Antisemitismiin eli juutalaisvastaisuuteen löytyy kaksi toisistaan eroavaa määritelmää. Toinen syntyi todellisesta historiasta ja edustaa totuutta. Toinen on osa sionistien mytologiaa ja se keksittiin ei-juutalaisten eurooppalaisten ja amerikkalaisten kiristämiseksi pitäytymään Israelin kritisoimisesta, tai tarkemmin sanottuna pysymään hiljaa Israelin johtajien käyttäessä valtioterrorismia ja osoittaessaan monin tavoin täydellistä kansainvälisten lakien halveksuntaa.
Oikein ja rehellisesti määriteltynä antisemitismi on ennakkoluuloa, halveksuntaa ja jopa vihaa juutalaisia kohtaan, kaikkia juutalaisia kaikkialla, vain siksi että he ovat juutalaisia.
Jos taas antisemitismin määrittelee sionismi, tuo joidenkin juutalaisten koloniaalinen etnisen puhdistuksen koneisto, se tarkoittaa kaikkea kritiikkiä Israelin politiikkaa ja toimia kohtaan, erityisesti sen palestiinalaisten sortoa kohtaan. Se on myös kaikkea kritiikkiä, joka pohjautuu historian dokumentoituun totuuteen, joka paljastaa sionismipropagandan valheellisuuden. Toisin sanoen antisemitismi Israelin kannattajien määrittelemänä, olivat he oikeassa tai väärässä, on kaikkea kirjoitettua tai sanottua, joka on ristiriidassa sionismin version kanssa tapahtumista. Käytännössä sionistit sanovat: ”Jos olet eri mieltä kanssamme, olet juutalaisvastainen.”
Sionismin valheellinen syytös antisemitismistä on toiminut kiristyskorttina yllättävän hyvin tähän asti vaientaen Israelin vastaisen kritiikin ja estäen avoimen ja rehellisen keskustelun siitä, kenen pitää tehdä mitä ja miksi oikeuden ja rauhan eteen Lähi-idässä. Natsien holokaustin pitkässä ja yhä läsnä olevassa varjossa, tuon eurooppalaisten rikoksen, josta kuitenkin rankaistaan arabeja, on vain harvoja asioita joita länsimaalaiset julkisuudessa, politiikassa ja erityisesti mediassa pelkäävät enemmän kuin antisemitismin syytöksiä.
Kykenemättömänä osoittamaan vääräksi dokumentoitujen ja objektiivisten haasteita ja kritiikkiä esittävien viestien sisältöä sionismin käytäntö on aina ollut ja on edelleen ampua viestin tuojaa valheellisilla juutalaisvastaisuuden syytöksillä. Jotta ymmärtäisi täysin, mitä antisemitismi on ja mitä se ei ole, on välttämätöntä tietää, mitä sionismi on ja ei ole.
Sionismi väittää olevansa juutalaisten kansallismielinen liike, kaikkien juutalaisten kaikkialla. Jos asia olisi näin, olisi väitteellä antisionismista antisemitismin ilmentymänä jopa jotain uskottavuutta. Mutta tämä sionistien väite ei kestä lähempää tarkastelua.
Kuten olen todistellut kirjassani Sionismi: Juutalaisten todellinen vihollinen, totuus on se, että sionismin perustamisesta 1897 natsien holokaustiin asti sionismin kolonialistista hanketta kannatti ja sen hyväksyi vain pieni vähemmistö maailman juutalaisista ja sitä vastusti heistä suuri osa.
Totta on myös se, että Israelin yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta 1948 aina vuoden 1967 sodan lähtölaskentaan asti suurin osa maailman juutalaisista ei kokenut erityistä läheisyyttä Israeliin. Se muuttui, kun useimmat maailman juutalaiset uskoivat – koska sionismi ja länsimainen valtamedia oli heidät ehdollistanut uskomaan – että pieni Israel-parka oli vaarassa tuhoutua. Tässä valossa Israelin tyrmäävä voitto oli suuri ylpeyden aihe useimmille maailman juutalaisista.
Vaikka useimmat juutalaiset eivät silloin, eivätkä vieläkään, halua tietää sitä, totuus oli kuitenkin toisenlainen. Arabit eivät hyökänneet ensin, eivätkä aikoneetkaan hyökätä. 1967 sota oli Israelin hyökkäys.
Nykyään suurin osa siitä, mitä Israelin kannattajat väittävät juutalaisvastaisuudeksi, on itse asiassa Israelin vastaisuutta, mitä voisi mielestäni parhaiten kuvata antisionismiksi. Vastoin sionismin PR-velhojen väitteitä antisionismi ei ole antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta.
Kaikessa juutalaisvastaisuudesta käytävässä keskustelussa, oli se suppeaa tai laajaa, pitäisi todeta se tosiasia, että sionismi tarvitsee sitä. Ensimmäinen joka myönsi tämän, oli itse Theodore Herzl, sionismin perustaja. Yhdessä päiväkirjoistaan, joka julkaistiin vasta 1962, hän kirjoitti:
”Antisemitismi on kantava voima, joka tulee viemään juutalaiset luvattuun maahan. Antisemitismi on kasvanut ja tulee kasvamaan – ja niin tulen minäkin.”
Hän oli oikeassa. Ilman Adolf Hitlerin Saksassa ja natsien miehittämässä Euroopassa käynnistämää juutalaisvastaisuutta sionismin kolonialistinen hanke olisi ollut tuhoon tuomittu juutalaisten kannatuksen puutteesta johtuen.
Nykyään sionismi tarvitsee antisemitismiä tai kaikkea, mitä se voi kutsua juutalaisvastaisuudeksi, oikeuttaakseen harjoittamansa politiikan ja toiminnan.
Jokaisen keskustelun juutalaisvastaisuudesta tulisi huomioida myös Yehoshafat Harkabin sanat. Hän oli Israelin pisimpään palvellut sotilastiedustelutoimiston johtaja ja kirjoitti kirjassaan Israel’s Fateful Hour: ”Uskon Menachem Beginin tehneen vakavan ja tuhoisan virheen vihjatessaan, että Israelin kritisointi on juutalaisvastaisuuden ilmentymä.” Samassa kirjassa Harkabi varoittaa:
”Israel on mittatikku, jonka perusteella kaikkia juutalaisia arvioidaan. Israel on juutalaisvaltiona esimerkki juutalaisesta luonteesta, joka vapaana ja tiivistyneenä ilmenee siinä. Juutalaisvastaisuudella on syvät juuret historiassa. Kuitenkin jokainen puute tai virhe Israelin käytöksessä, mitä voidaan pitää alkujaan Israelin vastaisuutena, tulee todennäköisesti muuntumaan käytännön todisteeksi juutalaisvastaisuuden oikeellisuudesta. Olisi traagista ironiaa, jos Israelin valtio, jonka oli tarkoitus ratkaista juutalaisvastaisuuden ongelma, tulisikin olemaan osatekijä juutalaisvastaisuuden lisääntymisessä. Israelilaisten pitää tiedostaa, että heidän huonosta käytöksestään maksaa kovan hinnan heidän lisäksi kaikki maailman juutalaiset.”
1980-luvun alusta, kun nuo sanat kirjoitettiin, Israelin ”huono käytös” on ollut pääsyynä sionismin väittämässä juutalaisvastaisuudessa, joka on todellisuudessa Israelin vastaisuutta ja antisionismia. Tänä päivänä maailman juutalaisille suurin vaara on, kuten Harkabi varoitti, että Israelin vastaisuus ja antisionismi tulee muuntumaan antisemitismiksi, jonka seurauksena jossain vaiheessa nousee suuri kansanliike juutalaisia vastaan.
Oma mielipiteeni on, että tällainen katastrofi tulee tapahtumaan, jollei pääosin ei-juutalaista länsimaailmaa, jossa elää suurin osa juutalaisista, tehdä tietoiseksi juutalaisuuden ja sionismin eroista. Kuten olen monesti aiemmin sanonut, enkä väsy tätä toistelemaan, tietoisuus tästä erosta on avain kahden tärkeän asian ymmärtämiseen.
Ensimmäinen asia on syy, miksi on täysin mahdollista olla kiihkeä antisionisti (vastustaa sionismin jatkuvaa kolonialistista hanketta) olematta millään tavalla juutalaisvastainen (antisemitisti).
Toinen asia on syy, miksi on väärin syyttää kaikkia maailman juutalaisia vain muutaman Israelin piinkovan sionistin rikoksista.
Oman analyysini mukaan vasta kun länsimaalaiset ymmärtävät nämä kaksi asiaa ja mitä juutalaisvastaisuus on ja mitä se ei ole, vasta sitten voimme alkaa odottaa sionismin vapauden ja hallinnan päättyvän palestiinalaisista, arabimaailmasta ja länsivaltojen hallituksista. Vasta sitten he lakkaavat olemasta kansainvälisten lakien yläpuolella.
Alkuperäinen artikkeli: http://www.alanhart.net/anti-semitism-%E2%80%93-zionist-myth-v-truth-and-reality/ [1]