Donald Trumpin vaalikampanja ja voitto herättivät eri maiden vaihtoehtomedioissa kiivasta keskustelua puolesta [1] ja vastaan [2]. Edustaako uusi presidentti samaa vanhaa saastaa, vai voiko hän parantaa maailmaa?
Magneettimedia uutisoi [3] pian vaalituloksen selvittyä, että suuret juutalaisjärjestöt sekä Israel suhtautuivat Trumpin voittoon joko neutraalisti tai toiveikkaasti.
Äärisionistit Israelin parlamentissa uskovat, että Trump saattaa katsoa entistä ankarampaa ei-juutalaisiin kohdistuvaa vainoa sormien läpi. Toisaalta esimerkiksi American Jewish Committee totesi rivien välissä olevansa vähintäänkin ärtynyt Trumpin maahanmuuttovastaisesta [4] vaalikampanjasta.
Amerikan presidentinvaalit on äärimmäisen korruptoitunut instituutio, jossa likaista vaalirahaa [5] tarjotaan jokaiselle osapuolelle. Siksi Trumpin merkitystä ja mahdollisuuksia täytyy punnita myös muista näkökulmista kuin siitä, keneltä hän on saanut rahaa presidenttikisaan (ja sitä aiemmin [6]).
Vaikka Trump saikin vaalirahaa esimerkiksi rikolliselta juutalaismiljardööriltä, Sheldon Adelsonilta [7], oli hän kiistatta historiallisen inhottu [8] presidenttiehdokas lobbauspiireissä.
Trump on herättänyt valtavasti toivoa ja uutta intoa maahanmuutto- ja globalisaatiovastaisessa liikkeessä – usein aivan syystä. Hän on kritisoinut ankarasti turvapaikkaturismia, ”vapaakauppaa” ja sionististen uuskonservatiivien aloittamia sotia Lähi-idässä.
Koska Trumpin vaaliteemat, puheet ja käytös ovat olleet usein erittäin ristiriitaisia, päätimme koota yhteen muutamia tärkeimpiä argumentteja niin Trumpin puolesta kuin häntä vastaan. Toivomme, että esittelemämme näkökulmat auttavat Trumpin toiminnan analysointia tulevaisuudessa.
Trumpin puolesta: Trump on ottanut äänekkäästi ja ”epäkorrektisti” kantaa avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikkaa vastaan.
Trump on vaatinut laittomien tunkeutujien karkottamista, kansalaisuuslakien järkeistämistä ja rajojen sulkemista. Lisäksi hän on vastustanut humanitaarista maahanmuuttoa periaatetasolla eli todennut, ettei valkoisen lännen tarvitse olla maailman sosiaalitoimisto.
Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle Trump on valmis viemään lupauksensa käytännössä. Jo nyt kampanjalla on ollut positiivinen vaikutus julkiseen ilmapiirin: ”rasistin” leimaa pelkäävät kansalaiset uskaltavat puhua avoimemmin arvoistaan. Tätä voi jo itsessään pitää henkisenä vallankumouksena.
Vaikka Saksa on ollut toisen maailmansodan jälkeen vain Amerikan (eli Israelin) vasallivaltio, nousi Euroopan epäonnistuneen siirtolaispolitiikan symboli Angela Merkel välittömästi kukkoilemaan [9] tulevalle presidentille.
Saksan alkuperäisväestöä maahanmuuttajilla korvaava Merkel uhkasi, että Saksa jatkaa yhteistyötä Amerikan kanssa vain, mikäli Trump sitoutuu kulttuurimarxilaisiin arvoihin. Vastaavia uhkauksia ei ole aiemmin nähty Saksan ja Amerikan sodanjälkeisissä suhteissa.
[10]
Trumpia vastaan: Trump ei tuominnut väkivaltaisiksi yltyneitä ei-valkoisia mellakoita.
Pian vaalien jälkeen mustista, latinoista, juutalaisista ja muista maahanmuuttajista koostuneet rikollisryhmät alkoivat mellakoida väkivaltaisesti. Huligaanit valitsivat kohteikseen puolustuskyvyttömiä valkoisia rivikansalaisia sekä valkoisten omaisuutta.
Trump olisi välittömästi voinut lunastaa asemansa lujana valkoisena johtajana julistamalla, että valkoisilla on oikeus itsepuolustukseen. Trump olisi voinut vedota valkoisiin, jotta nämä muodostaisivat katupartioita suojellakseen toisiaan maahanmuuttajaväkivallalta.
Lisäksi hän olisi voinut käyttää saamaansa näkyvyyttä hyväkseen ja herätellä julkista keskustelua rotujenvälisistä väkivaltarikostilastoista [11].
Lopulta Trump kuitenkin alkoi mielistellä [12]rikollisia ja kertoi arvostavansa näiden ”intohimoista asennetta”. Jäämme seuraamaan, kuinka Trump käyttäytyy vastaavissa tilanteissa sen jälkeen, kun hän on astunut Valkoiseen taloon ja vienyt hallitusjärjestelyt loppuun.
Vastaan: Trumpin maahanmuuttopolitiikka ei ole välttämättä niin radikaalia kuin hän antaa ymmärtää.
Vaikka Trump on puhunut äänekkäästi haittamaahanmuuttoa vastaan, saattavat poliittiset uudistukset pahimmillaan jäädä hyvin pinnallisiksi. Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä on jo nyt muuria, joten Trumpin täytyy tehdä paljon muutakin kuin jatkaa rakennelmaa muutamalla lisäkilometrillä.
Trump on luvannut karkottavansa nopeasti kaksi miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, mutta jopa Barack Obama karkotti suuremman määrän (2,7 miljoonaa [13]) tunkeutujia vaalikautensa aikana. Obaman politiikka ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että valkoisista tulee Amerikassa pian vähemmistö.
Mikäli Amerikasta tahdotaan tehdä jälleen valkoinen, tarvitaan vielä huomattavasti määrätietoisempaa politiikkaa ja mittavia väestönsiirtoja.
Puolesta: Trump on haukkunut valtamediaa ja osoittanut kampanjansa aikana, että lehdistö vihaa valkoisia ihmisiä, jotka pitävät toisten valkoisten puolia.
Tutkimusten [14] mukaan 91 prosenttia amerikkalaisesta mediasta oli avoimen vihamielinen Trumpia kohtaan. Trumpia kannattaneet maahanmuuttovastaiset valkoiset ovat viimeistään kuluneiden kuukausien aikana ymmärtäneet, että valtamedia syyllistyy jatkuvasti poliittisesti motivoituneeseen valehteluun.
Trump-vastaisuus yhdisti sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset mediat, joiden yhteinen nimittäjä on rakkaus globalisaatiota, monikulttuurisuutta ja finanssikapitalismia kohtaan.
Trumpin kampanja oli ensimmäinen kerta, kun valtamedian poliittinen korruptio tuotiin selkeästi ”tavallisen kansan” tietoisuuteen.
[15]
Puolesta: Vaalivoittonsa jälkeen Trump tapasi välittömästi EU-vastaisen Nigel Faragen.
Faragen kanssa järjestetty tapaaminen [16] oli selkeä osoitus siitä, että Trump aikoo myös vaalien jälkeen säilyttää hyvät välit EU-vastaiseen liikkeeseen. Tämä saattaa vauhdittaa unionin hajoamista ja kasvattaa nationalismin suosiota Euroopassa.
Faragen Ukip-puolue on kuitenkin saanut kansallismielisissä piireissä ristiriitaisen vastaanoton siksi, että puolueen sisällä vaikuttaa voimakas sionistilobby.
Kuten viime kesänä uutisoimme [17], ei Farage itse ole silti osa sionistilobbyn kovaa ydintä. Ukipin pahimmat sionistit ovat vastustaneet Faragea siksi, että tämä on ”liian” maahanmuuttovastainen ja ottanut jopa kantaa pankkien poliittista ylivaltaa vastaan [18].
Neutraali: Trump nimesi pääneuvonantajaksi maahanmuuttovastaisen Breitbart-julkaisun johtoon kuuluvan Steve Bannonin.
Bannonin nimittämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että valtavirtarepublikaanien kädenlämpöistä ”maahanmuuttokritiikkiä” paljon radikaalimmat näkemykset saavat nyt pakostakin lisää julkisuutta.
Vaikka Breitbart on avoimesti sionistinen julkaisu (sen sivuilla on jopa oma ”Breitbart Jerusalem” –osio!), on se laajan levikkinsä vuoksi monien nuorten ensimmäinen kosketuspinta maahanmuuttokritiikkiin. Monille Breitbart on toiminut siis porttina todellisiin antisionistisiin kansallismielisiin julkaisuihin ja jopa järjestöihin.
Sekä vasemmisto että oikeisto ovatkin olleet raivoissaan [19] Bannonin nimityksestä, koska nimityksen pelätään lisäävän valkoista nationalismia.
Bannon itse ei kuitenkaan ole järin kunnioitettava persoona – hän aloitti uransa juutalaisessa rikollispankki Goldman Sachsissa. Bannonin nimityksen mahdolliset positiiviset seuraukset eivät liity siis häneen henkilönä vaan siihen, että hänen kauttaan maahanmuuttovastaiset vaihtoehtomediat saavat lisää julkisuutta.
Puolesta: Trump hyökkäsi koko kampanjansa ajan vaalirahoittajia ja pankkiireita vastaan.
Trump osoitti tavalliselle kansalle, että republikaanien tavalliset valkoiset äänestäjät ja puoluetta rahoittava eliitti ovat itse asiassa toistensa vihollisia. On äärimmäisen positiivinen asia, että lobbaus, pankit, vaaliraha ja korruptio nousevat viimein poliittisen keskustelun valtavirtaan.
Trumpin voiton on nähty vahingoittaneen niin republikaanien kuin demokraattienkin pankkialisteista puolue-eliittiä, koska yhä harvempi kansalainen uskoo enää, että puolueet ovat pienen ihmisen puolella.
Vaikka Trumpilla on perhe- ja bisnessiteitä juutalaiseen pääomaan [20], julisti Goldman Sachs osakkailleen, että Trumpin kampanjan rahoittaminen on kiellettyä [21]. Goldmanilta herui kuitenkin huomattavia rahasummia Clintonin kampanjaan, joten on selvää, kumman ehdokkaan puolella eliittipankkiirit olivat.
Toisaalta Trumpin uskotaan nimeävän Amerikan seuraavaksi valtiovarainministeriksi Goldman- ja Soros-taustaisen juutalaisliberaalin nimeltä Steven Mnuchin [22]. Tämä on vain yksi esimerkki hänen erittäin ristiriitaisesta politiikastaan.
Vastaan: Pörssin perusteella rikolliset pankit ja suuret lääkeyhtiöt vaikuttavat luottavan Trumpiin.
Trumpin vaalivoitto heijastui välittömästi Yhdysvaltojen pörssiin, jossa rikollisten pankkien ja lääkeyhtiöiden kurssit ampaisivat nousuun [23], vaikka Trumpin puheiden perusteella olisi voinut odottaa päinvastaista.
Esimerkiksi Pfizerin osakkeet nousivat noin 10 pistettä Trumpin voiton vuoksi.
Syyksi epäillään sitä, ettei Trump ole ollut halukas puuttumaan suurten lääkemonopolien petolliseen toimintaan. Pfizer uskoo, että Trump antaa yhtiön valmistaa jatkossakin myrkyllisiä lääkkeitä ja myydä niitä ylihintaan pahaa-aavistamattomille kuluttajille.
Myös esimerkiksi Goldman Sachsin, JPMorganin, Deutsche Bankin, Wells Fargon ja Morgan Stanleyn kurssit nousivat tuntuvasti, vaikka ne ovat lukemattomista rikoksista tuomittuja rikollisjärjestöjä, jollaiset Trump on luvannut laittaa kuriin.
Kysymys kuuluukin, luottavatko pankit siihen, ettei Trump aio lupauksistaan huolimatta puuttua niiden rikoksiin.
Trumpin kanta pankkien sääntelyyn on epäselvää: yhtäältä hän on haukkunut nykyisen Dodd–Frank-pankkilain, mutta toisaalta hän on kehunut paljon tiukempaa (ja asiantuntijoiden mielestä parempaa) Glass–Steagall-lakia [24]. Mikäli Trump palauttaisi Glass–Steagall-lain, merkitsisi se ankaria tappioita finanssieliitille.
[25]
Puolesta: Trump on haukkunut juutalaisen Janet Yellenin johtaman keskuspankin ja vaatinut, että määrällinen elvyttäminen (QE) korvataan aidoilla infrastruktuurihankkeilla.
Yhdysvaltojen keskuspankki Fed [26] on juutalaisjohtoinen yksityisten pankkien lobbausjärjestö. Fedin QE-politiikka [27] on paisuttanut asumiskustannuksia ja arvopapereiden hintoja sekä köyhdyttänyt tavallista kansaa.
Pankkiirit pelkäävät, että Trump aikoo toimia talousdemokratian [28] oppien mukaisesti ja ottaa Fedin takaisin valtion haltuun [29]. Lisäksi hän tahtoo pysäyttää QE:n ja parantaa talouden luomalla uusia työpaikkoja aitoihin investointeihin perustuvan finanssipolitiikan avulla. Mikään ei ällötä pankkiireja niin paljon kuin tämä.
Muun muassa johtava pankkivastainen taloustieteilijä, professori Randall Wray, on onnitellut [30] Trumpia siitä, että tämä on ajanut huomattavasti nykyistä terveempää talouspolitiikkaa vaalipuheissaan.
Puolesta: Trump vastustaa ”vapaakaupaksi” naamioituja pankkivaltasopimuksia, kuten TTIP:tä.
Tärkeimpiä Trumpin teemoja oli ehdottomasti TTIP:n, TPP:n, Naftan ja muiden ”vapaakauppasopimusten” vastustaminen. Trumpin linja on tehnyt taloudellisesta nationalismista poliittista valtavirtaa vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen.
Trumpin TTIP-vastaisuus on hyväksi myös suomalaisille, sillä TTIP-sopimus [31] mahdollistaisi sen, että monikansalliset suuryhtiöt voisivat tuhota suomalaiset kilpailijansa ja käytännössä kirjoittaa Suomen lainsäädännön uusiksi.
Lisäksi vapaakauppavastaisuuden leviäminen voimistaa nationalismia ja heikentää globalismia. Liberaalit sekä oikealla että vasemmalla pelkäävät, että TTIP-vastaisuuden lisääntyminen johtaa lopulta kansallismielisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden kasvuun.
Puolesta: Trump tahtoo irrottaa Amerikan Pariisin ilmastosopimuksesta.
”Ilmastonmuutos [32]” on yksi globalistien rakkaimmista poliittisista keppihevosista, koska sen avulla valtioiden itsemääräämisoikeutta on voitu rajoittaa kansainvälisillä laeilla. Lisäksi ”ilmastonmuutos” on ollut rikollispankeille rahasampo [33].
Trump on kutsunut ilmastonmuutosta huijaukseksi ja vaatinut Amerikan eroa Pariisin ilmastosopimuksesta. Mikäli suuri Amerikka näyttää mallia, myös yhä useammat pienet valtiot voivat tulevaisuudessa hylätä hyödyttömät kansainväliset ”sopimukset”.
Trump on nimittänyt Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviraston siirtymävaiheen johtajaksi Myron Ebellin, joka pitää Pariisin sopimusta laittomana!
[34]Puolesta: Trump on hyökännyt uuskonservatiiveja eli Amerikan ulkopolitiikkaa johtavia sionistisia sotahaukkoja vastaan. Tämä on vakava imagotappio Israelille.
Trump on kritisoinut avoimesti [35] Amerikan hyökkäyksiä esimerkiksi Israelin vihaamia Libyan Muammar Gaddafia, Irakin Saddam Husseinia ja Syyrian Bashar al-Assadia vastaan. Mikäli Trump pitää lupauksensa, ei Israel enää tulevaisuudessa voi murhauttaa vihollisiaan Amerikan avulla.
Trump hyökkäsi vaalikampanjan aikana ärhäkästi Israelin suosikkiehdokasta Hillary Clintonia [36] vastaan, koska Clinton on vaatinut [37] Assadin väkivaltaista syrjäyttämistä.
Mikäli Trumpin johtama Yhdysvallat alkaa tukea Assadia, heikentyy Israelin maailmanpoliittinen asema huomattavasti nykyisestä. Ei siis ihme, että Israelin vaarallisimpana vihollisena pidetty Hizbollah oli varsin tyytyväinen [38] presidentinvaalien tulokseen.
Amerikan ulkopoliittinen eliitti tappelee juuri nyt verissäpäin uuskonservatiivien [39] kohtalosta. Juutalainen uuskonservatiivijohtaja Eliot Cohen on jo kannustanut [40] tovereitaan boikotoimaan Trumpia.
Vastaan: Uuskonservatiivit ja sionistit eivät ole vielä luopuneet toivosta.
Trumpin mahdolliset nimitykset voivat olla ankarassa ristiriidassa hänen vaalilupauksiensa kanssa. Yksi ennakkosuosikeista Amerikan seuraavaksi ulkoministeriksi on Jewish Institute for National Security Affairs –järjestössä toiminut sadistinen sotahaukka John Bolton.
Bolton edustaa täydellistä vastakohtaa Trumpin ”America First” –politiikalle, sillä Boltonin mielestä Amerikan on oltava aktiivinen Israelin ja finanssieliitin vihollisia vainoava murhakoneisto. Viime vuonna Bolton vaati Iranin pommittamista. Syy tälle oli tietysti se, että Iran muodostaa Israelille suurimman geopoliittisen vastavoiman.
Trump itsekin on tullut tunnetuksi Iran-vastaisista lausunnoistaan [41], minkä vuoksi monet sionistit luottavat häneen edelleen. Toisaalta Hizbollahin al-Manar-median [42] mukaan kansainvälinen lehdistö on liioitellut Trumpin Iran-vastaisuutta. Vaikka Trump ei pidä Iranista, hän tuskin yrittäisi Clintonin tavoin aloittaa sotaa maata vastaan.
Israel ja AIPAC:n [43]kaltaiset amerikanjuutalaiset lobbausjärjestöt aikovat käyttää Trumpin aiheuttamaa hämmennystä hyväkseen laajentaakseen juutalaisvaltiota entisestään. Nähtäväksi jää, kuinka Trump tulee reagoimaan tähän.
Mondoweiss-julkaisu muistuttaa, että Trumpin kanta Israel–Palestiina-kysymykseen [44]muuttui radikaalisti sen jälkeen, kun hän sai vaalirahalahjoituksen sionistimiljardööri Adelsonilta. Alistuuko Trump rahoittajien tahtoon?
Sanoista tekoihin!
Trump on vaalipuheistaan päätellen poliittisesti erittäin ristiriitainen hahmo. Hän ei ole Israelin vihollinen, muttei ilmeisesti myöskään sotahaukka, joka on valmis edeltäjiensä tavoin murhauttamaan amerikkalaisia juutalaisvaltion nimissä.
Toistaiseksi parasta Trumpissa on ollut se, että hän on tuonut julkiseen keskusteluun nationalistisia näkökulmia, jotka ovat olleet pannassa vuosikymmenten ajan. Trump on valtavirtaistanut globalisaation ja maahanmuuton vastaisia virtauksia niin Yhydsvalloissa kuin Euroopassa.
Trump on yritystoimintansa vuoksi velkaa rikollisille pankeille, mutta rehellisyyden nimissä on muistutettava, että niin ovat lähes kaikki länsimaiset yritykset. Meillä ei toistaiseksi ole kansallisia keskuspankkeja, jotka voisivat tarjota firmoille ”eettistä rahaa”. Kysymys kuuluukin, alistuuko Trump velkojiensa vaatimuksiin.
Trump on murskannut uuskonservatiivien hallitseman konsensuksen republikaanipuolueessa sekä nostanut median ja politiikan korruption valokeilaan. Tämä on yksinomaan hyväksi Amerikalle, Euroopalle ja koko maailmalle.
[45]
Kun Israelin ja juutalaisten lobbausjärjestöjen kommentteja analysoi, on muistettava, että Israel on parasiitti, joka on kokonaan riippuvainen Amerikan armeijasta.
AIPAC ja muut lobbausjärjestöt pyrkivät viimeiseen asti korruptoimaan Trumpin, koska mikäli Israel menettää Amerikan, Israel menettää tulevaisuutensa. Siksi ei ollut lainkaan yllättävää, että esimerkiksi Netanjahu rynnisti välittömästi onnittelemaan Trumpia voitosta.
Globalisaatio on suurin poliittinen uhkakuvamme. Globalisaatio merkitsee kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden kaventumista, suuria maahanmuuttajavirtoja sekä suurten pankkien ylivaltaa.
Trumpin tärkein vaaliteema oli globalisaation eri muotojen vastustaminen, minkä vuoksi hänen presidenttikautensa voi ihannetilanteessa voimistaa nationalismia niin Amerikassa kuin maailmalla. Vaikka Trump ei itse olekaan vakaumuksellinen nationalisti, voi hän toimia astuinlautana entistä radikaaleimmille voimille.
Trumpia ei voi edes verrata perussuomalaisten kaltaisiin ryhmiin, sillä jälkimmäiset ovat pysytelleet kiltisti eliitin talutushihnassa ja lobanneet TTIP:n [46] ja globaalien pankkien [47]puolesta.
Kukaan ei vielä tiedä, aikooko Trump pitää yhtäkään lupauksistaan, mutta seuraavat vuodet ovat varmasti hyvin mielenkiintoisia kansallismielisten kannalta!