Washington järjesti ”arabikevään” ja värivallankumousten pyrkimyksiä Syyriassa, Libyassa, Tunisiassa ja muissa islamilaisissa maissa.
Niin alkoi sotapakolaisten hallitsematon tulva, joka luo suurimman sosiaalisen epäjärjestyksen EU:n alueelle Saksasta Ruotsiin ja Kroatiaan sitten toisen maailmansodan loppumisen.
Tämä synkkä kehitys uhkaa tuhota eurooppalaisen sivilisaation ytimen ja sosiaalisen rakenteen.
Vain harvat ymmärtävät, että koko draama on järjestetty. Järjestelijä ei ole kuitenkaan Saksan liittokansleri Angela Merkel eivätkä kasvottomat EU byrokraatit Brysselissä. Tätä järjestelevät Natoon sidotut ajatushautomot. Näin väittää Amerikan saksalainen tutkija F. William Engdahl.
8. lokakuuta 2015 Saksan liittokansleri julisti suositussa saksalaisessa TV-ohjelmassa itsevarmuutta suunnitelmansa puolesta. Pian Saksan liittokansleri puolusti jopa rikollisen Erdoganin hallintoa Turkissa. Hänestä oli tullut keskeinen kumppani Merkelin ”suunnitelmassa”.
[1]Suuri osa maailmaa katseli hämmästyneenä, kun Merkel hylkäsi sananvapauden periaatteet ja päätti syyttää julkisesti tunnettua saksalaista TV-koomikkoa Jan Böhmermann, kun tämä oli satiirisesti huomauttanut Turkin presidentistä.
Saksan liittokansleri ei piitannut siitäkään, kun Erdogan päätti vangita toimittajia, jotka olivat vastustaneet hänen näkemyksiään. Berliini sivuutti selvät todisteet siitäkin, että Erdogan ja hänen perheensä oli olennainen avustaja ISIS-terroristeille Syyriassa. He olivat itse asiassa luomassa sotapakolaisten kriisiä.
Suuri osa maailmaa sai edelleen hämmästyä, kun Saksan liittokansleri oli valmis siihenkin, että EU antaa Erdoganin järjestelmälle miljardeja euroja muka pakolaisten käsittelyä varten. Tosiasiassa 4. lokakuuta 2015, vain muutama päivä ennen Saksan liittokanslerin puhetta, European Stability Initiative (ESI) –niminen aivoriihi esitteli samaisen suunnitelman kuin ns. Merkelin suunnitelma.
ESI:n toimistot sijaitsevat Berliinissä, Brysselissä ja Istanbulissa. ESI:n suunnitelma tuli tunnetuksi Merkelin suunnitelmana, mutta on Yhdysvaltojen ja Natoon sidottujen ajatushautomojen tuote. ESI perustettiin Jugoslavian sodan aikana 1999 Sarajevossa. Tuolloin tuloksena oli Jugoslavian ”balkanisoiminen” ja sinne perustetut Yhdysvaltain ja Naton lentotukikohta.
[2]ESI:n nykyinen johtaja Gerald Knaus on myös jäsen ECFR:ssä (European Council on Foreign Relations) ja Open Society Fellow –järjestössä. ECFR perustettiin Lontoossa 2007. Tämä on Rockefellerin ja JP Morganin pankkiirien luoma ajatushautomo koordinoimaan englantilais-amerikkalaista maailmanlaajuista ulkopolitiikkaa.
ECFR on George Soroksen rahoittama ajatushautomo. ECFR:n neuvoston jäsenenä on myös Joschka Fischer, Saksan Vihreiden puolueesta entinen ulkoministeri, joka tuki vuonna 1999 tiukasti Bill Clintonin laittomia Serbian pommituksia, joille ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston tukea.
George Soroksen ECFR:n neuvostoon kuuluu myös mm. Naton entinen pääsihteeri Javier Solana, Saksan entinen puolustusministeri Karl-Theodor zu Guttenberg, Bertelsmann Stifftung –nimisen ajatushautomon johtaja Annette Heuser, Münchenin turvallisuuspoliittisen konferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger ja Bündnis90/Vihreät puheenjohtaja Cem Özdemir.
Open Society Foundations on George Soroksen luoma verkosto ”demokratian edistämiseksi” entisen Neuvostoliiton alueella, jotta tällä alueella edistetään ”vapaita markkinoita”, mikä käytännössä tarkoitti entisten kommunististen talouksien kaivosten ja energian järjestelmällistä ryöstämistä.
Soros oli merkittävä rahoittaja Boris Jeltsinin liberaalille taloustiimille, johon kuuluivat shokkiterapiasta tunnettu Jeffrey Sachs ja Jeltsinin liberaali neuvonantaja Jegor Gaidar.
”Merkelin suunnitelma” on todellisuudessa Soroksen suunnitelma, painottaa Engdahl. Soroksen ”Open Society Institute” rahoittaa ESI:ä, sekä Sorokseen sidottu saksalainen Stiftung Mercator ja Robert Bosch Stiftung. ESI:n rahoittajiin kuuluu myös Euroopan komissio.
[3]ESI:n rahoittajia on myös The United States Institute of Peace, jolla on todellisuudessa kaikkea muuta kuin rauhaa rakastava tausta. Yhdysvaltalaisen instituutin johtajana toimii Stephan Hadley, Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston entinen neuvonantaja.
Hallitukseen kuuluu myös Ashton B. Carter, Obaman hallinnon neokonservatiivinen inflaatiovastainen puolustusministeri, Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ja kenraalimajuri Frederick M. Padilla.
ESI:n rahoittaja on myös washingtonilainen Saksan Marshall-rahasto, jonka tavoitteena on yhdistää EU:n valtioiden tavoitteet Wall Streetin globalisaatioprosessiin. Marshall-rahasto on kiinteästi yhteydessä USA:n rahoittaman NED:n (National Endowment for Democracy), Soros Foundationin ja USAID:n kanssa, joka pidetään CIA:n peitenimenä.
F. William Engdahl päättää selontekonsa tiukkiin kysymyksiin saksalaisesta ja eurooppalaisesta itsenäisyydestä: Onko Rockefeller-Bush-Clinton -ryhmittymän aikomuksena suorittaa sosiaalinen kokeilu konflikteista ja kaaoksesta EU:ssa samaan aikaan kun NED, Freedom House ja Soros Foundation sekoittavat asioita Syyriassa, Libyassa ja koko islamilaisessa maailmassa? Onko Saksa edelleen se USA:n ”vasalli”, jollaiseksi Rockefellerin vanha kaveri Zbigniew Brzezinski sitä kutsui 1990-luvulla?
Yhdysvaltoihin ja Natoon sidotut ajatushautomot ovat keskeisiä siinä, miten Saksan liittotasavaltaa ja Euroopan Unionia ohjataan Atlantin verhon takaa.
Julkaistu alunperin MV-lehdessä [4].