- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

CFR – Amerikan epävirallinen ulkoministeriö

Artikkeli on käännös William G. Simpsonin kirjoituksista [1] vuodelta 1978. Council on Foreign Relations on edelleen voimissaan [2] ja juutalaisten tiukassa otteessa [3], minkä vuoksi artikkeli on yhä ajankohtainen. Lakiteknisistä syistä suomennokseen on tehty pieniä muokkauksia.

Yhdysvalloilla on kaksi hallitusta. Ensimmäinen niistä on perustuslaillinen hallitus, jonka kokoonpanosta äänestäjät saavat ainakin näennäisesti päättää.

Toinen niistä toimii sen sijaan kokonaan demokratian ulkopuolella; se on salainen, valtaosin juutalaistaustaisista koostuva varjohallitus. Se edustaa kansainvälistä rahanvaltaa, joka pyrkii tuhoamaan kaikkien kansojen itsenäisyyden korvaten kansallisvaltiot ylikansallisella orjuudella.

Tällä hetkellä [1970-luvulla. Suom. huom.] varjohallituksen tärkein areena on CFR eli Council on Foreign Relations. CFR on jo kauan ollut käytännössä virallista ulkoministeriötä ja presidenttiä mahtavampi instituutio.

CFR kykenee kohdistamaan äärimmäisen kovaa painetta virallista hallitusta kohtaan erityisesti silloin, kun Amerikassa säädetään lakeja, jotka koskettavat juutalaisyhteisöjen intressejä. Mikään valtiollinen voima ei kykene vastustamaan CFR:n lobbya. Ja silti Gary Allen toteaa kirjassaan None Dare Call It Conspiracy:

”Vaikka CFR on soluttautunut lähes kaikkiin hallituksen avainasemiin Franklin D. Rooseveltin ajoista lähtien, tuskin edes promille amerikkalaisista edes tietää, mikä CFR on. Tuskin edes promillen kymmenesosa tietää mitään CFR:n rakenteesta tai tavoitteista.”

Ensimmäistä kertaa CFR pakotettiin julkisuuteen 1962, kun Dan Smoot kirjoitti teoksensa The Invisible Government sekä Kent ja Phoebe Courtney julkaisivat kirjan America’s Unelected Rulers. Sittemmin useat luotettavat tutkijat ovat rakentaneet hyvän kokonaiskuvan CFR:n alkuperästä, tavoitteista ja toiminnasta.

Toukokuussa 1919 juutalainen eversti Edward Mandel House oli raivoissaan, sillä Amerikkaa ei oltu hyväksytty Kansainliittoon (YK:n edeltäjä). House järjesti Pariisissa kokouksen, johon hän kutsui omistautuneimmat nuoret älykkönsä Amerikasta (kuten John Foster ja Allen Dullesin, Christian A Herterin sekä Tasker H. Blissin) ja Englannista.

He päättivät perustaa järjestön, joka ”tutkisi kansainvälisiä suhteita”. Näin syntyi Amerikan Council on Foreign Relations sekä Britannian Royal Institute of International Affairs. Niiden tavoitteet ja toimintaperiaatteet olivat samat.

kerry [4]

Pankkiirien juoksupoika

Housella oli hyvät suhteet New Yorkin kansainvälisiin pankkiireihin sekä Euroopan poliittiseen ja rahoitusmaailman eliittiin.

New Yorkissa pankkimaailmaa johtivat juutalaiset Warburgit, juutalaiset Schiffit, juutalainen Otto Kahn, juutalainen Henry Morgenthau sekä juutalainen Herbert Lehman. House oli heidän juoksupoikansa.

Kongressimies Louis McFadden totesi puheessaan 10.6.1932, että House on ”finanssivaltakunnan pyhä munkki”. McFadden myös siteerasi Housea, joka oli itse todennut, että Kuhn, Loeb & Co. –pankin johtaja Jacob Schiff oli tämän ”salainen esimies”. Kuhn, Loeb & Co. oli alusta asti edustettuna CFR:n hallituksessa, johon Kahn ja Warburg kuuluivat.

Warburgista tuli yksi Yhdysvaltojen suurmiehistä sen jälkeen, kun hän onnistui kahlitsemaan koko Amerikan liike-elämän perustamansa keskuspankin (Fed) hallintaan.

CFR:n jäsenistöön kuului noin 1400 Amerikan vaikutusvaltaisinta miestä muun muassa hallituksesta, pankeista, teollisuudesta, kaupan alalta, mediasta, suurista kansalaisjärjestöistä sekä yliopistoista.

Mikä tärkeintä, CFR levitti vaikutusvaltaansa myös CIA-tiedustelupalveluun, Unescoon, Yhdistyneisiin kansakuntiin, Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja muihin kansainvälisyysaatetta levittäviin YK-instituutioihin.

1927 Rothschildien yhteistyökumppanit Rockefellerit alkoivat rahoittaa CFR:n toimintaa. 1939 järjestö oli jo saanut haltuunsa merkittävän osan ulkoministeriöstä.

Smootin mukaan läpimurto saavutettiin kuitenkin 1945 San Franciscossa, jolloin ”YK-kokoukseen saapuneen amerikkalaisen delegaation edustajista yli 40 oli CFR:n jäseniä.” Toisen maailmansodan päättyessä CFR oli vallannut ulkoministeriön.

Jotain CFR:n jäsenten isänmaallisuudesta kertoo se, että monet heistä paljastuivat myöhemmin Neuvostoliiton agenteiksi, muun muassa Alger Hiss ja Laughlin Currie. Jopa CFR:n kouluttamaa juutalaista sotarikollista Henry Kissingeriä on epäilty neuvostovakoojaksi.

kissinger [5]

Hallituksen miehittäminen

The South African Observeriin kirjoittanut S. E. D. Brown totesi lokakuussa 1973:

”CFR on hallinnut ulkoministeriötä jo yli 40 vuotta. Cordell Hullia, James Byrnesiä ja William Rogersia lukuunottamatta kaikki ulkoministerit ovat olleet CFR:n jäseniä.

Nixonin tärkein ulkopoliittinen neuvonantaja ja nykyinen ulkoministeri Henry Kissinger astui julkiseen virkaan suoraan CFR:n palkkalistoilta. Myös alivaltiosihteereistä lähes kaikki ovat CFR-miehiä.

CFR on kansainvälisen rahanvallan työkalu. Kommunistit pyrkivät tuhoamaan Euroopan sisältä käsin ja ovat pakottaneet eurooppalaiset vetäytymään entisiltä siirtomaa-alueiltaan. Kommunisteja suurempi uhka on kuitenkin pankkikartelli, joka pitää CFR-järjestöä tukikohtanaan ja Amerikan hallituksia työkaluinaan.”

A. K. Chesterton huomasi Kuhn, Loeb & Co. –pankin suuren vaikutusvallan CFR:n ensimmäisessä hallituksessa. Hän kirjoitti: ”On todennäköistä, että sama pankki käyttää edelleen suurta valtaa järjestössä.” Myöhemmin hän totesi: ”CFR:n todellinen vaikutusvalta voi olla paljon suurempi kuin Valkoisen talon ja ulkoministeriön.”

Miksi tällainen järjestö on ylipäätään perustettu? Smoot kirjoittaa:

”Olen vakuuttunut siitä, että CFR ja monet sen kaltaiset suuret veroista vapautetut järjestöt muodostavat näkymättömän hallituksen, joka sanelee virallisen hallituksen politiikkaa. Massiivisen ja taitavan propagandan avulla CFR pyrkii myös saamaan kongressin ja kansan kannatuksen politiikalleen.

Lopullisena tavoitteena on tehdä Amerikasta sosialistinen valtio ja osa ylikansallista maailmanhallitusta.”

Jacob Schiff. [6]
Jacob Schiff.

Bilderberg ja yhteistyö kommunistien kanssa

Yksi CFR:n vaikutusvaltaisista ulokkeista on niin kutsuttu Bilderberg-ryhmä, jonka jäsenseula on paljon tiukempi kuin CFR:n.

Siihen kuuluu amerikkalaisten lisäksi vaikuttajia eri puolilta maailmaa. He ovat pankkiireja, suurten yhtiöiden johtajia, diplomaatteja, korkeita virkamiehiä, päätoimittajia, yliopistojen johtajia sekä mediamoguleja.

CFR tarvitsee Bilderbergin kaltaisia järjestöjä viedäkseen ideansa käytäntöön. Taustalla vaikuttavat edelleen samat voimat kuin ennenkin: Rothschildit, Warburgit, Wallenbergit, Rockefellerit ja muut rahoitusdynastiat. Bilderberg-kokoukset ovat tietysti salaisia.

Kolmas Bilderberg-kokous Amerikassa järjestettiin Woodstockissa Vermontissa 23.4.1971. Yksikään sanomalehti, radio- tai televisiokanava ei uutisoinut siitä. Kokous erosi edeltäjistä siten, että ensimmäistä kertaa paikalla oli myös kaksi venäläistä ja kaksi kiinalaista.

Kissingerin, Nixonin ja Rockefellerin matkat Moskovaan ja Pekingiin olivat linjassa Bilderberg-politiikan kanssa. Amerikkalaisjohtajat solmivat kommunistien kanssa suuria öljy- ja viljasopimuksia keskellä ”kylmää sotaa”.

CFR:n ja Bilderbergin tavoitteena on alistaa kaikki kansakunnat pankkirien lypsylehmiksi. Ne eivät käy sotaa kommunismia vastaan vaan tekevät yhteistyötä kommunistien kanssa.

Kommunistien tavoin ne pitävät nationalismia ja kansallisaatetta vaarallisimpana vihollisenaan. CFR:n politiikka pyrkii tuhoamaan valkoisen ihmisen rodullisen ja kansallisen identiteetin.

Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuka valitsee CFR:n johtajiston. He eivät vastaa toiminnastaan millekään julkiselle taholle. He toimivat täysin riippumattomasti suhteessa valtioihin ja kansoihin. Heidän vaikutusvaltansa on kuitenkin niin suurta, että he käyttävät kokonaisia hallituksia käsikassaroinaan.

Heidän lopullinen tavoitteensa ei eroa lainkaan kommunistisesta utopiasta.

 

William G. Simpson