"Mitä yleisempi valhe, sitä suurempi kohu syntyy totuuden puhumisesta. Ihmiset eivät suuttuneet siitä, että planeettamme on pallo, vaan siitä, ettei maa ollutkaan litteä. Kun sukupolvi toisensa jälkeen kiedotaan valheiden hienovaraiseen verkkoon, totuus näyttää kansan silmissä naurettavalta ja sen puhujat mielipuolilta."

Dresden James

Antti Autio: Kyllä kansa tietää

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,50
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Vaalit ovat taas ovella. Vanhojen valtapuolueiden toimistoissa luetaan gallupeja kauhunsekaisin tuntein. Entiset kannatusluvut murenevat ja Persut nostavat kannatustaan.

Soinin värväämä mainosmies Jukka Jusula suoltaa uusia tunteisiin vetoavia sloganeita kuin liukuhihnalta. Tilanteeseen ovat johtaneet lähinnä kaksi asiaa: Ihmisten tyytymättömyys nykytilanteeseen ja poliittisen muistin lyhyys. Muutaman kuukauden kuluttua kompastelut on unohdettu ja kansa palkitsee taas äänivyöryn muodossa. Sellaista on demokratia. Vanhoja muistelee enää Tietäjä Iänikuinen, Kiinan keisarien aikaa elävä Paavo Lipponen.

Merkillepantavaa tämänkertaisissa vaaleissa on ollut hiljaisuus. Puoluejohtajat eivät ole uskaltautunut juurikaan merkittäviin ulostuloihin. Vasta nyt, kuukausi ennen vaaleja, aletaan puhua vaaleja ennustavin äänenpainoin. Soini on vain paistatellut mieltä hyväilevien gallupeiden loisteessa. Vanhat valtapuolueet ovat lähinnä vain kyräilleet toisiaan. Demarit yrittivät peesailla Soinia maahanmuuttopolitiikan saralla, mutta epäonnistuivat surkeasti. ”Maassa maan tavalla” -puheet eivät kuulostaneet kansan mielestä uskottavilta, eivätkä olleet sopusoinnussa puolueen entisten puheiden kanssa.

•••

Valta tuo vastuuta ja vallan kahvassa on vastattava päätöksistään. Sivusta huutelijan tilanne on paljon helpompi. Varsinkin jälkiviisastelu tuntuu olevan politiikassa parasta viisautta. ”Mitä minä sanoin” tai ”tästä varoitimme”. Totta kai oppositiotakin tarvitaan, se pitää hallituksen hereillä, mutta vallattoman on helppoa lupailla. Vastuun huonoistakin päätöksistä joutuvat kantamaan muut. Lupaillessa tahtoo unohtua, että vaalien jälkeenkin on elämää. Pelkkä vaalimenestys ei muuta valtion budjettia, ei paranna sairaita, ei poista työttömyyttä eikä turvaa eläkeläisten asemaa. Uusilla vallankäyttäjillä on kassassa rahaa aivan yhtä niukasti kuin ennen vaalejakin. Työtä riittää. Mutta ei hätää, kansa kyllä ehtii unohtaa lupaukset ennen seuraavia vaaleja.

•••

Murheellisinta on, että osa kansasta on käsittänyt demokraattisen vaikuttamisen aivan väärin. Tuulipukukansa marssii vaalikoppiin kuin totoluukulle. Yritetään veikata voittajaa. Gallupeja luetaan kuin ne olisivat veikkausvihjeitä. On valitettavaa, että voittoja ei näissä peleissä jaeta veikkaajille, vaan kaiken kahmivat hevosmiehet. Hetken voitonhuuman haihduttua luulen, että aika moni häpeää käytöstään. Niin on käynyt monesti ennenkin. Protestoiminen vain protestin vuoksi ei ole yleensä hedelmällistä. Vaikka voittaminen on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen, kannattaa ennen numeron pyöräyttämistä miettiä, mikä on oikeasti merkityksellistä ja rakentavaa. Sekö, että nämä mukavia lupailevat hevosmiehet ovat vallassa, vai se, että meillä on kotimaa, jossa on hyvä elää?

Pehmeillä puheilla ei pitkälle pötkitä.

Kirjoittaja on ylivieskalainen palomies-sairaankuljettaja ja vapaa kirjoittaja.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi kommenti

  1. Olipas mukavaa luettavaa ja niin osuvasti kirjoitettu. Hirveän hyvä tuo hevosmies- ja totoveikkausrinnastus. Hyvä!

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*