Kiitos Wikileaksin, joka ainoa Meksikossa nyt tietää kuinka paljon Barack Obaman hallinto on uhkaillut ja kiristänyt eri maiden hallituksia ympäri maailmaa, jotta ne allekirjoittaisivat Kööpenhaminan ilmastosopimuksen.
Ilman painostusta mitään ei olisi tapahtunut, ja prosessi – kalliit konferenssit eksoottisissa paikoissa veronmaksajien kustannuksella – olisi jouduttu perumaan.
Ilmastonmuutos-ekstremistit ovat hylänneet viime vuoden yrityksensä – mm. Kööpenhaminan – toimimattomina, ja alkavat asentaa tilalle Maailmanhallitusta, jonka päättäjiin kuuluvat vain he. Maailman pelastamisen nimeen halutaan rajattomat verotusoikeudet, ympäristön ja talouden sääntely sekä markkinoiden kontrolli itselle.
Martinia maistelevat Karl Marx-fanit tanssivat nyt Cancun-cancania uudella Playboy-casinolla meren rannalla. Ilmastomuutosaktivistit eivät ole jääneet neuvottomiksi. He ovat päättäneet kopioida Euroopan Unionin byrokratian, joka vähä vähältä, sopimus sopimukselta on salavihkaa siirtänyt kaiken poliittisen vallan itselleen ja muuntanut sen Brysselin diktatuuriksi.
Euroopan Parlamentti on hampaaton, se on diktatuurin häveliäs viikunanlehti, jolla peitellään sitä tosiasiaa että EU:ssa kaikista asioista päättää vain parisen tusinaa ihmistä: ylipalkatut komissaarit, jotka tapailevat suljettujen ovien takana ja ilmaantuvat sitten direktiiveineen. Direktiivejä saamme keskimäärin yhden kolmen tunnin välein, yötä päivää -mukaanlukien sunnuntait ja lomajaksot: 365 päivää vuodessa, 365 päivää karkausvuosina.
Euroopassa ei ole demokratiaa. Kestososialismi on korvannut sen. Jos vallankaappaus onnistui Euroopassa, se onnistuu maailmanlaajuisesti, järkeilevät ympäristözombiet: Se onnistuu maailmanlaajuisesti, jos vain saamme jatkettua tätä ilmastonmuutoshuijausta riittävän kauan; silloin saamme toivomammeMaailmanhallituksen ja maailmanlaajuisen tyrannian. Kunhan äänestäjät eivät vain herää! Me onnistumme, kunhan vain ihmiset eivät herää!
Itse prosessi tehdään näin: lukuisia pitkiä, tahallisen vaikeaselkoisia sopimusluonnoksia kierrätetään delegaateille, aina päivän tai pari myöhässä. Valtuutetut eivät mitenkään ehdi saada selville, mihin he ovat myöntymässä. Päivttäiset työaikataulut eri työryhmille kokouksista annetaan vasta aamiaisaikaan: Päivän kulkua ei ehdi suunnitella, ei ehdi ajatella. Näin pidetään valtuutetut pimennossa sen suhteen, mistä heidän pitäisi päättää.
Annan esimerkkinä tyypillisen kappaleen valtuutetuille kasatuista materiaaleista:
SBSTA toivotti tervetulleeksi raportin (FCCC/SBSTA/2010/INF.10) 2. työpajan työjärjestyksen ohjelmasta joka arvioi ohjeistusta osapuolien kansallisen kommunikaation valmistelusta, mukaan lukien Annex I-raportti ohjeistuksesta, joka on sisällytetty Annex I:n konventioon osa I: UNFCC raportoi ohjeistuksesta vuotuiseen inventoimiseen, (ja johon täst´edes viitataan UNFCC Annex I raporttina ohjeistuksesta), pidetty Bonnissa, Saksassa 3. ja 4. tammikuuta 2010, ja jonka järjesti sihteeristö kuten SBSTA esitti kolmannessatoista istunnossaan.
Yrittäkääpä lukea monta sataa sivua tällaista! Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ja se onkin tietysti jutun juoni. Menetelmä on sama kuin sienien kasvattajilla: Pidä ne pimeässä ja syötä niille paljon lantaa.
Nämä raivostuttavat höpinät kätkevät sen tahdin millä satoja uusia byrokratioita luodaan Euroopan Unionin sisälle Prosessin edetessä. Kuka tahansa Playboy-casinolla tanssivista edustajista voi kertoa teille: -Jonkun täytyy maksaa kulut.
Se rooli on varattu Sinulle, parahin veronmaksaja.
Vielä ei kukaan ole kyennyt laskemaan, paljonko nämä ylikansalliset ilmastonmuutos-byrokratait tulevat maksamaan. Se on kansainvälinen valtiosalaisuus. Ja ne pysyvät salaisuuksina – kunnes Wikileaks saa käsiinsä oikeat luvut.
Kirjoittaja on skotlantilainen Monckton of Brenchleyn 3. varakreivi, poliitikko, arvostettu journalisti ja Britannian ex-pääminsteri Thatcherin tiedeneuvonantaja.
Lue alkuperäinen juttu: SPPI http://sppiblog.org/news/from-nopenhagen-to-yes-we-cancun [1]. [1]
Lue lisää: