Eliitin keskustelu Brexitin uhista ja mahdollisuuksista jatkuu. Israelissa näkemykset ovat polarisoituneet sadistisimpien siirtokuntafanaatikoiden ja pragmaattisempien sionistien välillä.
Kuten eilen uutisoimme [1], EU:ta pidetään yleisesti sionismille hyödyllisenä maailmanpoliittisena rakenteena, joka on ollut elintärkeä juutalaisvaltion taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. Osa kiihkosionisteista on kuitenkin valmis hankkiutumaan siitä eroon siksi, että monet EU-maat ovat muodollisesti vastustaneet laitonta siirtokuntapolitiikkaa.
Erohakemuksen jättänyt, porsaaseen nuoruudessaan sekaantunut juutalainen pääministeri David Cameron [2] totesi vain muutamia päiviä ennen [3] Brexit-äänestystä, että Israelin kannalta olisi edullisinta, että Britannia pysyisi EU:ssa.
Juutalaisen Jewish Care –järjestön tapahtumassa puhuneen Cameronin mukaan juuri Britannia on aina puolustanut Israelia, kun juutalaisvaltio on joutunut muiden EU-maiden hampaisiin sotarikostensa vuoksi. Tämä ei ole toki ihme, sillä Englannin kaksi rikkainta lobbausjärjestöä ovat molemmat juutalaisia: Conservative Friends of Israel ja Labour Friends of Israel.
Lopulta Cameron joutui kuitenkin pettymään; kansa tahtoi ulos EU:sta. Israelille tämä merkitsi uskollisen orjan menettämistä EU:ssa, joka on juutalaisvaltion teollisuuden tärkein vientialue.
Ääriliikkeille siirtokunnat ovat kynnyskysymys
Osa aggressiivisimmista sionisteista ei ole pannut Brexitiä pahakseen. EU:n heikkeneminen on otettu iloiten vastaan muun muassa siksi, että Eurooppa on edistynyt Iranin kanssa käydyissä ydinneuvotteluissa ja vaatinut lisää sääntelyä laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden markkinointiin.
Sionistit rakentavat palestiinalaisalueille kansainvälisten lakien vastaisia siirtokuntia [4], joissa rotuerottelu ja rasistinen väkivalta [5] ei-juutalaisia vastaan on arkea. Israelin maailmanpoliittisen ylivallan [6] vuoksi länsimaat eivät ole suostuneet pysäyttämään rikollishanketta. Sen sijaan sionistista terrorismia on ”vastustettu” hampaattomilla julkilausumilla ja Israelin kannalta merkityksettömillä kansainvälisillä lakialoitteilla.
Monet sionistit ovat kuitenkin raivoissaan jo siitä, että EU on ylipäätään tehnyt symbolisia aloitteita juutalaissiirtokuntia vastaan. EU:n uusien lakien mukaan laittomissa siirtokunnissa valmistetut tuotteet täytyy tästä lähtien merkitä näkyvästi, jotta niiden rikollinen alkuperä tulee kuluttajille selväksi (mikäli kuluttajat edes tietävät, mitä siirtokunnat ovat).
Toisin sanoen EU antaa juutalaisten yhtiöiden myydä rikollisesti tuotettuja hyödykkeitä Euroopassa, kunhan tuotteiden yhteyteen on selvästi merkitty niiden siirtokunta-alkuperä. Retorinen kysymys: miksei EU kiellä siirtokuntatuotteiden myymistä tai edes takavarikoi israelilaisyhtiöiltä rikoksella tuotettua taloudellista hyötyä?
Englannissa muun muassa äärisionistinen Regavim-juutalaisjärjestö liittyi Brexit-kampanjaan juuri siksi, että EU on asettanut mitättömiä kapuloita siirtokuntateollisuuden rattaisiin.
[7]
Israelin EU-kritiikki: pelkkää populismia?
Juutalaisen veteraanitoimittaja Akiva Eldarin mukaan [8] myöskään Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ei ole menettänyt yöuniaan Brexitin vuoksi.
Äärioikeistolainen Netanjahu on ollut niin vihainen siirtokuntakiistan vuoksi, että EU:n antama tuki Israelille pitkällä aikavälillä on päässyt pääministeriltä melkein unohtumaan.
Eldar kirjoittaa omassa analyysissään hämmästyttävän suorasanaisesti: ”Israelin mielestä kansainvälinen politiikka on nollasummapeliä: mitä heikompia ei-juutalaiset ovat, sitä parempi juutalaisten kannalta. Mitä huonommin Brysselissä menee, sitä rentoutuneempi on ilmapiiri Jerusalemissa.”
Iranin ja siirtokuntaboikotin lisäksi Netanjahu on ollut raivoissaan Euroopan vaatimista uusista rauhanneuvotteluista, joiden tavoitteena on ollut taata edes murto-osa palestiinalaisten ihmisoikeuksista. Brexit-kaaoksen myötä kansainvälinen huomio on nyt suunnattu pois rauhanneuvotteluista, jotka käydään Ranskassa.
Eldarin mielestä sionistien EU-vastaisuus on kuitenkin lopulta lyhytkatseista uhittelua ja populismia. EU on Israelille kultakaivos. Joulukuussa 2013 EU aloitti uuden hankkeen, jonka tavoitteena on taata Israelille etuoikeutettu yhteistyösopimus.
Järjestely takaisi Israelille parhaan mahdollisen kohtelun, jonka unionin ulkopuolinen maa voi EU:lta saada: juutalaisvaltio saisi ”ennennäkemätöntä” taloudellista, diplomaattista ja sotilaallista apua Euroopan veronmaksajilta. Israelin kannalta sopimus olisi miljardien dollareiden arvoinen.
Saksa olisi Britanniaakin parempi orja
Kuten olemme uutisoineet, sionismilla on kahdet kasvot – verenhimoinen Likud-puolueelle uskollinen oikeisto sekä ”maltillinen” keskustavasemmisto (1 [9], 2 [10], 3 [11]).
Ei-juutalaisten kannalta ero on kuitenkin lähinnä kosmeettinen, sillä myös ”maltillisten” mielestä juutalaisilla on oikeus miehittää 1948 lähtien valloitettuja palestiinalaisalueita ja hallita Lähi-itää.
Usein keskustavasemmisto on ollut jopa oikeistoa vaarallisempi älykkäämmän viestinnän ja käytännönläheisyyden vuoksi.
Brexitistä on näillä näkymin enemmän hyötyä juuri Netanjahun verenhimoisen linjan kannalta.
Israelilaisen analyytikko Sharon Pardon mukaan Britannia on korvattavissa, joten Brexit ei välttämättä edes vaikuta Israelin asemaan. Pardon mukaan esimerkiksi Saksa ja Tšekki ovat perinteisesti palvelleet juutalaisvaltiota jopa Britanniaa uskollisemmin:
”Saksalla on nyt hyvä tilaisuus ottaa johtava asema [Euroopan ulkosuhdehallinnossa], kun Britannia aikoo lähteä. Koska Saksalla on erittäin hyvät suhteet Israeliin, olisi tällä merkittäviä seurauksia.”
Kuten muun muassa asianajaja Sylvia Stolz on usein todennut [12], ei Saksa ole teknisesti edes oikea valtio, vaan maan hallitus edustaa edelleen vierasta miehittäjävaltaa. Se on täydellinen poliittinen sätkynukke.
Saksan hallitus lähettää jatkuvasti veronmaksajien rahaa [13]Israelille ilmaiseksi. Voi siis olla, että Britannian korvaa EU:ssa Israelin kannalta entistä uskollisempi orja.
[14]Eikö kukaan ajattele pankkiireja ja maahanmuuttajia?
Israelin kohtalon lisäksi juutalaiset mielipidevaikuttajat ja tiedotusvälineet ovat olleet erityisen kiinnostuneita siitä, miten Brexit vaikuttaa pankkibisnekseen ja maahanmuuttoon.
Juutalaisen Arthur Ochs Sulzbergerin johtama valemedia New York Times julkaisi maanantaina juutalaisen Andrew Ross Sorkin artikkelin [15], jossa tuskasteltiin sitä, että Brexitiä äänestävät britit eivät ilmeisesti välitä lainkaan pankkiirien tunteista.
Sorkin kyynelehtii tekstissään etenkin italialaisten pankkien kohtaloa, sillä nämä ovat menettäneet Brexit-kansanäänestyksen jälkeen 20 prosenttia arvostaan. Sorkinin mukaan Italiassa poloiset pankit ovat erityisen ”haavoittuvaisia” siksi, että ne ovat myöntäneet satojenmiljardien eurojen arvosta riskilainoja.
…Ja nyt itsenäisyyttä vaativat britit tahtovat ulos Euroopasta vaarantaen pankkiirien korkotulot, osingot ja bonukset!? Eikö gojimilla ole lainkaan häpyä!?
Sorkinin mukaan EU:n hajoaminen voisi Italian kannalta johtaa ”pahimmillaan” liiravaluutan paluuseen, mikä tulisi merkitsemään ”suuria ongelmia sijoittajille ja pankeille ympäri maailman”. NY Times ja Sorkin eivät edes esitä olevansa kiinnostuneita yritysten, valtioiden, julkisen hyvinvoinnin tai palkansaajien asioista; EU:ta on tuettava, koska kansainväliset sijoittajat ja pankit käskevät!
The Guardianiin [16]kirjoittanut juutalainen toimittaja Nick Cohen on puolestaan erityisen huolissaan Brexitin yhteydestä ”rasismiin”:
”Englannin ilmapiiri löyhkää ällöttävämmältä kuin vuosikymmeniin. Aivan kuin viemärivesi tulvisi kaduilla. EU-eroa vaativa kampanja on värvännyt riveihinsä Englannin surkeimman aineksen, jonka raivo kanavoidaan idioottimaiseksi ja ahdaskatseiseksi mölyksi.
[Eroa kannattavia] on helppo pilkata. Vielä tärkeämpää on kuitenkin taistella heitä vastaan.”
Cohenin mukaan Brexitin taustalla on ”vainoharhainen populismi” sekä se, että ”rasismia” eli valkoisten kansallismielisyyttä ei ole kyetty vielä kokonaan sensuroimaan [17] Internetissä.
Sen sijaan sionistiselle rasismille [18] Cohen ilmaisee artikkelinsa sivulauseessa tukensa, kuinkas muutenkaan.
Lue myös:
Mitä eliitin reaktiot kertovat Brexitistä? [19]
Britannian eroprosessi EU:sta ja sen vaikutukset? [20]