- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Amerikkalaiset saavat liikaa D-vitamiinia? Kriittinen katsaus mediahysteriaan

Kuluneiden vuosikymmenten aikana D-vitamiinin terveyshyödyjä [1] on käsitelty kymmenissätuhansissa tutkimuksissa. Veren matalalla D-vitamiinipitoisuudella on havaittu yhteys lukemattomiin kroonisiin terveysongelmiin. Oikeastaan sivustomme on tässä suhteessa edelläkävijä, sillä se toi huomiota ja herätti mielenkiintoa D-vitamiinia kohtaan jo yli 15 vuotta sitten. Vasta tänä päivänä useimmat lääkärit ovat havahtuneet ja ottavat D-vitamiinin vakavasti, vasta nyt he mittauttavat potilaidensa D-vitamiiniarvot ja suosittelevat ravintolisän käyttöä tarpeen vaatiessa. Otetut edistysaskeleet saavat viimeisimmän takaiskun tuntumaan ikävämmältä.

Reutersin tuore otsikko: ”Monet amerikkalaiset käyttävät D-vitamiinia liikaa”.1 [2] ”Yhä useammat käyttävät liikaa D-vitamiinia”, julistaa Popular Science. ”Yliannostus ei ole vastaus puutostilaan”, lehti jatkaa.2 [3] ABC News varoittaa katsojia, että 4000 kansainvälistä yksikköä (IU) suuremmat annokset ylittävät ”turvallisen saannin rajan” ja voivat johtaa sepelvaltimotautiin.3 [4] Samaa virttä veisaavat Consumer Affairs4 [5] ja monet muut.5 [6],6 [7]

Mistä koko homma on lähtenyt liikkeelle? Jos seuraat D-vitamiinitutkimusta, tiedät varsin hyvin että D-vitamiinin suositustasot – suositeltava päiväannos jos et saa riittävästi aurinkoa [8] – ovat nousseet roimasti viimeisten vuosien aikana.

Tutkijat ovat myös osoittaneet, että D-vitamiinin saantisuositus on kymmenen kertaa liian pieni, mikä johtuu laskuvirheestä. Valitettavasti median uutisoimissa tutkimuksissa näitä tosiseikkoja ei mainita vaan vuosikymmeniä vanhoista virhepäätelmistä uutisoidaan totuutena.

Ottavatko amerikkalaiset liian suuria määriä D-vitamiinia?

Tämän tutkimuksen7 [9] mukaan lähes 20 prosenttia täysikäisistä amerikkalaisista käyttää D-vitamiinia ravintolisänä, ja monet ottavat ”tarpeettoman suuria annoksia” – jotka ovat yhteydessä ”kohonneeseen murtumien, kaatumisten, munuaiskivien ja tiettyjen syöpien riskiin” – jopa kohonneeseen yleiseen kuolemanriskiin.8 [2]

Tutkimus varoittaa, että kaikki yli 4000 IU:n päivittäisannokset ovat ”tarpettoman suuria”, ja että tämä on suurin suositeltava annos, ja tätä suuremmilla voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia. Minnesotan yliopiston kansanterveystutkija Pamela Lutsey kommentoi Reutersille:

”D-vitamiini osallistuu luunmuodostukseen, ja se auttaa kalsiumia imeytymään elimistöön ja ylläpitämään veren kalsium- ja fosfaattitasapainoa. Liiallinen D-vitamiini voi olla haitaksi, sillä tällöin kalsiumia voi imeytyä liikaa. Veren liiallinen kalsium taas voi kertyä pehmytkudoksiin, kuten sydämeen ja munuaisiin.”

Reuters kylläkin huomauttaa ettei tutkimus ollut ”kontrolloitu koe, jonka tavoitteena on tutkia eri D-vitamiinimäärien riskejä ja hyötyjä”. Valitettavasti tämä tärkeä maininta todennäköisesti unohtuu kaiken pelonlietsonnan keskellä, olipa johtopäätös kuinka väärä tahansa.

Ensiksikin tutkimukset tekijät olettavat, että Yhdysvaltain kansallisen lääkeakatemian D-vitamiinin saantisuositus perustuu tieteelliseen näyttöön. Ja kun kävi ilmi ettei asia ole näin, omistautuneet D-vitamiinitutkijat ovat kehottaneet NAM:ia päivittämään saantisuosituksensa, sillä se perustuu laskuvirheeseen.

Liian pieni saantisuositus johtuu laskuvirheestä

Tällä videolla Keith Baggerly selittää mitä ongelmia NAM:in D-vitamiinisuosituksiin liittyy. Voit myös lukea raportin täältä [10]. NAM (aiemmin IOM) määritteli luuterveyden kannalta riittäväksi pitoisuudeksi 20 nanogrammaa 25-hydroksi-D-vitamiinia millilitraa kohden (ng/mL). Ja jotta 20 ng/mL tasoa saataisiin pidettyä yllä, alle 70-vuotiaat tarvitsevat 600 IU:ta päivässä ja yli 70-vuotiaat 800 IU:ta. Mutta nämä molemmat arvot ovat liian matalia, mikä johtuu matemaattisesta virheestä.

Samalla raakadatalla mutta oikein laskettuna 30 ng/ml on luiden terveyden kannalta riittävä pitoisuus, ja kun otetaan huomioon D-vitamiinin logaritminen annos-vastesuhde, jos tavoiteltua seerumin pitoisuutta nostetaan 50 prosentilla, saantia IU:ina tulee nostaa moninkertaiseksi.

Vuonna 2014 Edmontonin yliopiston tutkijat julkaisivat paperin,9 [11] jossa osoitettiin selkeästi että NAM oli tehnyt laskuvirheen määrittäessään kuinka paljon tarvitaan saavuttamaan 20 ng/mL pitoisuus. Oikein laskettuna saantisuositus olisi ollut vähintään 10 kertaa ilmoitettua suositusta suurempi.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että 30 ng/ml on riittävä lähinnä luiden terveydelle: pitoisuus ei ole välttämättä yleisterveyden tai sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta riittävän korkea. Tutkittaessa afrikkalaisia alkuperäisheimoja on havaittu, että fysiologiset tasot ovat 40-60 ng/ml, jota myös GrassrootsHealthin asiantuntijalautakunta suosittelee yleisterveydelle. Kuten tri Robert Heaney selitti asian aiemmassa haastattelussa (alla):

”[Saantisuositus], kuten monet varmasti tietävät, tarkoittaa saantia joka täyttää ravitsemuksellisen tarpeen 97,5 prosentilla väestöstä … Kuinka paljon on riittävästi? [IOM:in, nykyisen NAM:in] mukaan 600 IU:ta riittää. Mutta on selvää että 600 IU:ta ei riitä 97,5 prosentille saavuttamaan yli 20 ng/ml arvoa. Juuri tämän Edmontonin tutkijat osoittivat.

Itse asiassa … edes puolet 600 IU:ta nauttivista ihmisistä ei saavuttaisi 20 ng/ml tasoa … Edmontonin tutkijat käyttivät samoja tutkimuksia kuin IOM ja saivat tulokseksi 8895 IU:ta päivässä … Kun minulla oli pääsy GrassrootsHealthin (GRH) dataan, joka eroaa täysin IOM:n käyttämästä, saatoimme laskea suoraan tarvittavan saannin …

Se johtuu siitä, että GRH:n tietokannasta tiedämme täsmälleen kuinka paljon 25-hydroksi-D nousi osallistujilla sillä annostuksella jota he käyttivät. Laskelmamme osoittivat että 3800 IU:ta päivässä ja muu saanti [auringosta ja ruoasta] auttaisi saavuttamaan 20 ng/ml tason 97,5 prosentilla väestöstä.

Kun väestön tämänhetkinen saanti otetaan huomioon, osoitimme, että tarvitaan noin 7000 IU:ta päivässä jotta 97,5 prosentilla arvot olisivat yli 20 ng/ml. Tämä on hyvin lähellä lukua jota Edmontonin tutkijat käyttivät: 8895 [IU:ta].”

Kansanterveydelliset vaikutukset ovat valtavat. Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia (NAS) perusti tilastotutkimusryhmän käymään läpi NAM:in laskelmat. Tutkimusryhmä on saanut katsauksensa valmiiksi, mutta tuloksia ei ole vielä julkaistu. On erittäin tärkeää että tulokset julkaistaan mahdollisimman pian, jotta nykyinen väärä tieto saadaan oikaistua, jonka mukaan amerikkalaiset ottavat vaaralliset suuria annoksia D-vitamiinia, vaikka todellisuudessa suurin osa ei saa läheskään tarpeeksi.

NAM:in täytyy ottaa vastuu virheistään ja lakata levittämästä väärää tietoa

Heaney tietää mistä puhuu, hän on yksi maailman johtavista ja tunnustetuimmista D-vitamiinitutkijoista. Ennen kuolemaansa hän toimi tutkimusjohtajana GrassrootsHealthilla, joka kerää ja yhdistää tietoja D*Action-projektin [12] kaltaisista väestötutkimuksista.

Kliinisen endokrinologin koulutuksen saanut Heaney vietti suuren osan viimeisestä 50 vuodestaan kliinisen tutkimuksen parissa, josta suurin osa keskittyi D-vitamiiniin ja erityisesti D-vitamiinin tarpeeseen. Hän halusi selvittää:

Heaney kollegoineen haastoi NAM:in saantisuosituksen10 [13] ja varoitti päivittäisen saantisuosituksen olevan kymmenen kertaa liian pieni. Suurin osa D-vitamiiniasiantuntijoista on samaa mieltä siitä, että seerumin 20 ng/ml on liian matala optimaalisen terveyden kannalta, mikä tarkoittaa että suurin osa tarvitsee enemmän.

Sitä paitsi suositusten tulisi perustua veren pitoisuuteen, ei päivittäisannokseen, koska samalla annoksella on erilainen vaikutus eri ihmisiin. Kuten 2015 tutkimuksessa, jossa arvioitiin D-vitamiinivalmisteiden vaikutusta eri ihmisiin:11 [14]

”Sama D-vitamiiniannos vaikuttaa 25(OH)D-konsentraatioon eri tavalla eri ihmisillä … Tätä katsausta varten tutustuttiin perusteellisesti kirjallisuuteen, jotta saataisiin selville tekijät jotka vaikuttavat kierrossa olevan 25(OH)D:n määrään ja vaikutuksen voimakkuuteen …

D-vitamiinilisän vaikutuksen voimakkuus voidaan selittää useilla ympäristö- ja väestötekijöillä. Zittermann et al. (2014) julkaisi hiljattain systemaattisen katsauksen, jossa painotettiin kehonpainon vaikutusta veren 25(OH)D-pitoisuuden annos-vastesuhteeseen.

Tutkijat osoittivat, että 34,5 prosenttia veren 25(OH)D-pitoisuuden vaihtelusta voidaan selittää kehonpainolla, toiseksi suurin osuus ravintolisän muodolla (D2 vai D3) (9,8 prosenttia), iällä (3,7 prosenttia), kalsiumin saannilla (2,4 prosenttia) ja 25(OH)D:n lähtöpitoisuudella (1,9 prosenttia), jolloin noin 50 prosenttia selittyy tuntemattomilla tekijöillä.”

Yksi tällainen tuntematon tekijä voi liittyä eroihin yhden nukleotidin polymorfismeissa (SNP:t), siis yleiseen perinnölliseen vaihteluun. Mutta ainoa varma tapa selvittää onko annos sopiva on mittauttaa veriarvot, joiden tulisi olla 40-60 ng/ml ympäri vuoden.

Tutkijat arvelevat, että myrkytysoireita ei ilmene 200 ng/ml pienemmillä pitoisuuksilla, eikä tutkimuksissa ole havaittu myrkytysoireita edes 10 000 IU:n päivittäisannoksella12 [15],13 [16] – aika kaukana suositellusta suurimmasta 4000 IU:n päiväannoksesta.

Kuinka paljon D-vitamiinia tulisi saada?

GrassrootsHealthin keräämän tiedon ja tutkimusten perusteella 40 ng/ml on paljon perustellumpi vähimmäisraja. Välttyäkseen kroonisilta sairauksilta ja optimaalisen terveyden kannalta 40-60 ng/ml vaikuttaa ihanteelliselta. Heaneyn mukaan todisteet osoittavat, että 20 ng/ml ei ehkäise edes osteomalasiaa.

”Yritän sanoa, että [IOM, nykyinen NAM] aivan hakoteillä: ei siksi, että heidän käyttämissään luvuissa olisi jotain vikaa, vaan koska he tekivät matemaattisen virheen. He laskivat väärin, mikä on vähän noloa kun asiaa miettii. Joku ei tarkistanut tuloksia,” Heaney sanoo.

”Nyt kun virhe on tapahtunut, ja koska virkamiehet ovat virkamiehiä, he eivät halua korjata asiaa. Et tule kuulemaan heidän suustaan: ’Sori, laskimme väärin. Tämä on oikea tulos.’ Heidän asenteensa on enemmänkin: ’Emme ole väärässä, jos liittovaltio haluaa arvioida sen uudelleen, saattaa kestää 10 vuotta ennen kuin kukaan edes vilkaisee sitä.'”

Lutseyn tutkimus on täydellinen esimerkki siitä miksi NAM:in on oikaistava virheensä. Emme voi siirtyä eteenpäin jos tutkijat perustavat oletuksensa virheellisiin suosituksiin. Ja se että Lutsey ei ollut tietoinen virheestä osoittaa sen, että tutkijat eivät voi pysyä kärryillä kaikista tärkeistä tutkimuksista, jotka liittyvät D-vitamiiniin. Lutsey myös sivuutti monet tutkimukset, jotka osoittivat että korkeammat D-vitamiinitasot todellakin korreloivat paremman terveyden ja matalamman, ei korkeamman, kuolemanriskin kanssa.

D-vitamiinin, kalsiumin, magnesiumin ja K2-vitamiinin välinen vuorovaikutus

Lutser huomauttaa, että liiallinen D-vitamiini voi aiheuttaa kalsiumin liiallista imeytymistä, mikä vuorostaan kerryttää kalsiumia sydämeen ja munuaisiin. D-vitamiinin ja kalsiumin oikea suhde on tärkeä, mutta myös magnesium ja K2-vitamiini tulee ottaa huomioon. Näiden neljän ravinteen välinen epätasapaino on syy siihen miksi kalsiumvalmisteet ovat yhteydessä kohonneeseen sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiin, ja miksi osalla esiintyy ”D-vitamiinimyrkytyksen” oireita.

Käytän heittomerkkejä, koska ongelma ei johdu niinkään liiallisesta D-vitamiinista vaan K2-vitamiinin [17] puutteesta. Osittain sivuvaikutukset johtuvat siitä, että K2-vitamiini pitää kalsiumin oikeassa paikassa. K2-vitamiinin puutostilassa kalsiumin saannin kasvattaminen aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee, sillä se kertyy vääriin paikkoihin. Vastaavanlaisesti jättiannokset D-vitamiinia riittävän K2-vitamiinin puuttuessa johtaa vääränlaiseen kalkkiutumiseen, mihin Lutseykin viittaa.

Vaikka D- ja K2-vitamiinin välistä optimaalista suhdetta [18] ei tunneta, tri Kate Rheauem-Bleuen mukaan jokaista 1000 IU:ta D-vitamiinia kohden tulisi ottaa 100 mikrogrammaa, tai jopa 150-200 mikrogrammaa (mcg), K2:ta.

Sopiva kalsiumin ja magnesiumin välinen suhde [19] on tärkeä, sillä magnesium pitää kalsiumin soluissa, joten ne toimivat paremmin. Historiallisesti ihmiset ovat saaneet ruoasta kalsiumia ja magnesiumia suhteessa 1:1,14 [20] mutta amerikkalaisten kalsium/magnesium-suhde tuppaa olemaan korkeampi, noin 3,5:1.

Magnesium ja K2-vitamiini myös täydentävät toisiaan, sillä magnesium [21] auttaa alentamaan verenpainetta [22], joka on yksi sepelvaltimotaudin [23] tärkeistä osatekijöistä. Joten aina kun käytät jotain seuraavista: magnesiumia, kalsiumia, D3-vitamiinia tai D2-vitamiinia, myös kaikki muut tulee ottaa huomioon, sillä ne toimivat yhteisvaikutuksessa toistensa kanssa.

D-vitamiinivalmisteiden käyttöä ei kannata lopettaa

Kertauksena:

Kun edellämainitut seikat otetaan huomioon, väite siitä että monet amerikkalaiset asettavat terveytensä vaaraan käyttämällä yli 4000 IU:ta D-vitamiinia päivässä on vähintäänkin kohtuuton. Tutkimukset osoittavat, että korkeammat D-vitamiinitasot voivat auttaa ennaltaehkäisemään ja/tai hoitamaan:

D-vitamiini ja Omega-3 – kaksi elintärkeää ravinnetta

Kun otetaan huomioon että D-vitamiinista on tehty yli 30 000 tutkimusta, ja että D-vitamiinireseptoreita on käytännössä kaikissa kudoksissa aina aivoista luihin, edellämainittu lista on kaikkea muuta kuin täydellinen. Tärkein pointti on se, että todennäköisyys saada haittavaikutuksia D-vitamiinilisistä on hyvin pieni, eikä suurin osa tieteellisestä näytöstä tue väitettä, että 4000 IU:ta tai suurempi määrä D3-vitamiinia päivässä vaarantaisi terveyden.

Päinvastoin D-vitamiiniasiantuntijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ihanteelliset D-vitamiinitasot ovat 40-60 ng/ml väliltä, ja sopivin annos on se jolla saavutat nämä viitearvot. Osa tarvitsee 2000 IU:ta päivässä, osa taas 10 000 IU:ta.

En tiedä yhtäkään yksittäistä fyysistä tekijää joka parantaisi terveyttä enemmän kuin tietämys D-vitamiinista ja sen käyttö. Veriarvojen mittauttaminen ja D-vitamiinitasojen nostaminen optimaaliselle tasolle on erityisen tärkeää iästä tai asuinpaikasta riippumatta.

GrassrootsHealth on nyt julkaissut kuluttajarahoitteisen testikitin, jolla voi mitata sekä D-vitamiini- että Omega-3-arvot. Tämä testikitti on osa D*Action + Omega-3 -projektia, voit hankkia sen joko verkkokaupastani [56] tai suoraan GrassrootsHealthilta. Voit lukea lisää projektista heidän UKK-sivultaan [57].

D-vitamiini ja omega-3 [58]:set ovat optimaalisen terveyden ylläpidon kannalta tärkeimmät ravinteet, ja ainut tapa arvioida oma tilasi on testauttaa arvot. GrassrootsHealthin D*Action + Omega-3 -projekti on maailman suurin projekti, jonka avulla tutkijat voivat tutkia näiden ravinteiden välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistuminen on edullinen tapa ottaa terveys hallintaan ja samalla auttaa tiedettä eteenpäin.

 

Lähde: Mercola.com [59]

Lue myös:

Katsaus D-vitamiinin hyötyihin ja suosituksia [60]
Näin D-vitamiini pysäyttää syövän kantasolut [61]
D-vitamiinista jaksamista talveen [62]
D-vitamiinin puute raskauden aikana voi aiheuttaa hammasmätää [63]
Tutkijat huomasivat Omega-3:n ja D-vitamiinin vahvistavan immuunijärjestelmää [64]
Tutkittua D-vitamiinista [65]
Mielipide: Mihin tarvitsemme D-vitamiinia ja kuinka paljon [66]
Unohda laihdutuslääkkeet, luonnollinen D-vitamiini auttaa painon hallinnassa [67]
D-vitamiini auttaa ikänäköön, sen puute nostaa verenpainetta [68]
Allergioilla saattaa olla yhteys D-vitamiinin puutokseen [69]
D-vitamiinin puutos aiheuttanut riisitautiepidemian [70]
Mitä D-vitamiini on? [71]
Japanilainen tutkimus: D-vitamiini suojaa influenssalta rokotteita varmemmin [72]