Autismin riippumattomuutta rokotuksista osoittava tiede on huuhaata. Tätä pseudotiedettä kannatetaan, vaikka lasten autismi yleistyy hälyttävästi. Rokotteiden valmistajia suojellaan riskeiltä ja syytteiltä, vaikka lukuisten lasten elämä on vaakalaudalla… ja valheellinen tiede tekee tästä kaikesta mahdollista.
Globaali autismin epidemia on räjähtämässä käsiin. Maaliskuussa 2013 Yhdysvaltain tartuntatautikeskus CDC julkisti viimeisimmät tilastotiedot autismista Amerikassa. Autismia tavataan jo yhdellä 50 lapsesta Yhdysvalloissa, mikä on noin 300-kertainen määrä vuoden 1970 arvioon Wisconsinissa (1:14.857). Joka 20. minuutti diagnosoidaan amerikkalaislapsen autismi, mikä tekee sen yleistymisestä historian nopeimmin kasvavan epidemian, ylittäen reilusti lasten AIDS:n, syövän ja diabeteksen yhteensä.
Autismi on monimutkainen toimintakyvyn vajaus, joka voi ilmetä aivovaurioina, ruoansulatuksen vaurioina, unihäiriöinä, ruokayliherkkyyksinä, epilepsiana, immuniteetin toimintahäiriönä, itsetuhoisina käyttäytymismalleina, kaavamaisena tai toistuvana käytöksenä, kommunikointiongelmina ja poikkeuksellisena sulkeutumisena muulta maailmalta. Aiheesta teki tutkimuksen ensimmäisenä tri Leo Kanner 1943 kuvaillessaan 11 lapsipotilasta, joilla oli oireita, joita ei löytynyt lääketieteen tautikuvastoista.
Suuri osa autismitapauksista on taantuvaa autismia, mikä tarkoittaa lapsen taantuvan normaalin kehityksen jälkeen autistiseen tilaan. Juuri tämän tyyppinen autismi on levinnyt kaikkein nopeimmin ja eniten.
Autistisissa lapsissa havaitut mittavat fyysiset vauriot ovat hämmentäneet lääkäreitä ja monien lääketieteen alojen asiantuntijoita. He ovat vakuuttuneita, että suurimpana syynä lasten autismiin on todennäköisesti elimistölle myrkylliset aineet, sillä lapsilla on hyvin heikko kyky suodattaa ja poistaa myrkkyjä ja siksi ne vaikuttavat kasvavien lasten herkkään elimistöön niin vakavasti. Asiantuntijoiden mukaan autistisen lapsen käyttäytymishäiriöt ovatkin lasten kokeman suuren ahdistuksen ilmentymiä heidän kärsiessään kommunikaatiokeinojen puutteesta kuvaillakseen kokemiaan kipuja ja ahdinkoa. Näiden lääkäreiden mielestä tilaa kuvaisi parhaiten ”koko kehon toimintahäiriö”.
CDC:n mukaan tämän epidemian alkuperä on täysi mysteeri. Kuitenkin virasto ponnistelee säännöllisesti osoittaakseen erilaisilla huonomaineisilla tutkimuksilla, ettei autismi johdu rokotuksista. Lisäksi virasto väittää tämän ”käyttäytymishäiriön” olevan geneettinen vika. Näiden väitteiden todenperäisyyttä selvitellessä on hyvä muistaa, että CDC:n ensisijaisia tehtäviä on varmistaa kaikkien lasten pysyminen rokotusohjelmassa. Siksi CDC kärsii pahasta luottamuspulasta ja eturistiriidasta kommentoidessaan rokotuksia, sillä pienikin vihjaus rokotusten mahdollisista vaaroista olisi vastoin CDC:n toimintaperiaatteita ja toimeksiantoa.
Ensimmäiset hätähuudot autismista tulivat vanhemmilta, jotka todistivat lapsensa äkillistä käytöksen ja olemuksen muuttumista yhden tai moninkertaisen rokotuksen jälkeen. Lasten muuttuminen ennennäkemättömän hiljaiseksi tai sulkeutuneeksi ei ollut vaikeaa huomata ja monet vanhemmat jopa kuvasivat videolle todisteeksi lapsen muuttunutta käytöstä.
Keskustelu rokotusten mahdollisesta osuudesta autismin syntyyn sai vauhtia, kun tutkijat vertasivat autismin oireita elohopeamyrkytykseen. Rokotuksissa käytetään säilöntäaineena tiomersaalia, jossa on etyylielohopeaa. Poliitikoiden ottaessa asian esille kongressissa tehtiin rokotusten elohopeapitoisuudesta selvitys ja havaittiin amerikkalaislasten saavan puolen vuoden iässä rokotuksista 187,5 μg tiomersaalia ja kahden vuoden iässä 237 μg, mikä määrä yhteensä ylittää selvästi lapsille arvioidut turvarajat. Etyylielohopea on myrkyllistä jo hyvin pieninä annoksina. Tällaisessa yhdisteessä elohopean tiedetään myös läpäisevän veri-aivo-esteen ja säilyvän aivoissa vuosikymmeniä. Todisteet elohopeamyrkytyksen ja autismin samankaltaisuuksista lisääntyvät jatkuvasti.
Vuonna 1999 lääkeviraston nykyaikastamisen jälkeen hermostunut CDC ja Amerikan lastenlääkärien järjestö suosittelivat yhdessä elohopean jättämistä pois rokotuksista niin nopeasti kuin mahdollista. Se oli kuitenkin vain pelkkä suositus, eikä sitä koskaan kunnolla noudatettu. Tiomersaalia sisältävien rokotusten varastot annettiin ihmisille normaaliin tapaan, kunnes varastot tyhjenivät. Elohopeaa on edelleen lähes kaikissa raskaana oleville äideille ja lapsille teollisuusmaissa annettavissa rokotuksissa, joko säilöntäaineena tai lisäaineena, eikä kehitysmaissa sääntöä koskaan noudatettu.
Professori Boyd Haleyn mukaan tiomersaali on itse asiassa niin myrkyllistä, ettei mikään tutkimus tai koe pysty sitä todistamaan turvalliseksi. Elohopea on DNA:ta ja perintötekijöitä vahingoittava myrkky, joka on erittäin vaarallista jo hyvin pieninä annoksina, joten se ei noudata vanhaa farmakologian käsitettä, jonka mukaan ”annostelu tekee myrkyn”.
Vasta äskettäin rokotuspolitiikkaa ajavat maailman järjestöt varmistivat yhteisessä solidaarisuudessaan, että lapset tulevat vastakin saamaan tätä tuhoisaa hermomyrkkyä, kun odotettu YK:n Ympäristöohjelma päättikin sallia elohopean rokotuksissa vastoin odotuksia.
Yrityksenä vaientaa rokotuksia ja autismia ympäröivä keskustelu CDC aloitti kaksi erillistä tutkimushanketta. Ensimmäisenä Thomas Verstraetenin tutkimuksessa havaittiin, että yli 25 μg kuukausiannos tiomersaalia rokotuksista 1 – 3 kuukauden ajan nostaa autismin riskiä 7,62 – 11,35 –kertaiseksi. Tulosten ilmiselvä peittely ja tarkoituksellinen vääristely varmisti kuitenkin julkisuudessa päinvastaisen tuloksen. Seuraava tutkimus karahti kiville, kun johtava tutkija tanskalainen Poul Thorsen kavalsi merkittävän osan tutkimusvaroista itselleen. Hänet on nyt etsintäkuulutettu Yhdysvalloissa ja hän on saanut niskaansa syytteen, josta voi joutua elinkautiseksi vankilaan. CDC kuitenkin piti voimassa tutkimustulokset aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Viimeisin yritys rokotusten puolesta CDC:n toimesta on juuri ennen huhtikuun autismin tietoisuuskuukautta julkaistu tutkimus, jossa keskityttiin vertailemaan ainoastaan rokotusten antigeenejä. CDC väläytteli ympäri maailman tiedotteita, joiden mukaan moninkertaiset rokotteet ovat turvallisia, vaikka keskustelu niiden turvallisuudesta on pääosin keskittynyt säilöntäaineisiin, tehoaineisiin, lisäaineisiin ja epäpuhtauksiin. Lääketieteen Instituutti IOM teki myös arvioinnin kaikista (lääketeollisuuden sponsoroimista) tutkimuksista ja väitti todenneensa, että rokotukset eivät aiheuta autismia. CDC:n uusin ”tutkimus” on pelkkä vanhojen manipuloitujen tutkimusten kokoon parsittu kooste ja IOM:n kanta rokote-autismi-linkin vastustajana tuli selväksi jo vuonna 2001, kun sen johtaja lausui: ”Emme tule ikinä koskaan sanomaan, että se (autismi) on todellinen haittavaikutus.”
Kaiken aikaa lukuisat riippumattomat tutkimukset ovat todistaneet rokotusten olevan todennäköinen syy autismiin. Eräs tutkija on koostanut listan useista sadoista tutkimuksista [1], jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti autististen lasten vakavia fyysisiä vaurioita ja muutoksia, joiden taustalla ovat rokotusten haittavaikutukset. Useat rokotukset, kuten DTaP, MPR, Hep-B ja Vesirokkorokote ovat hyvin kiistanalaisia johtuen niiden todennäköisestä yhteydestä autismiin. Yhdysvalloissa useita lapsia on saanut korvauksia taantumisestaan autismiin saatuaan moninkertaisia rokotuksia saman päivän aikana. Tähän päivään mennessä Yhdysvaltojen kansallinen rokotevaurioiden korvausohjelma (NVICP) on maksanut korvauksia 85 tapauksessa, joissa rokotteet ovat aiheuttaneet autismin, viimeisimmät kaksi tapausta vuonna 2012. Myös Italiassa tuomioistuin on määrännyt korvauksia autistiselle lapselle MPR-rokotteen aiheuttamista vaurioista.
Geenitutkimuksen saralla kuhisee, kun yhä useammat yrittävät todistaa autismin olevan geneettistä. Tätä edesauttaa tietysti tutkimusvarojen keskittäminen autismin rokotusten tutkimuksesta autismin genetiikan tutkimiseen. Huolimatta viiden vuoden aikana 127 geenitutkimukseen haaskatuista 27 miljoonasta dollarista ”autismigeeni” on yhä kateissa. Sitä vastoin Joseph Baxbaumin tutkimus huhtikuussa 2012 löysi selittämättömiä mutaatioita 800 – 1000 geenissä.
Voisiko asialla olla genotoksiinit, eli DNA:n geenimuutoksia aiheuttavat myrkyt? Tunnettuja geenimyrkkyjä ovat etyylielohopea ja alumiini, rokotteissa käytetty adjuvantti, eli tehoaine. Nämä kaksi myös toimivat synergistisesti tehden ne merkittävästi myrkyllisemmäksi yhdessä. Rokotusten myrkyllisyyttä lisää edelleen formaldehydi, tunnettu karsinogeeni. Rokotteissa on vielä lisäksi useita epäpuhtauksia ihmis- ja eläinlähteistä. Ihmislähteestä käytetty aines on kyseenalaista myös sen tähden, että se saattaa aiheuttaa elimistössä antigeenejä, jotka siten hyökkäävät itseään vastaan.
Tähänastisista geenitutkimuksista suurin, Joachim Hallmayerin tutkimus 192 kaksosella heinäkuulta 2011, totesi painokkaasti autismin olevan enemmän ympäristötekijöistä aiheutuva (62 %) kuin geenitekijöiden aiheuttama (38 %). Hallmayer selittää: ”Meidän pitää tutkia sekä genetiikkaa että ympäristötekijöitä. Jos keskitymme vain toiseen, en usko sen johtavan oikeaan vastaukseen.” Kuitenkaan tämä merkittävä havainto ei ole saanut huomiota ja tutkijoita kiinnostaa edelleen genetiikan näkökulma, sillä siihen on tarjolla merkittävästi enemmän tutkimusvaroja.
”Myytin ylläpitäminen autismin geneettisestä häiriöstä on karhunpalvelus niille, jotka saattaisivat hyötyä oikeanlaisesta hoidosta ja se vie huomion pois autismin ei-geneettisistä syistä.” – professori Richard Deth
Muita vastaavia väärin suunnattuja yrityksiä syyllistää autismin syyksi on ollut äidin ikä, isoisän ikä, synnyinkuukausi, äidin mahdollisesti lapsuudessa kokema kaltoin kohtelu, äidin aiempi masennus. Nämä ovat peruja autismin pimeältä keskiajalta, kun äitejä syytettiin ”kylmyydestä” lastaan kohtaan ja heitä nimitettiin amerikkalaisittain ”jääkaappi-äideiksi”.
Sen sijaan, että toimittaisiin ennakoivasti tässä suunnattomassa tragediassa, on lääketeollisuus ja tiomersaalin tuottaja Eli Lilly suojattu immuniteetilla oikeustoimilta. Valheellisen tieteen edustajilla on selvästi onnen päivät tässä edesvastuuttomassa piiloleikissä, vaikka autismi yleistyy hälyttävällä tavalla ympäri maailman.
Alkuperäinen artikkeli: http://www.laleva.org/eng/2013/04/autisms_false_scientists.html#more [2]