Kysymys: Mikä puhuu äidinkielenään hepreaa, käy synagogassa, on korkeasti koulutettu, kutsuu itseään intersektionaaliseksi feministiksi, ottaa kantaa Israelin politiikkaan, haluaa kiristää sananvapauslakeja Suomessa, valittaa jatkuvasti ”holokaustista [1]” ja valkoisen kulttuurin sisäsyntyisestä pahuudesta sekä käyttää aseenaan valtamediaa?
Vastaus: pieni ruskea tyttö.
Keskiviikkona julkaisimme artikkelin [2] Helsingissä järjestetystä rasisminvastaisesta Meillä on unelma –ilmaiskonsertista. Tutkimme erityisen tarkasti tapahtumassa puhuneen rabbi Simon Livsonin puheenvuoroa sekä ristiriitaista asetelmaa, jossa tunnustuksellinen sionisti päästetään puhumaan suvaitsevaisuuden, monikulttuurisuuden ja vapaiden rajojen puolesta.
Livsonin puheenvuoro ei saanut juurikaan huomiota Magneettimedian ulkopuolella. Tapahtuman myötä syntyi kuitenkin toinen tähdenlento: Koko Hubara, jonka naama tuli viimeistään torstaina kaikille tutuksi Helsingin Sanomien tekemän etusivun jättihaastattelun ansiosta.
Hubara rehkii toimittajana Radio Helsingissä, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan Ruskeat tytöt –blogistaan. Blogin idea on yksinkertainen: viaton suklaasilmäinen ”ruskea tyttö” ihmettelee naiivisti maailman pahuutta ja valkoisten ihmisten rasistisia asenteita. Kas tässä tyylinäyte:
”Onko se painajainen se, että minun vanhempani ovat saaneet aikanaan kokea niin syvän rakkauden toisiaan kohtaan, että he halusivat mennä naimisiin ja perustaa perheen. Onko se painajainen se, että he halusivat muuttaa Suomeen, koska täällä meidän perheellämme on paremmat ja turvallisemmat oltavat. […]
Painajainen on se, että minua ei pidetä suomalaisena, vaikka olen tavallinen, hyvä ihminen, ja minulta suomalaisuuden saavat anastaa ihmiset, jotka haluavat tappaa minut. […]
Painajainen on se, että tämä on minun yksi, ainoa elämäni, tässä yhdessä, ainoassa kotimaassani. Tämä ei ole unta, mutta minä. en. ole. painajainen. Minä olen unelma.”
Hubaran lapselliset, syyllistävät ja häpeilemättä oikeaan aivopuoliskoon tarrautuvat vuodatukset uppoavat kuin kuuma veitsi voihin Pohjoismaissa, joissa individualismi, lempeys ja tasa-arvo kulkevat kirjaimellisesti kantaväestön geeneissä [3]. Kuinka kukaan kehtaisi kyseenalaistaa pienen ruskean ressukan kokemia kauheuksia tai tämän tarjoamaa utopiaa maailmasta, jossa ylikansallinen Kumbayan kaiku peittää viimein alle rumat rasistiset herjat?
Ruskea tyttö vai juutalainen intellektuelli?
Hubara nousi valtakunnalliseen valokeilaan Immos-kohun ja tiistain ilmaiskonsertin myötä. Iltalehti luonnehtii hänen tuotoksiaan ”koskettaviksi”. Yle Puheen toimittajalta puolestaan ”pääsi itku”, kun ruskea tyttö julisti olevansa ”unelma”. Torstaina Hubara kertoi itsestään HS:n syväluotaavassa haastattelussa.
Pieni ruskea tyttö on 31-vuotias. Naiivit blogikirjoitukset tulevat valtiotieteiden kandidaatin kynästä. Isä: Israelissa syntynyt juutalainen. Lempiohjelma: amerikkalainen Girls, jonka ovat tuottaneet Dunham, Kaplan ja Apatow. Kaikki juutalaisia. Mielikuva pienestä ruskeasta tytöstä alkaa muuttua.
Yle Puheen iltapäivä haastatteli [4] Hubaraa torstaina. Hubara rehvasteli, että juuri hän ja hänen ystäväpiirinsä olivat tiistain rasisminvastaisen tapahtuman takana. Ainut asia, mikä hänelle jäi tapahtumasta hampaankoloon oli se, että jopa siihen osallistuneet suomalaiset olivat aivan liian rasistisia.
Myös Alexander Stubbin twiitti ”monikulttuurisuus on rikkaus” oli Hubaran mielestä äärimmäisen loukkaava, koska Stubb ei ollut tarpeeksi militantti. Hubara kertoo olleensa mukana buuaamassa Homma-foorumin perustaja Matias Turkkilalle, kun tämä yritti pitää puhetta (tämä on varmasti ollut hieno hetki maahanmuuttokriittisen liikkeen sionistiselle siivelle!).
[5]Hubara puhuu hepreaa toisena äidinkielenään, käy synagogassa ja elää muutenkin juutalaisia juuriaan kunnioittaen. Hän on paitsi juutalainen niin myös ”intersektionaalinen feministi”. Feminismi merkitsee hänelle sitä, että on väärin puhua mustien päätähuimaavista raiskaustilastoista [6], koska 95 % raiskaajista on miehiä. Hän viittaa ”holokaustiin” ja muistuttaa: ”Meille luvattiin, ettei enää koskaan.” Ylpeänä Hubara kertoo, että jo hänen isoäitinsä järjesti tukea Neuvostoliiton juutalaisille.
Hubaran mielestä on painajaismaista, että isänmaalliset arvot ovat Suomessa nousussa. Hän vaatii poliisilta ja medialta kovia toimia kansallismielisiä vastaan. Hubara vakuuttelee Ylen kuulijoille, että yhdelläkään Suomeen tulevalla maahanmuuttajalla ei ole yhteyksiä ISIS:n kaltaisiin äärijärjestöihin. Sen sijaan sortava valkoinen suomalainen yhteiskunta radikalisoi maahanmuuttajia.
Valkoiset ovat suurin ongelma
Pahinta Hubaran mielestä maailmassa on kansainvälinen rakenne – jonkinlainen globaali etninen salaliitto, jossa valkoinen on ”arvokkaampi kuin muut”. Juuri valkoiset ihmiset ja kulttuurit vaikuttavat olevan juutalaisbloggaajalle merkittävin yksittäinen ongelma.
Hubaran mukaan valkoinen kansainvälinen salaliitto murskataan panostamalla nuorten asennekasvatukseen. Suomalaislapsille on aikaisessa vaiheessa alettava opettaa, että yhteiskunnan vitsauksista pahin eli rasismi syntyi kolonialismin ja orjakaupan perintönä. Rasismi on siis puhtaasti valkoista eurooppalaista alkuperää.
Puhuessaan ”rasismin” historiasta Ylellä Hubara ei maininnut paljon kolonialismia vanhempia ilmiöitä, kuten Talmudissa kuvattua juutalaista rasismia [7]. Hän ei myöskään koskaan syytä juutalaisia esi-isiään mustien orjakaupasta [8], vaikka juutalaisilla oli tässä suhteellisesti paljon suurempi rooli kuin valkoisilla. Vain valkoiset ovat syyllisiä.
[9]Sen lisäksi, että valkoiset suomalaiset nuoret on opetettava häpeämään juuriaan ja kulttuuriaan, vaatii Hubara ryhtiliikettä myös mediamaailmaan.
Hänen mukaansa tiedotusvälineiden on alettava käsitellä ”rasismia” ja kansallismielisiä mielipiteitä uudella strategialla. Maahanmuuton vastustaminen ei olekaan ”yhdenvertainen mielipide”. Se ei itse asiassa ole mielipide lainkaan vaan jonkinlaista sanoiksi puettua pahuutta, jota ei tule noteerata julkisessa keskustelussa. Hubaran mukaan maahanmuuttokeskustelussa ei ole kyse dialogista, vaan siirtolaisvirtojen vastustajat on yksinkertaisesti hiljennettävä.
Hubaran unelma
Hubara oli järjestämässä Meillä on unelma –tapahtumaa yhdessä Radio Helsingin Aleksi Pahkalan kanssa. Kun Pahkala haastatteli [10] juutalaista viime helmikuussa, hän totesi Ruskeat tytöt –blogin nostaneen ”parhaiten suomalaisen arkirasismin pinnalle, mitä minä olen nähnyt”. Tuolloin Hubara kertoi noudattavansa ”isänsä uskonnon” perinteitä ja pelkäävänsä eniten keski-ikäisiä valkoisia ”duunarin” näköisiä miehiä.
Hubara kertoi missiostaan; hänen mukaansa suomalaiset tiedotusvälineet eivät näytä kansalaisille vieläkään tarpeeksi paljon ei-valkoisia kasvoja. Mustaa, ruskeaa ja juutalaista on saatava lisää, hinnalla millä hyvänsä. On tehtävä rodullinen kulttuurivallankumous. Lopuksi Hubara syytti valkoista suomalaista yhteiskuntaa siitä, että maassamme on niin vähän mustia menestyjiä.
[11]Immos-kohun alettua Hubaraa haastateltiin [12] jälleen Radio Helsingissä. Juutalaisen mukaan Olli Immosen monikulttuurisuusvastainen kirjoitus oli ”henkilökohtaisesti loukkaava”. Hubaran opetti kuulijoille, että maahanmuuttokriittisyys on vain peitenimi rasismille. Vaikka Hubara on juutalainen, hän haluaa vapaata muslimimaahanmuuttoa Eurooppaan (mikä ei ole lainkaan harvinaista [13]). Hubara totesi, että muslimit eivät ole koskaan tehneet hänelle mitään pahaa – toisin kuin pahat valkoiset rasistit. Hän muistutti jälleen maagisesta luvusta: ”6 000 000 [14] mun kaltaista ihmistä murhattiin”.
Hubara Radio Helsingissä latistaa keskustelun Afrikasta ja arabimaista tulevasta siirtolaishyökyaallosta sanomalla, että ”Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja monitahoinen maa”. Jos näin kerran on, miksi monikulttuurisuuden puolesta sitten täytyy paasata suu vaahdossa? Jos asia on itsestäänselvyys, miksi siitä edes keskustellaan? Tiistaina puhuneen rabbi Simon Livsonin tavoin Hubara vaatii ”ehdotonta nollatoleranssia” ja lainsäätäjiltä uusia aseita poliittisen sensuurin tueksi:
”Kyllä mun mielestä eurooppalaisena maana meidän täytyy pystyä rajaamaan sitä keskustelua, meillä ei ole sijaa rasismille eikä fasismille eikä tällaiselle keskustelulle. Se ei ole sananvapautta. Meillä on isoja isoja kansanryhmiä, jotka vaiennetaan täällä täysin, joilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa asioista eikä minkäänlaista pääsyä yhteiskuntaan.
Ja täähän ei tietenkään koske vain maahanmuuttajia tai humanitäärisistä syistä tänne tulleita ihmisiä tai rodullistettuja ihmisiä, vaan meillä on paljon paljon huono-osaisia kantaväestöön kuuluvia ihmisiä, joita käytetään hyväksi tässä poliittisessa pelissä ja usutetaan heikossa asemassa jo valmiiksi olevia ihmisiä toisiaan vastaan.”
Uusi proletariaatti
Hubara toisteleekin haastatteluissaan kommunismin [15] juutalaisen isän Karl Marxin teesejä. Marxin mielestä isänmaallisuus lietsoi vihaa ja riistoa huono-osaisten proletaarien välille. Kommunistit tahtoivat torjua tämän murskaamalla kansallisvaltiot ja hävittämällä kansalliset kulttuurit, joita pidettiin riiston rakenteina.
Radio Helsingin toimittajat tuskin edes tajusivat kuinka homeisia Hubaran opit olivat. Puhdasta kommunismia sadan vuoden takaa.
[16]
Hubaran retoriikalla luodaan siis uusi proletariaatti, jota ei määrittelekään luokka vaan rotu. Hän on kuluneen viikon aikana kertonut lukuisissa haastatteluissa, että myös esimerkiksi virolaiset ja inkerinsuomalaiset ovat hänen tavoin ”ruskeita”. Juutalainen aktivisti tahtoo yhdistää kaikki potentiaalisesti itsensä ulkopuolisiksi tuntevat yhdeksi voimaksi, joka voi pyyhkiä ”syrjivän” suomalaisen kantakulttuurin pois.
Sekoittamalla juutalaiset, afrikkalaiset, arabit ja inkerinsuomalaiset tahdotaan tietysti hämärtää keskustelu rodun merkityksestä sekä eri maista tulevan maahanmuuton laadullisista eroista (1 [17], 2 [18]).
Hubara argumentoi Radio Helsingin haastattelussa, miksi poliittinen sananvapaus on turha ja jopa haitallinen asia. Hänen mielestään Suomessa on (tarkemmin määrittelemätön) ryhmä siirtolaisia, jotka eivät saa ääntään tällä hetkellä kuuluviin. Tämän vuoksi myöskään suomalaisia maahanmuuton vastustajia ei saa päästää kuuluviin. Todella loogista ja vakuuttavaa.
Alituinen huoli suomalaisesta väkivallasta
Hubaran leipälaji on valitus suomalaisten rasistien suorasta toiminnasta.
Ylen Aamu-tv-ohjelmassa [19]tiistaina esiintynyt Hubara maalasi rohkein vedoin kuvaa Suomesta, jossa valkoinen peto vaanii jo kotioven kynnyksellä: ”Joka kerta kun lähtee ulos kotoa, sen on semmonen alitajuinen kela, että jotain voi tapahtua tänään.”
[20]Hubaran mukaan suomalainen sosiaalivaltio on ”asettanut pelon ruskeisiin”. Hän muistutti jälleen, että ”ruskeita” ovat esimerkiksi korkeasti koulutettu juutalainen Hubara itse sekä inkerinsuomalaiset. Hubaran hurjat tarinat väkivallasta eivät ole mitään uutta. Samanlaisia kertomuksia analysoimme Magneettimediassa maaliskuussa ”rasisminvastaisella viikolla [21]”:
”Ylen haastattelussa Suomen Punainen Risti lietsoi taitavasti rasistisen väkivallan paniikkia. Pikkarainen valisti kuulijoita siitä, kuinka kantasuomalaisten tulisi toimia, jos he joutuvat todistamaan rasistisen iskun maahanmuuttajaa vastaan. Radiossa esimerkiksi pohdittiin, mitä tehdä, jos hyökkäys on niin väkivaltainen, että maahanmuuttajan apuun rientävä moraalinvartija joutuu itsekin hengenvaaraan.
Anteeksi kuinka? Milloin yksikään suomalainen on viimeksi joutunut tällaiseen tilanteeseen? Pikkarainen ei tietenkään kerro tosielämän esimerkeistä eivätkä Yleisradion toimittajat niitä pyydäkään. SPR ei väittänyt suoraan, että maahanmuuttajiin kohdistuisi Suomessa tappavaa väkivaltaa. Sen sijaan SPR spekuloi ja johdatteli radion kuuntelijoita.
Mediakritiikitöntä yleisöä vietiin kuin pässiä narussa. Yleisölle jäi mielikuva, että maahanmuuttajia piestään kaduilla henkihieveriin tämän tästäkin, kun kerran Yleisradion on jo jaettava selviytymisvinkkejä. Johdattelua. Mielikuvia.”
Roturoolileikkejä
Juutalainen Hubara tuskin on epätietoinen siitä, että kutsumalla itseään ”ruskeaksi tytöksi” hän tekeytyy afrikkalais- tai arabitaustaiseksi ja piilottaa samalla tosiasian, että hän edustaa maailman varakkainta ja vaikutusvaltaisinta [22] etnistä ryhmää. Maailmalla Hubaran kaltaisia juutalaisia on pilvin pimein.
On Tim Wisen [23] ja Sally Kohnin [24] kaltaisia juutalaisia, jotka tekeytyvät valkoisiksi. Wise ja Kohn valittavat jatkuvasti ”valkoisesta etuoikeudesta” ja vaativat, että ”meidän valkoisten” on viimein avattava rajat kokonaan ja tehtävä lännestä Afrikan siirtomaa.
Forgot my wallet. MTA officer let me on subway for free. #classprivilege [25] #whiteprivilege [26]
— Sally Kohn (@sallykohn) 7. toukokuuta 2015 [27]
Twiitti: Kun juutalaista Sally Kohnia kohdellaan huomaavaisesti, syyttää hän yhteiskuntaa ”valkoisesta etuoikeudesta”.
Australiassa on puolestaan Bindi Colen [28] kaltaisia juutalaisia kulttuurimarxisteja, jotka tekeytyvät aboriginaaleiksi. Erityisen kiehtovaa on se, että Australiassa on rangaistavaa ”vihapuhetta” epäillä aboriginaaleiksi itseään väittävien etnistä taustaa. Tästä on kiittäminen australianjuutalaista tuomaria nimeltä Mordechai Bromberg. Kun toimittaja Andrew Bolt totesi, ettei Bindi Cole ole todellisuudessa aboriginaali, tuomitsi Bromberg Boltin vihapuheesta.
Olipa kyse ”aboriginaali” Colesta, ”valkoisesta” Kohnista tai ”ruskeasta” Hubarasta, on sanoma aina sama: ”Valkoinen yhteiskunta on läpimätä ja sortava – väestönvaihto on väistämätön!”
Uuslysenkolaiset
[29]Roturoolileikit ovat mahdollisia, sillä Hubaran mielestä rotu ei ole biologinen käsite vaan ”sosiaalinen konstruktio”.
Hubaran ajatusmaailmaa kutsutaan toisinaan humoristisesti uuslysenkolaisuudeksi, millä viitataan Neuvostoliitossa kunnioitettuun ”biologiin” Trofim Denisovitš Lysenkoon [30]. Juutalaisen Marxin oppeja ”biologisessa” tutkimustyössään soveltanut Lysenko väitti, että perinnöllisyystiede oli porvarillista huuhaata.
Jos perinnöllisyystiede olisi oikeassa, sehän merkitsisi synnynnäisiä eroja ihmisten välillä, mikä tuhoaisi kokonaan kommunismin kansainvälisyyteen ja tasa-arvoon tähdänneen projektin. Lysenko päättikin keksiä biologian uudelleen – biologian, jossa ei olisi sijaa epätasa-arvolle, ”fasismille” ja ”rasismille”.
Maataloudesta erityisen kiinnostuneen Lysenkon mielikuvituksessa perintötekijät eivät vaikuttaneet viljan siemeniin, vaan kaikki riippui siitä, kuinka siemeniä käsiteltiin. Teoriaansa nojaten Lysenko suunnitteli uusia viljelytekniikoita, joilla Neuvostoliitto saataisiin kammettua kehityksen urille. Ikävä kyllä Stalin oli antanut ”puhdasoppiselle” Lysenkolle paljon poliittista vastuuta; kuten arvata saattaa, ”fasismista” puhdistettu marxistinen maanviljelyohjelma johti nälänhädän puhkeamiseen.
Hubara ja hänen oppi-isänsä ovat oman aikamme lysenkoja, jotka kiistävät rotujen biologisen todellisuuden. On vain ”rodullistettuja” ihmisiä. Sekä Lysenko että ”rodullistamisesta” vaahtoavat vasemmistoideologit painottavat, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Mustat raiskaavat ja murhaavat valkoisia enemmän [31], koska valkoiset ovat ”rodullistaneet” heidät tekemään niin. Pahan valkoisen yhteiskunnan painama stigma periytyy mustalta isältä pojalle, vaikka todellisuudessa meidät erottaa pelkkä ihonväri.
Hubaran lisäksi Suomen valtamediassa ”rodullistamisesta” on aiemmin paasannut lähinnä ”rasismitutkija” Vesa Puuronen [32]. Ei liene yllättävää, että Puuronen on julkikommunisti. Kotisivuillaan Puuronen jakaa valokuvaa itsestään pitämässä banderollia, jossa lukee tyhjentävä iskulause: ”Eläköön marxismi-leninismi.” Puurosen ja Hubaran höpinä ”rodullistamisesta” on 2000-luvun lysenkolaisuutta, jossa perinnöllisyystiede saa piut paut yksinkertaisesti siksi, että puhe periytyvistä rodullisista ominaisuuksista on poliittisesti epäkorrektia.
[33]
Miksi media rakastaa Hubaraa?
Hubaran kirjoitustyylin purevuus perustuu siihen, ettei hän yritäkään esittää tilastoja tai tieteellisiä argumentteja väitteidensä tueksi. Bloggaajan tuotokset herättävät vastustajissa huonoa omatuntoa, sillä niissä vedotaan kauhistuttaviin anekdootteihin, joiden todenperäisyys jää kuitenkin hämärään. Suomalainen duunari katsoi pahasti. Suomalainen duunari huusi järkyttyneelle somalilapselle raitiovaunuissa. Suomalainen duunari hyökkäsi viattoman teinin kimppuun kaupassa. Suomalainen hallituspoliitikko suunnitteli joukkotuhontaa Breivikin muistopäivänä ja niin edelleen.
Helsingin Sanomien kaltaiset mediat puolestaan nielevät pureskelematta Hubaran hekumoinnin. Valkoisia maahanmuuttajien uhreja ei päästetä julkisuuteen antamaan perspektiiviä poliittisesti korrekteille itkuvirsille. Tilastot esimerkiksi osoittavat [34], että mustat hyökkäävät valkoisten kimppuun 60 kertaa useammin kuin valkoiset mustien kimppuun. Valtamedia ei kuitenkaan tasapainota ”ruskeiden tyttöjen” kertomuksia valkoisilla tytöillä, jotka ovat joutuneet mustien raiskaamiksi tai pahoinpitelemiksi.
Koko Hubarasta on hurjaa vauhtia tulossa seuraava puhuva pää, jolta valtamedia janoaa kommentteja aina, kun tarvitaan ”arvovaltaisia” tahoja kommentoimaan ”päätään nostavaa” rasismia. ”Ruskea tyttö” on pelkkä karikatyyrihahmo; sen takaa löytyy juutalaistaustainen intellektuelli, joka on kietonut vanhat marxismin opinkappaleet mediaseksikkääseen pakettiin. HS:n Nyt-liitettä lukeva kulttuurillisen lobotomian kärsinyt Suomi tietysti rakastaa ruoskia itseään Hubaran alttarilla.
Toivottavasti maahanmuuttokriittiset julkaisut alkavat tästä lähtien tuoda ”Ruskean tytön” aatteellista ja etnistä taustaa entistä voimakkaammin esille. Kulissien on aika kaatua.
Arvi Pihkala