- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Auschwitzin kaasukammioissa ei ole murhattu ketään, osa 2

Vuonna 2020 Antero Laukkanen [1] (kd.) jätti kirjallinen kysymyksen holokaustin kieltämisen kriminalisoinnista eduskunnan puhemiehelle. Siinä Laukkanen muiden muassa toteaa, että Suomessa on voimassa oleva laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Laukkasen mukaan lakia pitäisi täydentää lisäämällä siihen kohta, joka tekee rangaistavaksi holokaustin kieltämisen. 

Mutta eikö Antero Laukkasen ja yleensä juutalaisten pitäisi olla huojentuneita sekä iloisia siitä, että heidän isovanhempiaan ei kaikesta propagandasta huolimatta ole murhattu. Kuten esimerkiksi Nicholas Kollerstrom paljastaa tutkivassa kirjoituksessaan The Auschwitz ”Gas Chamber” Illusion [2] sen tosiasian, että Auschwitzin keskitysleireillä ei murhattu ketään, ja niin muodoin holokausti on täysin yhtä suurta valhetta. 

Magneettimedia esittää uusintana vuonna 2015 julkaisemansa artikkelin, Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään, osa 2 [3] (Kollerstrom). Historiallisten revisionististen aiheiden julkaiseminen ennen muuta toisen maailmansodan tapahtumista onkin nykyisin aiheellista, sillä mahdollisesti pian myös Suomessa holokaustin kritisointi kriminalisoidaan. 

Magneettimedian toimitus

OSA 2

Auschwitzin työleirillä oli moderneja syanidikaasukammioita. Tätä ei kiistä kukaan. Kaasua ei kuitenkaan käytetty ihmisten murhaamiseen vaan vaatteiden desinfiointiin ja kulkutautien torjumiseen. Kaasukammioilla siis pelastettiin juutalaisten ja muiden vankien henkiä. Lue myös sarjan ensimmäinen osa [4]!

___________

Nürnbergissä holokaustihuijaus kypsyi nykyiseen muotoonsa. Liittoutuneet saivat haluamansa tarinan murhaamalla ja kiduttamalla todistajia valikoidusti. Nürnbergin näytösoikeudenkäynnit alkoivat 1946, jolloin maailmankuulu ”kuuden miljoonan uhrin” lukumäärä oli jo kirjoitettu kiveen [5].

Tuomioistuin ei päätynyt lukuun ”6 000 000” objektiivisen tutkimustyön kautta. Sen sijaan lukua pidettiin kyseenalaistamattomana lähtökohtana ja sitä toistettiin saksalaisvangeille kidutuksen yhteydessä. Kidutus päättyi vasta, kun vangit suostuivat ”tunnustamaan” 6 000 000 juutalaisen holokaustin tuomareille.

Kaikki merkittävät vastaajat ovat kertoneet, etteivät he tienneet mitään juutalaisten joukkotuhonnasta ennen Nürnbergin näytösoikeudenkäyntejä.

Nürnberg: kuinka todisteita väärennettiin

Ainut poikkeus oli Auschwitzin päällikkö Rudolf Höss, joka allekirjoitti 15.3.1946 pöytäkirjan, jossa hänen väitettiin valvoneen 2 500 000 juutalaisen teurastusta. 15.4. pöytäkirja esiteltiin Nürnbergissä. Huhtikuun 15. päivää voi kutsua Auschwitzin syntymäpäiväksi. Kaksi viikkoa aiemmin Höss oli todennut:

”Kyllä, allekirjoitin lausunnon, jonka mukaan tapoin 2,5 miljoonaa juutalaista. Olisin aivan yhtä hyvin voinut myöntää murhanneeni 5 miljoonaa. On olemassa menetelmiä, joiden avulla ihminen saadaan tunnustamaan aivan mitä tahansa, oli se sitten totta tai täyttä valhetta.”

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin julkaistiin selonteko siitä, kuinka brittisotilaat olivat kiduttaneet Hössiä kolme vuorokautta putkeen saadakseen ”tunnustuksen”. Vaimolleen lähettämässään kirjeessä Höss pahoittelee antamaansa lausuntoa ja kertoo, kuinka hänet pakotettiin valehtelemaan käyttämällä äärimmäistä väkivaltaa. Liittoutuneet eivät olisi saaneet tarvittavia ”todisteita” Nürnbergiä varten elleivät he olisi turvautuneet kidutukseen.

[6]
Hössin teloitus.

2001 Patricia Meehan kertoi brittimiehittäjien perustamasta ”kuulustelukeskusten” verkostosta. Ne olivat valloitetun Saksan maaperälle pystytettyjä kidutuskammioita, joissa väärennettiin ”todisteita” sodan häviäjävaltioita vastaan. Jopa Nürnbergissä todettiin, että sionistisella liikkeellä oli ollut merkittävä vaikutus ”esitutkinnassa”. Esimerkiksi luku 6 000 000 tuli suoraan heiltä.

”Holokaustista” julkaistaan jatkuvasti uusia tiiliskiven kokoisia kirjoja, joilla myyttiä juutalaisten joukkotuhonnasta uusinnetaan. Australiassa on esitetty kuitenkin terävä skeptinen näkökulma:

”Kun kyse on holokaustista, ketään ei tunnu kiinnostavan se, ettei joukkotuhonnasta ole jäänyt käytännössä lainkaan fyysisiä jälkiä. Tätä perustellaan väittämällä, että ennen sodan päättymistä natsit tuhosivat rakentamansa joukkotuhonnan infrastruktuurin niin täydellisesti, että he luulivat, ettei heidän hirveää hanketta voitaisi myöhemmin enää paljastaa.

Monissa maissa on laitonta ihmetellä ääneen sitä, kuinka on mahdollista, että näin laajan rikoksen kaikki todisteet kyettiin tuhoamaan. Edes miljoonien ’murhattujen’ tuhkia tai muita jäänteitä ei koskaan löydetty. Kaiken tämän ihmetteleminen on ajatusrikos länsimaissa.”

* * *

”Suurin osa holokaustin ’todisteista’ on paperisia. 1945–1946 OSS (Office of Strategic Services, CIA:n edeltäjä) ja OCC (Office of Chief of Counsel, Nürnbergin syyttäjän virasto) väärensivät kiireellä asiakirjatodisteita sodan hävinnyttä Saksaa vastaan, jotta maan johto saataisiin tuomittua Nürnbergissä.

Väärentäminen oli kaavamaista. Ensin Pariisin dokumentoinnin divisioona teki ’kopioita’ (englannin kielellä), määritteli ne autenttisiksi ja lähetti ne syyttäjälle Nürnbergiin. Samaan aikaan alkuperäiset asiakirjat (jos sellaisia edes oli) katosivat jäljettömiin. Vain englanninkieliset kopiot ovat jäljellä.

Englanninkieliset kopiot käännettiin saksaksi ja lähetettiin puolustukselle Nürnbergiin. Puolustus sai materiaalinsa aivan viime tingassa, joten sodan häviäjillä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta tutustua asiakirjatodisteiden autenttisuuteen.”

* * *

”Kun SS-kenraali Hans-Adolf Prützmann, SS-johtaja Heinrich Himmler ja SS-kenraali Odilo Globocnik tekivät väitetysti ’itsemurhan’ brittien pidätyssellissä toukokuussa 1945, alkoi kummallinen Auschwitzin leiriin liittyneiden saksalaisten murhasarja. (Murhat toteutti DIN-niminen juutalainen terroristiryhmä.)

Joseph Bellinger on kirjoittanut hiljattain kirjan Himmlerin murhasta. Bellinger osoittaa, että sodan loputtua käytännössä kaikki Kolmannen valtakunnan juutalaispolitiikan sisäpiiriläiset murhattiin kuuden kuukauden sisällä!

Sodan jälkeen juutalaiset terroristit murhasivat saksalaisia. Monet heistä olivat saaneet taistelukokemusta murhaamalla arabeja Palestiinassa ennen tuloaan Saksaan.

Historiallinen oikeusmurha

Tämä oli tietysti Nürnbergin syyttäjän kannalta unelmatilanne. Juutalaispolitiikan yksityiskohdista tietoiset olivat poissa pelistä, joten tuomioistuin oli kokonaan Pariisista lähetettyjen asiakirjojen varassa.

Nürnbergissä saksalaisia kenraaleja kidutettiin. Myös heidän vaimonsa pidätettiin pantiksi siitä, että kenraalit puhuisivat oikeudessa vain sellaisia asioita, joita liittoutuneet olivat käskeneet heidän kertoa. Vangit pidettiin eristyksissä, jotteivät he voineet vertailla kertomuksiaan etukäteen. Vangit pakotettiin valehtelemaan kiduttamalla ja uhkailemalla heidän perheenjäseniään. Kun he olivat tehneet työtä käskettyä, suurin osa heistä murhattiin hirttämällä.

Tuomioistuin katsoi oikeudekseen keksiä uusia lakeja sekä toimia yhtä aikaa syyttäjänä, tuomarina, puolustuksena ja pyövelinä. Amerikkalaista oikeutta!

Nürnbergissä Zyklon-B-purkkien lähetyslaskuja pidettiin todisteena ihmisten ”kaasutuksista”. Tuomioistuin ei ottanut käytännössä lainkaan huomioon sitä, mikä Zyklon-B:n normaali käyttötarkoitus oli: sitä käytettiin laajasti sodan aikana esimerkiksi vaatteiden ja patjojen desinfiointiin. Ei ollut ollenkaan epänormaalia, että sotaa käynyt Saksa hankki ainetta tautien riivaamille työleireille.

Tuomioistuina ei kiinnostanut lainkaan se, että saksalainen Degesch-niminen yritys oli varta vasten suunnitellut kymmenenkuutioisen kaasukammion vaatteiden puhdistukseen Zyklon-B:n avulla, jotta pilkkukuume ei leviäisi.

Degeschin kaasukammiot asennettiin 1942 saksalaisille työleireille, kun pilkkukuume saapui. Leirit käyttivät tonneittain Zyklon-B:tä. Majdanekin ja Auschwitzin desinfiointikammiot ovat edelleen pystyssä. Ne tunnistaa Zyklon-B:n värjäämistä sinisistä seinistä. Desinfiointikammiot ovat paljon pienempiä kuin rakennukset, joissa kaasua väitetysti käytettiin ihmisten murhaamiseen. ”Murhakammioissa” ei kuitenkaan ole Zyklon-B:n jälkiä!

https://youtube.com/watch?v=2R6mTTrOlzE

Video: Revisionistinen dokumentti Majdanekin kaasukammioista.

Nürnbergin kaasukammioilluusio luotiin yhdistämällä mielivaltaisesti kahden eri tyyppisen kammion piirteitä. Pienissä desinfiointikammioissa oli ammattimaisesti suunnitellut tuuletuslaitteet, turvallisesti eristetyt ovet, Zyklon-B:n tehokkaasti höyrystäneet lämmittimet sekä johdattimet ja korkeat savupiiput, joilla tappava kaasu poistettiin rakennuksesta.

”Murhakammioiksi” väitetyt ruumishuoneet olivat täysin erilaisia. Ne olivat pitkiä, kylmiä ja kosteita rakennuksia, jotka oltiin rakennettu osaksi maan alle, jotta ne pysyisivät viileinä. Ilmanvaihto oli tehotonta eikä katoissa ollut aukkoja Zyklon-B-rakeiden pudottamista varten. Keskellä huonetta oli suurikokoinen pöytä, johon ruumiit asetettiin ennen kuin ne vietiin viereisen huoneen polttouuneihin.

Jostain kumman syystä ruumishuoneita (ja toisinaan pesuhuoneita) alettiin yhtäkkiä kutsua ”kaasukammioiksi” ja samalla todelliset ammattimaisesti suunnitellut kaasukammiot katosivat kokonaan keskustelusta. Hämäriä murhahuoneita alettiin kutsua epämääräisellä nimellä ”Krema”.

Totuuden puolustajat

Sodan jälkeisinä vuosina mies nimeltä Paul Rassinier otti usein yhteyttä entisiin keskitysleirivankeihin, jotka olivat julkisuudessa väittäneet nähneensä pahamaineiset murhakaasukammiot.

Rassinier oli vasemmistolainen ranskalainen, joka taisteli saksalaisvastaisessa vastarintaliikkeessä. Sodan aikana hänet vangittiin ja kuljetettiin Buchenwaldiin. Hän ei siis todellakaan ollut Hitlerin ihailija. Taustastaan huolimatta hän ei halunnut valehdella sodan tapahtumista vain mustamaalatakseen saksalaisia.

Rassinier on kirjoittanut lukuisia kriittisiä kirjoja ”holokaustista”.

Rassinier vietti useita vuosia matkustellen ympäri Eurooppaa ja haastatellen ihmisiä, jotka olivat olleet sodan aikana keskitysleireillä. Kun keskustelu siirtyi ”holokaustiin”, joukkotuhonnan ”silminnäkijät” alkoivat Rassinierin mukaan väistellä yksityiskohtaisia kysymyksiä ja usein jopa valehdella. Raporttinsa yhteenvedossa hän totesi:

”Olen käynyt läpi loputtomalta tuntuvan tulvan valheellisia todistuksia ja väärennettyjä asiakirjoja yrittäessäni tutkia niin sanottuja kaasukammioita.

Oppimani perusteella olen varma ainakin yhdestä asiasta: Kolmannen valtakunnan johtajat eivät missään vaiheessa määränneet (tai suunnitelleet määräävänsä) juutalaisten joukkotuhontaa kaasulla tai millään muullakaan menetelmällä.”

Rassinier oli urhea, kun hän uskalsi julkistaa tutkimustensa tulokset. Luonnollisesti hänet vangittiin sen vuoksi.

Nykyään häntä pidetään ”holokaustia” kriittisesti tutkivan revisionistisen liikkeen isänä. Saksan hallitus on tehnyt suunnatonta tuhoa objektiiviselle historiantutkimukselle maksamalla korvausrahoja ”holokaustiselviytyjille”. Ilmaisen rahan houkutus synnyttää jatkuvasti uusia ”muistoja” ja valheellisia ”silminnäkijätarinoita”.

Totuuden hetki: Ernst Zündelin oikeudenkäynnit

Ranskalainen Robert Faurisson alkoi jo vuosikymmeniä sitten tutkia väitettyjen murhakaasukammioiden rakennetta. Hän selvitti, etteivät valtavirtahistorioitsijoiden ja ”silminnäkijöiden” kuvaukset kaasukammioista olleet kemiallisesti ja fyysisesti päteviä.

Kanadalainen Ernst Zündel kiinnostui Faurissonin tutkimuksista ja kutsui tämän todistamaan oikeudenkäyntiinsä Torontoon 1985. Oikeudenkäynti oli ainutlaatuinen, sillä sen aikana holokaustin ”silminnäkijöitä” ristikuulusteltiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa historiassa. ”Silminnäkijät” joutuivat vannomaan valan ennen kuin heidän annettiin kertoa ”kaasukammioista”.

Objektiivisessa ympäristössä ”holokaustiselviytyjät” eivät kyenneet antamaan pitävää selontekoa juutalaisten järjestelmällisestä murhaamisesta kaasukammioissa. Holokaustilta putosi pohja.

Oikeudenkäynti huipentui neljäntenä päivänä, kun Zündelin asianajaja Doug Christie pääsi kuulustelemaan maailman ehkäpä arvostetuinta valtavirtaista holokaustitutkija tohtori Raul Hilbergiä:

Christie: Voitteko esittää ainakin yhden tieteellisen raportin, joka todistaa edes yhden [murhaamiseen tarkoitetun] kaasukammion olemassaolon jollain saksalaisten hallitsemalla alueella?

Hilberg: Minulla ei ole sellaista.

Christie: Teillä ei ole sellaista, koska sellaista raporttia ei ole olemassakaan. Tahdon nähdä edes yhden raportin – olkoot se sitten sodanaikainen, sodanjälkeinen tai sotaa edeltävä –, joka todistaa, että edes yksi ihminen murhattiin [Zyklon-B] kaasulla.

Hilberg: Tahdot siis nähdä ruumiinavauspöytäkirjan. Sellaista ei tietääkseni ole olemassa.”

Hilbergillä ei ollut näyttää edes yhtä asiakirjaa! Sellaisia asiakirjoja ei ole löydetty myöskään oikeudenkäynnin jälkeen. Ei ole olemassa todisteita edes yhden ihmisen kuolemasta Zyklon-B-kaasukammiossa!

Zündel on vuosikymmenten ajan ollut viranomaisten ja väkivaltaisten juutalaisjärjestöjen kohde.

Faurisson toimi Zündelin avustajana kahdessa oikeudenkäynnissä. He voittivat kaikki väittelyt syyttäjän kanssa. Syyttäjä ei kyennyt esittämään ensimmäistäkään todistetta murhakaasukammioiden olemassaolosta:

”1988 Zündelin toisessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati, ettei silminnäkijöitä enää kuultaisi. Kanadalainen tuomioistuin oli oppinut läksynsä ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen: maailmassa ei ollut ensimmäistäkään uskottavaa ’natsien kaasukammiot’ nähnyttä silminnäkijää.

Tuomioistuimet eri puolilla maailmaa alkoivat matkia Kanadan päätöstä. Klaus Barbien oikeudenkäynnissä Ranskassa 1987 keskusteltiin Auschwitzin kaasukammioista, mutta yhtään silminnäkijää ei kutsuttu kertomaan niistä.

Useissa revisionisteja vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä Ranskassa juutalaiset ’silminnäkijät’ puhuivat ympäripyöreästi kaasukammioista. Kukaan juutalaisista ei kuitenkaan suostunut vannomaan valaa ja todistamaan nähneensä omin silmin kaasukammion tai kaasulla suoritetun murhan – tai osallistuneensa edes jälkeenpäin ruumiiden käsittelyyn! Kaikki oli kuulopuhetta.”

* * *

”Kaasukammiosilminnäkijöitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Demjanjukin oikeudenkäynti Israelissa osoitti jälleen kerran, ettei kaasukammioista haluta väitellä oikeudessa, sillä se johtaa välittömästi valehteluun.

Muutamia vuosia sitten joukko vanhoja aggressiivisia juutalaisia käveli luokseni oikeustalolla. He kertoivat olevansa ’Auschwitzin kaasukammioiden ilmieläviä todistajia’. Vakuudeksi he esittelivät minulle tatuointejaan.

Kerroin heille, että heidän olisi katsottava minua suoraan silmiin ja kuvailtava minulle kuinka kaasukammio toimi. He pöyristyivät ja vastasivat: ’Miten voisin muka tehdä sen!? Jos olisin nähnyt kaasukammion omin silmin, en olisi nyt tässä; minut olisi kaasutettu!’”

Juutalaiset ovat pahoinpidelleet Faurissonin 10 kertaa, jotta hän lopettaisi holokaustin tutkimisen.

Ajatusrikollisten vaino

Historiaa ei voida tutkia, jos toisinajattelua ei hyväksytä. Juutalaisten tulisi olla iloisia siitä, ettei heidän isovanhempiaan sittenkään murhattu!

Marraskuussa 1991 Fred Leuchter aikoi pitää puheen Chelsean kaupungintalolla. Yhtäkkiä poliisi ryntäsi paikalle ja pidätti Leuchterin Englannin suurimman juutalaisen lobbausjärjestön (Board of Deputies of British Jews) käskystä! Leuchter ei saanut kertoa kemiallisista tutkimuksistaan vaan hänet passitettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Näin Englannin järjestäytynyt juutalaisyhteisö suhtautui sananvapauteen.

Kun Leuchterin mullistava raportti julkaistiin alunperin 1989, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuone julisti sen ”fasistiseksi natsipropagandaksi” (20.6.1989; 100 parlamentin jäsentä äänesti). Edes parlamentin alahuoneella ei kuitenkaan ole valtaa muuttaa kemian lakeja; ferrosyanidijäämät keskitysleirien rakennusten seinillä paljastavat, missä Zyklon-B:tä todellisuudessa käytettiin! Ne ovat koko holokaustikysymyksen avain.

Board of Deputies of British Jews käyttää poliisia käsikassarana vaientaessaan toisinajattelijat.

Läpimurto ei voi kuitenkaan tapahtua ennen kuin Saksa kumoaa ajatusrikoslait ja sallii julkisen keskustelun sodan tapahtumista. Yksi parhaista holokaustirevisionistisista teoksista on Germar Rudolfin toimittama yli 600-sivuinen Dissecting the Holocaust, jonka tekemiseen osallistui yli kaksikymmentä tutkijaa. 1995 Saksan hallitus määräsi, että kaikki kopiot kirjasta on takavarikoitava ja poltettava! Juutalaiset järjestöt valittavat jatkuvasti ”natsien kirjarovioista”, mutta näitä rovioita vastaan ne eivät protestoineet!

Kun Ernst Zündel oli muuttanut Kanadasta Yhdysvaltojen Tennesseehen jatkamaan holokaustirevisionistisen materiaalin julkaisemista, aloittivat viranomaiset uuden ajojahdin. Poliisi tunkeutui hänen kotiinsa, pidätti hänet ja lähetti eristysselliin Kanadaan. Kaksi vuotta myöhemmin hänet siirrettiin Saksaan, jotta ajatusrikostuomiosta saataisiin mahdollisimman ankara.

Lokakuussa 2006 Zündel raivostutti saksalaisen tuomarin lukemalla ääneen avoimen kirjeen Iranin presidentiltä Saksan liittokanslerille. Kirjeen ydinviesti oli selvä: Saksa on nöyristellyt jo yli 50 vuotta Siionin jalkojen juuressa, joten nyt on aika nousta takaisin omille jaloille!

Kauhufiktiota ja epäilyksen kielletty hedelmä

Elämme kuvainraastajien aikaa. Perusarvoja halvennetaan ja pyhiä kirjoituksia häpäistään jatkuvasti. Ketään ei kiinnosta. On kuitenkin yksi arvo, jonka epäilemisestä häkki heilahtaa eri puolilla Eurooppaa!

”Holokaustia” saa kyllä paisutella tahtonsa mukaan. Lawrence Reesin teoksessa Auschwitz (2005) tuhat alastonta juutalaista survotaan joka tunti huoneeseen, jonne mahtuisi todellisuudessa enintään 100–200 ihmistä. Ovet lukitaan ja Zyklon-B johdetaan huoneeseen (aukoista, jotka puhkaistiin kattoon vasta sodan jälkeen! [7]). Kun kauhun karjahdukset loppuvat, ”tehokkaat tuulettimet” puhaltavat myrkylliset höyryt hetkessä pois.

Rees ei vaivautunut ilmeisesti lainkaan selvittämään Auschwitzin todellista sodanaikaista rakennetta.

Auschwitz on vuosikymmenten ajan ollut inspiraation lähde lahjattomille eliitin aivopesemille ”taiteilijoille”.

ausch2 [8]

Auschwitzissa ei ollut ”tehokkaita tuulettimia”. Ja entä jos olisi ollut? Zyklon-B olisi silti tarttunut suunnattomiin ruumisröykkiöihin. Tuote oltiin suunniteltu varta vasten sellaiseksi, että se eritti syanidikaasua hitaasti. Kukaan ei ole kertonut uskottavasti, miten huone tyhjennettiin kerta toisensa jälkeen tuhannesta raadosta, jotka olivat yltä päältä myrkyllisen jauheen peitossa.

Täytyy muistaa, että väitettyjen murhakaasukammioiden ovet olivat aivan tavallisen kokoisia ja usein ne avautuivat sisäänpäin. Tuhannen ihmisen murhaaminen joka tunti olisi tällaisissa olosuhteissa ollut sula mahdottomuus. Kaikki leirin työntekijät olisivat itse kuolleet myrkkyyn yrittäessän tehdä tilaa seuraavalle tuhannelle uhrille.

Zyklon-B oltiin suunniteltu mahdollisimman ”turvalliseksi” vaatteiden desinfiointiaineeksi (lue artikkelin ensimmäinen osa [4]). Kuitenkin juuri sen ”turvallinen” rakenne olisi tehnyt siitä maailman surkeimman ja itsetuhoisimman murha-aseen kaasukammioiksi muutetuissa ruumishuoneissa, joista puuttui kaikki todellisten kaasukammioiden turvateknologia.

Meidän on lopetettava nöyristely

Saksalla ei ole ollut itsenäistä hallitusta sodan jälkeen. Liittoutuneet pakottivat sen ”ehdottomaan antautumiseen”. Saksa menetti sekä puolustusvoimiensa päällystön että valtiojohtonsa. Kansakunta pantiin giljotiiniin, jotta se ei kykenisi puolustautumaan lainkaan sodan voittajavaltioiden mielivaltaa vastaan.

Nürnbergin näytösoikeudenkäyntien tuomiot julistettiin sitoviksi ja lopullisiksi Länsi-Saksassa. Saksa on vuoteen 2008 mennessä maksanut jo sata miljardia (!) D-markkaa Israelin sionistihallituksille ”holokaustikorvauksina”.

Saksan nukkehallitus ei uskalla kyseenalaistaa sionistien vaatimuksia.

Saksan tulisi ottaa Ahmadinežadin neuvosta vaari ja lopettaa rahan lapiointi sionistivaltiolle. Niin kauan kuin ilmaista rahaa on luvassa, on ihmisillä voimakas motiivi keksiä uusia valheellisia ”sotamuistoja”. Tukemalla Israelia Saksa kaivaa siis omaa kuoppaansa.

2006 YK ilmoitti, että maailmalla alettaisiin viettää vuotuista ”holokaustin muistopäivää” (Suomessa ”vainojen uhrien muistopäivä”) aina 27.1. Meidän täytyy ottaa päivämäärä haltuun ja levittää silloin erityisellä intensiteetillä tietoa siitä, mitä toisessa maailmansodassa todella tapahtui. Totuuden voitto on meidän vastuullamme.

Nicholas Kollerstrom

Artikkeli julkaistu lähteineen englanniksi CODOH-verkkosivuilla 24.5.2008 [9].

Lue myös:

Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös [10]
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan? [11]
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä [12]
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa [13]
Holokausti on huijaus [14]
Kriittistä holokaustitutkimusta [15]
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista [16]
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa [17]
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy [18]
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset [19]
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö [20]
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota [21]
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä [22]
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja [23]
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta [24]