- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

ELÄMÄ KUOLEMAN JÄLKEEN

On erilaisia uskomuksia, mitä tapahtuu ihmisen kuoleman jälkeen. Monet eivät usko elämään kuoleman jälkeen, vaan katsovat, että elämä peruuttamattomasti loppuu ihmisen kuollessa. Historiassa on kuitenkin yksi ihminen, joka on kirjoittanut tuhansia sivuja siitä, mitä tapahtuu ihmisen fyysisen kuoleman jälkeen. Tämä henkilö on ruotsalainen tiedemies Emanuel Swedenborg (1688-1772). Emanuel Swedenborg oli tuottelias tiedemies, joka kirjoitti pari hyllymetriä eri tieteistä 57-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen tapahtui yllättävä ilmiö, jonka jälkeen hän kirjoitti pari hyllymetriä teologiasta ja ihmisen kuoleman jälkeisestä elämästä. Tästä käännekohdasta vuonna 1745 hän kertoo:

Ruokaillessani eräässä lontoolaisessa majatalossa näin näyssä miehen, joka sanoi minulle: ’Älä syö liikaa!’ Hämmästyin suuresti. Menin majapaikkaani, ja yöllä sama mies ilmestyi minulle jälleen, mutta enää en säikähtänyt. Hän sanoi minulle olevansa Herra Jumala, maailman Luoja ja Vapahtaja, ja että Hän oli valinnut minut selittämään ihmisille Sanan henkisen merkityksen, ja että Hän itse selittäisi minulle, mitä minun siitä asiasta tulisi kirjoittaa. Samana yönä minulle avautui myös henkinen maailma – taivas ja helvetti – niin että tulin täydellisesti vakuuttuneeksi molempien niiden todellisuudesta ja tunsin niissä monia tuttaviani erilaisissa elämäntiloissa. Siitä päivästä lähtien jätin kaiken maallisen tieteen tutkimisen ja työskentelin henkisten asioiden parissa, kuten Herra oli käskenyt. Tämän jälkeen Herra joka päivä monta kertaa avasi henkisen näköni, niin että keskellä päivää voin nähdä toiseen maailmaan ja täysin valveilla ollen voin keskustella enkelien ja henkien kanssa.”

Tämän kokemuksensa jälkeen Swedenborg kirjoitti teologiasta ja henkimaailmasta pari hyllymetriä (latinaksi). Monet älykkäät ajattelijat ovat löytäneet näistä teoksista viimeisen totuuden. Esim. kirjailija August Strindberg kirjoittaa:

”Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat, ja hän on antanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini, kuinka kiperiä ne sitten ovat olleetkin” (Legendoja).

Honoré de Balzac oli tunnetusti Swedenborgin ihailija ja kutsui Swedenborgia ”Pohjolan Buddhaksi”. Balzacin romaanin ”Louis Lambert” päähenkilö kuvaa Swedenborgin teologiaa seuraavasti:

Hänen teologiansa on ylhäinen, ja hänen uskontonsa ainoa, jonka korkealle kehittynyt mieli voi hyväksyä. Hän yksin kykenee saattamaan ihmisen Jumalan yhteyteen, ja hän herättää janon Häneen. Hän vapauttaa Jumalallisen majesteetin niistä kapaloista, joihin eri uskonsuunnat ovat Hänet käärineet.

Monet muut älykkäät ajattelijat ovat löytäneet Swedenborgin teokset, mutta yleisesti niitä ei tunneta. Syy tähän tuntemattomuuteen on, että Swedenborg paljasti kristinuskon tuhoutuneen ja ettei kirkolla ollut enää yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Lisäksi Swedenborg paljasti juutalaisten todellisen luonteen ja pyrkimykset.

[1]
Per Krafft vanhemman maalaama Emanuel Swedenborgin (1688-1772) muotokuva. © Nationalmuseum

Kerron nyt minkälainen on pääpiirteissään ihmisen elämä kuoleman jälkeen:

Henkimaailma

Kun ihminen kuolee, hän herää uudelleen henkimaailmassa, joka on paikka taivaan ja helvetin välillä. Henkimaailmassa ihmistä valmennetaan joko taivaaseen tai helvettiin. Henkimaailmaan tullut ihminen on joko hyvä henki eli enkelihenki tai paha henki riippuen ihmisen elämästä maan päällä. Maan päällä elävä ihminen on yhteydessä henkimaailmaan, vaikka hän ei sitä huomaakaan. Henkimaailma on niin samanlainen kuin luonnon maailma, että sinne saapunut ihminen usein luulee elävänsä edelleen maailmassa. Hänellä on samankaltaiset vaatteet, hän liikkuu, näkee, kuulee, aistii, puhuu jne. aivan kuin maailmassa. Henkimaailmassa ihmisen hengen ulkoinen osa irrotetaan hänestä ja hän tulee mielensä sisäiseen osaan, joka hän itse varsinaisesti onkin. Henkimaailmassa on samoja asioita kuin luonnon maailmassa. Siellä on kaupunkeja, taloja, järviä, vuoria jne. Kaikki koostuvat spirituaalisesta substanssista, joka eroaa aineesta siinä suhteessa, ettei sillä ole paikan ja ajan ulottuvuutta. Hyviä henkiä koulutetaan henkimaailmassa taivasta varten, mutta pahoja henkiä ei kouluteta. Pahat henget heitetään helvettiin heti kun he ovat puhdistettu heissä olevista hyvyyden rippeistä. Hyvät henget pääsevät taivaaseen.

[2]

Ihminen on jo eläessään maan päällä sisäisen mielensä eli henkensä puolesta henkimaailmassa ja myös näkyy siellä ihmisen hahmossa. Luonnon maailmassa elävä ihminen on siis kolmikerroksinen: ruumis, henki ja sielu. Fyysisen ruumiin avulla ihminen toimii luonnollisessa maailmassa, hengen avulla henkimaailmassa, ja hänen sisäisin tahtonsa eli sielunsa määrää hänen lopullisen elinpaikkansa joko taivaassa tai helvetissä. Sielu on ihmisen hengen sisin osa, johon Jumaluus suoranaisesti ja välittömästi virtaa.

Mikäli ihminen ei synny uudestaan, pääsevät häneen liittyneet pahat henget voitolle hyvistä hengistä, ja ihmisen tila tulee vuosi vuodelta yhä huonommaksi, niin että lopulta ihmisen kuollessa hänen oma henkensä vetää hänet hänen ominaislaatuaan vastaavaan helvettiin. Näin käy useille nykyajan ihmisille, mutta sitä ei ole helppo havaita, koska kyky ajatella ja puhua järkevästi säilyy myös pahoilla ihmisillä. Lapsena kuolleet sen sijaan pääsevät kaikki taivaaseen, sillä he eivät ole vastuussa peritystä pahuudestaan, koska vasta aikuinen pystyy vapaalla tahdollaan määräämään henkisen kulkunsa suunnan. Nykyisin taivaisiin tulevat uudet enkelit ovatkin pääasiassa kuolleita lapsia.

Kun ihmisessä on henkimaailmassa yhdistynyt hyvyys ja totuus eli kun hän tahtoo sitä mitä ymmärtää, johtaa Herra hänet taivaaseen. Tällainen ihminen näkee polun, joka vie juuri siihen taivasyhdyskuntaan, joka vastaa hänen hyvyyttään ja totuuttaan. Samoin paha henki, jossa pahuus ja vääryys ovat yhdistyneet, löytää luolan suun, joka vie juuri siihen helvettiin, joka vastaa hänen pahuuttaan ja vääryyttään. Herra ei heitä ketään helvettiin, vaan sinne vetää pahan hengen hänen oma tahtonsa.

Taivas

On muistettava, etteivät taivaat ole taivaita sen tähden, että niissä asustaa enkeleitä, vaan Herran Jumalallinen Ihmisyys luo taivaat. Taivaat ovat Jumalallisen virtauksen vastaanottajia. Kaikki enkelit ovat ihmisiä, joiden fyysinen ruumis on kuollut.

Koska taivas koostuu lukemattomista taivasyhdyskunnista, voidaan näiden yhdyskuntien laatua selventää seuraavalla jaolla: On olemassa kaksi pääosastoa eli valtakuntaa, kun taas yksityisosastot muodostuvat kolmesta yleisestä osastosta eli kolmesta taivaasta ja näissä taivaissa on vielä lukuisia enkeliyhdyskuntia.

On muistettava, etteivät taivaat ole taivaita sen tähden, että niissä asustaa enkeleitä, vaan Herran Jumalallinen Ihmisyys luo taivaat. Taivaat ovat Jumalallisen virtauksen vastaanottajia. Kaikki enkelit ovat ihmisiä, joiden fyysinen ruumis on kuollut. Ei ole olemassa mitään ihmisistä erillisiä henkiolentoja, arkkienkeleitä tai langenneita enkeleitä, vaan tällaiset käsitykset ovat syntyneet, kun Jumalan Sanan sisäistä merkitystä ei ole tunnettu. Sanoilla Miikael, Gabriel jne. ei tarkoiteta Sanan sisäisen merkityksen mukaisesti yksittäisiä enkeleitä, vaan kokonaisia enkeliyhdyskuntia. Tällaisilla enkeliyhdyskunnilla on usein tietty erityistehtävä.

Taivaassa ei ole myöskään aikaa eikä paikkaa niin kuin maailmassa, vaan taivas on ihmisen mielen sisäisissä osissa. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’, sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk. 17: 20, 21). Tästä huolimatta enkeleillä on täydellinen henkiruumis, ja he toimivat taivaissa monissa tehtävissä ikään kuin ihmiset maan päällä. Myös maan päällä elävässä ihmisessä taivas on sisällään silloin, kun hän noudattaa elämässään Jumalallisia lakeja eli Kymmentä Käskyä.

Enkelien sisäinen mieli ratkaisee sen, mihin taivasyhdyskuntaan he kuuluvat. Sillä mitä avoimempi heidän sisäinen mielensä on vastaanottamaan Jumalallista Totuutta ja Hyvyyttä, sitä sisempänä he ovat taivaassa. Herra näkyy coelestiaalisille enkeleille loistavan punahehkuisena aurinkona. Spirituaalisille enkeleille Hän näkyy valkohohtoisena aurinkona, jonka valo muistuttaa kuun valoa.

Enkeleillä on taivaassa myös tilanmuutoksia, jotka vastaavat vuorokauden aikoja maan päällä. Nämä tilanmuutokset liittyvät hyvyyden ja totuuden laatuun ja määrään, jotka enkeleillä vaihtelevat. Ilman tilanvaihteluita enkelit kyllästyisivät jatkuvaan samanlaiseen hyvyyden ja totuuden virtaukseen, sillä heillä samoin kuin ihmisillä maailmassa kokeminen edellyttää vaihteluita aistinelimissä. Myös enkelien vaatteet, kuten heidän asuntonsakin, vaihtelevat heidän sisäisten tilojensa mukaisesti. Enkelien vaatteet ovat usein hohtavia ja jalokivillä koristeltuja. Samoin heidän asuntonsa ovat vastaavasti niin kauniita kuin heidän hyvyytensä ja totuutensa edellyttävät. Taivaassa on palatseja ja muita rakennuksia, joiden kauneus ylittää monin verroin kaiken maallisen rakennustaiteen. Kaikki vaatteet, astiat, ruoat ja juomat, esineet, talot, puutarhat jne. Herra luo taivaassa silmänräpäyksessä.

Yleisesti taivaassa on samanlaista toimintaa kuin maan päälläkin, mutta kaikki taivaassa on vain paljon täydellisempää. Jokainen enkeli tekee jotakin hyödyllistä työtä, eikä minkäänlaista laiskuutta ole havaittavissa. Enkelit tekevät taivaassa juuri sitä työtä, johon heillä on suurimmat lahjat ja kyvyt, joten ihmisen ammatinvalinta hyvillä ihmisillä ratkeaa usein vasta toisessa elämässä. Taivaassa ei kuitenkaan tehdä työtä minkäänlaisen pakon sanelemana, vaan kaikki työ on siellä suloista toimeliaisuutta, joka tapahtuu rakkaudesta hyödyn tuottamiseen.

Taivaassa on avioliittoja, sillä ihmisen sukupuolisuus ei koskaan katoa. Aviorakkautta vastaa hyvän ja toden liitto, sillä aviorakkaus polveutuu Herran ja taivaiden liitosta ja muodostaa taivaan perusrakkauden. Ilman aviorakkautta ei ihminen voi ottaa vastaan välitöntä virtausta Herrasta, sillä Jumaluus taivaassa tarkoittaa Jumalallisen Rakkauden ja Viisauden avioliittoa. Taivaallisilla avioliitoilla ei kuitenkaan ole tehtävänä suvun jatkaminen kuten maailmassa, vaan taivaassa aviopuolisoiden yhteys synnyttää uusia totuuksia ja hyvyyksiä. Tästä syystä pojat ja tyttäret merkitsevät vastaavaisuuksien tieteessä totuuksia ja hyvyyksiä.

Taivaassa on myös temppeleitä, virastoja, kirjastoja ja yleisesti ottaen kaikenlaista yhteiskunnallista toimintaa, kuten maan päälläkin. Tämä johtuu juuri siitä, että taivaalliset asiat ovat vastaavaisuuksia luonnollisen maailman asioille. Taivaassa on kaikki vain täydellisempää kuin maan päällä, sillä siellä henki ei ole sidottu raskaaseen materiaan kuten maailmassa. Swedenborg on hyvin perusteellisesti kertonut taivaallisesta elämänmuodosta teoksessaan De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno (suom. Taivas, sen ihmeet ja helvetti).

Taivaaseen pääsevät siis ne ihmiset, jotka jo maailmassa eläessään tunnustivat Jumaluuden ja elivät uskontonsa käskyjen mukaan. Nykyisin on vallalla erityisesti ns. uskovaisten piirissä sellainen erheellinen käsitys, että ihminen pääsee taivaaseen, kun hän vain sokeasti uskoo Jumalaan riippumatta ihmisen elämän laadusta. Sellaiset ihmiset luulevat, että kun kuolinvuoteella rukoilee Jumalaa ja harjoittaa muuta hartautta, niin tämä riittää pelastukseen eli taivaaseen pääsyyn. Tällaiset ihmiset pettyvät kuolemansa jälkeen huomatessaan joutuneensa helvettiin. Tosiasia on, ettei kukaan ihminen voi viime hetkinään tai edes maallisen elämänsä viimeisinä päivinä muuttaa radikaalisti tahtonsa tai ymmärryksensä laatua, jotka yksin määräävät hänen taivaaseensa pääsynsä. Ihmisen tahto ja ymmärrys kehittyvät hitaasti vuosien kuluessa, ja jos taivaallista virtausta ei ole saatu vielä aikuisiässä, ei sitä juuri saada enää vanhuudessakaan. Ihmisen tahto on kuitenkin taivaaseen pääsyssä tärkeämpi kuin hänen ymmärryksensä: jos ihminen on elänyt lähimmäisenrakkaudessa, vaikka hänen ymmärryksensä on ollut heikko, päätyy hän tämän hyvän tahtonsa vetämänä taivaaseen.

HELVETTI

Helvetti on taivaan vastakohta. Kun taivaassa hallitsevat hyvyys ja totuus, hallitsevat helvetissä vastaavasti pahuus ja vääryys. Helvetitkään eivät elä itsestään, vaan Jumalallisesta virtauksesta. Helveteissä Jumalallinen virtaus kääntyy kuitenkin vastakkaiseksi, joten siellä hyvyys muuttuu pahuudeksi ja totuus vääryydeksi. Taivaan enkelit kääntävät aina kasvonsa Herraa kohden, helvetin henget taas Herrasta poispäin. Kuten taivaita, on helvettejäkin kolmea lajia. Ensimmäiseen eli etuhelvettiin kuuluvat pahat henget. Toisessa eli keskimmäisessä helvetissä asuvat saatanalliset henget eli saatanat. Alimpaan eli takahelvettiin kuuluvat vihdoin pirut eli perkeleet.

Ensimmäinen helvetti vastaa tavallaan ensimmäistä taivasta, ja siellä ovat ne, jotka eivät maailmassa eläessään välittäneet Jumalasta eivätkä henkisistä asioista, mutta jotka eivät kuitenkaan antautuneet kovin syvälle pahuuksiin. Keskimmäinen helvetti on spirituaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvat ne, jotka omaksuivat eläessään ensisijaisesti älyllisperäistä pahuutta eli vääryyttä ja rakastivat ennen kaikkea maallisia asioita. Alin helvetti on coelestiaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvien pirujen hallitseva piirre on itserakkaus. Nämä ovat niitä, jotka maailmassa eläessään rakastivat itseään yli kaiken. Alimpaan helvettiin kuuluvat myös kaikki petolliset, julmat, itsekkäästi häikäilemättömät sekä aviorikoksia ja muuta irstailua harrastaneet ihmiset. Monet maailmassa hyvin menestyneet ihmiset, jotka eivät kuitenkaan olleet puhdistaneet sieluaan uskonnon avulla, löytävät lopullisen elinpaikkansa alimmista helveteistä. Jokainen joutuu sitä syvempään helvettiin, mitä enemmän hän maailmassa eläessään vastusti Jumaluutta.

Ensimmäinen helvetti vastaa tavallaan ensimmäistä taivasta, ja siellä ovat ne, jotka eivät maailmassa eläessään välittäneet Jumalasta eivätkä henkisistä asioista, mutta jotka eivät kuitenkaan antautuneet kovin syvälle pahuuksiin. Keskimmäinen helvetti on spirituaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvat ne, jotka omaksuivat eläessään ensisijaisesti älyllisperäistä pahuutta eli vääryyttä ja rakastivat ennen kaikkea maallisia asioita. Alin helvetti on coelestiaa-lisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvien pirujen hallitseva piirre on itserakkaus. Nämä ovat niitä, jotka maailmassa eläessään rakastivat itseään yli kaiken. Alimpaan helvettiin kuuluvat myös kaikki petolliset, julmat, itsekkäästi häikäilemättömät sekä aviorikoksia ja muuta irstailua harrastaneet ihmiset. Monet maailmassa hyvin menestyneet ihmiset, jotka eivät kuitenkaan olleet puhdistaneet sieluaan uskonnon avulla, löytävät lopullisen elinpaikkansa alimmista helveteistä. Jokainen joutuu sitä syvempään helvettiin, mitä enemmän hän maailmassa eläessään vastusti Jumaluutta.

Herra hallitsee helvettejä monin tavoin. Jo yleinen Jumalallinen virtaus ja enkelien läsnäolo pitää niitä aisoissa. On kuitenkin vielä olemassa enkeleitä ja enkeliyhdyskuntia, joiden nimenomaisena tehtävänä on helvettien kurissa pitäminen. Koska henkisessä maailmassa on hyvyyden totuudella kaikki valta, usein riittää yhden enkelin voimakas katse tainnuttamaan tuhatlukuisen joukon pahoja henkiä. Itse helvetin sisällä hallitaan rangaistuksilla. Näitä rangaistuksia on monenlaisia riippuen pahuuden laadusta. Usein pahimmat pirut pannaan päällysmiehiksi. Ilman rangaistuksia pahat henget menisivät raivossaan järjettömyyksiin. Toisin on taivaassa, jossa enkelit omasta halustaan tekevät hyvää toisilleen eivätkä tarvitse rangaistuksia. Taivaassa hallitaan palkinnoilla, helveteissä rangaistuksilla.

Kaikki helvetin asukkaat, kuten taivaan asukkaatkin, ovat fyysisen kuoleman kokeneita ihmisiä. Mitään pääpirua ei ole olemassa. Jokainen on siinä määrin piru kuin hän eläessään vastusti Jumaluutta. Sanassa pirulla tarkoitetaan alinta helvettiä ja Luciferilla tiettyä takahelvetin yhdyskuntaa. Saatana tarkoittaa keskimmäistä helvettiä. Käsitykset ”langenneista enkeleistä”, jotka muka olisi heitetty helvettiin, perustuvat tietämättömyyteen Sanan sisäisestä merkityksestä. Kukaan enkeli ei voi enää joutua helvettiin, eikä kukaan piru tai saatana voi koskaan päästä taivaaseen.

Suosittelen lukijaa perehtymään tarkemmin helvettien laatuun ja niissä asuvien elämään Swedenborgin De Coelo et de Inferno -teoksen avulla (suom. Taivas ja helvetti, Helsinki, 2016). Tässä yhteydessä katson sopivaksi lainata kirjasta kappaleen, jossa kerrotaan, miten maalliset ilot ilman rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen vaikuttavat ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään.

”Kaikki ne, jotka ovat pahuudessa ja jotka ovat vakuuttuneet vääryyksistä vastoin Kirkon totuuksia, varsinkin ne, jotka ovat hylänneet Sanan, pakenevat taivaan valoa ja syöksyvät luoliin, joiden suuaukot näyttävät pilkkopimeiltä, sekä kallioiden halkeamiin ja piiloutuvat siellä. Näin he tekevät siitä syystä, että he ovat rakastaneet vääryyksiä ja vihanneet totuuksia, sillä sellaiset luolat ja myös kallioiden halkeamat sekä pimeys vastaavat vääryyksiä, kun taas valo vastaa totuuksia. Heidän ilonsa on asua sellaisissa paikoissa ja vastenmielistä aukeilla tasangoilla. Samoin tekevät ne, joiden ilona on ollut salaisesti vehkeillä ja salassa valmistella juonia; hekin ovat sellaisissa luolissa ja menevät niin pimeisiin onkaloihin, ettei edes toinen toistaan näe; siellä he kuiskuttelevat nurkissa toistensa korviin. Sellaisiksi asioiksi käännetään heidän rakkautensa ilot. Ne, jotka ovat opiskelleet tieteitä ilman muuta päämäärää kuin hankkia mainetta oppineina eivätkä ole niiden avulla viljelleet järjellistä kykyään, vaan ovat ylpeilleet muistinsa asioilla ja löytäneet ilonsa siitä, he rakastavat hiekkaisia seutuja, joita he valitsevat mieluummin kuin kenttiä tai puutarhoja, koska hietikot vastaavat sellaisia opintoja. Ne, joilla on ollut oppineisuutta omassa ja toisen Kirkon opissa, mutta eivät ole soveltaneet tietoansa elämään, valitsevat itselleen kivikkoisia seutuja ja asuvat kivikasojen keskuudessa. He karttavat viljeltyjä seutuja, koska ne ovat heistä vastenmielisiä. Ne, jotka ovat lukeneet kaiken luonnon ansioiksi, ja myös ne, jotka ovat lukeneet kaiken oman viisautensa ansioksi ja eri taidoin nostaneet itsensä kunnia-asemiin ja hankkineet varallisuutta, harrastavat toisessa elämässä salatieteitä, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen väärinkäyttöä, ja löytävät niissä elämänsä korkeimman ilon. Ne, jotka ovat sovittaneet omiin rakkauksiinsa Jumalallisia totuuksia ja siten vääristelleet niitä, rakastavat virtsaisia asioita, koska ne vastaavat sellaisten rakkauksien iloja. Ne, jotka ovat olleet alhaisen saitoja, asuvat kellareissa ja rakastavat sikojen rapaa ja sellaisia löyhkäyksiä kuin huokuu sulamattomasta ruoasta mahassa. Ne, jotka ovat viettäneet elämänsä pelkissä nautinnoissa ja eläneet nautinnollisesti ja antautuneet maun ja mahan valtaan rakastaen sellaisia asioita elämänsä korkeimpana hyvänä, rakastavat toisessa elämässä ulosteita ja käymälöitä, joista he löytävät ilonsa, koska sellaiset nautinnot ovat spirituaalista likaa. Puhtaita ja siistejä paikkoja he karttavat, sillä ne ovat heistä vastenmielisiä. Ne, joiden ilona on ollut tehdä aviorikoksia, kuluttavat aikaansa porttoloissa, missä kaikki on likaista ja alhaista; näitä he rakastavat, mutta siveitä koteja he karttavat ja pyörtyvät heti, kun sinne sattuvat menemään. Mikään ei ole heistä miellyttävämpää kuin avioliittojen rikkominen. Ne, jotka ovat olleet kostonhaluisia ja hankkineet itselleen raivoisan ja julman luonteen, rakastavat raatoja; ja he ovat myös sellaisissa helveteissä ja niin edelleen.” (De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno, nro 488).

Nykyisillä kristillisillä kirkoilla ei ole mitään tietoa taivaasta eikä helvetistä, ja muutenkin ne elävät täydellisessä sokeudessa. Tämän on saanut aikaan väärä oppi, että Jeesus on ottanut pois heidän syntinsä eikä heidän täydy noudattaa Kymmentä Käskyä, vaan ovat puhtaita pelkästään sen vuoksi, että uskovat. Helvetit ovat täynnä tällaisia uskovaisia. Jeesus sanoi: ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.” (Matt. 19: 17). Ja: ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4: 17). Tekemällä parannuksen ja elämällä Kymmenen Käskyn mukaan ihminen pelastuu ja saa älykkyyttä Jumalalta äärettömästi. Sokea usko vie helvettiin.

Benjamin Kivilohkare, hum. kand

Lähteet:

Swedenborgin teoksia suomeksi: ”Taivas ja helvetti” (Helsinki 2016) ja ”Aviorakkaus” (Helsinki 2011).

Benjamin Kivilohkare: ”Herran Toinen Tuleminen, Johdatus Emanuel Swedenborgin teologisiin kirjoituksiin” (Helsinki 2020).