- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Aseet eivät ole ongelma – monikulttuurisuus on

Amerikan San Bernardinon joukkomurha on noussut kansainvälisiin otsikoihin, sillä kasvava määrä todisteita [1]viittaa siihen, että kyseessä on terrori-isku. Jälleen kerran terroristit ovat kehitysmaista länteen saapuneita siirtolaisia.

Ennen kuin iskun syylliset olivat selvinneet, alkoi juutalaismiljardööri Mortimer Zuckermanin omistama NY Daily News –lehti levittää huhua [2], jonka mukaan ”uusnatsit” tai ”valkoisen ylivallan kannattajat” olisivat terroriteon takana.

Artikkelin kuvituksena oli valokuva hakaristilippujen koristamasta huoneesta. Zuckermanin lehti käytti valehteluartikkelinsa ”asiantuntijalähteinä” kahta ”rasisminvastaista” järjestöä: juutalaisen Mark Potokin johtamaa Southern Poverty Law Centeriä sekä juutalaisen Jonathan Greenblattin johtamaa Anti-Defamation Leaguea.

Zuckerman. [3]

Zuckerman.

Zuckermanin lehti yhdisti joukkomurhan valkoisiin vankilajengeihin, muun muassa Nazi Low Ridersiin. Yhdysvaltojen vankiloissa vallitsee luonnollinen rotuerottelu, ja kaikki jengit käyttäytyvät ”rasistisesti” muita kohtaan.

Amerikkalainen valtamedia on kuitenkin politisoinut ainoastaan valkoisten jengien rotuideologian. Kun musta tai latinotaustainen jengiläinen puhuu rodullisesta ylpeydestä tai ampuu kilpailijan, kyse on tyypillisestä mafiatoiminnasta. Kun valkoinen jengiläinen tekee saman, ovat Potokin ja Grenblattin kaltaiset lobbaajat välittömästi televisiossa puhumassa ”äärioikeiston” uhasta.

Valkoisten jengien politisoiminen on erityisen silmiinpistävää amerikkalaisissa (lue: yleensä juutalaisissa [4]) tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Hartaat muslimit Saudi-Arabiasta

Tällä(kään) kertaa asialla eivät kuitenkaan olleet valkoiset huumekauppiaat vaan terrorismia kannattavat maahanmuuttajat. Epäiltyjä Syed Rizwan Farookia (28) ja Tashfeen Malikia (27) on kuvattu ”hartaiksi muslimeiksi”. Kun totuus murhaajien henkilöllisyydestä selvisi, ei yksikään juutalainen sanomalehti tai kansalaisjärjestö pahoitellut julkisuudessa sitä, että ne olivat leimanneet valkoiset syyllisiksi jo ennakkoon.

Farook oli hieman ennen joukkomurhaa matkustanut Yhdysvaltojen ja Israelin liittolaisvaltio [5]Saudi-Arabiaan tapaamaan Malikia, johon hän oli tutustunut Internetissä. Pariskunta matkusti takaisin Yhdysvaltoihin, jossa heille syntyi lapsi. Terroristit käyttivät siis röyhkeästi hyväkseen Amerikan lepsua maahanmuuttopolitiikkaa. Tästä huolimatta lobbausjärjestöt syyttivät murhista ”valkoisia rasisteja”.

Nyt nolot rasismivalheet on jätetty taka-alalle, ja tekijöiden maahanmuuttajatausta on pyritty piilottamaan syyttämällä tapauksesta amerikkalaisia ampuma-aselakeja. Erityisesti demokraattien presidenttiehdokkaat, kuten juutalaisesta vaalirahasta nautiskeleva [6]Hillary Clinton ja juutalaismarxisti Bernie Sanders ovat käyttäneet joukkomurhaa hyväkseen asevastaisissa kampanjoissaan. Suomessa muun muassa Yleisradio [7]ja Helsingin Sanomat [8]ovat tehneet samoin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja Laura Saarikoski antoi ymmärtää [9], että kaikki amerikkalaiset ovat esimerkiksi sosiaaliseen ja rodulliseen taustaan katsomatta keskimäärin aivan yhtä vaarallisia ja vastuuttomia aseistettuina: ”Jokainen ajattelee puolustavansa itseään, mutta yhdessä he ovat luoneet yhteiskunnan, jossa kukaan ei ole turvassa.”

Yhdysvallat ei ole aina ollut monikulttuurinen urbaani helvetti, jossa yhä useammat kaupungit ovat alkaneet muistuttaa Afrikkaa [10]. Amerikkalaiset ovat aina omistaneet paljon aseita. Miksi niistä on tullut turvallisuusuhka vasta nyt?

poliisi [11]

Tilastot paljastavat kiusallisen vihatotuuden

Valtamedia kuvittaa aselakiartikkeleitaan mielellään stetsonipäisillä valkoisilla ”punaniskoilla” ja yhdistää näin tarkoituksenhakuisesti valkoiset amerikkalaiset ampuma-aserikoksiin. Tämä on kuitenkin pahimman luokan rasistista valehtelua.

On totta, että valkoiset amerikkalaiset ostavat paljon aseita – usein suojautuakseen mustilta ja latinotaustaisilta rikollisilta [12]. Valkoisten osuus ampuma-aseilla suoritetuissa murhissa on kuitenkin häviävän pieni. Kun valkoisten osuus suhteutetaan heidän väkimääräänsä, kutistuu osuus entisestään.

Mikäli rehellisyys ja objektiivisuus olisivat valtamedian arvoja, myöntäisi lehdistö, että ampuma-aserikollisuus on tilastojen valossa mustiin ja latinoihin – ei aseiden saatavuuteen tai lukumäärään – liittyvä rodullinen ongelma. Aiheesta on saatavilla paljon tietoa, sillä (toistaiseksi) Amerikassa on laillista tilastoida rikollisuutta rodullisesti [13].

Tyypillinen joukkomurhaaja ja jengisotilas? [14]

Tyypillinen joukkomurhaaja ja jengisotilas?

Esimerkiksi New Yorkissa 2010 95,9 % ammuskelun uhreista oli mustia tai latinoja. 96,7 % ihmisen ampumisesta epäiltynä pidätetyistä oli mustia tai latinoja. Chicagossa aikavälillä 2003–2011 murhiin syyllistyneistä sekä murhien uhreista 75 % oli mustia. Latinoita uhreista oli puolestaan 19 % ja murhaajista 20 %. Rodulliset jakolinjat pätevät kaikissa osavaltioissa.

Tunnettu amerikkalainen konservatiiviasianajaja Ann Coulter [15]kuohutti pari vuotta sitten, kun hän totesi julkisesti, että Yhdysvaltojen valkoiset murhaavat suurin piirtein yhtä usein kuin Belgian valkoiset.

Virginia Dare [16] on julkaissut murhatilastoista yhteenvedon, joka osoittaa kiistatta, että aselakien sijaan väkivallasta huolestuneiden pitäisi vaatia kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan:

Amerikkalaiset valkoiset murhaavat keskimäärin yhtä usein kuin valkoiset jotka asuvat maissa, joissa on paljon tiukemmat aselait. Amerikan ’latinot’ murhaavat keskimäärin yhtä usein kuin kansalaiset heidän alkuperäisissä kotimaissaan, vaikka niidenkin aselait ovat yleensä tiukemmat kuin Yhdysvaltojen. Amerikan mustat murhaavat keskimäärin yhtä usein kuin mustat muissa maissa riippumatta aselainsäädännöstä. […]

Vaikuttaa siltä, että rotu/etnisyys korreloi voimakkaasti murhatilastojen kanssa. Ampuma-aseiden määrä sinänsä ei siis vaikuta murhien määrään. Kysymys on väestöpoliittinen. Raskaasti aseistetuissa Sveitsissä, Yhdysvaltojen valkoisissa yhteisöissä, Serbiassa jne. murhataan harvoin. Tiukoista aselaeistaan tunnetuissa Alankomaissa, Puolassa ja Italiassa murhatilastot ovat niin ikään matalat. Näitä kaikkia yhdistää valkoinen valtaväestö, vaikka aselainsäädännössä on radikaaleja eroja.

Saharan eteläpuolisen Afrikan raskaasti aseistetuilla alueilla (Päiväntasaajan Guinea, Angola) murhatilastot ovat korkealla. Saharan eteläpuolisen Afrikan alueilla, joissa ampuma-aseita on vähän (Ghana, Etiopia, Eritrea), murhatilastot ovat niin ikään korkealla. Aseiden määrä vaihtelee, mutta afrikkalainen syntyperä ja henkirikosten suuri määrä yhdistää.”

afrikka [17] afrikka2 [18] afrikka3 [19]

Aselakien tiukentaminen merkitsisi siis käytännössä sitä, että valkoisia rangaistaisiin ei-valkoisten tekemistä rikoksista. Se olisi rasistista, epäoikeudenmukaista ja järjetöntä. Se ei tulisi käytännössä lainkaan vähentämään väkivaltaa, mutta tekisi valkoisista kyvyttömiä puolustamaan itseään.

Eittämättä juuri tämä on George Sorosin [20]kaltaisten asevastaisten lobbareiden tavoite.

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Aselait Saksassa 1928–1945 [21]
Totuus ”rasismista” ja roduista [22]
Rodun ja psykopatian yhteydestä [23]