Auringonvalon koko spektri terveyden hyväksi

Tohtori John Nash Ott oli intervallikuvauksen eli time-lapse videoiden pioneeri. Useat Disneyn luontofilmeistä, joissa nähdään kasvien kasvavan ja kukkien aukeavan tuntien tai päivien aikana, ovat hänen tekemiään. Mahdollistaakseen kuvien ottamisen yhdestä kohteesta, samasta paikasta, minuuttien, tuntien tai päivien välein hän rakensi kohteen ympärille kasvihuoneen suojaksi tuulilta ja sateilta. Hän huomasi kuitenkin, etteivät kasvit enää kasvaneet samalla tavalla kuin suorassa auringonvalossa. Jokin oli muuttunut.

Ott ryhtyi kokeilemaan muuttamalla olosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta ja valaistusta löytääkseen syyn kasvien kehityksen muuttumiseen. Lopulta hän huomasi kasvihuoneiden lasien estävän osan UV-säteilystä, millä oli joillekin kasveille kasvua hidastava vaikutus. Löytöä seurasi vuosikymmenien kokeilut eri eläin- ja kasvilajien parissa eri mantereilla ja maanosissa.

Kasvit ja eläimet, myös ihmiset, ovat tuhansien vuosien kehityksen tulosta ja olleet aina osana luontoa ja luonnonilmiöitä. Siksi myös luonnollinen auringonvalo on tärkeää eri lajien kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Ott kutsuu ilmiötä alivalaistukseksi (malillumination) aliravitsemuksen (malnutrition) tyyliin. Vuosien aikana hän sai konkreettisia todisteita valaistusolosuhteiden vaikutuksesta eri lajien kehitykseen.

Akvaariokalat lopettivat lisääntymisen, kun keinovalot olivat päällä läpi vuorokauden. Valon määrän pudotessa kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa kalat aloittivat taas lisääntymisen. Pinkin valon alla lisääntyneet olivat kaikki naaraita, kaikki 50, useista eri vanhemmista.

Chinchillat, pienet lemmikkijyrsijät, lisääntyivät kellarin keinovalossa tuottaen liikaa uroksia, kun ihanteellinen jakauma olisi useampia naaraita. Naaraiden osuus lisääntyi merkittävästi, kun valon tehoa lisättiin ja muutettiin luonnonvalon tyyppiseksi.

Ott rikkoi vahingossa silmälasinsa ja joutui olemaan jonkun aikaa ilman. Häntä vaivanneen niveltulehduksen oireet katosivat. Tästä ja muista vastaavista tuloksista Ott päätteli auringonvalon vaikuttavan ihmisen käpyrauhaseen silmien kautta. Vuonna 1991 hän kertoi haastattelussa: ”Silmän verkkokalvosta on neurokemiallisia kanavia käpyrauhaseen ja aivolisäkkeeseen, jotka ovat tärkeimmät rauhaset umpieritysjärjestelmässä, joka vastaa koko kehon hormonituotannosta. Näin säädellään kehon kemiaa, kasvua ja elintoimintoja, mukaan lukien aivojen toimintaa.”

Luonto on muokannut ihmisen tuhansien vuosien ja satojen sukupolvien aikana selviämään paikallisissa sääoloissa. Ihoa ruskettava pigmentti, melaniini, on meissä synnynnäisesti oikean sävyistä vastaamaan auringon säteilyä, tumma päiväntasaajan alueella ja hyvin vaalea napa-alueilla, jossa auringon säteily on paljon heikompaa. Samoin on laita silmien iiriksen värin kanssa. Päiväntasaajan lähellä ihmisten silmät ovat pääosin hyvin tummia ja ruskeita, kun meillä pohjolassa on paljon enemmän harmaita ja sinisiä silmiä. Emme siis tarvitse auringolta suojaavia aurinkolaseja. Niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Auringonvalon UV-säteily

Luonnonvalossa on näkyvän valon lisäksi 3 ultraviolettivalon kaistaa, jotka ovat UVA, UVB ja UVC, joista lyhytaaltoinen UVC on kudoksille vaarallista. Sitä myös käytetään bakteerien tappamiseen. Vaikka sitä on solariumin ja halogeenilamppujen keinovalossa, luonnonvalossa sitä on vain hyvin vähän, sillä otsonikerros absorboi suurimman osan. Kuitenkin nykyään kaikkea UV-valoa vältetään heikosti järjestetyn kokeen perusteella, jossa nukutettujen eläimien silmiä valaistiin voimakkaalla UV-valolla ja huomattiin verkkokalvojen vahingoittuvan. Siinä kaikki. UV-valon eri kaistojen haittavaikutuksia ei ole juuri sen enempää tutkittu. Oikeasti ihminen tarvitsee ilmakehässä suodattuneen luonnonvalon kaikki jäljellä olevat UV-säteet fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitoon, oppimiseen, vireyteen ja lihaskuntoon.

Auringonvalon koko spektrin vaikutus syöpään

Kaikesta pahasta huolimatta, mitä auringonvalon haitallisuudesta on puhuttu, syöpä ei viihdy kovin hyvin luonnonvalossa. Eräässä kokeessa, jonka vahvisti kuusi merkittävää tutkimuskeskusta, syöpäsairaat hiiret elivät kaksi kertaa kauemmin luonnonvalossa kuin verrokkiryhmä keinovalossa ja vastaavasti rotilla syöpä kehittyi merkittävästi hitaammin.

Jo vuonna 1959 New Yorkin Bellevue-sairaalassa tohtori Jane Wright seurasi Ottin oppeja ja ohjasi 15 syöpäsairaan ryhmää oleskelemaan kesällä mahdollisimman paljon ulkona ilman silmälaseja ja aurinkolaseja. Yksi potilaista oli ymmärtänyt väärin ja piti silmälasejaan myös ulkona. Syksyyn mennessä muut 14 olivat yhtä terveitä, tai terveempiä, kuin edellisenä keväänä, mutta tämän yhden tila oli huonontunut.

Vuonna 1961 Illinoisilaisessa koulussa oli viisinkertainen määrä leukemiatapauksia yleiseen keskiarvoon verrattuna. Syynä olivat uuden koulun suuret ikkunat, jotka kahden luokan opettajat halusivat peittää verhoilla oppituntien ajaksi kirkkaan auringonvalon takia, jolloin oppilaat joutuivat oleskelemaan kaiket päivät ’lämpimän valkoisen loisteputkivalon’ alla. Kaikki leukemiatapaukset olivat näiden kahden opettajan oppilaita. Muutaman vuoden jälkeen nämä kaksi opettajaa vaihtuivat ja uudet opettajat avasivat verhot oppituntien ajaksi. Samaan aikaan kattovalot korvattiin toisenlaisilla valoilla. Vuoden 1964 jälkeen uusia leukemiatapauksia ei esiintynyt.

Eräässä afrikkalaisessa kylässä Gabonissa syöpätapaukset olivat yleistyneet merkittävästi. Paikalla olleen länsimaisen lääkärin tytär kertoi Ottille ilmiöstä ja syyksi Ott havaitsi afrikkalaisten suuren mielenkiinnon länsimaisiin aurinkolaseihin, joista oli tullut statussymboli. Näin oli länsimainen ’sivistys’ tuonut paikallisille riesaksi syövän.

Erään ystävänsä Ott taivutteli luopumaan aurinkolaseistaan, kun häntä vaivannut eturauhassyöpä olisi vaatinut leikkausta. Ystävä otti neuvosta vaarin ja vähensi samalla television katsomista ja alkoi liikkua enemmän ulkosalla. Kolme vuotta myöhemmin eturauhassyöpä ei enää vaivannut, eikä mies ollut joutunut leikkaukseen.

Ottin oppien mukaan useat lääkärit hoitivat potilaitaan luonnonvalolla tai täyden spektrin loisteputkivaloilla. Erään vaikean syöpätapauksen elinajanodote oli vain 4 kuukautta, mutta uusien kattolamppujen myötä hän eli aktiivisena ja kivuttomana yli 10 kuukautta. Toisen potilaan ihosyöpä katosi UV-terapian ja ulkona liikkumisen myötä viidessä kuukaudessa, ilman leikkauksia tai muita hoitoja.

Ottin teorioita kritisoitiin useasti, koska niitä ei oltu vahvistettu riippumattomilla ihmiskokeilla, mutta se taas ei johtunut Ottista. Hän anoi useita kertoja rahoitusta kokeiden järjestämiseen, mutta joka ikinen kerta anomukset hylättiin. Samoin kävi em. Jane Wrightin jatkotutkimuksille. Useat kokeneet lääkärit puolsivat hakemuksia ja Ottin teorioita, mutta rahoitusta ei koskaan järjestynyt.

Johtopäätöksiä

Koska laajoja, riippumattomia kokeita ihmisillä ei ole suoritettu, edellä mainittuja tapauksia pidetään irrallisina sattumina. Jos ollaan puolueettomia ja rehellisiä, kuka hyötyisi ilmaisen auringonvalon käyttämisestä hoitomuotona? Lääketieteen edistämisessä ja rahoituksessa on lopulta kyse lääkefirmojen tuotoista.

Todisteita UV-säteilyn hyödystä kasvien, eläinten ja ihmisten terveydelle ja kehitykselle on niin paljon, että olisi suorastaan tyhmää olla käyttämättä hyväksi luonnon tarjoamaa, ilmaista ja tehokasta terveydenhuoltoa. Järjetön ja perusteeton pelkomme auringonvaloa kohtaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Niiden, jotka tarvitsevat silmälaseja, kannattaa pyytää optikkoa käyttämään linssejä, jotka päästävät läpi myös UV-valon. Aurinkolaseiksi kannattaa valita harmaan sävy, joka päästää läpi osan kaikesta valosta. Aurinkolasien merkki UV400 tarkoittaa, että lasit estävät kaiken valon alle 400 nm aallonpituuksilla. Terveytemme hyväksi tarvitsisimme UV-valoa aina 315 nm aallonpituuteen asti.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.second-opinions.co.uk/full_spectrum_sunlight.html