tämä jatkui sodan jälkeen, kun eri ryhmät – muun muassa 43 Group, juutalaisten sotaveteraanien yhdistys sekä Vallankumouksellinen kommunistipuolue yhdistivät voimansa Ison-Britannian kommunistipuolueen kanssa taistellakseen [Oswald] Mosleyn Union Movement –järjestöä vastaan.
[…] tärkeä osa strategiaa oli painostaa kunnanvaltuustoja, jotta ne eivät tarjoaisi julkisia tiloja Union Movementin tai vastaavien ryhmien käyttöön.”
HOH:n mukaan No Platform –iskulausetta alkoi ensimmäisenä käyttää juutalaisen Lev Trotskin oppeja kannattanut International Marxist Group. Trotskilaiset alkoivat propagoida myös ajatusta, ettei kulttuurimarxismia pitäisi yrittää juurruttaa yhteiskuntaan ”rationaalisilla argumenteilla” vaan voimankäytöllä ja vastapuolen sananvapauden tukahduttamalla.
[13]
[14]
[15]Nollatoleranssi brittinationalismille – ilmaisunvapaus sionisteille
HOH:n mukaan No Platform –yhteisrintama alkoi murentua 1970-luvun lopulle tultaessa. Tämä johti alkuperäisen kommunistisen ideologisen kärjen tylsistymiseen. Nyt myös ei-kommunistiset liberaalit opiskelijaryhmät ovat omaksuneet strategian, jossa ”rationaalisille argumenteille” viitataan kintalla.
Alkuperäinen rintama hajosi ideologisiin erimielisyyksiin. Juutalaiset äärivasemmistolaiset suuttuivat HOH:n mukaan siitä, että osa kommunisteista halusi soveltaa No Platform –periaatetta myös palestiinalaisten teurastamista puolustelevien sionistien tapahtumiin. Esimerkiksi juutalainen opiskelijajohtaja Alan Elsner piti tätä kuitenkin antisemitistisenä – Englantilaisen nationalismin vastustamista ei voinut verrata sionistisen imperialismin [16] kritisoimiseen.
Englannin kokemukset kuulostavat hyvin tutuilta Magneettimedian suomalaisten lukijoiden korvaan. Kuten viime viikolla paljastimme, perustuu suomalaiskoulujen monikulttuurisuuspropaganda juutalaisen psykologi Karmela Liebkindin [17] oppeihin, joiden juuret puolestaan juontavat Kommunistiseen manifestiin asti. Myös ”oikeistolaiset” juutalaisryhmät, kuten Amerikan Anti-Defamation League [18]on ollut sananvapauden vastaisen kampanjan kärjessä jo vuosikymmenten ajan.
Useat maltilliset ”maahanmuuttokriitikot” eivät vieläkään suostu uskomaan, että juutalaisilla opiskelijajärjestöillä voisi olla jotain tekemistä monikulttuurisuuspropagandan pakottamisen kanssa. Tutustumalla esimerkiksi Karmela Liebkindin esikuvien sekä No Platform –liikkeen taustoihin epäilysten tulisi jo kaikota.
[19]Ei siis ihme, että The Times of Israel [20] uutisoi kaksi viikkoa sitten, että Saksassa syyrialaispakolaiset osallistuivat Berliinin juutalaisyhteisön hanukkatapahtumaan. Jättiläismäinen menora ja Daavidin tähti saksalaiskaupungin sydämessä julistivat paikallisen rabbin mukaan suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden ilosanomaa.
Monikulttuurisuutta vastustavien mielipidevaino saa eri puolilla Eurooppaa alati hurjempia muotoja. No Platform –liikkeen kotimaassa Joshua Bonehill –niminen mies sai tässä kuussa lähes 3,5 vuoden vankeustuomion [21] ajatusrikoksesta, kun hän oli pilkannut puolisotilaallista juutalaisjärjestöä Internet-meemillä.
Arvi Pihkala
Lue myös: Juutalaistaustainen professori raiskasi kehitysvammaisen afrikkalaisen [22]