Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt erittäin arvokkaat Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkit Helsingin hiippakunnan piispalle Irja Kaarina Askolalle [1] ja Turun arkkihiippakunnan piispalle Kaarlo Lauri Juhani Kallialalle.
Kirkollisveroista seurasi kallis lunastusmaksu.
Kunniamerkki on kulkenut pitkän matkan ennen kuin se päätyy tunnettujen isänmaallisten saajiensa Askolan ja Kallialan rintapieleen.
Aluehallintovirastot ovat lähettäneet kunnille, seurakunnille, kuntayhtymille ja maistraateille pyyntöjä esityksistä palkittavasta henkilökunnasta.
Niin myös evankelisluterilainen kirkko on ilmoittanut toiveensa ja perustelunsa, että piispojen Askolan ja Kallialan erityisen hienosta isänmaallisesta toiminnasta menneen vuoden ja koko ansiokkaan uran aikana tulee palkita arvokkaalla kunniamerkillä. Yli 100 000 euron vuositulot eivät riitä palkitsemaan näitä piispoja huomattavista toimistaan isänmaan hyväksi.
Erityisenä perusteena on ilmeisemmin ollut piispojen solidaarisuus kodittomien pakolaisten hyväksi ja kasvattava moraalinen selkeys rasismia vastaan sekä myötätunto seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Muusta piispat eivät ole järin puhuneet vuoden aikana.
Lopulta ritarikuntien kansleri esittele esitykset tasavallan presidentille, joka on yhtynyt näkemykseen piispojen erityisen huomattavista ansioista isänmaan hyväksi.
Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin lunastusmaksukin on pitkälle toista tuhatta euroa, minkä evankelisluterilainen kirkko maksaa iloisin mielin kirkollisverorahoista näiden ansioituneiden isänmaallisten piispojen kunniamerkkiä varten.
[2]Huomattavat palvelukset isänmaan hyväksi
Ritarikunnan kunniamerkki myönnetään isänmaan palveluksessa ansioituneelle kansalaiselle tunnustukseksi huomattavista siviili- tai sotilasansioista.
Aiemmin samanlainen arvokas komentajamerkki isänmaan hyväksi tehdyistä huomattavista palveluista on myönnetty mm. Päivi Nergille.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta on perustettu Gustaf Mannerheiminpäätöksellä 28. tammikuuta 1919. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela.
Julkaistu alunperin MV-lehdessä [3].