Ruotsin entisen pää- ja ulkoministeri Carl Bildtin mukaan ”pohjoismaisen liittoutumattomuuden aika on ohi”. Täällä Bild tarkoittaa viime aikojen puolustuspoliittisen kehityksen suuntaa ja pian alkavaa Naton massiivista Trident Juncture –harjoitusta. Norjaan painottuvaan harjoitukseen osallistuu kaikkiaan noin 50 000 sotilasta. Mukana ovat myös Naton kumppanit Suomi ja Ruotsi. Ruotsin ja Suomen Brysselin sylikoirat vispaavat häntäänsä.
[1]Bildin mukaan Ruotsin tiivistyvä Nato-kumppanuus on irtautunut täysin kylmänsodan liittoutumattomuuden doktriinista.
- Siihen aikaan neutraaliuden vaalijat olisivat ampuneet alas viitteenkin yhteistyöstä Naton ja lännen kanssa maanpetoksena. Strategiana oli suostutella Kreml uskomaan, että mitään tällaista ei koskaan tapahtuisi, Carl Bildt kirjoittaa.
Liittoutumattomuus on todellakin ohi, mutta ei ainoastaan Ruotsin osalta, vaan vieläkin kirkkaammin Suomen puolesta.
Bildin arvio siitä, miksi lähestytään Natoa?
– Ilman että hetkeäkään on enää hukattavana, irtautuvat Pohjoismaat vihdoinkin täysin kylmän sodan neutraliteetin doktriinista ja omaksuvat harkitsevan ja proaktiivisemman puolustuspolitiikan, Bildt toteaa Project Syndicaten kirjoituksessaan [2].
Hänen mukaansa pohjoisen Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosina.
Bildtin mukaan Ruotsi tulee lähivuosina liikkumaan yhä lähemmäs Natoa.
Bild antaa hyvin lännen koalitiota imartelevan stereotyppisen vastauksen siihen, miksi täytyy lähestyä NATOA?
Hän mukaan nykyinen mobilisaatio ei johdu Venäjän akuutista uhasta. Venäjä kuulema kuitenkin modernisoi aggressiivisesti armeijaansa, mihin lännen on vastattava voimistamalla puolustuskykyään.
-Meidän on lähetettävä selvä viesti siitä, että opportunistiseen aggressioon vastataan nyt ja tulevaisuudessa, uhoaa Bild.
Bild toteaakin, että puolustuskyvyn kohentaminen, joka siis hänen mukaa näyttää olevan entistä kiihkeämpää yhteistyötä NATO:n kanssa, turvaisi pitkällä aikajänteellä pohjoisen rauhan ja vakauden sekä kehittäisi suhteita Venäjään.
Carl Bild on väärässä
Politiikassa, ja myös ulkopolitiikassa valehdellaan surutta. Sotaa lietsottaessa vääristellään asioita vielä enemmän, käyttäen sotapropagandaa. Carl Bildin lausunnot ovat näistä disinformaatioista oiva esimerkki. Juuri tämän kaltaista propagandaa ovat esittäneet muutkin globaalin eliitin lakeijat, erikoisesti Suomen poliittinen mafia.
Politikkojen ja valtamedian valehtelusta kertoo sekin, että esimerkiksi Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) keskittynyt ajamaan länsimaisten pankkien etuja, välittämättä kehittyvien maiden kansalaisten hyvinvoinnista. Nobel-voittaja Joseph Stiglitz on esittänyt, että Valuuttarahasto tulisi lakkauttaa1.
Mistä muusta maailman köyhyys, kuten osittain myös Suomen taloudellinen taantuma, juontuisi kuin talous- ja pankkiirieliitin suoranaisesta laillistetusta ryöstöön perustuvasta kansainvälisestä pankkitoiminnasta? Lisäksi kansainväliset rahoituslaitokset ovat pakottaneet Itä-Euroopan ja kolmannen maailman ohjeidensa mukaisiin taloudellisesti kurjistaviin muutoksiin, joita IMF lainan saajille sanelee. Eikö tämä ole osaltaan lietsonut etnisiä konflikteja niin kutsutuissa kehitysmaissa ja muuallakin?
Onko ainutkaan Suomen poliittisesta mafiasta ja sitä tukevasta lännenmediasta kertonut avoimesti yllä esitettyjä totuuksia? Ei ole julkistanut. Tästä nähdään, että poliitikot ja valtavirtainen tiedonvälitys vääristelee ja suoranaisesti valehtelee kansalle tärkeistä asioista. Joskin joidenkin julkisten tisseistä uutisoidaan kohtuullisen totuuden mukaisesti.
Kaiken takana tässä on globaali eliitti, jonka juuret ulottuvat syvälle Yhdysvaltojen talous-, pankki-, mediamaailmaan sekä sisä- ja ulkopolitiikkaan. Sen juuret haarautuvat myös Palestiinan, ei maahan, vaan esimerkiksi taloudellis-, poliittiseen ilmapiiriin. Uhkakuvien muovailu Venäjää vastaan, ja sitä seuraava Yhdysvaltojen vaikutteisen NATO-länsi liittouman asevarustelu ja mobilisointi edustavat Uuden maailmanjärjestyksen airuita, sen hirvittävää imperialismia, jossa kansallisvaltioiden ja kansalaisten vaatimukset, oikeudet ja edut eivät paina vaa´assa höyhenenkään vertaa. Ne eivät paina minkään vertaa! Globaalin eliitin kätyrit, nuo alhaiset luikertelijat pettävät kansaa maailman eliitin hyödyksi, ja pirullinen valtamedia vahvistaa heidän valheitaan.
Siellä on mukana kaiken karvaisia läntisen eliitin nostamia Venäjän trollimaailman asiantuntijoita, kuten esimerkiksi Jessika Aro, Sofi Oksanen, Saara Jantunen ja niin edelleen. Nämä ”asiantuntijat” katsovat jo voittaneensa informaatiosodan läntisinä imperiumin edustajina oletettuja kurjia ”Venäjä-trolleja” vastaan. Heidän sanansa on ”kultaa”, riippumatta siitä kuinka sekavia juttuja esittävät.
Miksi lähestytään NATOA, miksi mobilisoidaan?
Venäjän ja lännen vastakkainasettelu ja läntisen liittouman laajentuminen siten, että se mobilisoi Ruotsin ja Suomen ilma-, maa- ja vesitilaa interventioilleen tapahtuu siksi, että
Venäjän kanssa kilpaillaan strategisesti merkittävästä arktisen [3] alueen [4] hallinnasta,
eliitin hallitsema aseteollisuus [5], kansainvälinen korko, korolle rahoitusjärjestelmä2, 3, 4 ja
ylikansalliset korporaatiot saavuttaisivat voittojensa maksimointia.
Lisäksi huomion arvoista on, että Suomi on liimautunut entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen johtamaan liittoumaan, vaikka esimerkiksi Kiina on jo nyt joillakin mittareilla maailman suurin talous. Shanghain yhteistyöjärjestö SCO on saavuttamassa Naton sotilaallisen voiman sekä BRICS-maat eli Etelä-Afrikka, Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia synnyttävät haasteita globaaliin rahoituksen hallintaan sekä kehityspolitiikkaan. Myös tämä Aasian taloudellisen ja hallinnollisen järjestelmän nouseminen Yhdysvaltojen rinnalle, ja jopa ohi siitä, synnyttävät sionistisessa lännessä halun militarisoinnin kautta tapahtuvaan taloudellisten resurssien uusjakoon.
Yhdysvaltojen johtoinen mobilisointi Euroopassa, kuten nyt Pohjoismaissa maalaillaan Euroopan turvallisuusstrategiaksi, vastareaktioksi Venäjää vastaan, sillä Venäjä muka ei noudata kansainvälisiä sopimuksia, ja muodostaa vielä vaara tekijän Euroopalle. Kuitenkin Venäjän mollaaminen on vallanpitäjien, sotilasasiantuntijoiden ja niitä tukevan valtamedian esittämää vääristelyä ja pelkkää sotapropagandaa
Kummeksumista herättää se, kuinka Suomen vallanpitäjät uskovat länsiliittouman manipulaatiota Venäjää vastaan, minkä mukaan Venäjästä olisi muodostunut sotilaallinen uhka. Suomen poliittinen mafia uskoo tietysti Venäjän olevan uhka, koska he katsovat olevansa osa globaalin eliitin ”perhettä”. Konsensus jyllää, ja näin on sovittu, jutut hoidellaan.
Venäjän aggressiiviseen mustamaalaukseen sisältyy myös Krimin palaaminen Venäjän yhteyteen eli liittyminen Venäjään. Tässä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä Krim on ollut osa Venäjää satojen vuosien ajan [6]. Sitä paitsi Yhdysvallat ja sen läntiset liittolaiset [7] ovat suurimmassa vastuussa Ukrainan kriisistä.
Jotkut luottavat Natoon; mitä heille sanomme?
Kuten olemme monesti sanoneet, Venäjä ei ole muodostanut uhkaa historiassa, eikä nykyisin, ja tuskin tulevaisuudessakaan, mikäli emme itse anna aihetta Venäjälle puolustautumiseen.
Valtamedia voivottelee Venäjän massiivisia sotaharjoituksia, ja valtavirtaisen Nato-myönteisen propagandan aivopesemät ihmisparat uikuttavat Venäjän sotaharjoituksiin viitaten, että miksi nyt Venäjä-trollit eivät kirjoita, kun itäinen karhu harjoittelee temppujaan Suomen vastaisen rajan tuntumassa?
Miksi pitäisi kirjoittaa? Läntinen liittouma, Suomi mukaan lukien, on antanut aggressioillaan Venäjälle aihetta kyseisiin sotaharjoituksiin. Suomi, ja sen mukana Nato-liittouma on siis ”hyökkääjänä”, ja Venäjä ”puolustautujana”.
Mutta, jos Suomi noudattaisi puolueettomuuslinjaa ja yrittäisi pitää yllä ystävällisiä suhteita Venäjään, ja silti Venäjä hyökkäisi maahamme, niin tietysti, me ”Venäjä-trollit” puolustautuisimme Venäjää vastaan, ja ketä vain hyökkääjää vastaan. Nyt pitäisi puolestaan torjua läntisen koalition hyökkäys, paitsi, että se on jo miehittänyt Suomen. Mikäli olemme tarkkoja, meidän pitäisi nykyisin torjua maamme sisäisten vihollistemme invaasiot Suomen kimppuun. Näitä vihollisia on pitkä liuta Arkadianmäellä.
Venäjä ei hyökkää Suomeen, jos emme anna syytä hyökätä
Vuonna 2014, kun Suomi ei vielä ollut täysin ehtinyt liittyä Yhdysvaltalaisen läntisen liittoutuman Venäjä-aggressioihin mukaan, kirjoitti muiden muassa kenraali Gustav Hägglund Rauhan utopia –kirjassaan, että Venäjällä eivät päde samat lait kuin Suomessa.
Siinä Hägglundin mukaan Venäjällä ei ole mitään syytä hyökätä Suomeen, päinvastoin itänaapurilla on kolme syytä olla hyökkäämättä.5
Nykyinen monipuolinen yhteiselo Suomen kanssa on Venäjän etujen mukainen. Kauppa käy, investoinnit liikkuvat molempiin suuntiin, turismi kasvaa ja Suomi on hieno esimerkki muille suuren Venäjän hedelmällisestä yhteistoiminnasta pienen naapurin kanssa.
Venäjään ei kohdistu sotilaallista uhkaa Suomen suunnasta, ei todellista eikä tekaistua. Pietari Suuren rajan takana on syvä suojavyöhyke Pietarin turvana eikä Suomi kuulu Venäjän vihollisena pitämään Natoon.
Suomi on kova pala valloittaa. Sen venäläiset oppivat toisessa maailmansodassa. Kaikki muut vastustajansa he kukistivat tuosta vaan, täällä heidät torjuttiin eikä vain kerran vaan kahdesti. Miksi he hyökkäisivät Euroopan ainoan sankarikansan kimppuun?
Kylmän sodan aikana ulkoministerinäkin toiminut Keijo Korhonen antaa järkevän lausunnon Seura-lehdessä 23.7.2015 [8] nykyisen Suomen vallanpitäjistä, Venäjä uhasta sekä Naton turvatakuista:
”Nyky-Suomen johto on unohtanut kaiken Suomen historiasta eikä ole oppinut siitä mitään. Suomen hallitus haluaa Naton turvallisuustakuut, jotka ovat kuvitelmien varassa, Venäjän muka aiheuttamaa turvallisuusriskiä vastaan – riskiä jota ei ole olemassa, ellei Suomi itse sellaista rakenna”, Korhonen harmittelee.
Hänen mielestään suomalaisia pelotellaan koko median voimin sotahysteriaan.
”Venäjän nykyiset talousongelmat menevät ohi. Venäjä olisi jatkuvasti vaurastuvana suurvaltanaapurina osa Suomen menestymisen tulevaisuutta.”
Myös Ukrainan kriisin Korhonen näkee suurvaltariitana, jossa EU ja Nato haluavat laajentaa vaikutusvaltaansa. Aikaisempiin lupauksiin nähden venäläiset käsittävät, että länsi on vetänyt heitä nenästä.
”Suomen ei pidä mennä herrojen kanssa marjaan, siinä voi käydä huonosti”, Korhonen sanoo.
Venäjän uhan hän kehottaa laittamaan historialliseen perspektiiviin.
”Suomen kimppuun Venäjä on käynyt 300 vuoteen vain provosoituna, osana ruotsalaisten tai muiden aloittamaa sotaa. Venäjällä ei ole mitään syytä hyökätä pelkästään Suomeen. Mailla on Euroopassa pisin raja, jolla ei ole mitään ongelmia.”
Natosta ei ole turvaa
”Jos Euroopassa syttyisi sota, Suomi olisi eteen työnnetty tukikohta, jonka materiaali- ja ihmisvarat eivät olisi Natolle puolustamisen arvoisia ja jonka yli juostaisiin mennen tullen riippumatta siitä, kuka sodan ´voittaisi´.” Toteaa Korhonen
Korhosen mukaan tulisi huomioida, että NATO on sotilasliitto vain paperilla, suuri paperiesikunta. Joukot ovat hajallaan eri maiden vallan alla.
”Venäjä on alueellinen suurvalta ja sotateknologiassa samaa luokkaa Yhdysvaltojen kanssa. USA:n presidentti, olipa hän kuka tahansa, ei tule Suomen, Baltian maiden, Puolan tai Ukrainan takia ottamaan sitä riskiä, että joutuisi sotaan ydinasevaltion kanssa. Venäjän johto tietää, että USA:n johto ymmärtää tämän”, lausuu Korhonen.
Korhosen lausuntoon vielä lisättäköön, että Euroopassa sijaitsevat Nato-maat eivät tulisi myöskään uhraamaan yhtään mitään Suomen puolesta, ja Nato maiden tuki Suomelle jäisi myötätunnon tasolle. Naton puolelta vastustus tyrehtyisi ensimmäisiin Venäjän tekemiin iskuihin, ja Suomen kävisi todella köpelösti.
Lopuksi
Nyky-Suomen vallanpitäjät ovat täydellisiä Brysselin häntää heiluttavia sylikoiria. Tämä sylikoira syndrooma tuli esille kirkkaana Helsingin Etykin kesän 2015 juhlakokouksesta aiheutuneesta sotkusta, jonka johdosta Suomi eväsi venäläisten maahan tulon vetoamalla EU:n matkustusrajoituksiin, joita Suomessa tulkittiin päin mäntyä. Liikuttavatko Etyk-kokous ja Ukrainan kriisi mitenkään toisiaan, eivät liikuta.
Nämä vallanpitäjät eivät ymmärrä, tai tahdo ymmärtää, että ainut pelastus Suomelle olisi olla liittoutumattomuus doktriinin kannattaja ja hedelmällisten taloudellisten suhteiden ylläpitäjä itäisen suurvaltanaapurimme kanssa. Kuitenkaan esitettyä liittoutumattomuus-, tai puolueettomuusdoktriinia ei olisi tarkoitus noudattaa kylmän sodan hengessä.
Markku Juutinen
Lähteet
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/193647 [3]
https://www.norden.org/sites/default/files/session_documents/477070053A_1553_FI.pdf/A_1553_FI.pdf [4]
https://en.globes.co.il/en/article-regulator-approves-elbit-imi-merger-1001250683 [5]
http://countrystudies.us/russia/4.htm [6]
Seura-lehti 23.7.2015 [8]. Saatavina: https://seura.fi/asiat/henkilot/veteraanidiplomaatti-sivaltaa-timo-soinia-ulkoministeri-on-kuin-pieni-sylikoira-joka-heiluttaa-hantaansa-brysselin-isannille/ [8]
- https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/81291/gradu04072.pdf?sequence=1 [9]
- Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
- Radio Islam. Saatavilla: Den judefrågan [10]
- Saatavilla: Goldman-secret-greece-loan [11]
- Hägglund, Gustav (2014). Rauhan utopia. Docendo