Suomi ja koko Eurooppa elävät yhteiskunnallisten mullistusten aikaa. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa alkoi historiallinen pitkän rauhan jakso. Uskottiin, että turvattomuus oli menneisyyttä ja puolustusvoimat pelkkä puolikuollut jäänne synkältä kaudelta. Ukrainan kriisi palautti meidät maan pinnalle.
1980-luku oli hyvinvointivaltion kulta-aikaa, ja 1990-luvun lamastakin selvittiin. Uskottiin Nokiaan, kansainvälisiin markkinoihin ja loputtomaan kasvuun. 2007 alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut velkakriisi osuivat nyrkin lailla optimistien kasvoihin.
EU ei tuonut taloudellista vakautta vaan se vei meiltä itsemääräämisoikeuden ja mahdollisuuden omavaraisuuteen. Emme saa tuottaa itse edes omaa ruokaamme. Kilpailemme epäreilulla kansainvälisellä areenalla kaukaisten halpatuotantomaiden orjatyövoimamarkkinoita vastaan.
[1]Meiltä riistettiin myös oikeus omaan rahapolitiikkaan. EU:n kylkiäisinä meille syötettiin kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Nyt amerikkalainen viihdeteollisuus ja loputon siirtolaisvirta ovat tappamassa suomalaisen kulttuurin ja jopa verenperintömme.
EU-Suomesta ei tullut yltäkylläistä maailmankansalaisten onnelaa tai ikuisen rauhan tyyssijaa. Työttömyysluvut hipovat pilviä ja asepalvelusikäisen väestön terveys on kuralla. Puolustusvoimat on alennustilassa ja maatalous roikkuu löysässä hirressä. Ei ole kansojen välistä veljeyttä, vaan suomalaisuuden hidas kuolema. Kuinka selvitä toivottomalta vaikuttavasta tilanteesta?
On oikein syyttää monista Suomen ongelmista kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita palvelevaa eliittiä. Yleensä eliitti samaistetaan Kokoomukseen tai laveammin ”oikeistoon”. Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Vasemmisto on toiminut ympäri Eurooppaa eliitille hyödyllisenä varoventtiilinä. Vasemmisto ei ole tarjonnut vaihtoehtoa vaan se on Euroopan hallittu valeoppositio. Kun radikaalivasemmistolainen Syriza-puolue nousi Kreikassa valtaan, se lopetti välittömästi euro- ja pankkikritiikkinsä, jonka voimin se oli kerännyt äänestäjien kannatuksen. Kreikassa vasemmisto alistui ylikansalliselle eliitille ja sama on nähtävissä kaikkialla Euroopassa.
[2]
Monia Suomen ja Euroopan nykytilanne raivostuttaa. Toistaiseksi vain pieni määrä isänmaallisia ihmisiä on tarttunut toimeen asioiden parantamiseksi. Kirjoitimme tämän kirjeen Suomen tulevalle pääministerille, sillä tahdomme esittää mallin uudenlaiselle Suomelle. Esittelemme keinoja, joilla velkaorjuuden rampauttama valtio voi lunastaa itsenäisyyden ja tarjota hyvinvointia kansalle.
1. Eroon EU:sta ja eurosta. Rahanluontioikeus valtiolliselle keskuspankille.
Euroopan unioni on riistänyt Suomelta taloudellisen itsenäisyyden. Emme saa enää suosia suomalaista tuotantoa emmekä tehdä itsenäistä rahapolitiikkaa. Kansalaisten hyvinvointi ja työllisyys on sidottu eurovaluutan kohtaloon, minkä vuoksi emme kykene suojautumaan kansainvälisiltä kriiseiltä tehokkaasti.
Finanssikriisin ja valtioiden köyhtymisen takana ovat kansainväliset yksityiset pankit, joilla on lupa luoda rahaa tyhjästä. Uutta rahaa tulee kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei voi kuitenkaan koskaan maksaa kokonaan takaisin: koron vuoksi velkaa on aina enemmän kuin rahaa, jolla velkaa lyhennetään. Tämä luo velkakierteen, josta hyötyvät vain yksityiset pankit. Niille korkomaksut ovat kirjaimellisesti ilmaista rahaa.
[3]
Pankit ovat kaupallisia yrityksiä, joiden tehtävä ei ole tukea talouden vakautta. Sen sijaan ne pyrkivät yksinkertaisesti maksimoimaan voittonsa. Poskettomien korkojen vuoksi valtiot – yksityisten pankkien suurimmat asiakkaat – ovat ajautuneet velkakierteeseen. Pankkien kannalta velkakriisi on kultakaivos. Päättämällä lainojen ehdoista pankit käytännössä sanelevat EU-maiden politiikan. Pankit ovat ostaneet päättäjät puolelleen. Tilanne on kestämätön.
Ainut tapa korjata tilanne on varata rahanluontioikeus yksinoikeudella valtioille. Suomen on perustettava oma kansallinen valuutta. Kansallisen keskuspankin tehtävä on suitsia keinottelua rahoitusmarkkinoilla ja toisaalta tukea kansallisen reaalitalouden kasvua ja vakautta. Kun valtio hallitsee valuuttaansa, se voi tehdä tehokasta finanssi- ja rahapolitiikkaa, jos kansainvälisistä velkakahleista vapautettu talous ylikuumenee tai yskähtelee.
Yksityisten pankkien tehtävä on uudistettava. Niiden tulee toimia kuin muidenkin yritysten ja ansaittava itse lainaamansa rahat. Koronkiskonta on merkki sairastuneesta kulttuurista, joten se on kiellettävä pankeilta. Matalat korot ovat elinvoimaisen talouden reunaehto: ne ruokkivat kysyntää ja hyvinvointia lisäämällä palkansaajien tuloja.
Rahapoliittinen itsenäisyys merkitsee loppua valtiolliselle velkaantumiselle, sillä valtio alkaa luoda itse tarvitsemansa rahan. Suomen ei enää tarvitse leikata kansalaisten hyvinvoinnista tai myydä valtionomaisuutta pankkien ja luottoluokittajien mieliksi. EU, Euroopan keskuspankki, Maailman kauppajärjestö, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Kansainvälinen järjestelypankki vaativat valtioita luovuttamaan itsenäisyytensä rahoitusmarkkinoiden kartellille. Suomen ei tule alistua niiden vaatimuksille.
2. Suomen kansa ja kulttuuri vastaan pakkomonikulttuurisuus.
[4]Viime vuosikymmenet länsimaita on vaivannut aateilmapiiri, jossa isänmaallisuutta halveksitaan. On epämuodikasta olla suomalainen – on oltava ”yksilö” tai ”maailmankansalainen”. Suomalaisuutta tuhotaan yksilökeskeisen kulttuurin lisäksi pakkomonikulttuurisuudella: maamme väestönkasvusta lähes 80 % tulee maahanmuutosta – ja vieraskielisten osuus on tätäkin suurempi! Yhä useammassa eurooppalaisessa suurkaupungissa valkoiset ovat jo vähemmistö, sillä sosiaalituilla tänne houkutellut maahanmuuttajat lisääntyvät huomattavasti kantaväestöä nopeammin.
Valtion velvollisuus on aina suojella suomalaisen kantaväestön etua. Ulkomaalaiset rikolliset on karkotettava ja kansalaisuuden jo saaneiden ei-eurooppalaisten asemaa on harkittava uudelleen. Valkoiset ovat maailman ainut uhanalainen rotu tällä hetkellä. Siksi hallituksen on varmistettava kaikin keinoin, että suomalainen väestö on jatkossakin valkoista.
Suomalaiset ovat valkoisia ihmisiä, jotka puhuvat suomea ja ovat omaksuneet suomalaisen kulttuurin. Tämä ryhmä muodostaa suomalaisen kansankokonaisuuden, jonka hyvinvointia ja etuja valtion on tuettava. Kansainvälisten tutkimusten mukaan eri väestöjen välillä on huomattavia eroja esimerkiksi älykkyysosamäärässä, itsehillinnässä, väkivaltatilastoissa ja oppimiskyvyssä. Suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100–105, kun taas monilla Afrikan alueilla se on alle 70. On epärehellistä väittää, että kahden täysin erilaisen väestön rauhallinen rinnakkaiselo olisi itsestäänselvyys.
Älykkyys-, käyttäytymis-, oppimis- ja itsekurierot näkyvät myös eri kansojen taloudellisessa suoriutumisessa. Tilastojen mukaan Euroopan ulkopuolelta tuleva maahanmuutto on aina rasite kansantaloudelle, joten on väärin olettaa, että Afrikan ja Lähi-idän siirtolaiset saisivat Suomen talouden nousuun.
Yhtenäiskulttuurin ja kansalaisten välisen luottamuksen saavuttamiseksi vaikutusvaltaisten kansalaisten salaseurat, kuten vapaamuurarius, on kiellettävä lailla. Emme hyväksy yhteiskuntia yhteiskunnan sisällä.
3. Tiedotusvälineiden ja kulttuurin on palveltava kansaa.
Suomalainen media seuraa orjallisesti kansainvälisen lehdistön valtavirtaa. Se ajaa yksityisten pankkien, monikansallisten suuryritysten ja EU:n etua. Se vaatii lisää maahanmuuttoa ja suomalaisen alkuperäiskulttuurin tuhoa. Tällä hetkellä Pohjoismaiden voimakkaimmat mediayhtiöt ovat järjestään juutalaistaustaisia – esimerkkeinä Erkon suvun Sanoma sekä Bonnierin ja Hjörnen mediaimperiumit. Valtiolla on oltava oikeus tarvittaessa kansallistaa suuret tiedotusvälineet, mikäli ne tekevät aktiivista työtä kansan hyvinvointia vastaan.
Monikansallisten mediajättien monopoli on rikottava. Tilalle on rakennettava sekä valtiollista että yksityistä tarjontaa, jonka sisältö ei ole riippuvainen ulkomaalaisten suursijoittajien vaatimuksista. Tarvitaan toisin sanoen isänmaallisia tiedotusvälineitä. Suomella on jo valtiollinen Yleisradio, mutta tällä hetkellä se toimii kansallisia etuja vastaan. Ylen toimintaperiaatteisiin on esimerkiksi kirjattu monikulttuurisuuden tukeminen. Yle on puhdistettava marxilaisuudesta, minkä jälkeen se voi alkaa palvella suomalaisten etua.
[5]
Isänmaalliset tiedotusvälineet voivat tukea työllään itsenäisen Suomen kulttuuripolitiikkaa ja esimerkiksi nuorisojärjestötyötä. Ne voivat yhdessä kasvattaa suomalaisia sukupolvia, jotka eivät ole enää riippuvaisia Hollywoodin markkinoimasta rappiokulttuurista, jossa huumeidenkäytöstä ja itsetuhoisuudesta on tehty ihanteita. Monikansallisen kaupallisen viihteen haittoja voidaan torjua myös rajoittamalla sen saatavuutta. Tärkeämpää kuitenkin on terveelle arvopohjalle perustuva kansalaiskasvatus ja elävä suomalainen yhtenäiskulttuuri, jotka tekevät nuorista vastustuskykyisiä epäterveitä vaikutteita vastaan.
Tervettä yhtenäiskulttuuria tukee myös työllistämispolitiikka, josta kirjoitamme lisää seuraavaksi. Itsetuhoisa kulttuuri vetoaa yhä useampiin nuoriin nykyään siksi, ettei heille tarjota vaihtoehtoja. Nykyinen talousjärjestelmämme on luonut maahamme väliinputoajien luokan, sillä suurta halpatyövoimareserviä pidetään taloudellisena välttämättömyytenä. Ei ihme, etteivät nuoret kasva kunnioittamaan isänmaataan – eliitti on pettänyt heidät!
4. Täystyöllisyys ja yrittäjyyskasvatus.
Mikään ei ole pahempaa kuin periytyvä työttömyys. Ikävä kyllä juuri sitä Suomi on alkanut tuottaa sen jälkeen, kun rahoitusmarkkinamme avattiin maailmalle. Tahdomme nyt täystyöllisyyspolitiikkaa, jota voidaan ruokkia esimerkiksi julkisin investoinnein sekä omistuksen hajautusopin avulla.
Eliitin mukaan täystyöllisyys on taloudellinen mahdottomuus. Todellisuudessa täystyöllisyys on talouden normaalitila. Työttömyys ampaisi Suomessa ja Euroopassa nousuun vasta sen jälkeen, kun markkinoiden painopiste siirtyi reaalitaloudesta finanssitalouteen; pankit ja monikansalliset suursijoittajat ovat työllisyyden pahimpia vihollisia. Talouden ongelmat eivät johdu työvoiman tarjonnan puutteesta vaan siitä, että keinottelutalous on tuhonnut kysynnän: kansalla ei ole tarpeeksi rahaa ostaa tuotteita ja palveluita yrityksiltä. Yritykset joutuvat siksi supistamaan toimintaansa ja irtisanomaan työntekijöitä. Kysyntä laskee entisestään työttömyyden lisääntyessä.
[6]
Koska suurtyöttömyys johtuu kysynnän puutteesta, ei täystyöllisyyspolitiikan tarvitse olla parjattua ”tempputyöllistämistä”. Kun kohdassa 1. kuvaamamme pankki- ja rahanluontiuudistus on toteutettu, voidaan julkista kysyntää alkaa ruokkia omalla valuutalla ilman, että valtio velkaantuisi kenellekään. Kun työttömyys uhkaa ja yritykset menettävät itseluottamuksensa, valtio voi kasvattaa kansalaisten tuloja sekä sitä kautta kysyntää raha- ja investointipolitiikalla (esimerkiksi keventämällä verotusta, lisäämällä julkisia kuluja tai jopa kansalaispalkalla). Politiikka on tuttua sodanjälkeiseltä ajalta, jolloin Suomesta tehtiin moderni teollinen valtio määrätietoisen julkisen investointiohjelman avulla.
Työttömyyskorvausten määrä on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta. Sosiaaliturvan osuus maksamistamme veroista on yli 40 %. Täystyöllisyys on parasta sosiaaliturvaa kansalaisille ja ihanteellista toimivien julkisten palveluiden kannalta. ”Tempputyöllistämistä” voidaan torjua myös tukemalla pk-yrittäjyyttä omistuksen hajautusopin mukaisesti. Suomalaisten koulujen on uudistettava opetussuunnitelmiaan ja opetettava kansalaisille yrittäjyyden kannalta tärkeitä taitoja. Tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen työllistää itse itsensä.
5. Taloudellinen isänmaallisuus. Jyrkkä ei kansainväliselle vapaakaupalle.
Perussuomalaisten, Keskustan, kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen europarlamentaarikot ovat antaneet julkisen tukensa TTIP-vapaakauppasopimukselle. Miksi suomalaisen yrittäjyyden nimiin vannovat puolueet tahtovat luovuttaa vallan jättiluokan monikansallisille yhtiöille?
TTIP on vapaakauppasopimus, joka toteutuessaan antaisi monikansallisille yrityksille rajattomat toimintavaltuudet Suomessa. Mikäli valtio yrittäisi suojella paikallista yrittäjyyttä tai luonnonvaroja, voisivat yritykset haastaa valtion oikeuteen yksityisessä tuomioistuimessa. Suursijoittajien ylivalta kasvaisi räjähdysmäisesti ja valtioiden itsenäinen lainsäädäntö menettäisi merkityksensä. Yrittäjien lisäksi myös kuluttajien, palkansaajien ja ympäristön etujen suojelu kävisi valtiolle mahdottomaksi. Vapaakauppakehitys johtaa peruspalveluiden yksityistämiseen. Puntarissa suursijoittajien voitontavoittelu painaisi huomattavasti enemmän kuin kansalaisten oikeus esimerkiksi laadukkaaseen terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
TTIP-sopimusta ovat lobanneet erityisellä innolla geenimanipuloitua ruokaa tuottavat maatalous- ja kemikaaliyritykset. Vapaakauppasopimus olisi tappava isku suomalaiselle maataloudelle ja puhtaalle suomalaiselle elintarviketuotannolle.
[7]Terveessä yhteiskunnassa valtio voi kannustaa vientiin, mutta tuontia on säänneltävä kotimaisen tuotannon suojelemiseksi. Talouden rakennetta on muutettava omavaraisemmaksi. Uusia työpaikkoja syntyy, kun kuluttamamme tuotteet jalostetaan Suomessa eikä ulkomailla. Tämä on suomalaisten yrittäjien ja palkansaajien yhteinen etu.
Kotimaisten markkinoiden suojelemisen lisäksi isänmaallisen talouspolitiikan kivijalkoihin kuuluu korporatismi. Velkaorjuuden haavoittamassa Suomessa työnantajien ja palkansaajien etujärjestöt riitelevät verisesti keskenään. Kun päätöksenteko ei etene, eivät työllistämiseen tähtäävät hankkeetkaan tuota tulosta. Korporatismi merkitsee työnantajien, palkansaajien ja valtion tiivistä yhteistyötä. Tulonjaosta ja työehdoista on sovittava yhteisen pöydän ääressä ilman etujärjestöjen painostusta; kapeiden viiteryhmien vaatimusten sijaan päätösten on perustuttava kansantalouden yleiselle edulle.
6. Verotus, sääntely ja markkinatalous.
Kotimaista tuotantoa voidaan suojella myös supistamalla pääoma- ja ansiotulojen verottamista. Näin teollisuudella on huomattavasti vähemmän painetta paeta halpatuotantomaihin. Matalan verotuksen mahdollistaa kohdassa 1. kuvaamamme valuuttauudistus. Julkista kulutusta ei rahoiteta verotuloilla vaan kansallisen keskuspankin luomalla rahalla. Kun yrittäminen ja työntekijöiden palkkaaminen ovat halpaa ja kannattavaa, kotimainen kilpailu ja työllisyys kukoistavat.
Verotusta ei tietenkään tule poistaa kokonaan, mutta sen rooli talouspolitiikan välineenä muuttuu: verottaminen on työkalu, jolla voidaan esimerkiksi torjua inflaatiota ja deflaatiota sekä ohjata kuluttajien päätöksiä. Verottamalla voidaan tukea kuluttajien terveitä elämäntapoja, ympäristöystävällisiä ratkaisuja sekä kotimaista tuotantoa. Lisäksi verotuksella voidaan esimerkiksi torjua keinottelua rahoitusmarkkinoilla ja estää kilpailua vääristävien monopolien synty.
Veromallimme toimii parhaiten yhteiskunnassa, jossa vallitsee kansallinen markkinatalous. Suunnitelmataloutta voidaan kuitenkin soveltaa esimerkiksi talouden rakenteen murroskohdissa. Mikäli merkittävä työllistäjä ajautuu konkurssiin, voi valtio luoda investoinneilla uusia työpaikkoja. Monet talouskasvua luoneet innovaatiot ovat olleet alunperin valtiollisia hankkeita – hyvänä esimerkkinä Internet.
[8]
7. Sosiaalipolitiikan avainsana on oikeudenmukaisuus.
Vasemmiston ja oikeiston riitely julkisen sektorin koosta on tyhjänpäiväistä. Vapaamatkustajien aika on ohi. Mikäli vasemmiston peräänkuuluttama ”tasa-arvo” merkitsee ay-liikkeen ylivaltaa, maahanmuuttajien julkista elättämistä tai kansalaisten ”oikeutta” olla ottamatta tarjottua työtä vastaan, on koko ”tasa-arvon” käsitteestä parasta luopua. Sen sijaan voidaan puhua oikeudenmukaisuudesta.
Oikeudenmukainen yhteiskunta pitää huolta haavoittuvassa asemassa olevista. Nuorten, vanhusten ja sairastuneiden eduista pidetään kiinni. Ilmaisesta koulutuksesta, eläkkeistä ja terveydestä ei leikata. Tämä edellyttää vastavuoroisuutta, jota vasemmisto kutsuu ivallisesti ”vastikkeelliseksi sosiaaliturvaksi”: julkisen sektorin tulee työllistää sosiaaliturvaa nauttiva kansalaisen tehtävään, jonka julkinen valta itse tarpeen tullen päättää. Järjestelmää voidaan kutsua esimerkiksi työpalveluksi. Tulonsiirtoja saavaa kansalaista ei tule jättää kotiin odottamaan avokätistä työtarjousta yksityiseltä sektorilta. Kansalaisten toimettomuus on myrkkyä. Työpalvelusta kieltäytymisen tulee voida johtaa kaikkien tulonsiirtojen katkeamiseen.
[9]
Julkisen työpalvelujärjestelmän avulla kansalainen pidetään mukana työelämän rutiineissa, kunnes hän saa varsinaisen työpaikan, jossa palkkauskin on parempi. Järjestelyllä varmistetaan se, ettei julkisilla varoilla elämisestä tule kenellekään kannattavaa.
Kannatamme julkisten palveluiden hajauttamista. Parhaat päätökset tehdään paikallisesti. Kustannustehokkuuden periaatetta ei tule soveltaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Peruspalveluiden yksityistäminen ei sitä paitsi ole tuonut luvattuja säästöjä, vaan lisännyt kuntien menoja.
8. Valtionomistukset ja kansallisomaisuus.
Kuten todettua, yksityistäminen ei ole automaattisesti tie vaurauteen. Yhteiskuntarauhan, kulttuurin ja kehityksen kannalta tärkeät instituutiot on järkevä pitää valtion tai valtion kanssa tiivistä yhteistyötä tekevien yhtiöiden omistuksessa. Veden- ja sähkönjakelu, kaivokset ja muut luonnonvarat, infrastruktuuri, terveydenhuolto, maanpuolustus sekä esimerkiksi koulutus ovat liian tärkeitä yksityistettäviksi.
Suomen luonnonrikkaudet kuuluvat ainoastaan suomalaisille. Valtion on kumottava ulkomaalaisille sijoittajille myönnetyt kaivosluvat. Pohjavesien yksityistämistä vaativat monikansalliset yritykset on häädettävä Suomesta. Suomalaista maata ei tule myydä ulkomaille. Yksinoikeus kaivostoimintaan on varattava kansallisille tai valtion kanssa tiivistä ja läpinäkyvää yhteistyötä tekeville yrityksille.
[10]
Kansallisvaltioiden alistuminen ylikansallisille pankeille on taloutemme suurin ongelma, kuten kohdassa 1. kuvasimme. Luonnonrikkaudet houkuttelevat suuria yksityispankkeja. Kansainvälisessä valuuttarahastossa on jopa puhuttu ”velkaantuneiden valtioiden omaisuuden realisoimisesta”; toisin sanoen kansainvälinen pankkikartelli tahtoo pakkolunastaa valtioiden luonnonvarat! Suomen metsät, vesistöt ja maaperä eivät kuulu ulkomaalaisille suursijoittajille vaan suomalaisille, joita edustaa isänmaallisista päättäjistä koottu valtiojohto.
Vaalimalla kansallisomaisuutta valtio vaalii myös kestäviä ympäristöarvoja. Valtion on varmistettava, että esimerkiksi maanviljely ja kaivostoiminta ovat ympäristöystävällisiä. Ympäristömyrkyt köyhdyttävät koko kansaa tuhoamalla kansallisomaisuuttamme.
9. Energia, elintarvikkeet ja huoltovarmuus.
Ukrainan tilanne osoittaa, että turvallisuuspoliittinen tilanne voi muuttua nopeastikin. Itsenäinen Suomi ei voi olla riippuvainen kansainvälisestä elintarvike- ja energiahuoltoavusta kriisitilanteessa. Suomen on kehitettävä omavaraisuuttaan, jotta voimme kaikissa tilanteissa tuottaa huoltovarmuuden kannalta tärkeät palvelut ja tuotteet itse. Tärkeä osa varautumista on myös tuotannon hajauttaminen. Tämä sopii hyvin yhteen muiden taloudellisten uudistusesitystemme kanssa.
Suomen on katkaistava riippuvuussuhteensa ulkomaalaiseen tuontienergiaan. Lupaavin kotimainen vaihtoehto on bioenergia. Myös turpeen käyttö on askel omavaraisuuteen. Koko yhteiskuntarakenteemme perustuu tällä hetkellä tuontiöljylle, minkä vuoksi siirtyminen kotimaisiin energiamuotoihin tulee olemaan valtava hanke. Valtiolliset investoinnit kotimaiseen energiaan, energiatehokkaaseen infrastruktuuriin sekä uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen luovat kuitenkin Suomeen turvallisuuspoliittista vakautta ja työpaikkoja. Uusiutuvat energialähteet ovat tulevaisuuden ala, ja metsäosaaminen on aina ollut suomalainen vientivaltti. Muutamien puolueiden valitus esimerkiksi bioenergian kannattamattomuudesta onkin lyhytkatseisia sekä valtion huoltovarmuuden että talouden kannalta.
[11]
EU:n maatalouspolitiikka on ollut myrkkyä kotimaiselle alkutuotannolle ja huoltovarmuudelle. Suomalainen maatalous on tällä hetkellä riippuvainen ulkomaisesta tuotannosta. Maatalouden merkitys on muuttunut; se ei tuota enää elintarvikkeita suomalaisille vaan mahdollisimman halpoja tuotteita kansainvälisille markkinoille. Tehoviljely ja maatalouden keskittäminen ovat taloudellinen ja ekologinen ongelma sekä kansallinen turvallisuusriski.
Ulkomaalaisten elintarvikkeiden tuontia on rajoitettava ja kotimaiselle tuotannolle on kehitettävä kannustimia. Maataloutta ja puhdasta suomalaista ruokaa tuottavaa pk-yrittäjyyttä on tuettava. Näin maaseutu pysyy Suomessa elinvoimaisena ja paine julkisten palveluiden keskittämiseksi hellittää.
10. Yleinen asevelvollisuus ja itsenäinen maanpuolustus.
Kansainvälinen Ottawan sopimus on paraatiesimerkki siitä kuinka ylikansallinen politiikka polkee Suomen etuja. Suomen valtiojohto ei ole uskaltanut vastustaa näkyvästi jalkaväkimiinojen kieltoa, sillä kansainvälinen ”hyvä maine” on heille lopulta suomalaisten henkeä arvokkaampi.
Jalkaväkimiinojen kieltäminen lisää painetta sotilaalliselle liittoutumiselle, joka onkin eliitin tavoite. Suomen puolustusvoimat on ajettu asteittain alas. Yleisestä asevelvollisuudesta tehtiin aluksi vitsi, ja alennustilan varjolla vaaditaan entistä tiiviimpää yhteistyötä Naton kanssa.
[12]
Suomalaisen maanpuolustuksen uskottavuutta rapauttavat myös budjettileikkaukset ja järjettömät aseiden omistukseen ja vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan liittyvät rajoitukset. Kouluampumisia ja muita epäonnistuneen sosiaali- ja terveyspolitiikan oireita on käytetty tekosyinä aselakien tiukentamiseen. Suomessa on myös kielletty kodinturvajoukkotoiminta, ja kasvava joukko sijoittamattomia reserviläisiä ei saisi puolustaa maataan edes sotatilanteessa. Kodinturvajoukkojen laillistamista ennen varovaisesti kannattaneet Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat vähin äänin syöneet sanansa ja siirtyneet Naton puolelle.
Mielestämme yleinen asevelvollisuus ja verevä vapaaehtoinen maanpuolustuskulttuuri ovat ainut keino ylläpitää Suomen puolustuskykyä. Puolustusvoimilla on myös merkittävä kulttuuria ja kansallista yhteishenkeä ylläpitävä tehtävä. Suomalaisten oikeutta hankkia ja säilyttää aseita kotona on laajennettava. Puolustusvoimien määrärahoja on kasvatettava ja Ottawan sopimuksen kaltaisista kansainvälisistä rajoituksista on sanouduttava irti. Kodinturvajoukkotoiminta on laillistettava.
Suomen on varauduttava Venäjän lisäksi myös muihin turvallisuusuhkiin. Sotilasliitto Nato on viime vuosikymmeninä osoittanut olevansa lähinnä kansainvälisten pankkien käsikassara. Nato on hyökännyt nationalistista talous- ja väestöpolitiikkaa toteuttaneita Serbiaa ja Libyaa vastaan, vaikka ne eivät ole muodostaneet lainkaan uhkaa Yhdysvalloille. EU on puolestaan painostanut tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa vaatineita jäsenmaitaan pakotteilla. Koska tahdomme rakentaa suomalaista kantaväestöä palvelevan itsenäisen talousjärjestelmän, on meidän valmistauduttava myös lännestä tulevaan uhkaan.
[13]
11. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.
Perhe muodostuu äidistä, isästä ja lapsista. Velkatalouskapitalismi, epäterveitä arvoja markkinoiva koulujärjestelmä ja suuret tiedotusvälineet ovat julistaneet sodan perinteistä perhemallia vastaan. Perheen perustaminen on entistä suurempi taloudellinen riski. Viihdeteollisuus halventaa perinteisiä arvoja ja markkinoi ydinperheen tilalle kaupallistettua seksuaalisuutta, sinkkuelämäntapaa ja sukupuolivähemmistöjä.
Sosiaaliturvajärjestelmän suurimpia heikkouksia on se, että se on johtanut keskimääräisen älykkyysosamäärän laskuun länsimaissa. Työmarkkinoiden rakenteen muuttuessa yhä harvempi nainen tahtoo perustaa perheen nuorena. He pitävät perhettä esteenä uralleen. Ennen hyvinvointivaltiota älykkäät ja kunnianhimoiset kansalaiset olivat etulyöntiasemassa. Laiskottelijoilla ei ollut edellytyksiä perustaa ja elättää perhettään. Älykkäät ja kunnianhimoiset lisääntyivät tuolloin muita enemmän, mikä heijastui positiivisesti väestön luonteeseen ja älynlahjoihin. Nykyään uransa etusijalle asettavat ihmiset – jotka ovat usein yhteiskunnan ahkerinta ainesta – pitävät perhettä liian suurena taloudellisena riskinä. Sosiaaliturvajärjestelmän vuoksi laiskoilla ja vähemmän älykkäillä on aiempaa paremmat edellytykset perustaa perheitä, sillä valtio huolehtii heidän toimeentulostaan. Tästä syystä älykkyysosamäärä laskee tällä hetkellä myös Suomessa.
[14]
Kuten esitimme kohdassa 7., on tulonsiirtojen varassa elämistä hankaloitettava lakiuudistuksin. Tämän lisäksi valtio voi tehdä lasten hankkimisesta nykyistä kannattavampaa. Esittämämme taloudelliset uudistukset tulevat keventämään kansalaisten verotaakkaa ja työllisyysnäkymiä huomattavasti, mikä jo itsessään tulee tekemään perheenmuodostuksesta houkuttelevampaa. Laadukkaat julkiset neuvolapalvelut, terveysneuvonta ja perhemyönteinen yhtenäiskulttuuri ovat myös tärkeitä. Perheellisille voitaisiin myös myöntää verohelpotuksia lapsiluvun perusteella.
Perhemyönteiseen kulttuuriin kuuluu myös perheyritysten suosiminen. Vanhempia ei tulisi rangaista verotuksella siitä, että he haluavat siirtää yrittäjyyden perinnön jälkipolville. Viime vuosina Suomi on kiristänyt ankarasti perintöverotusta. Vero puree erityisen kivuliaasti kotimaisia perheenyrityksiä, joissa sukupolvenvaihdos on edessä. Suomea uhkaa perheyritysten joukkopako: olemme vaarassa menettää jopa 60 000 yritystä. Tämä on estettävä.
12. Kansanterveys vastaan monikansalliset yhtiöt.
Kuten olemme todenneet, on kansalaisten terveys liian arvokas asia, jotta siitä huolehtiminen voitaisiin globaalissa talousjärjestelmässä jättää yksityisen sektorin vastuulle.
TTIP-vapaakauppasopimusta käsitellessämme muistutimme, että monikansalliset geenimuunneltua ruokaa tuottavat yhtiöt ovat maailman voimakkaimpia lobbaajia. Poliitikkojen lisäksi rikkaat suuryhtiöt vaikuttavat tiedotusvälineiden ja yksittäisten toimittajien työhön. Näennäisen objektiiviset lehtiartikkelit valehtelevat meille lääkkeillä ja lisäaineilla kyllästetyn ravinnon turvallisuudesta. Soraäänille ei juuri anneta kuuluvuutta. Monikansallisen rahan ylivalta on tuhoamassa suomalaisen kansanterveyden.
Elintarvikejättien lisäksi suomalaisia uhkaavat monikansalliset lääkeyhtiöt, joille uusien ”sairauksien” kehittäminen on kannattavaa liiketoimintaa. Uusien lääkkeiden haitat ja hyödyt arvioidaan puutteellisesti, sillä tuotteet on saatava mahdollisimman nopeasti markkinoille. Erityisen ongelmallisia ovat psyykenlääkkeet, sillä lääketeollisuus keksii jatkuvasti uusia mielenterveysdiagnooseja, joilla yhä suurempi osa kansalaisista saadaan leimattua ”sairaiksi”. Niiden käyttö on johtanut itsemurhiin, väkivallantekoihin, aivovaurioihin sekä lukemattomiin lievempiin murhenäytelmiin. Valtamedia jättää kertomatta, että lääkkeet ovat sydänsairauksien ja syövän jälkeen yleisin kuolinsyy länsimaissa.
[15]
Suuret lääkeyhtiöt saavat jatkuvasti miljardiluokan sakkoja rikoksistaan, mutta mediahiljaisuus tuomioiden ympärillä on kylmäävä. Voittoihin verrattuna sakot ovat nappikauppaa. Koska kriittisiä puolueita tai mediavastarintaa ei ole, voivat lääkeyhtiöt jatkaa tappavaa toimintaansa ilman esteitä.
Kuten olemme esittäneet, suomalaisten etuja polkevien kaupallisten tiedotusvälineiden toiminta on lopetettava. Lääkeyhtiöiden propagandakanavat ovat kuoleman kauppiaita, joiden toiminnalle ei ole eettisiä perusteita. Kansanterveyden kantavia pilareita ovat puhdas ruoka ja liikunta. Lääketutkimusta ja -kauppaa on tehtävä vastaisuudessa valtiollisissa tai valtion kanssa tiivistä yhteistyötä tekevissä yhtiöissä. Liikunnan sekä luonnonmukaisten ja terveiden elämäntapojen merkitystä on korostettava suomalaisissa kouluissa nykyistä enemmän. Ulkomaisen rahan ja lobbaajien valta on kaadettava.
13. Koulutusjärjestelmä ja sivistystoimi. Millaisia suomalaisia meidän tulee kouluttaa?
Myös koulu-uudistuksessa painotamme julkisen vallan roolia. Koulut hankkivat nykyään oppimateriaalinsa yksityisiltä, usein monikansallisilta yhtiöiltä. Tämä takaa yksityisille viestintäyhtiöille huomattavan mielipidevallan. Kohdassa 3. mainitsemamme Sanoma ja Bonnier kustantavat Pohjoismaissa koulukirjoja, joiden sanoma on aivan yhtä poliittista kuin kaikki muu yhtiöiden tuottama mediasisältö. Bonnierin kustantamissa yhteiskuntaopin kirjoissa on muun muassa kielletty nuoria äänestämästä maahanmuuttokriittisiä puolueita. Poliittisen manipuloinnin on loputtava.
Vaikka tahdommekin suomalaisvastaisen sanoman pois koulukirjoista, emme väitä, että tavoittelisimme ”arvoneutraalia” koulutusjärjestelmää. Koulut eivät koskaan ole arvoneutraaleja paikkoja. Nuorille on opetettava terveitä, isänmaallisia ja yhteisvastuullisia arvoja. Koulujärjestelmämme tulee ajaa suomalaisten etua. Ulkomaalaisille opiskelijoille ei tule tarjota maksutonta koulutusta.
Koulujen tulee reagoida myös Suomen tuotantorakenteen muutoksiin. On vastattava teknisen kehityksen ja automaation haasteisiin. Kun koneet korvaavat ihmisen perinteisillä aloilla, on koulujen vastuulla tarjota laadukasta työvoimaa tulevaisuuden tehtäviin. Teknologia itsessään ei luo työttömyyttä vaan päinvastoin stimuloi kasvua ja kysyntää, jotka luovat puolestaan uusia työpaikkoja. Suomalaiset eivät voi kilpailla polkemalla työntekijöiden palkkoja, työturvallisuutta tai ympäristöä. Meidän tulee panostaa siihen, missä valkoinen rotu on näyttänyt kyntensä kautta historian: uusien tieteellisten innovaatioiden kehittämiseen.
[16]
Koneet tekevät vain sen, mitä ne ohjelmoidaan tekemään. Robotti voi korvata ihmisen, mikäli työtehtävä voidaan määritellä tarkasti ja ohjelmoida koneen toteutettavaksi. Toistaiseksi haasteena ovat luovat, kertaluontoiset tai soveltamista vaativat tehtävät. Tämän vuoksi tulevaisuuden koulutuksen painopisteinä tulisi olla johtaminen, automaatio- ja informaatioteknologia sekä luonnontieteet.
Informaatio- ja automaatioteknologiaa tarvitaan, jotta kykenemme luomaan, ohjaamaan ja kehittämään turvallisempia, ympäristöystävällisempiä ja tehokkaampia teknologisia sovelluksia. Askel oikeaan suuntaan otettiin, kun Opetusministeriö määräsi, että vuodesta 2016 alkaen ohjelmointi kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan. Teknologian ympäröimässä maailmassa koneiden kielen ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen samalla tavalla kuin vieraiden kielten hallitseminen tai historian tuntemus.
Suomen energiaomavaraisuus, maanpuolustus, ympäristöystävällinen tuotanto ja taloudellinen menestys ovat kaikki riippuvaisia teknisestä osaamisestamme. Suomen luonnossa piilee suunnattoman suuret resurssit, joita voimme hyödyntää kestävästi vain panostamalla korkeatasoiseen tutkimukseen. Näillä eväillä Suomi voi säilyttää asemansa teknologian ja hyvinvoinnin edelläkävijänä. Samalla voimme myös lunastaa ensimmäisenä länsimaana itsenäisyytemme, jonka ylikansalliset pankit ja poliittiset järjestöt ovat meiltä riistäneet.
Magneettimedian toimitus